Siirry sisältöön

Alkoholismi

Wikipediasta
Alkoholismi
Luokitus
ICD-10 F10
ICD-9 303
OMIM 103780
MedlinePlus 000944
Huom.! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
William Hogarthin Gin Lane

Alkoholismi eli alkoholiriippuvuus (lat. alcoholismus, ICD-10: F10.2[1]) on sairaus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Alkoholismissa keskeistä on alkoholinkäytön hallinnan menettäminen.[2] Alkoholismi on yksi päihderiippuvuuden muodoista. Alkoholismilla tarkoitetaan usein pitkäaikaista tai toistuvaa alkoholin liikakäyttöä.[3] Se vaikuttaa negatiivisesti alkoholistin elämään tapaturmien ja taloudellisten haittojen kautta sekä aiheuttaa terveydellisiä haittoja, kuten loukkaantumisia, maksa- ja haimasairauksia sekä ruoansulatuskanavan syöpiä.[2]

Alkoholistin on hyvin vaikea hallita juomistaan, ja hän kärsii usein sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista.[2] Vuonna 2015 Suomessa arvioitiin olevan noin 400 000 alkoholistia[4] Yli puoli miljoonaa suomalaista juo alkoholia niin paljon, että heillä on suurentunut pitkäaikaisten terveyshaittojen riski.[2] Alkoholismi on periytyvää ja sitä esiintyy tietyissä suvuissa: toiset ihmiset ovat synnynnäisesti alttiimpia alkoholisoitumaan elinympäristöstä riippumatta kuin toiset[5]. Alkoholismi jaetaan kahteen erilaiseen alkoholismin tyyppiin: tyyppiin I ja II. Näistä tyyppi I vastaa ihmisten arkikäsityksiä alkoholin liikakäytöstä ja kehittyy aikuisiällä. Sen sijaan tyyppi II kehittyy useimmiten nuoruudessa ja sisältää impulssikontrollin häiriöitä.

Alkoholismi ja mielenterveys liittyvät usein toisiinsa eli alkoholismin taustalta paljastuu mielenterveysongelma[6], jolloin kysymys on niin sanotusta kaksoisdiagnoosista. Yleinen alkoholistin kaksoisdiagnoosin pari on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, joka on varsinkin miesten alkoholismiin liittyvä ja liittyy nuoren miehen epäsosiaaliseen alkoholismiin (tyypin II alkoholismi[7]). Alkoholismin ja epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön etiologiset prosessit saattavat olla samat.[8][9] Osa alkoholisteista juo yksin tai piilottelee juomistaan.[2]

Alkoholiriippuvuus ei yksinään ole riittävä peruste sairauspäivärahalle, kuntoutustuelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle, vaan vaikutus työkykyyn arvioidaan alkoholinkäytön aiheuttamien kohde-elinvaurioiden ja muiden sairauksien perusteella.[10] Työterveyslaitoksen Terveys 2000 -aineistoon perustuvassa seurantatutkimuksessa alkoholiriippuvaisista miehistä 21 prosenttia ja naisista 24 prosenttia siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle vuosina 2000-2011, kun tutkituista miehistä keskimäärin 10 ja naisista 11 prosenttia siirtyi eläkkeelle seuranta-aikana.[11] 2000-luvun alkupuolella alkoholi oli yhä useamman työkyvyttömyyseläkkeen syy.[12]

Alkoholin käyttö, suurkulutus ja alkoholismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2024 Suomessa alkoholin kulutus oli 8,3 litraa asukasta kohden vuodessa.[13]

Alkoholin suurkuluttajat ovat riskiryhmässä alkoholismin suhteen. Alkoholin suurkulutus on elämäntapa, jota ei voida vielä luokitella alkoholismiksi, ts. varsinaista riippuvuutta ei ole vielä kehittynyt. Tästä huolimatta suurkulutus on monilla tavoilla haitallista ja vaarantaa terveyden. Alkoholin suurkuluttajaksi katsotaan henkilöt, jotka juovat säännöllisesti alkoholia yli riskirajan. Käypä hoito -suosituksessa korkean riskin tasona pidetään miehillä 23–24 annosta ja naisilla 12–16 annosta viikossa. Kohtalaisen riskin taso on miehillä 14 ja naisilla 7 annosta viikossa.[1] Yksi annos alkoholia on esimerkiksi yksi pieni pullo (0,33 l) keskiolutta tai siideriä, yksi lasi (12 cl) kevyttä viiniä tai drinkki (4 cl) 40 % viinaa.

Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskusten kyselytutkimuksen mukaan 10 prosenttia yhdysvaltalaisista alkoholin suurkuluttajista on alkoholisteja. Suurkuluttajiksi määriteltiin vähintään 15 alkoholiannosta viikossa nauttivat miehet ja 8 annosta viikossa nauttivat naiset.[14] Suurkuluttajista kaikkiaan 90 % ei ole alkoholisteja. Tutkituista henkilöistä, jotka ilmoittivat ryyppäävänsä kymmenen kertaa tai useammin kuukaudessa, vain kolmasosa todettiin alkoholisteiksi.[15]

Alkoholinkäytön terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Alkoholinkäytön terveysvaikutukset

Vaikutukset aivoihin ja hermostoon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runsaaseen ja pitkäaikaiseen alkoholinkäyttöön liittyy usein esimerkiksi keskittymiskyvyttömyyttä, ärtyneisyyttä, unettomuutta ja ruokahaluttomuutta.

Runsaaseen alkoholinkäyttöön liittyvä hermoston vahingoittuminen on mittava terveysongelma ja esimerkiksi valkean aivoaineen kato on alkoholisteilla maksakirroosiakin yleisempää. Valkean aivoaineen kadon oireena on dementiaa, joka voidaan todeta neuropsykologisin testein keskimäärin joka toisella alkoholin suurkuluttajalla. Lievän dementian on toisinaan havaittu korjaantuvan pitkän raittiin kauden aikana. Sen sijaan pikkuaivojen etuosa näyttää tuhoutuvan usein pysyvästi, ja tyypillinen oire alkoholin aiheuttamassa pikkuaivoatrofiassa on kävelyn epävarmuus. Vakavimpia aivovaurioita ovat kuitenkin tapaturmien kautta syntyneet aivovammat, joista yli puolet on saatu juovuksissa. Tapaturmien aiheuttamat aivovammat ovat alkoholisteilla kolme kertaa yleisempiä kuin väestössä keskimäärin. Alkoholi lisää myös aivovaltimotukoksen ja lukinkalvon alaisen vuodon riskiä. Alkoholin pitkäaikaiskäyttö voi aiheuttaa lähes minkä tahansa neurologisen oireen tai löydöksen.[16]

Alkoholin vaikutukset kehoon (englanniksi)

Alkoholisteilla on tavallista suurempi riski kuolla aivohalvaukseen.[17]

Vaikutukset mielenterveyteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholismi voi aiheuttaa myös mielenterveydellisiä häiriöitä, kuten alkoholipsykoosin. Yksi alkoholipsykooseista on juoppohulluus eli delirium tremens, joka voi seurata runsaan juomisen äkillisestä loppumisesta. Toinen alkoholipsykoosin muoto, alkoholiaistiharhaisuus ilmenee elävän tuntuisina aistiharhoina. Deliriumia siihen ei kuulu.

Alkoholin liikakäyttö voi aiheuttaa lisäksi masennusta ja paniikki- tai muita ahdistuneisuushäiriöitä[18]. Alkoholin aiheuttamat aivovauriot ja neurologiset sairaudet voivat syntyä myös alkoholin lopettamisvaiheessa ellei muun muassa vitamiinitasapainosta ole kyetty huolehtimaan alkoholin lopettamisvaiheessa,[19] vahvin näyttö tukee B1-vitamiinin puutteen osuutta Wernicken ja Korsakoffin oireyhtymien synnyssä.[20]

Alkoholisteilla esiintyy normaalia enemmän masennusoireita.[17] Alkoholismissa on aina osana myös psykologinen riippuvuus alkoholiin — ei yksistään fyysinen. Alkoholismia hoidetaankin monesti sekä terapialla että lääkehoidolla.

Somaattisia seurauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runsaaseen ja pitkäaikaiseen alkoholinkäyttöön liittyy usein esimerkiksi hikoilua, janon tunnetta, sydämen tykytystä, ripulia, suolen huonoa toimintaa ja ummetusta, yleiskunnon laskua tai ennenaikaista vanhenemista.

Alkoholi vaikuttaa myös elimistön hormonijärjestelmään muuttamalla monien umpirauhasten hormonintuotantoa.[16]

Alkoholin runsas käyttö usein tuo mukanaan myös elimellisiä sairauksia kuten rasvamaksaa, myöhemmin alkoholihepatiittia ja maksakirroosia, joilla voi olla dramaattisia vaikutuksia muun muassa tasapainoaisteihin ja näkökykyyn hämärässä.

Alkoholi altistaa myös monille syöville (ks. alkoholi ja syöpä). Runsas alkoholin pitkäaikaiskäyttö altistaa myös sydänlihasvauriolle ja vartalolihasten rappeutumiselle[21]. Suuria annoksia eli 4–6 ravintola-annosta kerralla juovilla on suurentunut riski kuolla sydänkohtaukseen[17].

Alkoholismin lajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltalainen propagandakuva. ”Kuningas Alkoholi ja hänen pääministerinsä”. Pääministerillä tarkoitetaan keskellä sijaitsevaa luurankoa, joka symboloi kuolemaa.

Alkoholismi on tila, jossa alkoholiin on jo päässyt kehittymään riippuvuus.[22][23] Se on pitkälle kehittyessään hengenvaarallinen ja päättyy usein kuolemaan, erityisesti maksasairauksien ja sisäisen verenvuodon takia. Alkoholistien keskuudessa on lisäksi riskejä saada alkoholimyrkytys, joutua alkoholin vaikutuksen alaisena onnettomuuksiin, kuolla väkivallan uhrina tai tehdä itsemurha.

Alkoholisairaudet koskettavat tavallisesti myös alkoholistin läheisiä. Alkoholistit ovat pääasiassa miehiä, mutta naisalkoholistien määrä on kasvanut.

Alkoholiriippuvuus on monille erittäin vaikea katkaista. Alkoholismin ensimmäisiä oireita on sietokyvyn nousu. Tämä on ajan myötä hyvin vaarallista, sillä jossakin vaiheessa tulee raja vastaan, ja solut vaurioituvat. Tuolloin alkoholistin on entistä vaikeampi irrottautua, sillä tässä vaiheessa suorituskyky nousee alkoholin nauttimisen seurauksena, ja vieroitusoireet ovat kovat. Tilanne on vaarallinen, sillä sietokyky on tuolloin pudonnut.[22]

Taipumus alkoholismiin on osin geneettistä. Alkoholismia on myös jaettu erityyppisiin alatyyppeihin. Alkoholismi näyttää liittyvän ainakin serotoniini- ja dopamiinivälitteisten neuraalijärjestelmien toimintaan.[24] On epäilty, että esimerkiksi I tyypin alkoholismi kehittyy vain, jos dopamiiniaineenvaihdunnan seurauksena henkilö saa ylisuuren dopamiinistimulaation etanolista, ja tällöin alkoholin euforisoiva vaikutus on ylivoimakas: seurauksena on välitön halu saada lisää alkoholia.[22]

Dipsomania tarkoittaa kausijuopottelua: dipsomaanille tunnusomaista ovat rankat, päiviä tai viikkoja kestävät ryyppyputket, joiden välissä on selviä kausia.

Puliukko (slangiväännöksenä myös pultsari) on kansanomainen nimitys rappioalkoholistille, joka on yhteiskunnasta kokonaan pudonnut henkilö, jolla ei esimerkiksi ole asuntoa ja jonka sosiaaliset kontaktit rajoittuvat lähinnä toisiin alkoholisteihin ja poliisiin. Sana puliukko tulee ruotsin sanasta polityrgubbe ja viittaa rappioalkoholistien tapaan etsiä päihtymistä kaikista saatavilla olevista tuotteista, kuten huonekalukiillotusaineesta ("pulituuri" tai "puli"), jossa kiillottavat aineet olivat spriihin liuotettuja.[25]

Tyypin I alkoholismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypin I alkoholismissa aivojen mielihyväkeskuksen dopamiinijärjestelmän toiminta näyttää alentuneen, ja tyypin I alkoholisteilla on havaittu vähemmän dopamiinin sitoutumispaikkoja kuin terveillä verrokeilla.[24] Riippuvuus kehittyy tyypillisesti vasta aikuisiällä, ja siihen liittyy usein syyllisyyttä juomisesta ja yrityksiä raitistua. Tyypin I alkoholisteja on arvioitu olevan noin 80 % kaikista alkoholisteista.[26]

Tyypin II alkoholismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypin II alkoholismiin, joka on useimmin nuoruusiällä alkava alkoholismin muoto, liittyy usein muun muassa impulssikontrollin häiriöitä.[22] Tyypin II alkoholisti aloittaa juomisen usein varsin nuorena ja tulee nopeasti riippuvaiseksi, toisin kuin tyypin I alkoholisti, jonka riippuvuuden kehittyminen voi tapahtua hitaasti useiden vuosien kuluessa. Tyypin II alkoholisteilla ei ole usein todettu esimerkiksi dopamiinin puutetta, vaan häiriö liittyy todennäköisesti johonkin toiseen aivojen välittäjäainesysteemiin, kuten serotonenergiseen järjestelmään.

Tyypin II alkoholismilla näyttää olevan yhteys muun muassa elämyshakuisuuteen ja antisosiaaliseen persoonallisuuteen, johon liittyy usein väkivaltaista käyttäytymistä ja perheväkivaltaa (erityisesti siihen liittyy aggressiivisuus humalassa).[22][27] Tyypin II alkoholismiin liittyy usein voimakas impulsiivisuus, aggressiivisuus ja antisosiaalisuus. Tämän tyypin alkoholisti ei usein myöskään koe alkoholinkäyttöä ongelmana eikä siksi itse pyri raitistumaan. Rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen kytkeytyvä tyypin II alkoholismi muodostaa noin 15–20 prosenttia alkoholismista. Tyypin II alkoholismissa näyttää olevan ainakin alttiuden periytyvyyttä. Tunnettu raittiusvalistuskirja "Turmiolan Tommi"[28] kuvaa miespuolista tyypin II alkoholistia, ja tämän tyypin riippuvuus onkin yleisempää miehillä.

Alkoholismin hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholismin hoitoon on kehitetty erityyppisiä hoitomalleja. Hoidossa voidaan yhdistää samanaikaisesti sekä lääkinnällistä että terapeuttista hoitoa parhaan tuloksen saamiseksi.

Terapeuttinen hoito ja vertaistuki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terapeuttisten hoitomuotojen pohjana ovat useimmiten terapeuttisesti toimivat psyykkisen muutoksen ja tuen interventiot, jotka pyrkivät tukemaan muutosta raittiuteen ja auttamaan oppimaan muun tyyppisiä ahdistuksen ja stressin hallintakeinoja kuin alkoholinkäyttö sekä oppimaan muutenkin uusia emootioiden säätelyn muotoja.

Tukea alkoholin käytön lopettamiseen on saatavilla julkisen terveydenhoidon lisäksi sosiaalipuolella päihdehoidon yksiköissä[29] sekä useista yksityisistä säätiöistä ja järjestöistä, joista tunnetuimpia ovat A-klinikkasäätiö ja Anonyymit Alkoholistit. Alcoholics Anonymous eli AA on kansainvälinen vertaistukiyhteisö, jossa alkoholistit pyrkivät saavuttamaan raittiuden ja pysymään raittiina[30]. AA on täysin omavarainen, ja sen toimintaa rahoittavat ainoastaan sen omat jäsenet[31]. A-klinikat tarjoavat hoito- ja kuntoutuspalveluita alkoholisteille sekä tekevät ehkäisevää päihdetyötä. A-klinikat toimivat Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen tuella sekä kuntien rahoittamana[32].

Intiassa on kokeiltu kolmessa viikossa pikakoulutettujen amatööripsykologien tekemää mini-interventiota masennuksen ja alkoholismin hoidossa. Alustavat tulokset ovat lupaavia.[33]

Lääkinnällinen hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholinkäytön vähentämiseen tai lopettamiseen on kehitetty useita lääkehoitoja. Naltreksoni vähentää alkoholin tuottamaa mielihyvää estämällä aivojen opioidijärjestelmää, minkä ansiosta juomishimo heikkenee – hoidon etuna on, että täysraittiutta ei vaadita, vaan tavoitteeksi riittää kulutuksen vähentäminen[34][35]. Myös nalmefeenia käytetään estämään alkoholinkäytön aiheuttamaa mielihyvää.[2] Disulfiraami (antabus) puolestaan aiheuttaa alkoholin kanssa käytettynä voimakkaan pahoinvoinnin, mikä toimii pelotteena juomiselle ja edellyttää täysraittiutta. Akamprosaatti[36] ja topiramaatti[37] vaikuttavat aivojen kemiaan vähentäen juomishaluja eri mekanismien kautta. Vaikeita tai kohtalaisia akuutteja vieroitusoireita voidaan lääkitä erikseen esimerkiksi pitkävaikutteisilla bentsodiatsepiineilla[38].

Interventioihin kuuluvat myös alkoholinkäytön lopettamiseen liittyvien terveysvaurioiden torjuminen muun muassa B1-vitamiinipitoisuuksien huolehtimisella, jotka hoitamattomana voivat johtaa aivovaurioihin. Alkoholismin hoidossa käytetään myös muun muassa mielialalääkkeitä, koska alkoholinkäytön lopettamiseen liittyy usein muun muassa masennusta.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Alkoholiongelmat. Käypä hoito -suositus Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 10.8.2026.
  2. 1 2 3 4 5 6 Häkkinen, Margareeta: Alkoholiriippuvuus Lääkärikirja Duodecim. 20.5.2026. Viitattu 10.8.2026.
  3. ↑ alkoholismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  4. ↑ Richert, Heidi & Kuningatar Alkoholi: Pulloposti: Mitä alkoholiriippuvuus on? 27.1.2015. Yle Dokumentit. Viitattu 5.9.2020.
  5. ↑ Hyytiä, Petri: Alkoholiriippuvuuden perinnöllisyys. Päihdelinkki.fi. 24.4.2017. Arkistoitu 18.11.2020. Viitattu 15.11.2020.
  6. ↑ Päihdeasiantuntija: Alkoholismiin yhdistyy useimmiten mielenterveysongelma mtvuutiset.fi. 22.11.2012. Viitattu 15.11.2020.
  7. ↑ Virkkunen, Matti & Naukkarinen, Hannu: Alkoholiriippuvuuden perinnöllisyys Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 5/2000.
  8. ↑ https://www.dovepress.com/antisocial-personality-disorder-among-patients-in-treatment-for-alcoho-peer-reviewed-fulltext-article-SAR
  9. ↑ https://link.springer.com/article/10.1007/s11920-002-0008-7
  10. ↑ Kinnunen, Elina: Alkoholiriippuvuus ja työkyky Duodecim – Käypä hoito. 14.10.2015. Viitattu 10.8.2026.
  11. ↑ Kaila-Kangas, Leena (toim.): Alkoholi ja työkyky suomalaisten väestöaineistojen valossa Työterveyslaitos. 2016. Viitattu 10.8.2026.
  12. ↑ Heikkilä, Mari: Alkoholi vie yhä useamman eläkkeelle Mediuutiset. Viitattu 15.11.2020.
  13. ↑ Jääskeläinen, Marke: Alkoholijuomien kulutus - THL 7.11.2025. THL. Viitattu 12.2.2026.
  14. ↑ Only 10% of heavy drinkers are alcoholics, CDC study finds 20.11.2014. NY Daily News. Viitattu 21.11.2014.
  15. ↑ Kokkonen, Yrjö: Tutkimus: Vain harva alkoholin suurkuluttaja on alkoholisti Yle Uutiset. 20.11.2014. Viitattu 15.11.2020.
  16. 1 2 Sillanaukee, Pekka & Roine, Risto & Seppä, Kaija: Alkoholin aiheuttamat somaattiset vauriot. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 1996, 112. vsk, nro 20, s. 1928–. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.11.2020.
  17. 1 2 3 Tutkimus: Satunnainenkin humalajuominen vaarantaa terveyden Helsingin Sanomat 21.5.2010.
  18. ↑ Oulun yliopisto (Arkistoitu – Internet Archive) Nähdä, kuulla ja ymmärtää: Perusterveydenhoidossa toimivien hoitajien käsityksiä depressiosta ja sen hoidosta.
  19. ↑ Rintala, Jyrki: Kroonisen alkoholialtistuksen vaikutukset aivoihin. Kansanterveyslaitos – KTL. Arkistoitu 9.3.2004. Viitattu 15.11.2020.
  20. ↑ Vataja, Risto: Alkoholin käyttöön liittyvä muistisairaus Duodecim – Käypä hoito. 22.9.2016. Viitattu 15.11.2020.
  21. ↑ Alkoholi tuhoaa naisten aivot nopeammin kuin miesten YLE Tiedeuutiset/YLE Terveys. 18.5.2005. Arkistoitu 22.7.2013.
  22. 1 2 3 4 5 Kiianmaa, K., Alkoholiriippuvuuden hermostollinen perusta. Duodecim, 2003. 119(24): p. 2494–2500.
  23. ↑ Mäkelä, P., Alkoholihaitat: Alkoholin käyttö ja haitat lisääntyvät. Duodecim, 2003. 119: p. 2481–2487.
  24. 1 2 Tupala, Erkki: Väitöskirjat: Alkoholistien aivojen mielihyväkeskuksen toiminta on häiriintynyt Duodecim Terveysportti – Uutiset ja tiedotteet. 24.11.2001. Arkistoitu 18.11.2020. Viitattu 15.11.2020.
  25. ↑ Dicco pulituuri (Arkistoitu – Internet Archive) Tuotetiedot.
  26. ↑ Tyypin 1 alkoholisti miettii jo iltaolutta Yle Uutiset. 16.3.2010. Viitattu 10.8.2026.
  27. ↑ STM, Koko perhe kierteessä: Lähisuhdeväkivalta ja alkoholi. Helsinki 2007. 80 s. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä, ISSN 1236-2115; 2007:27). 2007, Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö (Yliopistopaino). (Arkistoitu – Internet Archive)
  28. ↑ Turmiolan Tommin elämäkerta (Arkistoitu – Internet Archive) Raittiuden ystävät ry.
  29. ↑ Suomi.fi. Terveyspalvelut ja maksut. Viimeksi tarkistettu 22.06.2013.
  30. ↑ Alcoholics Anonymous. Suomen AA - Tietoa AA:sta Etusivu (Arkistoitu – Internet Archive). Viimeksi tarkistettu 05.07.2014.
  31. ↑ AA haluaa työskennellä kanssasi (Arkistoitu – Internet Archive) Anonyymit Alkoholistit Suomi - Ammattilaisille, Viimeksi tarkistettu 05.07.2014.
  32. ↑ A-klinikkasäätiö. A-klinikkasäätiö (Arkistoitu – Internet Archive). Viimeksi tarkistettu 22.06.2013.
  33. ↑ Neighbors Treating Neighbors For Depression And Alcoholism npr.org.
  34. ↑ Naltreksoni Päihdelinkki. Viitattu 14.4.2026.
  35. ↑ Alho, Hannu & Sinclair, John David: Alkoholismin hoito: naltreksonin onnistunut käyttö. Kansanterveyslaitos – KTL. 10.1.2004. Arkistoitu 21.5.2008. Viitattu 15.11.2020.
  36. ↑ Akamprosaatti alkoholiriippuvuuden hoidossa Käypä hoito 25.3.2010.[vanhentunut linkki]
  37. ↑ Topiramaatti alkoholiriippuvuuden hoidossa Käypä hoito 25.3.2010.[vanhentunut linkki]
  38. ↑ Mikä lääkkeeksi juomiskierteeseen? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 1995. Duodecim. Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Seppä, Kaija ym. (toim.): Alkoholiriippuvuus. Hyvä hoito -sarja, Helsinki : Duodecim, 2010.
  • Graham, James: Juoppohullut vallankahvassa: Alkoholismin salattu historia. ((The secret history of alcoholism: The story of famous alcoholics and their destructive behavior, 1994.) Suomentanut Heikki Salojärvi) Helsingissä: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7159-2
  • Kojo, Raimo O.: Eroon viinasta: Uudenlaisia näkemyksiä alkoholismista ja siihen suhtautumisesta. Helsingissä: Otava, 1998. ISBN 951-1-15174-6
  • Koistinen, Paavo: Onko yksikin liikaa: Alkoholin käytöstä ja sen seurauksista. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-190-2
  • Koponen, Anne: Vaietut kohtalot: Sikiöaikana päihteille altistuneet lapset. Helsinki: Kehitysvammaliiton tutkimusyksikkö Kotu, 2004. ISBN 951-580-388-8
  • Kujasalo, Anne & Nykänen, Hannele: Viinin viemää: Nainen alkoholin ansassa. Helsinki: Kirjapaja. Orimattila: Myllyhoitoyhdistys, 2005. ISBN 951-607-216-X
  • Loiri-Seppä, Lilli (toim.): Selviämistarinoita. Helsinki: Gummerus, 2010. ISBN 978-951-20-7722-9
  • Seppänen, Juhani: Selvästi juovuksissa. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 951-1-20914-0
  • Isoviita, Kikka & Nyman-Janatuinen, Eija: Paha tyttö: Koukussa viinaan, miehiin ja työhön. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24945-0
  • Toiviainen, Seppo: Kantapöydän imu: Juoppokulttuuri valintana ja pakkona. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-1049-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alkoholismi Wikimedia Commonsissa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alkoholismi&oldid=24164461”