Raittius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Yhdysvaltalainen poliittinen piirros "Naisten pyhä sota" vuodelta 1874: raittiusliike tuhoaa "Jumalan ja ihmiskunnan puolesta" alkoholitynnyreitä.

Raittius tarkoittaa pidättymistä alkoholin käytöstä.[1] Se voi tarkoittaa myös yleisluontoisesti kaikista päihteistä kuten tupakasta ja huumausaineista.

Raittiudessa voidaan määritelmästä riippuen erottaa erilaisia asteita. Absolutismi tarkoittaa ehdotonta raittiutta, jossa henkilö pidättäytyy alkoholin käytöstä nautintoaineena[2] täysin. Absolutismin harjoittajaa kutsutaan absolutistiksi eli ehdottoman raittiiksi[1]. Absolutismia painottavat muun muassa punkkareiden Straight Edge -kulttuuri[3] sekä useat uskonnot kuten monet islamin suuntauksista. Toisaalta on myös raittiina itseään pitäviä ihmisiä, jotka nauttivat alkoholia vain harvoin ja niukasti tulematta siitä humalatilaan.

Raittius Suomessa nykyisin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholinkäyttö on Suomessa lisääntynyt myös naisten keskuudessa. 1960-luvulla lähes puolet 30–49-vuotiaista naisista ilmoitti olevansa raittiita, vuonna 2000 enää neljä prosenttia.[4]

Alkoholinkäytön lisääntyminen on merkinnyt, että alkoholivapaita alueita ei ole enää yhtä paljon kuin ennen. Tämä tuo paineita esimerkiksi nuorten alkoholinkäyttöön ja raittiudesta luopumiseen.[5]

Raittius on kuitenkin yleistynyt nuorison keskuudessa. Toisin kuin 1960-luvun ”märän sukupolven” ajattelussa, alkoholinkäyttö saatetaan yhdistää vapautuneisuuden sijasta ärsyttävään teeskentelyyn. Nuorten harrastusmahdollisuudet ovat parantuneet ja päihtymiseen kannustava ryhmäpaine on vähentynyt.[6] Kulutus- ja ruokatietoisuus on lisääntynyt, ja myös alkoholin liikakäytön epäterveellisyys – lihottavuus, vaikutus aivoihin ja niin edelleen – tiedostetaan entistä laajemmin.[7]

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä yleistyi sana ”pissis” kuvaamaan juopottelevaa tyttöä. Sanan on katsottu kertovan nuorison kielteisistä humaltumisasenteista.[8] Jossain määrin Suomeen on levinnyt myös streittariliike, joka on punk-piireissä syntynyt vastalause itsetuhoiselle elämäntavalle ja välinpitämättömyydelle maailmasta.[9]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  2. ↑ Hakusanat absolutismi, absolutisti ja raittius teoksessa Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  3. ↑ Virkkunen, Matleena: “Punk kuuluu straight edgeen” Eno. 1/2005. Tampere: YAD Youth Against Drugs ry. Viitattu 18.8.2009.
  4. ↑ Autti-Rämö, Ilona: Alkoholinkäyttö fertiili-ikäisillä naisilla lisääntyy – miten käy vielä syntymättömän sukupolven?. Turmiolan Tommi: Mietteitä alkoholi- ja huumetutkimuksesta, 2004. Helsinki: Alkoholi- ja huumetutkijain seura ry. ISSN 1458-9982 Artikkelin verkkoversio. (PDF)
  5. ↑ Winter, Torsten: Nuorten raittius ja siihen vaikuttavat tekijät, s. 11. (Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Kansanterveystieteen julkaisuja M 182) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2004. ISBN 952-10-1364-8 Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Rämö, Matti: Rakas humala (Artikkeli pohjautuu Satu Apon, Jaana Lähteenmaan, Antti Maunun, Matti Peltosen, Mikko Salasuon ja Pekka Sulkusen haastatteluihin) Ylioppilaslehti. 27.4.2007. Helsinki: Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 8.5.2009.
  7. ↑ Lähteenmaa, Jaana: Nuorisokulttuuri ja alkoholi 2000-luvun Suomessa: lievää käännettä humala- ja alkoholikielteisyyteen ja sen tulkintaa. Turmiolan Tommi: Mietteitä alkoholi- ja huumetutkimuksesta, 2004. Helsinki: Alkoholi- ja huumetutkijain seura ry. ISSN 1458-9982 Artikkelin verkkoversio. (PDF)
  8. ↑ Lähteenmaa 2004, s. 31–32.
  9. ↑ Lähteenmaa 2004, s. 36.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Koistinen, Paavo: Onko yksikin liikaa: Alkoholin käytöstä ja sen seurauksista. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-190-2
  • Kojo, Raimo O.: Eroon viinasta: Uudenlaisia näkemyksiä alkoholismista ja siihen suhtautumisesta. Helsingissä: Otava, 1998. ISBN 951-1-15174-6
  • Seppänen, Juhani: Selvästi juovuksissa. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 951-1-20914-0
  • Winter, Torsten: Nuorten raittius ja siihen vaikuttavat tekijät. (Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Kansanterveystieteen julkaisuja M 182) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2004. ISBN 952-10-1364-8 Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Raittius&oldid=22195620”