Aimo Turunen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aimo Armas Turunen (25. helmikuuta 191221. syyskuuta 2000) oli suomalainen kielitieteilijä ja itämerensuomalaisten kielten professori.[1][2]

Turunen oli Tyttönormaalilyseon suomen kielen yliopettaja 1952–1959, Helsingin yliopiston dosentti 1950–1959,[1] suomalaisen filologian apulaisprofessori 1959–1971 ja itämerensuomalaisten kielten professori 1971–1976. Hänen väitöskirjansa oli Lyydiläismurteiden äännehistoria I-II (1946 ja 1950). Aiheeseen hän oli tutustunut toimittuaan jatkosodan aikana Aunuksen Radion karjalan-, vepsän- ja lyydinkielisten lähetysten toimittajana. Turusen kansanrunousaiheinen tutkimus kiteytyy teoksessa Kalevalan sanakirja (1949). Sen laajennettu painos sisältää Kalevalan kaikki 7 380 sanaa. Turunen oli laatimassa useita äidinkielen oppikirjoja.[2]

Hänen luottamustehtävistään huomattavimmat olivat puheenjohtajuudet Kotikielen seurassa 1959–1967 ja Kalevalaseurassa 1975–1981. Vuonna 1990 Turunen julkaisi muistelmateoksen Nuoruus rauhan ja sodan Karjalassa, jolle myönnettiin samana vuonna P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinto.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 9, palsta 203
  2. a b c Aimo Turunen. Upplagsverket. Viitattu 16.12.2014.