Kalevalaseura

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalevalaseura
Kalevalaseuran tunnus.png
Perustettu 1911
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Pekka Hakamies
Hallitus Pekka Hakamies, Pekka Hako, Helmi Järviluoma-Mäkelä, Tuija Wahlroos, Antti Huntus, Tuomas Martikainen, Eija Timonen
Jäsenmäärä 469
Sivusto kalevalaseura.fi

Kalevalaseura on vuonna 1911 perustettu Kalevalaan ja suomalaiseen kansalliseen kulttuuriperinteeseen liittyvää tieteellistä ja taiteellista toimintaa harjoittava säätiö. Kalevalaseura-säätiön tehtävänä on Kalevalaan ja suomalaiseen kulttuuriperintöön liittyvän tiedon välittäminen, tutkiminen ja julkaiseminen, tieteen ja taiteen yhdistäminen sekä Kalevala-aiheisen taiteen edistäminen. Kalevalaseura järjestää tapahtumia, myöntää tunnustuspalkintoja, antaa lausuntoja ja tekee yhteistyötä kulttuurialan toimijoiden kanssa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kalevalaseura kutsuu jäsenikseen Kalevalan, kulttuuriperinnön ja suomalaisen kulttuurin asiantuntijoita. Kalevalaseura on tiettävästi ainoa oman maansa kansalliseepokselle omistautunut säätiö maailmassa.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevalaseuran perustamisvuotena pidetään vuotta 1911, vaikka säätiön säännöt hyväksyttiin patentti- ja rekisterivirastossa vasta vuonna 1919. Perustajajäsenten kesällä 1911 käymissä keskusteluissa seuran toiminnan päämääräksi muotoutui suurpiirteisesti taiteiden ja tieteiden yhteistyön kehittäminen kansalliselta pohjalta. Perustamista seuraavina vuosina säätiöön saatiin lisää jäseniä, jotka usein kokoontuivat keskustelemaan säätiön päämääristä. Kalevalaseuran tehtävänä olisi edistää suomalaisen kansanrunouden keräämistä, julkaisemista, tutkimista ja taiteellisiin tarkoituksiin käyttämistä sekä rakennuttaa Kalevalatalo. Kalevalatalo ei koskaan toteutunut, mutta ajatus siitä jäi elämään lähinnä Alpo Sailon unelmana.[2]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevalaseuran logo on alun perin Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema. Hän suunnitteli vuonna 1919 Kalevalaseuralle kahdeksan tunnussolkea jäsenmerkeiksi. Näistä yksi malli vakiintui säätiön logoksi. Tunnuksessa on viisi pääelementtiä: koivunlehtiseppele, runonlaulajan kädet, viisikulmainen keskusmuoto, liekki ja kolmio. Gallen-Kallelan mukaan seppele on muodostettu taivutetusta koivunvitsasta, josta versoaa tyyliteltyjä lehtiä. Viisikulmio viittaa säätiön viiteen perustajaan sekä muinaisen pentagrammikuvion taikavoimaan. Liekki symboloi koristeellisuuden lisäksi palavaa intoa ja henkistä työtä. Kolmio on Gallen-Kallelan mukaan järjestetyn toiminnan tunnuskuva. Nykyinen logo ja graafinen ilme on vuodelta 2013. Logon mallina on edelleen Gallen-Kallelan alkuperäissuunnitelma. Uuden graafisen ilmeen on suunnitellut graafikko Ossi Gustafsson.[3]

Vuosikirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevalaseuran vuosikirjan ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1921. Sen kustansi Otava, vuosina 1922–1978 vuosikirjan kustansi WSOY, ja vuodesta 1979 alkaen kustantajana on ollut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.[4]

Kalevalan ja kansanrunouden tutkimus ovat olleet keskeisiä teemoja, mutta myös kansatiede, kielitiede, kirjallisuudentutkimus, muinaistutkimus ja uskontotiede ovat saaneet sijansa vuosikirjassa. 1970-luvun alusta lähtien vuosittaisia teemoja ovat olleet muun muassa Lappi, nimiperinne, juhlaperinne, Karjala, talonpoikaisrunoilijat, pelit ja leikit, ulkosuomalaiset, kansanparannus, metsä, suomalaisuus, pyhän käsite perinteessä sekä Elias Lönnrot ja Kalevala.[4]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kekrinpäivän tunnustuspalkintoja Kalevalaseura on myöntänyt vuodesta 1965 alkaen lokakuun lopulla järjestettävässä kekrinpäivän juhlassa. Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot jaetaan suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön parissa ansioituneille henkilöille. Palkintokategorioita on kolme: varttuneet tutkijat ja taiteilijat, nuoret tutkijat ja taiteilijat sekä perinteentaitajat ja -tallentajat.[5]

Akseli Gallen-Kallelan elämäntyötä kunnioittavan tunnustuspalkinnon Akseli Gallen-Kallelan tunnustuspalkinnon seura myöntää joka kolmas vuosi taiteilijalle, joka on laajentanut, uudistanut tai kyseenalaistanut visuaalisten taiteitten ilmaisukieltä. Palkinto on 10 000 euroa.[6]

Eepospalkinto on Kalevalaseuran vuodesta 2009 myöntämä tunnustuspalkinto. Sen suuruus on 5 000 euroa.[7]

  • Bui Viet Hoa, Kalevalan vietnamintaja, 2009
  • Jan Čermák, professori, 2015
  • Jakub Lapatka, kääntäjä, 2016

Kalevalaseuran palkinto, suuruudeltaan 10 000 euroa, myönnetään joka kolmas vuosi henkilölle, joka tieteellisellä tai taiteellisella toiminnallaan on tehnyt merkittävällä tavalla tunnetuksi kansanrunoutta, Kalevalaa tai suomalaista kulttuuria.[8]

  • Unelma Konkka, tutkija, 2002
  • Tapio Tuomela, säveltäjä, 2005
  • Michael Branch, professori, 2008
  • Heikki Laitinen, professori, 2011
  • Senni Timonen, tutkija, 2014

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniajäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikki Kirkinen, professori emeritus
  • Seppo Knuuttila, professori emeritus
  • Pekka Laaksonen, professori

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laaksonen, Pekka & Piela, Ulla (toim.): Kansa parantaa. Kalevalaseuran vuosikirja 63. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1983. ISBN 951-717-312-1.
  • Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Metsä ja metsänviljaa. Kalevalaseuran vuosikirja 73. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-767-4.
  • Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Olkaamme siis suomalaisia. Kalevalaseuran vuosikirja 75–76. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1996. ISBN 951-717-878-6.
  • Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Tuulen jäljillä: Kirjoituksia kansanperinteestä ja kulttuurihistoriasta. Kalevalaseuran vuosikirja 77–78. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-717-997-9.
  • Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Tuulen jäljillä: Kirjoituksia kansanperinteestä ja kulttuurihistoriasta. Kalevalaseuran vuosikirja 77–78. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-717-997-9.
  • Laaksonen, Pekka & Piela, Ulla (toim.): Lönnrotin hengessä 2002. Kalevalaseuran vuosikirja 81. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-363-4.
  • Knuuttila, Seppo & Piela, Ulla (toim.): Menneisyys on toista maata. Kalevalaseuran vuosikirja 86. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-946-3.
  • Knuuttila, Seppo & Piela, Ulla (toim.): Kansanestetiikka. Kalevalaseuran vuosikirja 87. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-032-5.
  • Taivaanvalot
  • Knuuttila, Seppo & Piela, Ulla (toim.): Korkeempi kaiku: Sanan magiaa ja puheen poetiikkaa. Kalevalaseuran vuosikirja 88. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-136-0.
  • Knuuttila, Seppo & Piela, Ulla & Tarkka, Lotte (toim.): Kalevalamittaisen runon tulkintoja. Kalevalaseuran vuosikirja 89. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2010. ISBN 978-952-222-211-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kalevalaseuran verkkosivut Viitattu 24.3.2015.
  2. Kalevalaseuran historiasta Viitattu 25.3.2015.
  3. Kalevalaseuran logosta Viitattu 25.3.2015.
  4. a b Vuosikirjasta Kalevalaseura. Viitattu 24.3.2015.
  5. Kalevalaseuran Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot Viitattu 24.3.2015.
  6. Akseli Gallen-Kallelan tunnustuspalkinto Viitattu 24.3.2015.
  7. Kalevalaseuran Eepospalkinto Viitattu 24.3.2015.
  8. Kalevalaseuran palkinto Viitattu 24.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]