Raittius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltalainen poliittinen piirros "Naisten pyhä sota" vuodelta 1874: raittiusliike tuhoaa "Jumalan ja ihmiskunnan puolesta" alkoholitynnyreitä.

Raittius tarkoittaa pidättymistä alkoholin käytöstä.[1] Se voi tarkoittaa myös yleisluontoisesti kaikista päihteistä kuten tupakasta ja huumausaineista.

Raittiudessa voidaan määritelmästä riippuen erottaa erilaisia asteita. Absolutismi tarkoittaa ehdotonta raittiutta, jossa henkilö pidättäytyy alkoholin käytöstä nautintoaineena[2] täysin. Absolutismin harjoittajaa kutsutaan absolutistiksi eli ehdottoman raittiiksi[1]. Absolutismia painottavat muun muassa punkkareiden Straight Edge -kulttuuri[3] sekä useat uskonnot kuten monet islamin suuntauksista. Toisaalta on myös raittiina itseään pitäviä ihmisiä, jotka nauttivat alkoholia vain harvoin ja niukasti tulematta siitä humalatilaan.

Raittius Suomessa nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholinkäyttö on Suomessa lisääntynyt myös naisten keskuudessa. 1960-luvulla lähes puolet 30–49-vuotiaista naisista ilmoitti olevansa raittiita, vuonna 2000 enää neljä prosenttia.[4]

Alkoholinkäytön lisääntyminen on merkinnyt, että alkoholivapaita alueita ei ole enää yhtä paljon kuin ennen. Tämä tuo paineita esimerkiksi nuorten alkoholinkäyttöön ja raittiudesta luopumiseen.[5]

Raittius on kuitenkin yleistynyt nuorison keskuudessa. Toisin kuin 1960-luvun ”märän sukupolven” ajattelussa, alkoholinkäyttö saatetaan yhdistää vapautuneisuuden sijasta ärsyttävään teeskentelyyn. Nuorten harrastusmahdollisuudet ovat parantuneet ja päihtymiseen kannustava ryhmäpaine on vähentynyt.[6] Kulutus- ja ruokatietoisuus on lisääntynyt, ja myös alkoholin liikakäytön epäterveellisyys – lihottavuus, vaikutus aivoihin ja niin edelleen – tiedostetaan entistä laajemmin.[7]

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä yleistyi sana ”pissis” kuvaamaan juopottelevaa tyttöä. Sanan on katsottu kertovan nuorison kielteisistä humaltumisasenteista.[8] Jossain määrin Suomeen on levinnyt myös streittariliike, joka on punk-piireissä syntynyt vastalause itsetuhoiselle elämäntavalle ja välinpitämättömyydelle maailmasta.[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Hakusanat absolutismi, absolutisti ja raittius teoksessa Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  3. Virkkunen, Matleena: “Punk kuuluu straight edgeen” Eno. 1/2005. Tampere: YAD Youth Against Drugs ry. Viitattu 18.8.2009.
  4. Autti-Rämö, Ilona: Alkoholinkäyttö fertiili-ikäisillä naisilla lisääntyy – miten käy vielä syntymättömän sukupolven?. Turmiolan Tommi: Mietteitä alkoholi- ja huumetutkimuksesta, 2004. Helsinki: Alkoholi- ja huumetutkijain seura ry. ISSN 1458-9982. Artikkelin verkkoversio (PDF).
  5. Winter, Torsten: Nuorten raittius ja siihen vaikuttavat tekijät, s. 11. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Kansanterveystieteen julkaisuja M 182. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2004. ISBN 952-10-1364-8. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Rämö, Matti: Rakas humala (Artikkeli pohjautuu Satu Apon, Jaana Lähteenmaan, Antti Maunun, Matti Peltosen, Mikko Salasuon ja Pekka Sulkusen haastatteluihin) Ylioppilaslehti. 27.4.2007. Helsinki: Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 8.5.2009.
  7. Lähteenmaa, Jaana: Nuorisokulttuuri ja alkoholi 2000-luvun Suomessa: lievää käännettä humala- ja alkoholikielteisyyteen ja sen tulkintaa. Turmiolan Tommi: Mietteitä alkoholi- ja huumetutkimuksesta, 2004. Helsinki: Alkoholi- ja huumetutkijain seura ry. ISSN 1458-9982. Artikkelin verkkoversio (PDF).
  8. Lähteenmaa 2004, s. 31–32.
  9. Lähteenmaa 2004, s. 36.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koistinen, Paavo: Onko yksikin liikaa: Alkoholin käytöstä ja sen seurauksista. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-190-2.
  • Kojo, Raimo O.: Eroon viinasta: Uudenlaisia näkemyksiä alkoholismista ja siihen suhtautumisesta. Helsingissä: Otava, 1998. ISBN 951-1-15174-6.
  • Seppänen, Juhani: Selvästi juovuksissa. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 951-1-20914-0.
  • Winter, Torsten: Nuorten raittius ja siihen vaikuttavat tekijät. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Kansanterveystieteen julkaisuja M 182. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2004. ISBN 952-10-1364-8. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]