Alkoholismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edgar Degas, L'Absinthe, 1876.

Alkoholismi (lat. Alcoholismus; ICD-10: F10.2[1]) on sairaus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Alkoholismi on yksi päihderiippuvuuden muodoista. Alkoholistin on vaikea kontrolloida juomistaan, joten hän kärsii sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista. Alkoholismin muihin määritelmiin kuuluu esimerkiksi pitkäaikainen liiallinen alkoholinkäyttö, joka aiheuttaa sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholismi voidaan jakaa kahteen lajiin: kausittaiseen (Alcoholismus episodicus) ja jatkuvaan ryypiskelyyn (Alcoholismus chronicus).

Alkoholin käyttö ja alkoholin suurkulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa alkoholin kulutus oli vielä 2001 7,4 litraa puhdasta alkoholia asukasta kohden vuodessa,[2] vuonna 2007 se oli 10,5 litraa asukasta kohden vuodessa.[3] Myös Venäjällä alkoholin kulutus nousi vuosina 2000–2007 8 litrasta 10 litraan henkeä kohti.lähde?

Alkoholin suurkuluttajat ovat riskiryhmässä alkoholismin suhteen. Alkoholin suurkulutus on elämäntapa, jota ei voida vielä luokitella alkoholismiksi, ts. varsinaista riippuvuutta ei ole vielä kehittynyt. Tästä huolimatta suurkulutus on monilla tavoilla haitallista ja vaarantaa terveyden. Alkoholin suurkuluttajaksi katsotaan henkilöt, jotka juovat säännöllisesti alkoholia yli riskirajan. Miehillä tämä raja on 24 annosta ja naisilla 16 annosta viikossa.[4] Alkoholin terveyshaittojen vähentämiseksi suositellaan raittiutta tai alkoholinkäytön vähentämistä tasolle, josta ei ole keskimäärin haittaa (riskirajana pidetään naisilla 1,5 ja miehillä 3 annosta päivässä). [5] Yksi annos alkoholia on esimerkiksi yksi pieni pullo (0,33 l) keskiolutta tai siideriä, yksi lasi (12 cl) kevyttä viiniä tai paukku (4 cl) 40 % viinaa.

Seuraukset terveydelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholismilla on monenlaisia seurauksia siitä kärsivän keholle ja mielelle. Alkoholismi aiheuttaa samanaikaisesti sekä fyysistä että psyykkistä riippuvuutta. Pitkään jatkunut alkoholismi voi pysyvästi vaurioittaa kehon lihaksia ja hermostoa.

Somaattisia seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runsaaseen ja pitkäaikaiseen alkoholinkäyttöön liittyy paljon terveydellisiä ongelmia, kuten hikoilua, keskittymiskyvyttömyyttä, ärtyneisyyttä, sydämen tykytystä, unettomuutta, janon tunnetta, ruokahaluttomuutta, ripulia, suolen huonoa toimintaa ja ummetusta, yleiskunnon laskua ja ennenaikaista vanhenemista.

Alkoholin runsas käyttö usein tuo mukanaan myös elimellisiä sairauksia kuten rasvamaksaa, myöhemmin alkoholihepatiittia ja maksakirroosia tai aivomuutoksia, joilla voi olla dramaattisia vaikutuksia muun muassa tasapainoaisteihin ja näkökykyyn hämärässä. Alkoholi altistaa myös monille syöville (ks. alkoholi ja syöpä). Runsas alkoholin pitkäaikaiskäyttö altistaa myös sydänlihasvauriolle ja vartalolihasten rappeutumiselle[6]. Suuria annoksia eli 4–6 ravintola-annosta kerralla juovilla on suurentunut riski kuolla sydänkohtaukseen[7].

Vaikutukset aivoihin ja hermostoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholi saattaa aiheuttaa runsaasti nautittuna aivovaltimoiden tukoksia ja repeämiä, mikä voi johtaa aivoja vioittavaan hapen puutteeseen. Vahva humalatila voi johtaa aivovaurioon etenkin nuorilla, koska heillä veren sokeri laskee liian alas ja aivojen energian saanti estyy[8]. Alkoholisteilla on tavallista suurempi riski kuolla aivohalvaukseen [7].

Alkoholi estää uusien neuroneiden ja niiden välisten yhteyksien syntymisen, mikä johtaa alkuvaiheessa muisti- ja oppimisongelmiin ja myöhemmin jopa aivojen surkastumiseen[8]. Aivojen kudoskato on alkoholisteilla jopa maksakirroosia yleisempi sairaus ja suurkuluttajilla todetaan usein muistin ja päättelykyvyn heikentymistä, aloitteellisuuden vähenemistä ja motorisia ongelmia[8]. Juomisen lopettaminen parantaa suorituskykyä, mutta jos muutokset ovat suuria, täydellistä palautumista entiselle tasolle ei välttämättä enää tapahdu[8].

Vaikutukset mielenterveyteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholisteilla esiintyy normaalia enemmän masennusoireita.[7] Alkoholismissa on aina osana myös psykologinen riippuvuus alkoholiin — ei yksistään fyysinen. Alkoholismia hoidetaankin monesti sekä terapialla että lääkehoidolla.

Alkoholismin lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen propagandakuva. ”Kuningas Alkoholi ja hänen pääministerinsä”. Pääministerillä tarkoitetaan keskellä sijaitsevaa luurankoa, joka symboloi kuolemaa.

Alkoholismi on tila, jossa alkoholiin on jo päässyt kehittymään riippuvuus.[9][10] Se on pitkälle kehittyessään hengenvaarallinen ja päättyy usein kuolemaan; erityisesti maksasairauksien ja sisäisen verenvuodon takia. Alkoholistien keskuudessa on lisäksi riskejä saada alkoholimyrkytys, joutua alkoholin vaikutuksen alaisena onnettomuuksiin, kuolla väkivallan uhrina tai tehdä itsemurha.

Alkoholismi voi aiheuttaa myös mielenterveydellisiä häiriöitä, kuten alkoholipsykoosin. Yksi alkoholipsykooseista on juoppohulluus eli delirium tremens, joka voi seurata runsaan juomisen äkillisestä loppumisesta. Toinen alkoholipsykoosin muoto, alkoholiaistiharhaisuus ilmenee elävän tuntuisina aistiharhoina. Deliriumia siihen ei kuulu.

Alkoholin liikakäyttö voi aiheuttaa lisäksi masennusta ja paniikki- tai muita ahdistuneisuushäiriöitä[11]. Alkoholin aiheuttamat aivovauriot ja neurologiset sairaudet voivat syntyä myös alkoholin lopettamisvaiheessa ellei muun muassa vitamiinitasapainosta ole kyetty huolehtimaan alkoholin lopettamisvaiheessa,[12] vahvin näyttö tukee B1-vitamiinin puutteen osuutta Wernicken ja Korsakoffin oireyhtymien synnyssä.[13][14]

Alkoholisairaudet koskettavat tavallisesti myös alkoholistin läheisiä. Tällä hetkellä alkoholistit ovat pääasiassa miehiä, mutta naisalkoholistien määrä on myös kasvanut viime vuosina. Nuorten osalla tyttöjen alkoholinkäyttö on ylittänyt poikien alkoholinkäytön eräissä ikäryhmissä.

Alkoholiriippuvuus on monille erittäin vaikea katkaista. Alkoholismin ensimmäisiä oireita on sietokyvyn nousu. Tämä on ajan myötä hyvin vaarallista, sillä jossakin vaiheessa tulee raja vastaan, ja solut vaurioituvat. Tuolloin alkoholistin on entistä vaikeampi irrottautua, sillä tässä vaiheessa suorituskyky nousee alkoholin nauttimisen seurauksena, ja vieroitusoireet ovat kovat. Tilanne on vaarallinen, sillä sietokyky on tuolloin pudonnut.[9]

Taipumus alkoholismiin on osin geneettistä. Alkoholismia on myös jaettu erityyppisiin alatyyppeihin. Alkoholismi näyttää liittyvän ainakin serotoniini- ja dopamiinivälitteisten neuraalijärjestelmien toimintaan.[15] On epäilty, että esimerkiksi I tyypin alkoholismi kehittyy vain, jos dopamiiniaineenvaihdunnan seurauksena henkilö saa ylisuuren dopamiinistimulaation etanolista, ja tällöin alkoholin euforisoiva vaikutus on ylivoimakas: seurauksena on välitön halu saada lisää alkoholia.[9]

Dipsomania tarkoittaa kausijuopottelua: dipsomaanille tunnusomaista ovat rankat, päiviä tai viikkoja kestävät ryyppyputket, joiden välissä on selviä kausia.

Puliukko on kansanomainen nimitys rappioalkoholistille, joka on yhteiskunnasta kokonaan pudonnut henkilö, jolla ei esimerkiksi ole asuntoa ja jonka sosiaaliset kontaktit rajoittuvat lähinnä toisiin alkoholisteihin ja poliisiin. Sana puliukko tulee ruotsin sanasta polityrgubbe ja viittaa rappioalkoholistien tapaan etsiä päihtymistä kaikista saatavilla olevista tuotteista, kuten huonekalukiillotusaineesta ("pulituuri" tai "puli"), jossa kiilloittavat aineet olivat spriihin liuotettuja.[16]

Tyypin I alkoholismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypin I alkoholismissa aivojen mielihyväkeskuksen dopamiinijärjestelmän toiminta näyttää alentuneen. Tyypin I alkoholismista kärsivien alkoholistien elämässä vaihtelevat kohtuuttoman alkoholinkäytön ja täysraittiuden tai vähäisen alkoholinkäytön jaksot. Tähän ryhmään, tuurijuoppoihin, näyttäisi kuuluvan noin 80 % alkoholisteista. Heillä näyttäisi olevan myös vähemmän dopamiinin sitoutumispaikkoja kuin terveillä verrokeilla.

Tyypin II alkoholismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypin II alkoholismiin, joka on useimmin nuoruusiällä alkava alkoholismin muoto, liittyy usein muun muassa impulssikontrollin häiriöitä.[9] Tyypin II alkoholisti aloittaa juomisen usein varsin nuorena ja tulee nopeasti riippuvaiseksi, toisin kuin tyypin I alkoholisti, jonka riippuvuuden kehittyminen voi tapahtua hitaasti useiden vuosien kuluessa. Tyypin II alkoholisteilla ei ole usein todettu esimerkiksi dopamiinin puutetta, vaan häiriö liittyy todennäköisesti johonkin toiseen aivojen välittäjäainesysteemiin, kuten serotonenergiseen järjestelmään.

Tyypin II alkoholismia on eri asteista. Osa siitä kärsivistä vain tissuttelee jatkuvasti, osa juo kohtuuttomasti jatkuvasti.

Tyypin II alkoholismilla näyttää olevan yhteys muun muassa elämyshakuisuuteen ja asosiaaliseen persoonallisuuteen, johon liittyy usein väkivaltaista käyttäytymistä ja perheväkivaltaa (erityisesti siihen liittyy aggressiivisuus humalassa).[9][17] Tyypin II alkoholismiin liittyy usein voimakas impulsiivisuus, aggressiivisuus ja antisosiaalisuus. Tämän tyypin alkoholisti ei usein myöskään koe alkoholinkäyttöä ongelmana eikä siksi itse pyri raitistumaan. Rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen kytkeytyvä tyypin II alkoholismi muodostaa noin 15–20 prosenttia alkoholismista. Tyypin II alkoholismissa näyttää olevan ainakin alttiuden periytyvyyttä. Tunnettu raittiusvalistuskirja "Turmiolan Tommi"[18] kuvaa miespuolista tyypin II alkoholistia, ja tämän tyypin riippuvuus onkin yleisempää miehillä. Sitä esiintyy kuitenkin enenevässä määrin myös naisilla.

Alkoholismin hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholismin hoitoon on kehitetty erityyppisiä hoitomalleja. Hoidossa voidaan yhdistää samanaikaisesti sekä lääkinnällistä että terapeuttista hoitoa parhaan tuloksen saamiseksi.

Terapeuttinen hoito ja vertaistuki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terapeuttisten hoitomuotojen pohjana ovat useimmiten terapeuttisesti toimivat psyykkisen muutoksen ja tuen interventiot, jotka pyrkivät tukemaan muutosta raittiuteen ja auttamaan oppimaan muun tyyppisiä ahdistuksen ja stressin hallintakeinoja kuin alkoholinkäyttö sekä oppimaan muutenkin uusia emootioiden säätelyn muotoja.

Tukea alkoholin käytön lopettamiseen on saatavilla julkisen terveydenhoidon lisäksi sosiaalipuolella päihdehoidon yksiköissä [19]sekä useista yksityisistä säätiöistä ja järjestöistä, joista tunnetuimpia ovat A-klinikkasäätiö ja Anonyymit alkoholistit. Alcoholics Anonymous eli AA on kansainvälinen vertaistukijärjestö, jossa alkoholistit pyrkivät saavuttamaan raittiuden ja pysymään raittiina. [20]. A-klinikat tarjoavat hoito- ja kuntoutuspalveluita alkoholisteille sekä tekee ehkäisevää päihdetyötä. A-klinikat toimivat Raha-automaattiyhdistyksen tuella sekä kuntien rahoittamana.[21]

Lääkinnällinen hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaisen alkoholinkäytön estämiseen on käytetty ja käytetään muun muassa disulfiraamia (antabus), naltreksonia[22], akamprosaattia[23] ja topiramaattia[24]. Vaikeita tai kohtalaisia akuutteja vieroitusoireita voidaan lääkitä esimerkiksi pitkävaikutteisilla bentsodiatsepiineilla[25].

Interventioihin kuuluvat myös alkoholinkäytön lopettamiseen liittyvien terveysvaurioiden torjuminen muun muassa B1-vitamiinipitoisuuksien huolehtimisella, jotka hoitamattomana voivat johtaa aivovaurioihin. Alkoholismin hoidossa käytetään myös muun muassa mielialalääkkeitä, koska alkoholinkäytön lopettamiseen liittyy usein muun muassa masennusta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Käypä hoito Alkoholinkäytön diagnoosit
  2. http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_06_03_alkoholi.html
  3. http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1490332
  4. http://www.thl.fi/fi_FI/web/neuvoa-antavat-fi/alkoholinkayton-riskirajat-eivat-ole-samat-kuin-turvarajat
  5. [1]
  6. Alkoholi tuhoaa naisten aivot nopeammin kuin miesten. 18.5.2005 YLE Tiedeuutiset/YLE Terveys http://yle.fi/vintti/yle.fi/genreportaalit/portaali-821.html?genre=terveys&osannimi=ajassa_paihteet&jutunid=4912
  7. a b c Helsingin Sanomat 21.5.2010. Viitattu 21.5.2010.
  8. a b c d Paljonko aivosoluja yksi viinapullo tappaa? Kysy mitä vain. Helsingin kaupunginkirjasto 30.6.2010. http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Uusiutuminen
  9. a b c d e Kiianmaa, K., Alkoholiriippuvuuden hermostollinen perusta. Duodecim, 2003. 119(24): p. 2494–2500.
  10. Mäkelä, P., Alkoholihaitat: Alkoholin käyttö ja haitat lisääntyvät. Duodecim, 2003. 119: p. 2481–2487.
  11. Oulun yliopisto Nähdä, kuulla ja ymmärtää: Perusterveydenhoidossa toimivien hoitajien käsityksiä depressiosta ja sen hoidosta.
  12. Kansaterveyslehti 3/2002 Rintala, J. Kroonisen alkoholialtistuksen vaikutukset aivoihin.
  13. Tiamiinin käyttö alkoholismin vieroitushoidossa.[2]
  14. Day E, Bentham P, Callaghan R, Kuruvilla T, George S. Thiamine for Wernicke-Korsakoff Syndrome in people at risk from alcohol abuse. Chichester, UK: John Wiley & Sons, Ltd. Cochrane Review. Lähteestä: The Cochrane Library, Issue 1, 2004
  15. Tupala, E. Alkoholistien aivojen mielihyväkeskuksen toiminta on häiriintynyt Kansanterveys 3/2002 [3]
  16. http://www.tikkurila.fi/ammattilaiset/tuotteet/dicco_pulituuri.509.shtml
  17. STM, Koko perhe kierteessä: Lähisuhdeväkivalta ja alkoholi. Helsinki 2007. 80 s. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä, ISSN 1236-2115; 2007:27). 2007, Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö (Yliopistopaino).[4]
  18. Turmiolan Tommin elämänkerta.[5]
  19. Suomi.fi. Terveyspalvelut ja maksut. Viimeksi tarkistettu 22.06.2013.
  20. Alcoholics Anonymous. Suomen AA - Tietoa AA:sta Etusivu. Viimeksi tarkistettu 22.06.2013.
  21. A-klinikkasäätiö. A-klinikkasäätiö. Viimeksi tarkistettu 22.06.2013.
  22. Alho,H. & David , J. SinclairAlkoholismin hoito: naltreksonin onnistunut käyttö. Kansanterveys 2/2002 [6]
  23. http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=nak04664
  24. http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=nak04667
  25. Mikä lääkkeeksi juomiskierteeseen? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 1995. Duodecim. Artikkelin verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Graham, James: Juoppohullut vallankahvassa: Alkoholismin salattu historia. (The secret history of alcoholism: The story of famous alcoholics and their destructive behavior, 1994.) Suomentanut Heikki Salojärvi. Helsingissä: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7159-2.
  • Kojo, Raimo O.: Eroon viinasta: Uudenlaisia näkemyksiä alkoholismista ja siihen suhtautumisesta. Helsingissä: Otava, 1998. ISBN 951-1-15174-6.
  • Koistinen, Paavo: Onko yksikin liikaa: Alkoholin käytöstä ja sen seurauksista. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-190-2.
  • Koponen, Anne: Vaietut kohtalot: Sikiöaikana päihteille altistuneet lapset. Helsinki: Kehitysvammaliiton tutkimusyksikkö Kotu, 2004. ISBN 951-580-388-8.
  • Kujasalo, Anne & Nykänen, Hannele: Viinin viemää: Nainen alkoholin ansassa. Helsinki: Kirjapaja. Orimattila: Myllyhoitoyhdistys, 2005. ISBN 951-607-216-X.
  • Loiri-Seppä, Lilli (toim.): Selviämistarinoita. Helsinki: Gummerus, 2010. ISBN 978-951-20-7722-9.
  • Seppänen, Juhani: Selvästi juovuksissa. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 951-1-20914-0.
  • Isoviita, Kikka & Nyman-Janatuinen, Eija: Paha tyttö: Koukussa viinaan, miehiin ja työhön. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24945-0.
  • Toiviainen, Seppo: Kantapöydän imu: Juoppokulttuuri valintana ja pakkona. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-1049-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]