Eläke

Eläke on henkilölle tai hänen perheelleen maksettava korvaus työuran jälkeen sekä silloin, kun hän on kykenemätön ansaitsemaan elantoaan vamman tai sairauden vuoksi.

Monissa Euroopan maissa käytössä olevan valtiollisen ja työuran aikaisiin ansioihin perustuvan vanhuuseläkkeen idean juuret ovat saksalaisen valtiomiehen Otto von Bismarckin vuonna 1889 tekemässä uudistuksessa paikalliseen etuusjärjestelmään. Maailmansotien jälkeisen ajan korkean syntyvyyden ja taloudellisen nousun takia vanhuuseläkejärjestelmän kestävyys ei herättänyt huolta ja vanhuuseläkkeistä tuli aiempaa suunniteltua anteliaampia. 2020-luvun mittaan merkittävä osa eurooppalaisista valtioista on kuitenkin joutunut uudelleenarvioimaan paikallisia eläkejärjestelmiään.

Työssä olleiden työeläkkeet ovat pääsääntöisesti sidoksissa aikaisempiin tuloihin. Jos työeläke on jäänyt pieneksi tai työansioita ei ole lainkaan, henkilö voi saada Kelan maksamaa kansaneläkettä ja mahdollisesti myös takuueläkettä. Suomalaisten keskimääräinen kokonaiseläke oli 1 845 euroa kuukaudessa vuonna 2022 ja keskimääräinen työkyvyttömyyseläke 1 209 euroa kuukaudessa. Eläkkeet maksetaan Suomessa suurimmalta osin kunkin vuoden työeläkemaksusta. Osa eläkkeistä rahoitetaan käyttämällä niihin aiemmin kerättyjä rahastoja. Kansaneläkkeiden kulut rahoitetaan kokonaan valtion verovaroista.

Tulonsaaja voi myös säästää itselleen yksilöllistä lisäeläkettä yksityisen järjestelmän kautta, jolloin kyseessä on usein eläkevakuutus. Lisäeläkevakuutuksien vakuutusmaksutulot eivät ole kuitenkaan riittäneet aina maksussa olleiden lisäeläkkeiden kattamiseen, ja esimerkiksi yrittäjien lisäeläkkeet on jouduttu kustantamaan vuodesta 1997 alkaen 60–70-prosenttisesti eläkelaitosten yhteisillä peruseläketurvan vakuutusmaksuilla ja varoilla, joista valtio on kustantanut osan.

Verovaroista kustannetaan myös tutkinnon suorittamisen ja alle kolmivuotiaan lapsen hoidon ajalta karttunut työeläkkeenosa, jota maksetaan vain niille, jotka ovat ehtineet ansaita koko työuransa aikana vähintään 18 410,22 euroa vuoden 2021 tasossa laskettuna.

Vanhuuseläkkeellä (ja osittaisella vanhuuseläkkeellä) saa ansaita vapaasti lisäansoita palkkatyön avulla. Työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla voi ansaita korkeintaan 40 % eläkettä edeltävästä ansiotasosta. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä ansaintaraja on 60 %. Täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä voi kuitenkin aina ansaita 837,59 (vuonna 2021) euroa kuukaudessa, vaikka henkilökohtainen ansaintaraja onkin pienempi.

Eläkerahastot ovat suuria sijoittajia rahoitusmarkkinoilla. Vuonna 2008 Morgan Stanley arvioiden maailman eläkerahastoissa olevan maailmanlaajuisesti 20 biljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta pääomaa.

Suomessa maksettiin eläkkeitä ja niihin rinnastettavia etuuksia yhteensä 40,2 miljardia euroa vuonna 2024. Yli 90 prosenttia eläkemenoista muodostui työeläkkeistä, joita maksettiin 36,4 miljardia euroa. Kela maksoi kansaneläkkeitä ja takuueläkkeitä yhteensä 2,7 miljardia euroa.

Eläkejärjestelmät

Yksityisiin rahastoihin perustuvissa järjestelmissä rahoitusmarkkinat, muun muassa pörssikurssit vaikuttavat eläkkeiden kertymiseen, ja ne voivat menettää arvoaan talouden taantumassa. Työnantajien hallinnoimat rahastot voivat menettää varansa yhtiön konkurssissa, jolloin työntekijät jäävät ilman eläkettä.

Suomen eläkejärjestelmässä lakisääteiset eläkkeet ovat tiedossa jo ennen niiden maksamisen alkamista. Vanhuuseläkettä maksetaan ihmisen kuolemaan saakka. Kerran tienattu eläke ei voi hävitä eläkevakuutusyhtiön tai työnantajan konkurssin vuoksi. Mikäli joku eläkelaitoksista ajautuisi vaikeuksiin, joutuisivat muut yhteisvastuuperiaatteen mukaisesti maksumiehiksi.

Työeläkkeiden rahoitus perustuu jakojärjestelmään, jossa työssäkäyvät kustantavat pääasiassa eläkkeellä olevien etuudet. Kukin sukupolvi saa siis eläkkeisiinsä rahoituksen nuoremmilta ikäluokilta. Nuorempien sukupolvien eläkkeisiin vaikuttaa tulevaisuudessa myös elinajanodotteeseen sidottu elinaikakerroin, joka vähentää eläkettä, ellei työskentele nykyistä pitempään.

Eläkeikä

Vanhuuseläkkeelle jäämisen ikä vaihtelee Euroopassa noin 60 ja 72 vuoden välillä. Lähes kaikissa maissa eläkeikiä nostetaan 2010-, 2020- ja 2030-luvuilla. Näitä toimia on perusteltu sillä että keskimääräinen elinaika on kasvanut, ja siitä sama osuus pitäisi tehdä edelleen työtä.

Vanhuuseläkeiän nostoa pidetään yhtenä keinona siihen, miten valtiot voivat vastata kohonneiden eläkemaksujen valtiontaloudelle asettamaan haasteeseen. Monet Euroopan valtiot ovat nostaneet eläkeiän 65 ikävuodesta 67 ikävuoteen tai vielä korkeammaksi.

Eri eläkelajeja

Eläke antaa tyypillisesti turvaa vanhuuden, työkyvyttömyyden tai perheenhuoltajan kuoleman varalta. Suomessa työansiot kerryttävät työeläkettä, ja kansaneläke takaa vähimmäisturvan niille, jotka eivät saa työeläkettä tai joiden työeläke on hyvin pieni. Suomen työeläkelakien, kansaneläkelain ja perhe-eläkelain mukaan voi saada seuraavia eläkkeitä:

• vanhuuseläke
• osittainen (varhennettu) vanhuuseläke (vain työeläkkeenä)
• työkyvyttömyyseläke ja ammatillinen kuntoutus
• työuraeläke (vain työeläkkeenä)
• perhe-eläke.
• varhaiseläke

Kolmas ikä

Eliniän pidentymisen myötä eläkevuosista on muodostunut uusi ikävaihe, niin sanottu kolmas ikä. Sitä odotetaan ja siihen hakeudutaan.

Katso myös

• Suomen eläkejärjestelmä

Kirjallisuutta

• Ilka Haarni: Kolmas elämä. Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-134-0.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eläke Wikimedia Commonsissa

• Tilasto Suomen eläkkeensaajista Eläketurvakeskus
• Työeläke.fi
• OECD: Pension systems (englanniksi)/(ranskaksi)