Salomo Wuorio
Salomo Wuorio (sukunimi vuoteen 1876 Backberg; 28. elokuuta 1857 Hausjärvi – 28. helmikuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen koristemaalari, maalausliikkeen johtaja ja teollisuusneuvos.[1][2]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wuorion vanhemmat olivat muurari, maanviljelijä Salomon Backberg ja Helena Juhontytär. Wuorio lähti 12-vuotiaana työhön Helsinkiin isänsä kuoltua 1868 lavantautiin. Hän oli aluksi oppipoikana maalarimestari Kyrklundin liikkeessä, pääsi 20-vuotiaana kisälliksi ja siirtyi 1881 Tukholmaan maalaamaan teatterilavasteita koristemaalari Carl Grabowin ateljeessa. Suomeen palattuaan Wuorio oli 1887–1889 työnjohtajana turkulaisen maalarimestari Samuel Koskisen liikkeessä ja osallistui tällöin Tampereen raatihuoneen ja Valtionarkiston rakennuksen koristelutyöhön. [1]
Wuorio perusti oman maalausliikkeen Helsinkiin tammikuussa 1890 ja vuonna 1895 hän perusti tapetti- ja mattoliikkeen. Wuorion maalausliikkeestä tulikin pian yksi Suomen johtavia alan yrityksiä ja vuonna 1909 valmistui arkkitehti Herman Geselliuksen suunnittelema Wuorion liikepalatsi Unioninkatu 30:een. Wuorio sai teollisuusneuvoksen arvon vuonna 1932.[1]
Wuorio oli Helsingin tapetti- ja mattokauppiasyhdistyksen sekä Helsingin maalarimestariklubin puheenjohtaja, Suomen taideteollisen yhdistyksen johtokunnan jäsen ja varapuheenjohtaja sekä taidehallisäätiön varapuheenjohtaja. Hän oli muun muassa Suomen rakennusmestariliiton, Koristetaiteilijoiden liitto Ornamon, Suomen taiteilijaseuran ja Suomen taideteollisuusyhdistyksen kunniajäsen. Wuorio lahjoitti myös varoja Taidehallin rakentamiseksi Helsinkiin sekä avusti Helsingin maalariammattikoulun toimintaa.[1]
Salomo Wuorio oli vuodesta 1896 lähtien naimisissa Gerda Maria Länghjelmin kanssa, jonka isä oli Vaasan hovioikeuden asessori Georg Ferdinand Långhjelm. Heillä oli kolme lasta, joista kaksi kuoli nuorina. Nuorin lapsista, arkkitehti Karl Gunnar Valdemar Wuorio (1900–1965), siirtyi 1936 Wuorion yrityksen johtoon isänsä jälkeen. Gunnar Wuorion kuoltua naimattomana 1965 Wuorion omaisuus siirtyi 1966 perustetulle Gerda ja Salomo Wuorion säätiölle.
Wuorion kuoltua hänen yrityksensä jaettiin 1949 kahteen yhtiöön: S. Wuorion maalaamo (maalausosasto) ja G. Wuorio & co (tapetti- ja matto-osasto). S. Wuorion maalaamo Oy on ollut vuodesta 1979 maalarimestari Pertti Hukkasen omistuksessa ja Mattotalo Wuorio Oy kuuluu nykyisin RTV-yhtymä Oy:öön.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gerda ja Salomo Wuorion säätiö: Salomo Wuorion elämäkerta
- Gerda ja Salomo Wuorion säätiö: Wuorion yrityksen historiaa
- Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Teollisuusneuvos Salomo Vuorio kuollut, Helsingin Sanomat, 01.03.1938, nro 58, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat, 02.03.1938, nro 59, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- S. Wuorio 1890-1950. Lyhyt kuvaus erään Helsinkiläisen toiminimen vaiheista 1890-1950. Koonnut E. Långhjelm. 1951.
- Seinät kertovat : Salomo Wuorio 150 vuotta -juhlakirja. Gerda ja Salomo Wuorion säätiö, 2007. ISBN 9529223463.
- Tarjanne, Hilla: S. Wuorio: helsinkiläinen koristemaalausliike. Helsingin kaupunginmuseo: 2007. ISBN 978-952-473-840-8
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nälänhädän kurittama 12-vuotias poika raahusti Helsinkiin paremman elämän toivossa. Helsingin Sanomat 27.9.2019
- Maalarinammattimme suurmesteri Salomo Vuorio täyttää 28 p:nä elokuuta 75 vuotta, Suomen Kuvalehti, 27.08.1932, nro 35, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Piirteitä koristeellisen ammattimaalauksemme kehityksestä, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 28.08.1932, nro 35, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||
