Tämä on lupaava artikkeli.

Kalevalaisten naisten liitto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalevalaisten naisten liitto
Logo-knl.png
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Ildikó Lehtinen[1]
Hallitus Katariina Solastie (1. varapuheenjohtaja), Paula Syväniemi (2. varapuheenjohtaja), Eeva Heinonen, Liisa Kiianlinna, Anneli Koivu, Aila Nieminen, Laura Puromies, Tuula Rikala, Kirsi-Marja Siltavuori-Illmer, [2]
Jäsenmäärä noin 4 000
Sivusto kalevalaistennaistenliitto.fi
Jäsenlehti Pirta

Omistaa Kalevala Korun. Järjestöllä on 62 paikallisyhdistystä.

Kalevalaisten naisten liitto on poliittisesti sitoutumaton perinne- ja kulttuurijärjestö, johon kuuluu 58 jäsenyhdistystä Suomessa sekä lisäksi neljä yhdistystä Ruotsissa. Yhdistyksissä on yhteensä noin 4 000 jäsentä. Järjestö sai alkunsa 1930-luvulla kalevalaisten naisten patsastoimikunnasta. Nykyistä nimeään järjestö on käyttänyt vuodesta 1954. Kalevalaisten naisten liitto omistaa suuren korualan liikeyrityksen Kalevala Korun. Liitto järjestää kulttuuritapahtumia, seminaareja ja matkoja. Järjestö nimeää jäseniä yhdistäväksi tekijäksi kalevalaisuuden etsimisen nykyajasta.[3] Liiton jäsenlehti on neljästi vuodessa ilmestyvä Pirta.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus naisista vaalimassa kalevalaista kulttuuria syntyi kirjailija Elsa Heporaudan ajatuksesta Kalevalan 100-vuotisjuhlissa vuonna 1935. Hän ihmetteli, miksi yleisö pukeutui iltapukuihin ja frakkeihin Suomen kansalliseepoksen juhlapäivänä. Juhlassa ainoana kansallispukuun pukeutunut Heporauta pohti mitä voitaisiin tehdä suomalaisen kansankulttuurin ja kansanperinteen hyväksi.[5]

Heporaudan aloitteesta perustettiin Muistomerkkitoimikunta, jonka tavoitteena oli pystyttää patsas Kalevalan aineiston runonlaulajanaisten muistoksi. Muistomerkin aiheeksi valittiin Louhi. Patsaan rahoittamiseksi alettiin valmistaa suomalaisten muinaiskorujen jäljennöksiin perustuvia koruja. Patsashankkeesta sai alkunsa Kalevala Koru -yritys.[5] Kuvanveistäjä Eemil Halosen vuonna 1940 tekemä pronssinen patsas nuoresta Louhesta on Kalevala Koru Oy:n myymälässä Helsingissä.[6] Sodan syttyminen muutti suunnitelmat ja järjestö siirtyi hyväntekeväisyystoiminnan pariin. Vuonna 1941 Muistomerkkiyhdistyksen nimi vaihdettiin Kalevalaiset Naiset ry:ksi ja Kalevala Korusta perustettiin osakeyhtiö.[5] Kalevalaiset Naiset ry lahjoitti korun Saksan naisten valtakunnanjohtajalle, rouva Gertrud Scholtz-Klinkille vuonna 1942 tämän Suomen-vierailun yhteydessä.[7]

Helsingistä Kalevalaisten naisten toiminta laajeni 1940-luvulla maan suurimpiin kaupunkeihin.[5] Elsa Heporauta puhui kalevalaisuuden etsimisestä nykyajassa. Kotimaisuuden ja kalevalaisen hengen olisi mahdollista näkyä kaikilla elämänaloilla, kotikulttuurissa esimerkiksi sisustuksessa, vaatteissa ja kasvatuksessa.[8][9] 1950-luvulla Heporauta perusti maakuntiin yhdistyksiä tekemään kalevalaista kulttuurityötä.[5] Vuonna 1954 kattojärjestöksi perustettiin Kalevalaisten Naisten Liitto.[5] Suvijuhlista, sittemmin kulttuuripäivistä tuli suosittuja tapahtumia.[8] Liiton jäsenmäärä on pysynyt tasaisesti 4000 paikkeilla.[5]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiton tavoitteena on siirtää kulttuuria ja arvoja uusille sukupolville ja luoda samalla uutta perinnettä.[10] Yleisiä toimintoja ovat teatteri- ja museovierailut sekä kirjallisuuspiirit. Useilla jäsenyhdistyksillä on myös esiintyviä ryhmiä. Myös sukukansoja ja -kieliä muistetaan. Liitto on julkaissut kirjallisuutta ja osallistunut perinnekeruiden järjestämisiin. Vuosittain vaihtuvan teeman alla yhdistykset järjestävät kulttuuritapahtumia, seminaareja ja matkoja.[3][8] Teemoja ovat olleet muun muassa kansalliset merkkipäivät, Kantelettaren juhlavuosi, käsillä tekemisen taidot, kulttuurimaisemat, ruokakulttuurit ja hyvät tavat.[11]

Liiton ja Kalevala Koru Oy:n vuonna 1994 perustama Kalevala Korun Kulttuurisäätiö jakaa vuosittain apurahoja ja tunnustuspalkintoja kansanperinteeseen liittyvään tutkimus- ja julkaisutoimintaan sekä esittävän taiteen ja kädentaitojen tukemiseen.[6]

Jäseneksi voi hakea liiton paikallisyhdistyksiin. Jäsenyys on avoin 15 vuotta täyttäneille miehille ja naisille. Pirta-lehden voi tilata myös yhdistyksiin kuulumaton henkilö.[6][12] Liitto tekee yhteistyötä kulttuurijärjestöjen, muistiorganisaatioiden ja kulttuurialan opetusta ja tutkimusta tarjoavien laitosten kanssa. Näitä ovat muun muassa Helkanuorten liitto, Juminkeko-säätiö, Kalevalaseura, Kansallispukuneuvosto, Kansallispukukeskus, Naisjärjestöjen Keskusliitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.[13]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larin Paraske -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liitto on jakanut vuodesta 1996 Pohjois-Inkerissä ja Itä-Kannaksella eläneen runonlaulaja Larin Parasken mukaan nimettyä palkintoa.[14] Tunnustus myönnetään vuosittain taitavalle puhutun sanan käyttäjälle: esimerkiksi suullisen perinteen kantajalle, luennoitsijalle, aatteelliselle puhujalle, lausujalle tai näyttelijälle.[6] Larin Paraske -palkinnon saajat ovat:[15]

Elsa Heporauta -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elsa Heporaudan rahaston tarkoituksena on vaalia kalevalaisten naisten järjestötyön ja suomalaiskansallisen kulttuurin kehittäjän muistoa. Rahasto jakaa joka viides vuosi tunnustuspalkintoja sekä apurahoja etusijassa naiskirjailijoille, -taiteilijoille ja -tutkijoille. Elsa Heporauta -palkitut ovat:[21]

Osmansolmu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevalaisten naisten liitto jakaa Elsa Vuorjoen rahastosta Osmansolmu-ansiomerkit vuosittain kahdelle järjestötyössään ansioituneelle kalevalaiselle naiselle.[22] Jäsenyhdistykset voivat hakea osmansolmua vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Liiton myöntämä osmansolmu on uniikkikoru, jonka on suunnitellut Börje Rajalin ja valmistanut Kalevala Koru.[23] Osmansolmu on rautakaudelta saakka tunnettu onnenmerkki. Muinaisrunojen Osmatar oli ylhäisen juhlaoluen valmistuksesta vastaava henkilö. Nimi osma tunnetaan kansanrunoissa myös sulhasen kunnioittavana nimityksenä.[23][24]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevalaisen karhunkäpälän kosketuksen tulisi näkyä kaikessa kulttuurissamme.

– Elsa Heporauta[9]

  • Elsa Heporauta 1935–1947
  • Elsa Enäjärvi-Haavio 1948
  • Elsa Vuorjoki 1949–1954
  • Elsa Heporauta 1955–1960
  • Vera Linkomies 1960–1966
  • Inkeri Sahlan 1967–1969
  • Kiira Partanen 1970–1975
  • Elsa Vuorjoki 1976–1978
  • Toini-Inkeri Kaukonen 1979–1985
  • Kirsti Mäkinen 1985–1991
  • Raili Malmberg 1991–1997
  • Anneli Koponen 1997–2003
  • Pirkko Nuolijärvi 2003–2009
  • Maire Pelttari 2009–2012
  • Sari Kaasinen 2012–2015
  • Ildikó Lehtinen 2015-

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mäkelä, Anneli: Ken kantaa Kalevalaa: Kalevalaisten naisten liitto ry 50 vuotta. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 1984. ISBN 951-99528-3-7.
  • Lähtekäämme laulamahan: Kokoelma kotimaisia lauluja. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 1985. ISBN 951-99668-3-8.
  • Malmberg, Raili ym. (toim.): Joka oksalla omena: Perinnettä tähän päivään. Kuvitus: Heikki Nuutinen. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 1990. ISBN 951-95056-3-6.
  • Nurmi, Virpi: Juhlavakkanen: Kalevalaisten naisten liiton vuosikirja 1995. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 1995. ISBN 951-95056-4-4.
  • Malmberg, Raili (toim.): Joka päivä uusi aurinko: Syntymäpäiväkirja. Kuvitus: Heikki Nuutinen. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 1996. ISBN 951-95056-5-2.
  • Asplund, Anneli & Piela, Ulla (toim.): Laulan lempilintusille: Kalevalaisia häälauluja. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 1998. ISBN 951-95056-6-0.
  • Piela, Ulla (toim.): Lähtisitkö leikkiin? Perinneleikkejä. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 2001. ISBN 951-95056-8-7.
  • Huttunen, Sirpa: Matkailuelämyksiä perinteestä. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto: Opintotoiminnan keskusliitto, OK-opintokeskus, 2004. ISBN 951-95056-9-5.
  • Hjelt, Marjut (toim.): Komiaa miestä kattoo viikon syömättäkin: Suomalaisia säkeitä ja sananparsia arkeen ja juhlaan. Helsinki: Nemo: Kalevalaisten naisten liitto, 2005. ISBN 952-5180-85-9.
  • Huttunen Sirpa & Nuolijärvi, Pirkko (toim.): Tahdon sanoa: Kirjoituksia kielen ja perinteen voimasta. Kalevalaisten naisten liiton 70-vuotisjuhlakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1035. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kalevalaisten naisten liitto, 2005. ISBN 951-746-752-4.
  • Ollaranta, Marjakaisa (toim.): Ihan hyvä maanantaiksi: Suomalaisen päivä 2.2.2009. Kansanelämän kuvauksia 77. Kalevalaisten Naisten Liiton 75-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. ISBN 978-952-222-164-3.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kansatieteilijä Ildikó Lehtinen valittiin Liiton puheenjohtajaksi Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 23.05.2016.
  2. Hallitus Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  3. a b Kalevalaisten naisten liitto Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  4. Pirta Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  5. a b c d e f g Historia (Internet Archive) Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  6. a b c d Piela, Ulla: Seuraesittelyssä Kalevalaisten Naisten Liitto – valtakunnallinen perinne- ja kulttuurijärjestö Elore. 1/2001. Joensuu: Suomen kansantietouden tutkijain seura ry. Viitattu 17.10.2009.
  7. Rouva Scholtz-Klinkin vierailu. Suomen Kuvalehti, 5.12.1942, nro 49/1942, s. 1523.
  8. a b c Historia Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  9. a b Elsa Heporauta 130 vuotta Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  10. Visio Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  11. Aiemmat teemat Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  12. Nenola, Pirjo: Naisten voima on upea asia Iisalmen sanomat. 19.1.2013. Viitattu 16.3.2013.
  13. Yhteistyötahot Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  14. Larin Paraske Suuret suomalaiset. Yle. Viitattu 16.2.2013.
  15. Larin Paraske -palkinto Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 4.10.2015.
  16. STT: Heli Laaksonen sai Larin Paraske -palkinnon Helsingin sanomat. 17.10.2009. Viitattu 17.10.2009.
  17. Mertaranta sai Larin Paraske -palkinnon Helsingin sanomat. 28.10.2011. Viitattu 22.11.2009.
  18. Ilona Korhosesta Larin Paraske (Tiedote) Epressi. 27.10.2012. Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.3.2013.
  19. a b Aino Frilander: Rouva Jenni Haukio sai Larin Paraske -palkinnon, palkinto myös rivoille kansanrunoille HS.fi. 4.10.2015. Viitattu 4.10.2015.
  20. Xia Torikka: Joikaaja Ingá-Máret Gaup-Juusolle Larin Paraske -palkinto 17.10.2016. Yle Uutiset. Viitattu 20.10.2016.
  21. Elsa Heporauta -palkinto Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 4.10.2015.
  22. Osmansolmut Helsinkiin Tuula-Onta Malmivuolle ja Ruovedelle Pirkko Selkeelle (Tiedote) Epressi. 13.4.2012. Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  23. a b Osmansolmu Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  24. Osmatar, oluenpanijan nimi Oluen synty -runossa. Hakusanat osmansolmu ja Osmatar teoksessa Suomalainen tietosanakirja 11, Pikatieto pj–ö. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5152-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]