Eila Roine

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eila Roine
Eila Roine miehensä Vili Auvisen kanssa Tampereen Työväen Teatterin tuottamassa Max Frischin näytelmässä Andorran tasa­valta (1962).
Eila Roine miehensä Vili Auvisen kanssa Tampereen Työväen Teatterin tuottamassa Max Frischin näytelmässä Andorran tasa­valta (1962).
Henkilötiedot
Koko nimi Eila Orvokki Roine-Auvinen
Syntynyt26. marraskuuta 1931 (ikä 90)
Turku
Ammatti näyttelijä
Puoliso Vili Auvinen (vih. 1955; k. 1996)
Lapset Tommi Auvinen
Janne Auvinen
Vanhemmat Eero Roine
Sukulaiset Esko Roine (veli)
Liisa Roine (sisko)
Näyttelijä
Taiteilijanimet Eila Auvinen (rinnakkais­nimi)[1]
Merkittävät roolit
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Eila Roine (viralliselta nimeltään Eila Orvokki Roine-Auvinen, o.s. Roine; s. 26. marraskuuta 1931 Turku) on suomalainen näyttelijä.[2] Elämän­työnsä hän on tehnyt Tampereen Työväen Teatterissa, jossa hän oli kiinnitettynä vuodet 1951–1994 ja sen jälkeen vierailijana.

Roine sai teatteri­neuvoksen arvonimen vuonna 1995.[2] Vuonna 2006 tasavallan presidentti myönsi hänelle Pro Finlandia -mitalin.[3][4] Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yli­opiston Kunnia­tohtoriksi.[5]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roine aloitti näyttelemisen Eino Salmelaisen ilta­näyttelijä­koulussa vuonna 1949. Hänet kiinnitettiin Tampereen Työ­väen Teatteriin vuonna 1951. Roine näytteli teatterissa vuoteen 1994, eläkkeelle jäämiseen saakka. Hän on vieraillut teatterissa tämän jälkeenkin.[3]

Roine on näytellyt muun muassa televisio­sarjoissa Heikki ja Kaija (Kaijan roolissa), Rintamäkeläiset ja Kotikatu. Hän näytteli myös elo­kuvassa Juoksu­haudan­tie (2004). Vuosina 1996–2013 Roine toimi lasten­ohjelma Pikku Kakkosen juontajana, ”Eila-mummina”. Hän juonsi Pikku Kakkosen viimeistä kertaa 11. syys­kuuta 2013.[6]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roine on saanut Tampereen kaupungin taide­mitalin ja kultaisen ansio­merkin, Hämeen läänin taide­toimi­kunnan mitalin, Suomen teatteri­järjestöjen keskus­liiton kultaisen ansio­merkin[7] ja Hämäläis-Osa­kunnan mitalin.[2]

Vuonna 1995 Roinelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Hän sai Kalle Kaiharin säätiön kulttuuri­palkinnon 1997, Ida Aal­berg -mitalin 1997, Jalmari Finnen säätiön tunnustus­palkinnon 2004, Vuoden lapsi­teko­palkinnon 2004, Larin Paraske -palkinnon 2006 ja Tampere-palkinnon 2009.[2] Hänet valittiin Vuoden iso­vanhemmaksi vuonna 2004.[8] Joulu­kuussa 2013 Roinelle myönnettiin Pirkan­maan taide­palkinto.[9] Vuonna 2018 Roine palkittiin elämän­työstään Venlalla.[10]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roineen isä oli näyttelijä Eero Roine.[3] Hänen sisaruksensa Esko Roine ja Liisa Roine ovat myös näyttelijöitä.[1]

Vuonna 1955 Roine avioitui teatteri­ohjaaja Vili Auvisen kanssa.[3] Liitto päättyi Auvisen kuolemaan vuonna 1996.[2] Heillä on kaksi poikaa: ohjaaja-näyttelijä Tommi Auvinen ja valo- ja ääni­suunnittelija Janne Auvinen, kolmas poika Tommi Petteri kuoli vauvana.[11]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Eila Roine Elonetissä. Viitattu 5.12.2013.
  2. a b c d e Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilö­tietoja nyky­polven suomalaisista 2015, s. 63. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  3. a b c d Henkilö­kunta: Eila Roine Tampereen Teatteri. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 6.9.2015.
  4. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkos­järjestyksessä (Roine, Eila Orvokki 6.12.2006) Ritari­kunnat. Viitattu 31.10.2021.
  5. Tieteen, taiteen ja yhteis­kunta­elämän huippuja Tampereen yli­opiston kunnia­tohtoreiksi 18.4.2018. Tampereen yli­opisto. Arkistoitu 19.7.2018. Viitattu 18.8.2018.
  6. Pikku Kakkosen suosikki jätti ohjelman: Saattaa tulla muutama suukko Ilta-Sanomat. 11.9.2013. Helsinki: Sanoma Media Finland. Viitattu 12.9.2013.
  7. Suomen Teatteri­järjestöjen Keskus­liiton myöntämät kultaiset kunnia­merkit 2014–1947 (PDF) 11.1.2015. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto. Viitattu 27.2.2016.
  8. Pikku kakkosen Eila-mummi on Vuoden iso­vanhempi Kaleva. 16.10.2004. Oulu: Kaleva Oy. Viitattu 6.9.2015.
  9. Niskanen, Eveliina: Näyttelijä Eila Roine sai Pirkan­maan taide­palkinnon Yle Uutiset. 5.12.2013. Yleis­radio Oy. Viitattu 5.12.2013.
  10. Vilkman, Sanna: Kultainen Venla -gaala palkitsi vuoden televisio­huiput – Myrskyn jälkeen teki hattu­tempun Yle Uutiset. 12.1.2018. Viitattu 12.1.2018.
  11. Liikkanen, Maija: Me Naiset: Eila Roine menetti esikois­poikansa yli 60 vuotta sitten, eikä siitä surusta mikään mene yli: ”En ikinä unohda sitä puhelin­soittoa” Ilta-Sanomat. 29.11.2020. Viitattu 6.12.2020.
  12. Suikkanen, Päivi: Mökki – valoisa draama­sarja suvun salaisuuksista Yle. 26.5.2016 (päivitetty 11.5.2018). Viitattu 14.11.2021.
  13. Röllistä ja Tatusta ja Patusta julkaistiin julisteet Elo­kuva­uutiset. 16.5.2016. Viitattu 23.5.2016.