Pohjolan tytär

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee suomalaista mytologiaa. Pohjolan tytär on myös Jean Sibeliuksen sävellys.
R. W. Ekmanin maalauksen taustalla Pohjolan neidot kuuntelevat sateenkaaren päällä Väinämöisen soittoa.

Pohjolan tyttäret eli Pohjolan neidot (tai Pohjan neidot, Pohjan tyttäret) ovat kalevalaisen runouden ihmeellisiä ja vaikeasti tavoitettavia neitoja, jotka oleskelevat Pohjolassa tai jopa taivaalla. Useimmiten nämä kerrotaan itsensä Pohjolan emännän Louhen tyttäriksi.

Pohjolan tyttäret ovat maankuuluja kauneudestaan ja lukeutuvat parhaimmistoon. Yleisessä kuvauksessa tytär istuu taivaalla kulta- ja hopealankoja kutoen. Neito on niin kirkas ja valkea, että vaatteen läpi näkyy hipiä, hipiän läpi liha, lihan läpi luu, ja luun läpi luuydin. Eräässä kuvauksessa luuytimen läpi näkyy vielä neidon väki eli taikavoima.

Tyttären taivaallista istuinpaikkaa, ”ilman vempelettä”, on pidetty sateenkaarena, vuorenhuippuna tai taivaankannen kattohirtenä. Kulta- ja hopealankoja on verrattu tiedon lankoihin tai ihmisten elämänlankoihin. Neidon läpinäkyvyyden ja taivaallisen olopaikan on katsottu korostavan yliluonnollisuutta. Neito ei siis ole tavallinen nainen. Hänellä on saattanut olla joissakin aikaisemmissa myyteissä jonkinlainen rooli maailmankaikkeuden tai ihmiskohtaloiden suunnittelijana tai ylläpitäjänä, joskin tämä rooli on ajan myötä vähentynyt.

Taruissa monet käyvät kosimassa ja vaatimassa tyttäriä puolisokseen. Pohjola ei kuitenkaan anna tyttäriään helposti. Pohjolaan päästäkseen on joskus ylitettävä esteitä ja voitettava hirviöitä. Pohjolan emäntä tapaa asettaa mahdottomalta vaikuttavia tehtäviä vaatimuksena tyttäriensä luovutukselle. Tehtävät ovat niin vaikeita, että tarkoitus on suorastaan estää naimakaupat tai tuhota kosija. Usein sankarit kuitenkin selviytyvät niistä. Vaikka tehtävä olisi suoritettu, emäntä voi pettää lupauksensa, ja asettaa lisää tehtäviä. Itse tyttäretkin tapaavat kieltäytyä, mutta joskus he myös antavat vihjeitä tehtävistä suoriutumiseen.

Kalevalassa Ilmarinen lopulta saa Pohjan tyttären vaimokseen. Naimakauppa on maksanut Sammon ja muita ihmetekoja. Vaimo kuolee myöhemmin loukattuaan perheen orjaa Kullervoa, joka vihoissaan nostaa karhut ja sudet hänen kimppuunsa. Louhi ei luovuta toista tytärtä tilalle eikä tytär itsekään halua, mutta Ilmarinen ryöstää hänet kuitenkin. Ryöstetty tyttö herjaa Ilmarista ja sekaantuu toiseen mieheen jo kotimatkalla, ja tästä pettynyt Ilmarinen muuttaa hänet lokiksi.