Sole Uexküll

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sole Uexkull vuonna 1965.

Solveig Johanna Irja von Uexküll-Gyllenband (4. syyskuuta 1920 Helsinki7. elokuuta 1978 Helsinki) oli suomalainen teatterikriitikko. Hän teki vuosikymmenien mittaisen uran Helsingin Sanomissa. Uexküllin kirjoitustyylille oli ominaista sisällöllinen asiantuntevuus yhdistettynä tyylilliseen lennokkuuteen.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sole Uexküllin isä oli vapaaherra Alexander Uexküll-Gyllenband, hänen äitinsä oli näyttelijä Irja Nordberg. Hän oli vanhempiensa esikoinen. Alexander Uexküll-Gyllenband kuoli 1923, jonka jälkeen Irja Nordberg elätti perheensä kieltenopettajana. Vapaaherra Uexküll-Gyllenband oli näyttelijä Ida Aalbergin leski ja osallistui 1900-luvun alkukymmenien aikana suomalaiseen teatterielämään.[1] Sole Uexküll opiskeli yliopistossa psykologiaa, filosofiaa ja draamaa. Hän oli innokas teatterin harrastaja ja näytteli Elannon näyttämöllä 1940-luvun loppuun asti.[1]

Uexküllin arvostelijan ura alkoi vuonna 1945 Elanto-lehdessä, lisäksi hän kirjoitti muun muassa Suomalaiseen Suomeen. Helsingin Sanomien kriitikkona Uexküll aloitti vuonna 1949. Seuraavalla vuosikymmenellä hänen mielenkiintonsa kohdistui uuteen eurooppalaiseen teatteriin, jota saattoi seurata Helsingissäkin korkealaatuisten eurooppalaisteattereiden vieraillessa kaupungissa 1950- ja 1960-luvulla.[1]

1960- ja 1970-luvulla Uexküll suhtautui myönteisesti Kalle Holmbergin ja Jouko Turkan kaltaisiin teatterivaikuttajiin, joita omana aikanaan pidettiin radikaaleina "uudistajina". Turkan ohjaamalle teokselle Hyvästi Mansikki (Joensuun kaupunginteatteri, 1969) hän antoi jopa "valtakunnallisen merkityksen". Uexküllin ura katkesi vuonna 1977, samaan aikaan kun "radikaali" teatterisukupolvi alkoi saada nuoria haastajia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen kansallisbiografia 10, s. 143