Eila Roine

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eila Roine
Eila Roine miehensä Vili Auvisen kanssa vuonna 1962 Tampereen Työväen Teatterin tuottamassa Max Frischin näytelmässä Andorran tasavalta.
Eila Roine miehensä Vili Auvisen kanssa vuonna 1962 Tampereen Työväen Teatterin tuottamassa Max Frischin näytelmässä Andorran tasavalta.
Syntymäaika 26. marraskuuta 1931 (ikä 85)
Syntymäpaikka Suomen lippu Turku, Suomi
Oikea nimi Eila Orvokki Roine-Auvinen
Muut nimet Eila Auvinen
(rinnakkaisnimi)[1]
Merkittävät roolit Heikki ja Kaija, Kotikatu, Pikku Kakkonen
Puoliso Vili Auvinen (k. 1996)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Palkinnot

Pro Finlandia (2006)
Pirkanmaan taidepalkinto (2013)

Eila Roine (viralliselta nimeltään Eila Orvokki Roine-Auvinen, o.s. Roine; s. 26. marraskuuta 1931 Turku) on suomalainen näyttelijä.[2] Elämäntyönsä hän on tehnyt Tampereen Työväen Teatterissa, missä hän oli kiinnitettynä vuodet 1951–1994 ja sen jälkeen vierailijana.

Roine sai teatterineuvoksen arvonimen vuonna 1995.[2] Vuonna 2006 tasavallan presidentti myönsi hänelle Pro Finlandia -mitalin.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roine aloitti näyttelemisen Eino Salmelaisen iltanäyttelijäkoulussa vuonna 1949. Hänet kiinnitettiin Tampereen Työväen Teatteriin vuonna 1951. Roine näytteli teatterissa vuoteen 1994, eläkkeelle jäämiseen saakka. Hän on vieraillut teatterissa tämän jälkeenkin.[3]

Roine on näytellyt muun muassa televisiosarjoissa Heikki ja Kaija (Kaijan roolissa), Rintamäkeläiset ja Kotikatu. Hän näytteli myös elokuvassa Juoksuhaudantie (2004). Vuosina 1996–2013 Roine toimi lastenohjelma Pikku Kakkosen juontajana, ”Eila-mummina”. Hän juonsi Pikku Kakkosen viimeistä kertaa 11. syyskuuta 2013.[4]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roine on saanut Tampereen kaupungin taidemitalin ja kultaisen ansiomerkin, Hämeen läänin taidetoimikunnan mitalin, Suomen teatterijärjestöjen keskusliiton kultaisen ansiomerkin[5]. ja Hämäläis-Osakunnan mitalin.[2]

Vuonna 1995 Roinelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Hän sai Kalle Kaiharin säätiön kulttuuripalkinnon 1997, Ida Aalberg -mitalin 1997, Jalmari Finnen säätiön tunnustuspalkinnon 2004, Vuoden lapsitekopalkinnon 2004, Larin Paraske -palkinnon 2006 ja Tampere-palkinnon 2009.[2] Hänet valittiin Vuoden isovanhemmaksi vuonna 2004.[6] Joulukuussa 2013 Roinelle myönnettiin Pirkanmaan taidepalkinto.[7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roineen isä oli näyttelijä Eero Roine.[3] Hänen sisaruksensa Esko Roine ja Liisa Roine ovat myös näyttelijöitä. Sisaruksista toisena syntynyt, Olavi Roine, on ainoa, joka löysi ammattinsa muualta kuin teatterista.

Vuonna 1955 Roine avioitui teatteriohjaaja Vili Auvisen kanssa.[3] Liitto päättyi Auvisen kuolemaan vuonna 1996.[2] Heillä on kaksi poikaa: ohjaaja-näyttelijä Tommi Auvinen ja valo- ja äänisuunnittelija Janne Auvinen.

Elokuvarooleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eila Roine Elonetissä Viitattu 5.12.2013
  2. a b c d e Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 63. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  3. a b c d Henkilökunta: Eila Roine Tampereen Teatteri. Viitattu 6.9.2015.
  4. Pikku Kakkosen suosikki jätti ohjelman: Saattaa tulla muutama suukko Ilta-Sanomat. 11.9.2013. Viitattu 12.9.2013.
  5. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (pdf). Viitattu 27.2.2016.
  6. Pikku kakkosen Eila-mummi on Vuoden isovanhempi Kaleva.fi. 16.10.2004. Viitattu 6.9.2015.
  7. Niskanen, Eveliina: Näyttelijä Eila Roine sai Pirkanmaan taidepalkinnon Yle Uutiset. 5.12.2013. Viitattu 5.12.2013.
  8. Röllistä ja Tatusta ja Patusta julkaistiin julisteet Elokuvauutiset.fi. 16.5.2016. Viitattu 23.5.2016.