Eläke

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eläke on henkilön saamaa tuloa työuran jälkeen sekä silloin, kun hän on kykenemätön ansaitsemaan elantoaan vamman tai sairauden vuoksi. Eläkkeet maksetaan osin eläkemaksuista kootuista rahastoista ja osin suoraan verovaroista. Tulonsaaja voi myös säästää itselleen lisäeläkettä yksityisen järjestelmän kautta, jolloin kyseessä on usein eläkevakuutus. Työssä olleiden eläkkeet ovat tavallisesti sidoksissa aikaisempiin tuloihin. Suomalaisten keskimääräinen kokonaiseläke oli 1373 euroa kuussa vuonna 2010[1]. Eläkkeellä ollessa saa ansaita lisäansoita palkkatyön avulla vanhuuseläkkellä vapaasti ja täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä joko 600 euroa kuukaudessa tai 40 prosenttia työkyvyttömyyttä edeltäneestä vakiintuneesta keskiansiosta[2] Osa-aikaeläkkeellä saa ansaita 60 prosenttia työkyvyttömyyttä edeltäneestä vakiintuneesta keskiansiosta[3].

Eläkerahastot ovat suuria sijoittajia rahoitusmarkkinoilla. Vuonna 2008 Morgan Stanley arvioiden eläkerahastoissa olevan maailmanlaajuisesti 20 biljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta pääomaa.[4]

Eläkejärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityisiin rahastoihin perustuvissa järjestelmissä rahoitusmarkkinat, mm. pörssikurssit vaikuttavat eläkkeiden kertymiseen, ja ne voivat menettää arvoaan talouden taantumassa.[5] Työnantajien hallinnoivat rahastot voivat menettää varansa yhtiön konkurssissa, jolloin työntekijät jäävät ilman eläkettä.[6]

Suomen järjestelmässä lakisääteiset eläkkeet ovat tiedossa jo ennen niiden maksamisen alkamista. Eläkettä myös maksetaan koko lopun elinajan. Kerran tienattu eläke ei voi hävitä eläkevakuutusyhtiön tai työnantajan konkurssin vuoksi. Mikäli joku eläkelaitoksista ajautuisi vaikeuksiin, joutuisivat muut yhteisvastuuperiaatteen mukaisesti maksumiehiksi.[7]

Eläkeikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkkeelle jäämisen ikä vaihtelee Euroopassa 60 ja 65 vuoden välillä. Viime aikoina useissa valtioissa on ollut pyrkimystä nostaa eläkkeelle pääsyn ikää. Näitä toimia on perusteltu sillä että keskimääräinen elinikä on kasvanut, ja siitä sama osuus pitäisi tehdä edelleen työtä.[8][9]

Todellinen eläkkeellejäämisikä on Ranskassa 58,8 vuotta; Saksassa 61,3 vuotta ja Kreikassa 61,7 vuotta ja Britanniassa 62,6. Euroopan nuorimpana jäädään eläkkeelle Sloveniassa, keskimäärin 58,5-vuotiaana.

Eläkeikä on ollut Ranskassa vuodesta 1982 yleinen 60 vuotta, jos sosiaaliturvamaksuja on maksettu 40,5 vuotta, mutta vuonna 2010 hallitus ilmoitti nostavansa sitä 62 vuoteen.

Saksassa eläkeikä on ollut yleinen 65 vuotta, mutta hallitus päätti vuonna 2007 nostaa sen vähitellen 67 vuoteen.

Britanniassa eläkeikä on ollut 65 vuotta miehille ja 60 vuotta naisille, mutta vuonna 2010 aloittanut konservatiivi-liberaalihallitus on ilmoittanut "tarkistavansa" sitä.

Eri eläköitymisikä on käytössä lisäksi mm. Italiassa ja Kreikassa, joissa miehille eläkeikä on 65 vuotta ja naisille 60 ja 62 vuotta.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2005 alkaen on eläkeikä 63-68 vuotta.[10] Vuonna 2014 eläkejärjestelmää uudistettiin niin, että nuoremmilla ikäluokilla eläkeiän alaraja tulee olemaan 65 vuotta. Täyden työeläkekertymän saavuttaa kuitenkin, mikäli jatkaa työelämässä 70-vuotiaaksi asti.[11] On myös ammattikohtaisia alempia eläkeikiä, esimerkiksi poliiseilla 60 vuotta ja armeijan kantahenkilökunnalla 55 vuotta.

Eri eläkelajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläke antaa tyypillisesti turvaa vanhuuden, työkyvyttömyyden tai perheenhuoltajan kuoleman varalta. Suomessa työansiot kerryttävät työeläkettä, ja kansaneläke takaa vähimmäisturvan niille, jotka eivät saa työeläkettä tai joiden työeläke on hyvin pieni. Suomen työeläkelakien, kansaneläkelain ja perhe-eläkelain mukaan voi saada seuraavia eläkkeitä:

Kolmas ikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eliniän pidentymisen myötä eläkevuosista on muodostunut uusi ikävaihe, niin sanottu kolmas ikä. Sitä odotetaan ja siihen hakeudutaan.[12]

Eläkekritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen eläkejärjestelmää on kritisoitu siitä, että eläkkeitä ei makseta rahastoista vaan suoraan eläkemaksuistakenen mukaan?. Kritiikkiä puoltaa myös tutkimus. [13]

Joka kolmas yli 75-vuotias nainen on köyhä Suomessa. Monilla kotitöitä tehneillä naisilla on vain kansaneläke. Johtaja Hannu Uusitalon (Eläketurvakeskus) mukaan kansaneläke on jäänyt jälkeen muista tuloista 1980-luvun lopulta alkaen. Heikko eläke on noin 40 000 eläkeläisellä.[14] Eläkeläiset eivät saa osallistua työmarkkinaneuvotteluihin. Heillä ei ole budjettien teossa neuvotteluasemaa eläkkeen inflaatiosuojan varmistamiseksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kymmenen vuotta – näin eläkkeet ovat nousseet. Taloussanomat 15.11.2011. http://www.taloussanomat.fi/raha/2011/11/15/kymmenen-vuotta--nain-elakkeet-ovat-nousseet/201116887/139
  2. Gould Raija, Kaliva Kasimir. Työkyvttömyyseläke ja ansiotyö. Helsinki: Eläketurvakeskus, Rapor tteja 5, 2010. Tiivistelmä. http://www.etk.fi/wp-content/uploads/2015/10/raportti%20510.pdf
  3. Gould Raija, Kaliva Kasimir. Työkyvttömyyseläke ja ansiotyö. Helsinki: Eläketurvakeskus, Rapor tteja 5, 2010. Tiivistelmä. http://www.etk.fi/wp-content/uploads/2015/10/raportti%20510.pdf
  4. http://www.economist.com/node/10533428?story_id=10533428
  5. http://www.msnbc.msn.com/id/27073061/
  6. http://www.dol.gov/ebsa/newsroom/fsbankruptcy.html
  7. http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/suomalainen-elakeihme-kannattelee-huonoinakin-aikoina
  8. http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/10326002.stm
  9. http://www.independent.co.uk/news/world/europe/sarkozy-follows-europe-in-raising-retirement-age-1983938.html
  10. Lehdistötiedote 8.2.2005 Joustava eläkeikä käytössä: Vanhuuseläkkeelle hakeudutaan maltillisesti Eläketurvakeskus
  11. Uutinen 5.11.2014 www.tyoelake.fi -sivustolla Tyoelake.fi
  12. Työtahdin pitäisi keventyä viimeisinä työssäolovuosina (Helsingin yliopiston tiedote 24.1.2007)
  13. Eläkejärjestelmätutkimus (radio, Yle Radio Peili 17.9.2007)
  14. Fattigdomen plåga för många äldre kvinnor, Levnadsstandard Folkpensionen räcker inte till, Hufvudstadsbladet 19.11.2007, s. 9.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilka Haarni: Kolmas elämä. 978-952-495-134-0. Gaudeamus, 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]