Professori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
M. A. Castrén, Helsingin yliopiston ensimmäinen suomen kielen professori.

Professori (lyhenne prof.[1], lat. professor < pro 'edessä' + fateri 'tunnustaa') on yliopiston korkein opetus- ja tutkimustehtävä sekä suomalainen arvonimi. Yliopiston professoreilla on sekä tutkimus- ja opetustehtäviä että hallinnollisia tehtäviä.

Professorin pätevyysvaatimukset Suomessa vuodesta 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professorin tehtävälle ei enää vuoden 2010 alusta ole ollut laissa säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia, vaan yliopistot määrittelevät ne nykyään kokonaan itse johtosäännöissään. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa professorin tehtävään valittavalta edellytetään nykyisin tohtorin tutkintoa, korkeatasoista tieteellistä pätevyyttä, kokemusta tieteellisen tutkimuksen johtamisesta, kykyä antaa korkeatasoista tutkimukseen perustuvaa opetusta ja ohjata opinnäytteitä, sekä näyttöjä edustamansa tutkimusalan kansainvälisestä yhteistyöstä. [2] Professorilta voidaan vaatia myös käytännön kokemusta alaltaan. Taiteiden alalla tieteellisen tutkimuksen asemasta arvioidaan taiteellista toimintaa.

Ennen vuotta 2010 professorilta edellytettiin lain mukaan vain tieteellinen tai taiteellinen pätevyys ja opetustaito, mutta ei periaatteessa mitään muodollisia tutkintoja. Käytännössä kuitenkin professori ilman tohtorin tutkintoa on ollut suhteellisen harvinainen. Taiteellisilla aloilla, joissa valinta tapahtuu taiteellisten näyttöjen perusteella, on suhteellisesti eniten professoreita, joilla ei ole tohtorintutkintoa.

Nimikkeestä ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professorin nimike ei ole kansainvälisesti yhtä selkeästi yliopiston ylimpään opetus- ja tutkimustehtävään liitetty kuin Suomessa. Joitakin epävirallisia käännöksiä:

On huomattava, että näidenkin nimikkeiden merkitys vaihtelee englanninkielisten maiden kesken, jopa maiden sisällä. Hieman tulkinnasta riippuu, voisivatko engl. reader tai engl. senior lecturer tarkoittaa vanhempaa tutkijaa, apulaisprofessoria tai yliopistonlehtoria. Joka tapauksessa ne viittaavat juuri professorin alapuolella olevaan korkeaan asemaan yliopistossa.

Joissain maissa – kuten Saksassa – professorin nimikettä käyttävät myös ammattikorkeakoulujen yliopettajaa vastaavassa tehtävässä olevat henkilöt. Koska ammattikorkeakoulu (saks. Fachhochschule) käännetään usein university of applied sciences, tämä voi aiheuttaa sekaannusta.

Yleisesti ottaen yliopistossa oleva professori ilman määreitä viittaa samantasoiseen tehtävään kuin Suomen professori. Määreiden merkitys riippuu maasta ja joskus yliopiston iästäkin, joten käännösten kanssa on syytä on varovainen. Lisäksi sana on joissain maissa käytössä kohteliaana puhuttelumuotona kenestä tahansa opettajasta.

Professorin työtehtävän täyttäminen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professorin virka eli professuuri oli ainoa valtion virka, jonka täyttämisestä oli oma yksityiskohtainen lakinsa [3]. Professorin virantäyttöasiat saattoivat käytännössä muodostua monimutkaisiksi ja kestivät jopa useita vuosia. Nopeimmillaankin ne kestivät yleensä vähintään puoli vuotta. Vuoden 2010 yliopistolainuudistuksessa virantäyttölaki kumottiin ja virat muutettiin työsuhteiksi, yhtenä perusteena nopeuttaa professuurien täyttämistä. Jatkossakin professorin työtehtävää hakeneista pitää pyytää vähintään kahden asiantuntijan mielipide. Muuten täyttöprosessi voi vaihdella jonkin verran yliopistojen kesken.

Perinteinen täyttötapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professorin työtehtävän täyttäminen alkaa tehtäväalueen tarkentamisella. Käytännössä alan tarkennuksia on usein käytetty potentiaalisen hakijajoukon rajaamiseen. Lisäksi tässä vaiheessa päätetään siitä, käytetäänkö kutsumenettelyä vai normaalia hakuprosessia. Yliopistolain mukaan hakijoiden ja tehtävään kutsuttavien kelpoisuudesta ja ansioista on ennen valintaa pyydettävä lausunto vähintään kahdelta asiantuntijalta, kun henkilö valitaan toistaiseksi voimassa olevaan tai vähintään kahden vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen. Kutsumismenettelyä voidaan käyttää, jos kutsuttava henkilö on kiistatta pätevä. Tämä ilmaus tarkoittaa käytännössä sitä, että kutsuttavalla on erityisiä ansioita alalla, eikä ole todennäköistä, että hakijaksi löytyisi häntä ansioituneempi henkilö. Koska kutsumismenettely on hieman nopeampi kuin normaali hakuprosessi, sitä voidaan käyttää myös silloin, jos työtehtävä on määräaikainen.

Riippumatta siitä, täytetäänkö professuuri kutsumenettelyllä vai normaalilla hakuprosessilla, valitaan hakijoiden pätevyyden arvioijiksi vähintään kaksi asiantuntijaa, joiden tulee itse olla professorin pätevyyden saavuttaneita. Tämän takia asiantuntijat ovat yleensä koti- tai ulkomaisten yliopistojen tai tutkimuslaitosten professoreita. Tieteellistä pätevyyttä arvioitaessa otetaan huomioon koko tieteellinen toiminta, joka kattaa tieteelliset luottamustehtävät ja tunnustukset, tutkimusprojektien johtamiset, opinnäytetöiden ohjaukset ja erityisesti hakijan julkaisut. Julkaisuista riittävän määrän tulee edustaa viran määriteltyä alaa. Asiantuntijat antavat tieteellisen toiminnan lisäksi lausunnon myös käytännöllisestä perehtyneisyydestä alaan.

Opetustaito mitataan perinteisesti opetusnäytteen avulla. Kuitenkin yhä useammat yliopistot vaativat opetustaidon näyttämiseksi hakijoilta opetusportfolion tekemistä, jotta opetustaidon arviointi ei jäisi yhden esiintymisen varaan, ja asiantuntijat voisivat ottaa tähänkin pätevyysalueeseen kantaa.

Ennen vuotta 2010 ehdollepanoviranomainen (esim. tiedekuntaneuvosto) asetti asiantuntijoiden arvioiden perusteella kolme parasta päteväksi todettua hakijaa ehdolle virkaan paremmuusjärjestyksessä, minkä jälkeen virkanimityksen teki yliopiston kansleri tai yliopiston hallitus. Nykyisin yliopistot päättävät nimityksessä noudatettavasta menettelystä itse.

Vuoden 2010 yliopistouudistuksen jälkeen tiedekunnan professorin tehtävään esittämä henkilö käy ennen työsopimuksen solmimista yliopiston kanssa neuvottelut mm. palkasta ja työsuhteeseen liittyvistä muista eduista.

Urapolku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen yliopistot ovat osittain siirtymässä perinteisestä täyttötavasta niin sanottuun urapolku- eli tenure track-tapaan, joka on yleinen Yhdysvalloissa. Perusidea on palkata henkilö apulaisprofessorin tehtävään, josta tiettyjen välivaiheiden kautta voi päätyä professoriksi. Jokaisen vaiheen loppupuolella henkilön ansiot arvioidaan, ja mikäli ne eivät riitä seuraavaan vaiheeseen siirtymiseen, tehtävän hoito päättyy. Toisaalta jos ansiot riittävät, henkilö siirtyy seuraavalle tasolle ylöspäin, kunnes hän saa vakinaisen paikan professorina.

Tasojen määrä järjestelmässä voi vaihdella. Tasot voivat olla esimerkiksi seuraavat [4] [5]:

  1. assistant professor 1. kausi (2-4 vuotta)
  2. assistant professor 2. kausi (4 vuotta)
  3. associate professor (4 vuotta)
  4. full professor eli professori, vakituinen.

Henkilö sijoitetaan sopiville tasolle saavutustensa perusteella, eli tarpeeksi ansioitunut henkilö voidaan nimittää suoraan professoriksi, joka tässä järjestelmässä on ainoa vakinainen tehtävä. Kolmea alimman tason nimikettä ei ole virallisesti suomennettu.

Lisähuomioita professuureista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen käytäntö on ollut, että johtavalla professorilla on ollut ns. oppituoli, jonka haltijana hän on vastannut tietyn alan opetuksesta ja tutkimuksesta yliopistossa. Muut samassa yksikössä olevat professorit tukivat tätä toimintaa, ja olivat siis apulaisprofessoreita. Myös täysiä "ylimääräisiä" tai henkilökohtaisia professoreita voi olla samalla oppialueella, mutta oppituolin haltija oli silti alan johtava professori. Tämäntyyppinen käytäntö on vieläkin olemassa monissa maissa. Hieman samantapainen on varsinkin anglosaksisissa maissa oleva käytäntö, jossa apulaisprofessorit ovat määräaikaisia. Mikäli tehtävää on hoidettu menestyksekkäästi, heidät vakinaistetaan ja status muuttuu täydeksi professoriksi.

Professori voi olla myös osa-aikainen.

Suomessa viimeinenkin jäänne edellä olevasta käytännöstä poistui vuonna 1998, kun apulaisprofessuurit lopetettiin 1. elokuuta, ja käyttöön jäi useiksi vuosiksi vain professorin nimike. Samalla luovuttiin käytännöstä, jossa professorit nimitti tasavallan presidentti ja professorien nimittäminen siirtyi kokonaan yliopistolle. Apulaisprofessorien nimittäminen oli aiemminkin ollut yliopiston vastuulla. Apulaiprofessorin nimike tuli uudelleen käyttöön urapolun myötä.

Professorin arvonimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Professori (arvonimi)

Professori on myös useissa maissa käytössä oleva arvonimi tai opettajan nimitys.

Emeritus ja emerita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori emeritus (myös muodossa emeritusprofessori) eli täysinpalvellut professori on professuurista eläkkeelle jäänyt miesprofessori. Eläkkeelle jääneestä naisprofessorista käytetään nimitystä professori emerita. Latinankieliset määreet emeritus ja emerita ovat epävirallisia, ja niitä on tarpeen käyttää vain, jos titteliin yhdistetään oppiaine, eläkkeellä olevan professorin erottamiseksi virassa istuvasta professorista. Muutoin pelkkä "professori" on titteliksi riittävä myös eläkkeellä olevasta professorista.

Taiteilijaprofessori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luovan taiteen edistämiseksi on taiteilijaprofessuureja. Tehtävän keskeinen sisältö on oman taiteellisen työn tekeminen. Tehtävään valittu voi luennoida korkeakouluissa ja antaa opastusta muille taiteilijoille, mutta keskeistä on kuitenkin oman taiteellisen työn merkitys ja vaikutus alalle.[6] Taiteilijaprofessorin nimittää taiteen keskustoimikunta valtion taidetoimikuntien esityksestä joko toistaiseksi tai enintään viiden vuoden määräajaksi.

Taiteilijaprofessoriksi nimitettävältä edellytetään, että häntä voidaan aikaisemman toiminnan perusteella pitää erityisen etevänä taiteenharjoittajana.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 28.6.2013.
  2. Helsingin yliopiston johtosääntö 54 §
  3. Laki korkeakoulun professorin ja apulaisprofessorin viran täyttämisestä 856/1991
  4. http://www.aalto.fi/en/about/careers/tenure_track/
  5. http://www.tut.fi/en/about-tut/job-opportunities/tenure-track/index.htm
  6. Opetusministeriö luettu 30.12.2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]