AA-liike

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Logo
AA:n tunnus Ingolstadtissa.

AA-liike (engl. Alcoholics Anonymous eli Nimettömät Alkoholistit, Anonyymit Alkoholistit) on kansainvälinen yhteisö, jonka jäsenten päämääränä on pysyä raittiina ja auttaa toisia alkoholisteja saavuttamaan raittius. Liike toimii pieninä paikallisina ryhminä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AA-liikkeen perustivat Yhdysvalloissa vuonna 1935 Bill W. (William Griffith Wilson) ja Robert Holbrook Smith ("Dr. Bob"). AA:ssa alkoholismi mielletään sairaudeksi josta ei koskaan parane, mutta josta on mahdollista toipua 12 askeleen hengellisen ohjelman avulla. Suomeen AA-liike tuli vuonna 1948. Se toimii nykyisin noin 160:ssä eri maassa ja yhteisöllä on noin 3 miljoonaa jäsentä. Suomessa AA-ryhmiä on noin 700 kappaletta ympäri maata.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12 askeleen toipumisohjelma toimii AA-kokousten pääasiallisena viitekehyksenä, mutta kokouksissa käsitellään myös liikkeen yhtenäisyyden takaavia 12 perinnettä. Perustajajäsenet ovat tallettaneet ja jättäneet kokemuksensa toipumisestaan ja toiminnastaan AA-liikkeelle kolmessa perinnössä: ensimmäinen on Toipuminen - 12 askelta, toinen Yhtenäisyys - 12 perinnettä ja kolmas Palvelu - 12 Käsitettä.

Vaikka päihteistä pidättäytyminen on välttämätöntä riippuvuudesta toipuvalle, se ei AA:n mukaan yksinään riitä alkoholismisairaudesta toipumiseen. Riippuvuuteen liittyy tyypillisesti sellaisia luonteenvirheitä, että myös henkinen kasvu on raittiuden laadun ja sen säilyttämisen kannalta tarpeen. Toipumista edistävät myös terveellisten elämäntapojen opetteleminen ja hengellisen ajattelun kehittäminen aiemmin opittuja, impulsiivisia ratkaisuja vastaan.

Kuka tahansa AA:n jäsen voi ottaa tehtäviä mm. kahvinkeittäjänä, kokouksien vetäjänä, puhelinpäivystäjänä tai ryhmän rahastonhoitajana; hän voi myös osallistua tiedotus- ja tukihenkilötoimintaan ja myöhemmin ottaa vastuuta luottamushenkilönä AA-yhteisön "palvelurakenteessa" alueellisella, valtakunnallisella tai kansainvälisellä tasolla. Suomessa AA-liike on pirstoutunut vähintäänkin kolmeen "kahvikuppikuntaan"selvennä. Nimettömien Alkoholistien (yli 600 ryhmää) palvelurakenteen ylimpänä päättävänä elimenä toimii kerran vuodessa kokoontuva AA-ryhmien vuosikokous. Kokoukseen voi kukin AA-ryhmä lähettää yhden edustajan, jolla on puhe- ja äänioikeus. Anonyymeillä Alkoholisteilla (24 ryhmää) maan eri alueilta valitun valtuuston tehtävänä on toimia jokseenkin vastaavana palveluelimenä. Alkuperäisillä AA-ryhmillä (n. 5 ryhmää) ei ole maan laajuista palvelurakennetta. AA-ryhmien toimintaperiaatetta ei juuri ole uudistettu, mikä osaltaan selittää että kahden tunnin kokoustyyppi ei enää innosta nuorempaa sukupolvea.lähde?

AA:n jäsenyydelle ei ole mitään muita vaatimuksia kuin halu lopettaa alkoholin juominen. Tällä periaatteella on AA:ssa haluttu varmistaa, että kuka tahansa riippumatta yhteiskunnallisesta asemastaan, sukupuolestaan, iästään tai uskontokunnastaan voi hakea AA:sta apua alkoholiongelmaansa. AA ei varsinaisesti pidä jäsenistöstään jäsenluetteloa, mutta raitistuneet alkoholistit, jotka käyvät säännöllisesti AA:n kokouksissa, kutsuvat itseään AA:n jäseniksi tai AA:laisiksi.

Vaikka AA ei markkinoi itseään uskonnollisena liikkeenä, sen monet iskulauseet viittaavat korkeampaan voimaan ja yhteisö suositteleekin yksilöä itseään suuremman voiman etsimistä. Yhdysvalloista monet tuomioistuimet ovat lakanneet määräämästä AA-kokoukseen uskonnonvapauden perusteella.[2] Ensimmäinen anonyymiutensa kansallisella tasolla rikkonut alkoholisti oli baseballpelaaja Rollie H. vuonna 1940[3].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nimettömät Alkoholistit. Nimettömien Alkoholistien perusteos. Alkuteos: Alcoholics Anonymous. Helsinki: Suomen AA-kustannus ry, 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]