Suomen alkoholipolitiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen alkoholipolitiikan ohjenuorana on useimmiten pidetty alkoholin haittojen minimointia, johon on pyritty rajoittamalla kulutusta korkean hinnan ja vaikean saatavuuden kautta. Alkoholijuomien vähittäismyynti on pidetty valtion monopolina ja annettu Alkon tehtäväksi. Alkoholijuomien verotus tuo valtiolle noin 1,3 miljardia euroa vuodessa mutta alkoholin haittakustannukset ovat yhteensä noin 1,5 miljardia.[1]

Alkoholin kulutuksen kasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisen neljän vuosikymmenen aikana Suomen väestön alkoholinkäyttö on lisääntynyt. Vuonna 2004 Suomessa alkoholin tilastoitu kulutus oli 100 prosenttisena alkoholina 8,2 litraa asukasta kohti, mikä on 1960-luvun alkuvuosiin verrattuna nelinkertainen määrä. Lisäksi tilastoimattoman kulutuksen määräksi on arvioitu 2,1 litraa, jolloin vuonna 2004 kokonaiskulutus oli 10,3 litraa asukasta kohti. Alkoholijuomien kokonaiskulutus oli vuonna 2005 noin 10,5 litraa asukasta kohti eli 2,5 prosenttia enemmän kuin vuonna 2004. Vuonna 2005 alkoholijuomien nimellishinnat olivat keskimäärin 1,7 prosenttia alemmalla tasolla kuin vuonna 2004.[2]

Vuonna 1960 71 prosenttia kulutetusta alkoholista juotiin väkevänä alkoholina, mutta vuonna 1969 keskioluen tultua elintarvikeliikkeisiin, on oluen kulutus lisääntynyt ja väkevien viinojen suhteellinen osuus vähentynyt. 1960-luvulta lähtien viinien kulutus on tasaisesti lisääntynyt. Erityisen nopeaa kulutuksen kasvu on ollut 1980-luvun puolivälin jälkeen.

Vuonna 2003 Suomessa kulutetusta alkoholista noin puolet juotiin oluena ja neljännes väkevinä viinoina. Vuonna 2004 Viro liittyi Euroopan unioniin, matkustajatuontikiintiöt poistettiin ja alkoholiveroa alennettiin; tämän seurauksena kulutus kasvoi 8,3 prosenttia vuodesta 2003 vuoteen 2005. Matkustajatuonti lisääntyi lähes 70 prosentilla vuosina 2003-2004 sekä vielä 16 prosentilla vuosina 2004-2005. Erityisesti väkevien viinojen myynti ja maahantuonti lisääntyi.[2]

Suomen alkoholinkulutus jakaantuu erittäin epätasaisesti kansalaisten kesken. Miehistä eniten juova 10 prosentin osa kuluttaa noin 40 prosenttia kaikesta miesten kuluttamasta alkoholista, ja naisilla vastaava osuus on 50 prosenttia. Kun vuonna 1968 15-69 -vuotiaista naisista noin 40 prosenttia ilmoitti olevansa raittiita, vuosien 2004 ja 2005 huhtikuiden välisenä aikana noin 90 prosenttia naisista oli käyttänyt alkoholia. Myös naisten osuus kokonaiskulutuksesta on kasvanut; kun se vuonna 1968 oli hieman yli 10 prosenttia, oli se vuonna 2004 noin neljännes koko kulutuksesta.

Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan kaksi kolmannesta suomalaisista pitää Suomen alkoholin kulutusta liian suurena. Sukupuolen mukaan jaettuna puolet miehistä ja kolme neljäsosaa naisista ajattelee näin. Selvä enemmistö suomalaisista pitää myös toivottavana, että asenteet juomista kohtaan tiukentuisivat. Samoin selvä enemmistö kannattaa alkoholin mielikuvamainonnan ja urheilutapahtumiin liittyvän alkoholin mainonnan lopettamista. Myös rattijuopumusrajan alentaminen 0,2 promilleen saa vastaavaa kannatusta. Alkoholiveron nostamista kannattaa sen sijaan 45 prosenttia. 65 prosenttia kansalaisista katsoo hallituksen toimet riittämättömiksi alkoholiongelmien vähentämiseksi[3].

2000-luvulla on ehdotettu keskioluen palauttamista Alkoon. Työikäisten kuolemista[4] ja henkirikoksista[5] valtaosa johtuu alkoholin käytöstä. Alkoholismi lähtee usein liikkeelle päivittäisestä keskioluen käytöstä.[6][7] Tutkimuksen mukaan vuosittain noin 350 suomalaista välttyisi alkoholin aiheuttamalta ennenaikaiselta kuolemalta. Liikenteessä kuolee vuosittain noin 300 suomalaista.[8]

Ehkäisevän päihdetyön järjestöt ovat toivoneet muina toimenpiteinä muun muassa alkoholiveron tuottojen ohjaamista päihdehaittojen ehkäisyyn ja hoitoon sekä kunnille mahdollisuutta rajoittaa alkoholin nauttimista esimerkiksi leikkipuistoissa. Järjestöjen kanta on, että alkoholipolitiikka ei ole elinkeinopolitiikkaa vaan terveys- ja hyvinvointipolitiikkaa. Kyselyn mukaan suomalaisten näkemys alkoholilainsäädännön uudistamisen lähtökohdista ovat toimet, jotka tähtäävät alkoholin kokonaiskulutuksen vähentämiseen sekä lasten ja nuorten suojelemiseen alkoholihaitoilta.[9]

Alkoholijuomien kulutus asukasta kohti 100 %:n alkoholina 1990-2010 [10]
Vuosi Tilastoitu kulutus Tilastoimaton kulutus Kokonaiskulutus
1990 7,6 1,3 8,9
1991 7,4 1,3 8,7
1992 7,1 1,4 8,5
1993 6,7 1,5 8,2
1994 6,6 1,4 8,0
1995 6,7 2,1 8,8
1996 6,8 1,8 8,6
1997 6,9 1,9 8,8
1998 7,0 1,8 8,8
1999 7,0 1,8 8,8
2000 7,0 1,8 8,8
2001 7,3 1,7 9,0
2002 7,6 1,7 9,3
2003 7,7 1,7 9,4
2004 8,2 2,1 10,3
2005 8,2 2,3 10,5
2006 8,4 1,9 10,3
2007 8,7 1,8 10,5
2008 8,5 1,9 10,4
2009 8,3 1,9 10,2
2010 8,1 1,9 10,0

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa oli vuosina 1919-1932 voimassa kieltolaki. Se käsitellään tarkemmin omassa artikkelissaan.

Alkoholin ostaminen oli jatkosodan lopulta 1970-luvun alkuun säännösteltyä, ja sitä valvottiin henkilökohtaisten viinakorttien avulla. Suuriin kertaostoksiin esimerkiksi juhlien tarjoilua varten oli anottava poikkeuslupa. Kieltolain loppumisen jälkeen myös alkoholin anniskelua ravintoloissa ohjattiin tiukoin säännöin. Raittiusliike oli perinteisesti pitänyt mietoja alkoholijuomia, etenkin olutta, erityisen vaarallisina, mutta 1950-luvun lopusta alkaen Alko ryhtyi uusien tutkimustulosten ja hyvin sujuneiden kokeilujen rohkaisemana kampanjoimaan mietojen juomien puolesta. Alko alkoi tiedottaa tuotteistaan asiakkaille myymälöissä, ja ravintoloiden sääntelyä helpotettiin asteittain. Kuitenkin vielä 1980-luvun alussa pidettiin epäsopivana esimerkiksi julkaista viiniarvosteluja lehdissä, ja vasta vuosikymmenen lopulla hyväksyttiin ajatus, ettei ravintoloiden toimintaa tarvitse ohjata enempää kuin on välttämätöntä väärinkäytösten estämiseksi.

1. tammikuuta 1969 keskiolutlaki antoi oikeuden myydä III-veroluokan olutta elintarvikeliikkeissä. Tämä oli kieltolain jälkeen merkittävin muutos alkoholipolitiikassa. Kun vuonna 1968 koko Suomessa oli alle 600 ravintolaa, vuonna 1969 A-oikeuksin (ns. täydet anniskeluoikeudet) varustettuja ravintoloita oli jo 795, ja lisäksi 2716 keskiolutravintolaa, joita ei ennen keskiolutlakia ollut. Tuohon aikaan alkon myyntiverkosto oli harva ja keskioluen vapautuminen helpotti merkittävästi alkoholin ostamista maaseudulla.

1. maaliskuuta 2004 Vanhasen hallitus laski alkoholiveroja. Muutosten perustana oli kasvava tuontipaine Suomen joutuessa luopumaan EU-jäsenyyden siirtymäajan rajoituksista 1.1.2004 ja erityisesti Viron liittyessä EU:n jäseneksi 1.5.2004.

Alkoholin nauttiminen julkisella paikalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestyslain mukaan päihdyttävien aineiden nauttiminen julkisella paikalla on kiellettyä, yleisellä paikalla taajamassa, rajavartiolaissa tarkoitetulla rajanylityspaikalla ja julkisessa liikenteessä olevassa kulkuneuvossa. Tämä kuitenkaan ei koske erityisen luvan tai ilmoituksen mukaista anniskelualuetta taikka yksityisessä käytössä olevan kulkuneuvon sisätilaa. Se ei liioin koske alkoholijuoman nauttimista puistossa tai muulla siihen verrattavalla yleisellä paikalla siten, että nauttiminen sekä siihen liittyvä oleskelu ja käyttäytyminen ei estä tai kohtuuttomasti vaikeuta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa.[11] Järjestyslaki korvaa aiemmat kuntien järjestyssäännöt.

Alkoholilaki kieltää nauttimisen alkoholijuomien vähittäismyyntipaikassa sekä muussa avoimessa kauppaliikkeessä, ravitsemisliikkeessä ja muussa paikassa, jossa yleisölle maksusta pidetään saatavana ruokaa tai virvokkeita, sekä huoneistossa tai muussa paikassa, johon on järjestetty julkinen tilaisuus.

Poliisi voi, milloin yleinen järjestyksen ylläpitäminen niin vaatii, kieltää alkoholijuomien nauttimisen julkisella paikalla.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Österberg, Esa: Alkoholin kulutuksen kasvu vuonna 2004, Tommi 2005.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Viinan ja huumeiden haitat nielevät jo lähes kaksi miljardia Helsingin Sanomat 24.2.2014.
  2. a b [1]Stakes, tilastot: Alkoholitilanne 2005]
  3. Helsingin Sanomat, verkkoliite 13.9.2006, Terveyden edistmisen keskuksen tutkimus
  4. Repo, Päivi: Maksakirroosia esiintyy paljon jo alle 40-vuotiailla Helsingin sanomat. 1.5.2009. Viitattu 2.5.2009.
  5. Alkoholi ja väkivalta Suomen riesa 28.11.2006. MTV3 / STT. Viitattu 8.5.2009.
  6. Elo, Aulikki: Oikeuspsykiatri: Keskiolut Alkoon Savon sanomat. 16.3.2010. Viitattu 16.3.2010.
  7. Remu Aaltonen kannattaa keskioluen myynnin siirtämistä Alkoon 7.3.2012. MTV3. Viitattu 9.12.2012.
  8. Kariniemi, Olli: Tutkimus: Keskioluen siirtäminen Alkoon säästäisi satojen hengen 13.9.2011. Sininauhaliitto. Viitattu 9.12.2012.
  9. Järjestöt tukevat Huovista alkoholilain kokonaisuudistuksessa. Asennetta, 3/2013, s. 38.
  10. Findikaattori: Alkoholijuomien kulutus 1990-2010
  11. Järjestyslaki 27.6.2003/612 finlex.fi
  12. Alkoholilaki 8.12.1994/1143 finlex.fi

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]