Jukka Virtanen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee toimittajaa. Muista samannimisistä katso täsmennyssivua Jukka Virtanen.
Jukka Virtanen
Jukka Virtanen kesäkuussa 2011.
Jukka Virtanen kesäkuussa 2011.
Syntynyt 25. heinäkuuta 1933 (ikä 84)
Jämsänkoski
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, runoilija, suomentaja, toimittaja, käsikirjoittaja, sanoittaja, näyttelijä, juontaja, laulaja ja ohjaaja[1]
Puoliso Liisa Virtanen[1]
Vanhemmat Eino Jalmari Virtanen ja Hilja Maria Hakonen[1]
Lapset Riikka Virtanen ja Ville Virtanen[1]

Jukka Jalmari Virtanen (s. 25. heinäkuuta 1933 Jämsänkoski) on suomalainen kirjailija, runoilija, suomentaja, toimittaja, käsikirjoittaja, sanoittaja, näyttelijä, juontaja, laulaja ja ohjaaja.[1]

Virtasen uralle mahtuu ohjauksia niin teatterissa kuin televisiossakin, elokuvarooleja, käännöksiä ja sanoituksia. Virtanen on kirjoittanut televisioaiheisia kolumneja Ilta-Sanomiin, pelaa viihdeväen Zoom-joukkueessa, harrastaa raveja ja jalkapalloa. Virtasen juuret ovat Jämsänkosken paperitehtaan yhteisössä.

Virtasen 83-vuotissyntymäpäivänä 25. heinäkuuta 2016 nimettiin hänen mukaansa hänen kotipaikkakunnallaan Jämsänkoskella jalkapallokenttä Jukka Virtasen pallokentäksi.[2]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Virtasen vanhemmat Hilja Maria Hakonen ja Eino Jalmari Virtanen olivat ihastuneet toisiinsa koulussa, ja rakkaus oli syventynyt jämsänkoskelaisissa työväen tapahtumissa. Molemmat päätyivät 1930-luvun alussa potilaaksi Kinkomaan keuhkotautiparantolaan, jossa parin kihlajaisia vietettiin itsenäisyyspäivänä 1932. Hakonen oli tuolloin jo raskaana. Jukka Virtanen syntyi 25. heinäkuuta 1933 Jämsänkosken paperitehtaan työläisten pitkän vuokrakasarmin pienessä hellahuoneessa.[1]

Virtanen kuvasi myöhemmin itseään araksi ja yksinäiseksi lapseksi, joka kiinnostui kirjallisuudesta varhain. Hän kiinnostui etenkin seikkailukirjoista, James Fenimore Cooperin Viimeisestä mohikaanista sekä Kolmesta muskettisoturista. Virtanen innostui myös jalkapallosta, ja vuonna 1945 hän liittyi Jämsänkosken Jyryyn.[1]

Jukan isä Eino oli töissä voimalaitoksella, ja myös Jukka työskenteli nuorena voimalaitoksenhoitajana. Ylioppilaaksi Jukka Virtanen kirjoitti keväällä 1953.[1]

TV- ja radiotyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtanen oli mukana VEK (Jukka Virtanen, Aarre Elo, Matti Kuusla) työryhmässä, jonka viihdeohjelma Lumilinna voitti tv-ohjauksen Montreux’n Kultaisen Ruusun vuonna 1965. 1960-luvun alkuvuosina Virtanen osallistui Kankkulan kaivolla -radiohupailun käsikirjoittamiseen. Virtanen on Uuden Iloisen Teatterin perustajajäseniä.

Hän on tunnettu myös Levyraati- ja Runoraati-televisio-ohjelmista. Virtanen juonsi Levyraati-ohjelmaa televisiossa vuosina 1980-1997.

Virtanen suomensi The Joulukalenteri -sarjan (1997) käsikirjoituksen ja näytteli sarjassa Iki-iäkästä ja kertojaa. Virtanen toimi tšekkoslovakialaisen Rosvo-Rudolf-piirrossarjan suomenkielisessä versiossa nimihahmon ääninäyttelijänä ja kertojana.

Musiikkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulajana Virtasen kappaleita ovat muun muassa ”Hanna ja Niilo” (1969), ”Balladi pojasta nimeltä Vee” (1971), ”Perspirantti-Antti” (1972) ja ”Kaupungin rumin mies” (1974)[3]. Muiden levyttämiä sanoituksia Virtanen on tehnyt noin 250. Näistä tunnettuja ovat esimerkiksi ”Maalaismaisema”, ”Taas on aika auringon”, ”Konstan parempi valssi”, ”Seitsemän kertaa seitsemän” ja ”Hottentottilaulu”, joka on suomennosversio norjalaisen laulunsanoittaja-kirjailija Thorbjørn Egnerin kappaleesta ”Visen om vesle Hoa”[4].

23. heinäkuuta 2008 ilmestyi tribuuttialbumi Sanat Jukka Virtanen, joka sisältää eri suomalaislaulajien tulkintoja Virtasen sanoituksista. Syyskuussa järjestettiin konserttikiertue, jolla artistit esittivät hänen kappaleitaan.[5] Elokuussa 2008 Virtanen sai pitkästä sanoitusurastaan tunnustukseksi Juha Vainio -palkinnon.[6]

Vuonna 2012 Virtanen palkittiin elämäntyöstään Kultaisella Venlalla.[7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtanen on kertonut avoimesti yksityiselämänsä vaikeuksista, kuten alkoholismista, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja eturauhassyöpään sairastumisesta. Hänen hyvä ystävänsä, pakinoitsija Seppo Ahti kiteytti Virtasen antaneen kasvot syövälle ja juovalle.[8] Vuoden 2015 loppukesästä Virtasen syöpä oli levinnyt jo luustoon.[9]

Jukka Virtasen poika on näyttelijä Ville Virtanen.

Jukka Virtanen on kertonut marssineensa 12-vuotiaana kommunistien ja sosiaalidemokraattien yhteisessä vappukulkueessa ja ”siitä alkaen taapertaneensa vähän vasemmalla”.[1]

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtanen vuonna 1966.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniamerkit ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oslon putkiliikkeiden jalkapallomestaruus 1953
  • Unkarin lyhytelokuvafestivaalien pääpalkinto dokumenttielokuvasta Teollista muotoilua 1958
  • Montreux'n Kultainen ruusu ja lehdistöpalkinto viihdeohjelmasta Lumilinna yhdessä Aarre Elon ja Matti Kuuslan kanssa 1965
  • A-lehtien Vuoden paras pakasteruoka -yleisöäänestyksen kolmas sija ruoalla Juhlava seipata 1970
  • Ylennysmerkki vuoden parhaasta sanoituksesta 1972
  • Kupittaan mielisairaalan pöytätennismestaruus 1973
  • G. Pula-aho -patsas 1995
  • Taiteilijaeläke 1997
  • Kotkalaisen viihdemusiikin Harmonia-palkinto yhdessä Jaakko Salon kanssa 1998
  • Musiikki & Media -palkinto suomalaisen populaarimusiikin hyväksi tehdystä elämäntyöstä 2001
  • Jämsänkoski-mitali 2002
  • Viihteen Erikois-Venla elämäntyöstä 2002
  • Radio- ja tv-viihteen seuran Studio Kymppi -mitali elämäntyöstä yhdessä Aarre Elon ja Matti Kuuslan kanssa 2003
  • Juha Vainio -palkinto 2008
  • Kultainen Venla -palkinto elämäntyöstä 2012
  • Captain's Ball -palkinto 2015 [10]

Lisäksi Jukka Virtanen on saanut useita palkintoja mainosfilmeistä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jukka Virtanen.