Eläke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Eläkeläiset” ohjaa tänne. Eläkeläiset on myös yhtye.

Eläke on henkilön saamaa tuloa työuran jälkeen. Eläkkeet maksetaan osin eläkemaksuista kootuista rahastoista ja osin suoraan verovaroista. Tulonsaaja voi myös säästää itselleen lisäeläkettä yksityisen järjestelmän kautta, jolloin kyseessä on usein eläkevakuutus. Työssä olleiden eläkkeet ovat tavallisesti sidoksissa aikaisempiin tuloihin. Suomalaisten keskimääräinen kokonaiseläke oli 1373 euroa kuussa vuonna 2010[1].

Eläkerahastot ovat suuria sijoittajia rahoitusmarkkinoilla. Vuonna 2008 Morgan Stanley arvioiden eläkerahastoissa olevan maailmanlaajuisesti 20 biljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta pääomaa.[2]

Eläkejärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräänä mallina yksityiseen sektoriin perustuvasta eläkejärjestelmästä on pidetty Chilen eläkejärjestelmää (Sistema Previsional), joka otettiin käyttöön 1980 sotilasdiktatuurin aikana. Järjestelmässä jokaisella työntekijällä on henkilökohtainen "tili", jonne jokaisen työntekijän on maksettava 10 % palkastaan. Tilejä hoitaa ja varat sijoittaa rahastonhoitaja, joka ottaa niistä välityspalkkion. Rahastonhoitajina (Administradoras de Fondos de Pensiones, AFP) on (v. 2010) kuusi osakeyhtiötä[3], jotka hallitsevat 116,216 miljardin Yhdysvaltain dollarin[4] pääomaa, joka vastaa suuruusluokaltaan Chilen vuosittaista bruttokansantuloa (169,100 miljardia US$). Eläkesäästäjä voi valita viidestä riskitasosta (A, B, C, D, E), jolla varat sijoitetaan. Eläkkeen saamiseen tarvitaan 20 vuoden maksut. Lisäksi Chilessä on valtiollinen minimieläke.

Chilen järjestelmä on herättänyt mielenkiintoa Etelä-Amerikassa ja Itä-Euroopassa, ja 2001 Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ryhtyi ajamaan sitä Yhdysvaltoihin, koska Bushin vetoamien laskelmien mukaan Yhdysvaltain eläkejärjestelmän varat loppuvat vuonna 2042 ilman muutoksia järjestelmään.[5] Hänen seuraajansa Barack Obama vastustaa eläkejärjestelmän yksityistämistä.[6]

Yksityisiin rahastoihin perustuvissa järjestelmissä rahoitusmarkkinat, mm. pörssikurssit vaikuttavat eläkkeiden kertymiseen, ja ne voivat menettää arvoaan talouden taantumassa.[7] Työnantajien hallinnoivat rahastot voivat menettää varansa yhtiön konkurssissa, jolloin työntekijät jäävät ilman eläkettä.[8]

Suomen järjestelmässä lakisääteiset eläkkeet ovat tiedossa jo ennen niiden maksamisen alkamista. Eläkettä myös maksetaan koko lopun elinajan. Kerran tienattu eläke ei voi hävitä eläkevakuutusyhtiön tai työnantajan konkurssin vuoksi. Mikäli joku eläkelaitoksista ajautuisi vaikeuksiin, joutuisivat muut yhteisvastuuperiaatteen mukaisesti maksumiehiksi.[9]

Eläkeikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkkeelle jäämisen ikä vaihtelee Euroopassa 60 ja 65 vuoden välillä. Viime aikoina useissa valtioissa on ollut pyrkimystä nostaa eläkkeelle pääsyn ikää. Näitä toimia on perusteltu sillä että keskimääräinen elinikä on kasvanut, ja siitä sama osuus pitäisi tehdä edelleen työtä.[10][11]

Todellinen eläkkeellejäämisikä on Ranskassa 58,8 vuotta; Saksassa 61,3 vuotta ja Kreikassa 61,7 vuotta ja Britanniassa 62,6. Euroopan nuorimpana jäädään eläkkeelle Sloveniassa, keskimäärin 58,5-vuotiaana.

Eläkeikä on ollut Ranskassa vuodesta 1982 yleinen 60 vuotta, jos sosiaaliturvamaksuja on maksettu 40,5 vuotta, mutta vuonna 2010 hallitus ilmoitti nostavansa sitä 62 vuoteen.

Saksassa eläkeikä on ollut yleinen 65 vuotta, mutta hallitus päätti vuonna 2007 nostaa sen vähitellen 67 vuoteen.

Britanniassa eläkeikä on ollut 65 vuotta miehille ja 60 vuotta naisille, mutta vuonna 2010 aloittanut konservatiivi-liberaalihallitus on ilmoittanut "tarkistavansa" sitä.

Eri eläköitymisikä on käytössä lisäksi mm. Italiassa ja Kreikassa, joissa miehille eläkeikä on 65 vuotta ja naisille 60 ja 62 vuotta.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2005 alkaen on eläkeikä 63-68 vuotta.[12] On myös ammattikohtaisia alempia eläkeikiä, esimerkiksi poliiseilla 60 vuotta ja armeijan kantahenkilökunnalla 55 vuotta.

Eri eläkelajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläke antaa tyypillisesti turvaa vanhuuden, työkyvyttömyyden tai perheenhuoltajan kuoleman varalta. Suomessa työansiot kerryttävät työeläkettä, ja kansaneläke takaa vähimmäisturvan niille, jotka eivät saa työeläkettä tai joiden työeläke on hyvin pieni. Suomen työeläkelakien, kansaneläkelain ja perhe-eläkelain mukaan voi saada seuraavia eläkkeitä:

Kolmas ikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eliniän pidentymisen myötä eläkevuosista on muodostunut uusi ikävaihe, niin sanottu kolmas ikä. Sitä odotetaan ja siihen hakeudutaan.[13]

Eläkekritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen eläkejärjestelmää on kritisoitu siitä, että eläkkeitä ei makseta rahastoista vaan suoraan eläkemaksuistakenen mukaan?. Kritiikkiä puoltaa myös tutkimuskenen mukaan?. [14]

Joka kolmas yli 75-vuotias nainen on köyhä Suomessa. Monilla kotitöitä tehneillä naisilla on vain kansaneläke. Johtaja Hannu Uusitalon (Eläketurvakeskus) mukaan kansaneläke on jäänyt jälkeen muista tuloista 1980-luvun lopulta alkaen. Heikko eläke on noin 40 000 eläkeläisellä.[15] Eläkeläiset eivät saa osallistua työmarkkinaneuvotteluihin. Heillä ei ole budjettien teossa neuvotteluasemaa eläkkeen inflaatiosuojan varmistamiseksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilka Haarni: Kolmas elämä. 978-952-495-134-0. Gaudeamus, 2010.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]