Aarre Elo
| Aarre Elo | |
|---|---|
 Aarre Elo kuvattuna 10. kesäkuuta 1987. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. syyskuuta 1934 Helsinki, Suomi |
| Kuollut | 17. helmikuuta 2022 (87 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä, toimittaja, TV1:n ohjelmajohtaja |
| Puoliso | Outi Elo (2.) |
| Lapset | 5, Maria Jungner |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Aarre Olavi Elo (21. syyskuuta 1934 Helsinki[1] – 17. helmikuuta 2022 Helsinki[2]) oli suomalainen toimittaja ja televisioviihteen ammattilainen, joka loi uransa pääosin Yleisradion palveluksessa, viimeksi TV1:n ohjelmajohtajana. Hän vaikutti keskeisesti Ylen viihdeohjelmien sisältöön 1960–1980-luvuilla. Elo muodosti 1960-luvulla Jukka Virtasen ja Matti Kuuslan kanssa niin sanotun VEK-ryhmän. Hän oli myös musiikkiviihderyhmä Songilon perustajajäsen.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elo aloitti uransa Fennada-Filmin valomiehenä vuonna 1951. Myöhemmin hän siirtyi äänittäjäksi. Vuonna 1954 Elo erosi Fennadan palveluksesta ja siirtyi äänittäjäksi Filmi-Ääni-yritykseen, joka teki elokuvien lisäksi äänityksiä levy-yhtiö Scandialle.
Elo työskenteli useiden kuuluisien laulajien kuten Olavi Virran, Annikki Tähden, Laila Kinnusen ja Pirkko Mannolan kanssa. Vuonna 1962 Elo aloitti työskentelyn Yleisradiossa televisio-ohjelmien parissa. Elon työtovereina olivat Jukka Virtanen ja Matti Kuusla. Heidän kanssaan hän muodosti VEK-ryhmän, jolla oli merkittävä vaikutus suomalaisen televisioviihteen kehitykseen sen alkuaikoina. Tunnetuin VEK-ryhmän ohjelmista lienee Lumilinna-komedia, joka palkittiin vuonna 1965 Montreux’n kansainvälisillä televisiofestivaaleilla parhaana viihdeohjelmana.
VEK-ryhmä hajosi vuonna 1966 Virtasen ja Kuuslan siirryttyä vapaiksi toimittajiksi. Elo jatkoi Yleisradion palveluksessa TV1:n Ajanvietetoimituksen, sittemmin TV1:n Viihdetoimituksen, päällikkönä vuoteen 1970 asti. Elo oli mukana tekemässä useita suosittuja viihdeohjelmia, joista menestynein oli vuosina 1967–1969 esitetty Jatkoaika. 1970-luvulta lähtien Elo oli viihdeohjelmien lisäksi toteuttamassa suurten urheilutapahtumien kuten olympialaisten ja eri urheilulajien maailmanmestaruuskilpailujen televisiointia Yleisradiolle. Samalla vuosikymmenellä Elo perusti musiikkiviihderyhmä Songilon, jossa hänen lisäkseen olivat mukana Jukka Virtanen, Heikki Kahila, Jani Uhlenius ja Apeli Halinen. Vuodesta 1981 lähtien Elo oli mukana myös Uuden iloisen teatterin toiminnassa. Elo jäi eläkkeelle TV1:n ohjelmajohtajan virasta 1990-luvun alussa.
Aarre Elon ystävä Juha Vainio teki hänen 40-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi kappaleen ”Aarre Elo 40 v”.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aarre Elolla oli kahdesta avioliitosta viisi lasta. Hänen ensimmäinen vaimonsa sai surmansa auto-onnettomuudessa vuonna 1968, ja myös yksi hänen lapsistaan kuoli auto-onnettomuudessa kymmenen vuotta myöhemmin 24-vuotiaana.[3] Elon tytär Maria Jungner[4] toimi Yle TV1:ssä televisiokuuluttajana.
Elolla oli diagnosoitu afasia ja hän menetti vanhoilla päivillään puhekykynsä lähes kokonaan.[5] Hän menehtyi sairauskohtaukseen hoitokodissa Helsingissä helmikuussa 2022.[6] Elo on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 120.
- ↑ Jonni Aromaa: Viihteen grand old man Aarre Elo on kuollut – toi merkittävän tv-palkinnon Suomeen 1960-luvulla Yle 18.2.2022. Viitattu 18.2.2022.
- ↑ Pudas, Mari: Aarre Elo oli viihteen grand old man– palkittiin ulkomaita myöten 18.2.2022. Iltalehti.
- ↑ Ilta-Sanomat 31.1.2007, s. 2.
- ↑ Eeva: Maria Jungner isästään Aarre Elosta – puhekyky lähes kadonnut www.iltalehti.fi. Viitattu 26.11.2020.
- ↑ Suvi Kerttula: Maria Jungner kertoo isänsä Aarre Elon kuolemasta ja viimeisistä ajoista: ”Tämä tuli yllätyksenä” Ilta-Sanomat. 18.2.2022. Viitattu 19.2.2022.
- ↑ Aarre Elon viimeinen leposija VLS - Viimeiset leposijat. 21.9.2022. Viitattu 5.4.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aarre Elo Elonetissä.
| ||||||||||||||||||
