Riitta Cankoçak
| Riitta Cankoçak | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Jyväskylä |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | kirjailija, runoilija, esseisti, kääntäjä |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Göçmen Kuş (2005), Vallaton maa (2010) |
| Palkinnot | |
|
Kalevalaseuran Eepospalkinto (2018) |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Riitta Cankoçak on Jyväskylässä syntynyt suomalainen kirjailija, runoilija, kääntäjä ja kuvataiteilija. Hän muutti Turkkiin vuonna 1996 ja asui Heybelin saarella[1] Istanbulissa. Vuonna 2016 hän muutti takaisin Suomeen Turkin kiristyneen poliittisen tilanteen vuoksi[2][3]. Hänen runovideonsa Hurilere Mektuplar joutui Turkissa vuonna 2014 sensuurin kohteeksi[4]. Hän asuu tällä hetkellä Jyväskylässä[2]. Riitta Cankoçak on naimisissa turkkilaisen ydinfyysikon Kerem Cankoçakin kanssa.
Cankoçak on julkaissut turkiksi kolme runokokoelmaa joista ensimmäinen oli vuonna 2005 ilmestynyt Göçmen Kuş (Muuttolintu). Turkiksi hän on kirjoittanut myös kaksi romaania, joista viimeisin Birinci Dünya Barış (Ensimmäinen maailmanrauha) ilmestyi vuonna 2014. Cankoçakin ensimmäinen suomenkielinen teos Vallaton maa ilmestyi vuonna 2010. Hänen viimeisin suomenkielinen teoksensa on vuonna 2019 ilmestynyt runokokoelma Ei ole turhaa[5][6]. Riitta Cankoçak on kääntänyt turkiksi Suomen kansalliseepos Kalevalan[7], Kirsti Mäkisen Suomen lasten Kalevalan sekä Minna Canthia[8]. Suomeksi hän on kääntänyt turkkilaista nykyrunoutta. Cankoçakille myönnettiin vuonna 2018 Kalevalaseuran Eepospalkinto[9].
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomenkieliset runoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ei ole turhaa. Helsinki: Poesia, 2019. ISBN 978-952-305-140-9.
- Vallaton maa. Tampere: Sanasato, 2010. ISBN 978-952-5804-20-1.
Turkinkieliset runoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Göçmen Kuş. Turkki: Adam Yayinlari, 2005. ISBN-13 978-9754188530.
- Hurilere Mektuplar. Turkki: Komsu Yayinlari, 2011. ISBN-13 978-6055497071.
- Yoklama. Turkki: Minör Yayınevi, 2014. ISBN-13 978-6056403040.
Turkinkieliset romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vera'nin Opucugu. Turkki: Everest Yayinlari, 2013. ISBN-13 978-6051416861.
- Birinci Dünya Barış. Turkki: Everest Yayinlari, 2014. ISBN-13 978-6051417554.
Esseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Runous ei syö sanojaan. 13.8.2020 Tuli & Savu -lehti numero 101[10]
Käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ...Kuin ilkikuriset lapset - modernia turkkilaista runoutta. Siuro: Palladum Kirjat, 2010. ISBN 978-952-9893-63-8.
Käännökset turkin kielelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalevala. Turkki: Everest Yayinlari, 2017. ISBN 9786051851853.
- Kirsti Mäkinen: Kalevala (Suomen Lasten Kalevala). Turkki: Can Yayınları, 2015. ISBN-13 978-9750724732.
- Minna Canth: Sigliklar (Salakari). Turkki: Kanat Kitap, 2012. ISBN-13 978-6054244164.
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalevalaseuran vuoden 2018 Eepospalkinto[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Cankocak Riitta sanasato.net. 2010. Arkistoitu 12.9.2017. Viitattu 11.9.2017.
- ↑ a b Aino Elomäki: HS: Suomalaisrunoilija pakeni vainoja Turkista Jyväskylään Keskisuomalainen. 11.12.2016. Viitattu 11.9.2017.
- ↑ Petteri Tuohinen: Uskaltaako Turkkiin enää matkustaa? HS tapasi suomalaisrunoilijan, joka pelkäsi vainoa ja pakeni Turkista Jyväskylään Helsingin Sanomat. 11.12.2016. Viitattu 11.9.2017.
- ↑ Johanna Sillanpää: Riitta Cankoçak: Hurilere Mektuplar Suomen PEN. 11.4.2014. Viitattu 11.9.2017.
- ↑ Vesa Rantama: Suomen johtavan runotalon Poesian uusin julkaisu haastaa näkemään toisin Helsingin Sanomat. 5.1.2020. Viitattu 3.8.2020.
- ↑ Virpi Alanen: Yhtä tyhjyyden kanssa Suomen Kuvalehti. 17.1.2020. Viitattu 3.8.2020.
- ↑ Kalevala - Fin Halk Destanı everestyayinlari.com. 11.9.2017. Viitattu 12.9.2017.
- ↑ Kirjailijan tuotanto ja sen tutkimus minnansalonki.fi. 2012. Arkistoitu 12.9.2017. Viitattu 11.9.2017.
- ↑ a b Eepospalkinto Kalevalaseura. 2018. Arkistoitu 25.7.2020. Viitattu 3.8.2020.
- ↑ Runous ei syö sanojaan tulijasavu.net. 24.10.2020. Viitattu 28.10.2020.