Pekka Hakamies

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Harri Pekka Hakamies (s. 1953 Helsinki) on suomalainen folkloristiikan tutkija.

Hakamies opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineena suomalainen ja vertaileva kansanrunoudentutkimus ja sivuaineena venäjän kieli ja kirjallisuus. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1981 ja väitellyt filosofian tohtoriksi vuonna 1987 tutkimuksella Venäläisten sananparsien vaikutus karjalaiseen ja suomalaiseen sananparsistoon. Folkloristinen, tekstilingvistinen lähestymistapa yhdistyy hänen tutkimuksissaan kulttuurihistorialliseen ja kenttätutkimuksen näkökulmiin, jotka ovat kohdistuneet erityisesti Itä-Suomen ja Venäjän Karjalan kansankulttuureihin. Lukuisten tieteellisten artikkelien ohella hän on julkaissut muun muassa erillistutkimukset Venäjän-Taipaleelta Viinijärvelle. Erään karjalaisryhmän identiteetistä ja assimilaatiosta 1993 sekä Olga Fišmanin kanssa Unelma uudesta Karjalasta: Neuvosto-Karjala valokuvissa 1920- ja 1930-luvulla (Мечта о новой Карелии : Советская Карелия в фотографиях 1920-1930-х годов) (2007). Hän on toimittanut useita tieteellisiä kirjoituskokoelmia, muun muassa teokset Runo, alue, merkitys: kirjoituksia vanhan kansanrunon alueellisesta muotoutumisesta (1990), Näkökulmia karjalaiseen perinteeseen (1996) sekä Ison karhun jälkeläiset. Perinne ja etninen identiteetti yhteiskunnallisessa murroksessa (1998).

Pekka Hakamies on toiminut tutkijana Joensuussa ja hän on perinteentutkimuksen dosentti Joensuun yliopistossa ja folkloristiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on hoitanut professorin viransijaisuuksia kummassakin yliopistossa. Vuosina 1996-1999 hän johti kansainvälistä tutkimushanketta "Pohjois-Euroopan kansojen yhteisten sananlaskujen vertaileva tutkimus". Vuonna 2006 hänet nimitettiin Turun yliopiston folkloristiikan professorin virkaan, josta hän eläköityi vuonna 2018. Hakamies on Turun yliopiston Savo-Karjalaisen Osakunnan inspehtori.