Työeläke

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työeläke on eläkettä, jota maksetaan ansiotyössä olleille ihmisille. Sen määrä perustuu palkka- ja yrittäjätuloihin. Työeläke antaa turvaa vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheenhuoltajan kuoleman varalta.[1]

Suomessa - kuten useissa muissakin maissa - työeläketurva on lakisääteinen ja pakollinen. Suomalaisten työeläkkeistä kolme neljäsosaa rahoitetaan saman vuoden eläkevakuutusmaksuilla ja yksi neljäsosa aiemmin rahastoiduilla maksuilla ja niiden sijoitustuotoilla.[2]

Suomessa vanhuuseläkkeelle voi jäädä valintansa mukaan 63–68-vuotiaana.[3] Eläkettä maksetaan koko lopun elinajan. Vuonna 2015 suomalaiset jäivät työeläkkeelle keskimäärin 61,1-vuotiaana.[4] Keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää laskevat työkyvyttömyyseläkkeiden suuri määrä ja aikainen alkavuus.[5]

Eduskunnan hyväksymän eläkeuudistuksen mukaan eläkeikä nousee vuodesta 2017 alkaen 3 kk vuosittain, kunnes se vuonna 2025 on 65 vuotta. Vuodesta 2027 eläkeikä kytketään elinajanodotteeseen siten, että työssä ja eläkkeellä oloajan suhde säilyy vuoden 2025 tasolla.[6]

Suomen työeläkejärjestelmä on hajautettu. Työeläkkeitä hoitavat työeläkelaitokset, joita ovat työeläkevakuutusyhtiöt, eläkesäätiöt, eläkekassat ja alakohtaiset eläkelaitokset.[2] Työeläkejärjestelmän keskuselimenä toimii Eläketurvakeskus.[7]

Työeläkelait Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on seitsemän eri työeläkelakia. Lait takaavat yhtäläisen eläketurvan, mutta niissä on joitakin eroja.[8]

  • TyEL: työntekijän eläkelaki — Yksityisen sektorin palkaansaajat vakuutetaan työntekijän eläkelain eli TyEL:n mukaan. TyEL astui voimaan vuoden 2007 alussa. TyEL:iin yhdistettiin:
    • TEL: työntekijäin eläkelaki[9]
    • LEL: lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki[9]
    • TaEL: taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien eläkelaki TaEL[9].
  • YEL: yrittäjän eläkelaki — Yrittäjät vakuuttavat itse itsensä yrittäjien eläkelain YEL:n mukaan. Maatalousyrittäjillä on oma eläkelakinsa MYEL[9].
  • MyEL: maatalousyrittäjän eläkelaki
  • Julkinen sektori
    • KuEL: kunnallinen eläkelaki[9]
    • VaEL: valtion eläkelaki[9]
    • KiEL: evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki[9]
  • MEL: merimieseläkelaki — Merimieseläkelain MEL:n mukaan vakuutetaan kaikki suomalaisissa ulkomaanliikenteen kauppa-aluksissa työskentelevät ja työsopimussuhteessa jäänmurtajilla olevat.

Työeläkkeen karttuminen ja määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkettä karttuu työssä oleville

  • 18–52-vuotiaille: 1,5 %
  • 53–62-vuotiaille: 1,9 %
  • 63–67-vuotiaille: 4,5 % vuotuisista työansioista.[10]

Pääsääntöisesti työeläkettä ei kartu sellaisesta työstä, josta maksetaan palkkaa vähemmän kuin 57,51 euroa kalenterikuukaudessa (v. 2016). Koska alaraja on matala, käytännössä eläketurva kattaa kaiken ansiotyöskentelyn.[11]

Vuodesta 2005 alkaen koko työuran ansiot vaikuttavat eläkkeen määrään.[12]

Eläkettä karttuu myös sellaisilta palkattomilta kausilta, joilta maksetaan työansioon perustuvaa etuutta (mm. ansiopäiväraha, sairauspäiväraha).[10]

Eläkekarttumat muuttuvat vuoden 2017 eläkeuudistuksen yhteydessä.[13]

Karttuminen eläkkeellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos henkilö on eläkkeellä, mutta jatkaa työssä, hänelle karttuu uutta eläkettä 1,5 % vuosiansioista 68-vuotiaaksi saakka. Tämän kartuneen eläkkeen voi hakea maksuun 68-vuotiaana. Samoin sosiaalietuuksien perusteena olevista ansioista kertyy aina 1,5 %. Työntekijän 68 vuoden iän täyttämiskuukauden jälkeen työeläkettä ei enää kartu.[10]

Lastenhoito ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työeläkettä kertyy myös omien alle 3-vuotiaiden lasten hoitamisesta ja tutkintoon johtavasta opiskelusta laskennallisen kuukausiansion mukaan. Laskennallinen tulo vuonna 2016 on 718,92 euroa kuukaudessa. Luku tarkistetaan vuosittain. Lastenhoito- ja opiskeluajan eläkekarttumat saa aikanaan eläkkeeseensä, jos saa työuran aikana myös riittävästi palkka- tai yrittäjätuloja.[14][15]

"Tulevan ajan" eläke työkyvyttömyyseläkkeessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkettä voi karttua myös ns. tulevalta ajalta. Esimerkiksi jos nuori tulee työkyvyttömäksi, hänen työkyvyttömyyseläkkeensä määrä lasketaan ikään kuin hän jatkaisi työssä vanhuuseläkkeeseen eli 63-vuotiaaksi saakka. Tulevan ajan eläke lasketaan pääsääntöisesti eläkkeelle siirtymistä edeltävien viiden kalenterivuoden ansioiden perusteella. Näistä ansioista tulevan ajan eläke lasketaan 1,5 % karttumalla siihen saakka, kunnes työntekijä täyttäisi 63 vuotta. Jos "tulevaa aikaa" ei huomioitaisi, nuoren kuukausittainen työeläke voisi jäädä hyvin pieneksi.[16]

Vuorotteluvapaa ja eläke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorotteluvapaan ajalta kertyy eläkettä. Vuorotteluvapaan ajalta eläkkeen laskennan perusteena käytetään 55 prosenttia siitä ansiosta, josta vuorottelukorvaus on laskettu. Tästä ansion osuudesta eläkettä karttuu 1,5 prosenttia vuodessa.[17]

Kansaneläke ja työeläke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työeläke pienentää saadun kansaneläkkeen määrää. Kun työeläkkeen määrä ylittää tietyn rajan, kansaneläkettä ei makseta ollenkaan. Vuonna 2016 tämä raja on yksinasuvalla 1 311,05 euroa kuukaudessa ja avo- tai avioliitossa asuvalla 1 167,71 euroa kuukaudessa. Jos työeläke on 55,95 euroa kuukaudessa tai alle, kansaneläke maksetaan täysimääräisenä.[18]

Työeläkkeessä ei ole euro- eikä prosenttimääräistä eläkekattoa.[19]

Elinaikakerroin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinaikakerroin on kerroin, jolla alkava eläke pyritään sopeuttamaan vanhuuseläkkeen määrä pidentyvään elinaikaan.[20]

Kerroin määritellään erikseen kullekin ikäluokalle 62 vuoden iässä käyttäen viiden edellisen vuoden kuolevuustilastoja. Elinaikakertoimen eläkettä pienentävän vaikutuksen voi korvata jatkamalla työssä pitempään.[20]

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistama elinaikakertoimen vuodelle 2016 on 0,96800. Nyt vahvistettu elinaikakerroin pienentää vuonna 1954 syntyneiden vuonna 2016 tai sen jälkeen alkavia työeläkelain mukaisia vanhuuseläkkeitä noin 3,2 prosenttia. Elinaikakerroin pienentää myös vuonna 2016 myönnettäviä työeläkelakien mukaisia työkyvyttömyyseläkkeitä lukuun ottamatta niihin sisältyvää tulevan ajan eläkkeen osuutta, johon elinaikakerrointa ei sovelleta.[21]

Työeläke keskimäärin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskimääräinen työeläke oli 1 486 euroa kuukaudessa vuoden 2015 lopussa. Kokonaiseläke oli samana ajankohtana keskimäärin 1 613 euroa. Lakisääteinen kokonaiseläke muodostuu joko pelkästä työeläkkeestä, kansaneläkkeestä tai näistä molemmista sekä mahdollisesta takuueläkkeestä.[22]

Eläke-etuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työeläkejärjestelmän etuudet ovat:

  • vanhuuseläke
  • osa-aikaeläke
  • työkyvyttömyyseläke
  • perhe-eläke
  • kuntoutusetuudet (kuntoutusraha, osakuntoutusraha ja kuntoutuskorotus). [23]

Vuoden 2017 eläkeuudistuksen yhteydessä etuuksiin tulee muutoksia. Nykyinen osa-aikaeläke poistuu ja sen korvaa osittainen varhennettu vanhuuseläke. Vuodesta 2017 alkaen raskaan ja pitkän työuran tehneet voivat hakea ns. työuraeläkettä 63-vuotiaana. Työuraeläkkeen ehtona ovat vähintään 38 vuoden työura sekä joko fyysisesti tai henkisesti kuluttava työ. Työuraeläkkeen myöntämisen edellytykset ovat lievemmät kuin työkyvyttömyyseläkkeen, joka pysyy uudistuksessa ennallaan.[13][24]

Vanhuuseläke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa vanhuuseläkkeelle voi jäädä valintansa mukaan 63 – 68-vuotiaana. Vuoden 2005 alkuun saakka yleinen vanhuuseläkeikä oli 65 vuotta.[3]

Työeläkettä on haettava ja työsuhteen pitää olla päättynyt ennen kuin eläke voi alkaa.[3]

Julkisen sektorin työntekijöillä voi olla niin sanottu ammatillinen tai henkilökohtainen eläkeikä. Ammatillinen eläkeikä on yleensä alempi kuin 63 vuotta. Henkilökohtainen eläkeikä on puolestaan 63 ja 65 vuoden välillä. Vanhuuseläkkeelle voi jäädä joka tapauksessa 63-vuotiaana ennen henkilökohtaista eläkeikää, mutta silloin vuoteen 1995 mennessä karttunutta eläkettä vähennetään.[3]

Osa-aikaeläke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työeläkelakien mukaiselle osa-aikaeläkkeelle voi jäädä aikaisintaan 61-vuotiaana. Työn vähentämisestä ja osa-aikatyöstä on sovittava työnantajan kanssa, sitä ei siis saa automaattisesti niin halutessaan. Osa-aikaeläkkeen määrä on puolet kokoaikatyön ja osa-aikatyön ansioiden erotuksesta. Osa-aikaeläkeläisen tulot koostuvat sekä ansiotuloista että osa-aikaeläkkeestä.[25]

Työkyvyttömyyseläke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytyksenä on pitkäaikainen sairaus, vika tai vamma vähintään vuoden ajan. Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää 18–62-vuotiaille. Työkyvyttömyyden määrittelyn pohjana on lääkärintodistus terveydentilasta (B-lääkärinlausunto).[26]

Työkyvyttömyyden vuoksi myönnettäviä eläkkeitä ovat toistaiseksi myönnettävät täysi työkyvyttömyyseläke ja osatyökyvyttömyyseläke sekä määräajaksi myönnettävät kuntoutustuki ja osakuntoutustuki.[26]

Toistaiseksi myönnettävä työkyvyttömyyseläke jatkuu vanhuuseläkeikään saakka. Jos työkyvyn palautumisesta on toiveita, myönnetään eläke määräaikaisena työkyvyttömyyseläkkeenä eli kuntoutustukena.[26]

Työkyvyttömyyseläkettä kutsutaan puhekielessä myös käsitteillä sairauseläke ja sairauseläke.[26]

Perhe-eläke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe-eläkkeitä ovat leskeneläke ja lapseneläke. Ne turvaavat toimeentuloa aviopuolison tai vanhemman kuoltua.[27]

Leskeneläkkeen saamisen ehdoista tärkein on avioliitto tai rekisteröity parisuhde. Sen sijaan alle 18-vuotias lapsi on oikeutettu lapseneläkkeeseen aina huoltajansa kuoleman jälkeen.[27]

Kuntoutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työeläkelaitosten järjestämä ammatillinen kuntoutus on tarkoitettu vakiintuneesti työelämässä oleville. Sen tarkoitus on auttaa pysymään työelämässä tai palaamaan sinne sairaudesta huolimatta.[28]

Kela järjestää ammatillista kuntoutusta erityisesti työelämän ulkopuolella oleville, nuorille ja vajaakuntoisille. Lisäksi Kela vastaa lääkinnällisestä kuntoutuksesta.[29]

Ikääntyvän työttömyysturva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeus vanhuuseläkkeeseen on jo 62-vuotiaalla pitkäaikaistyöttömällä, jos henkilö on

  • ennen vuotta 1958 syntynyt sekä
  • 500 työttömyyspäivärahakauden jälkeen ollut oikeuttu ns. lisäpäiviin.

Vuonna 1958 ja sen jälkeen syntyneillä ei ole oikeutta vähentämättömään vanhuuseläkkeeseen 62 vuoden iässä.

[30]

Vaihtoehtoisesti tällaiselle henkilölle voidaan maksaa työttömyyspäivärahaa sen kalenterikuukauden loppuun, jona hän täyttää 65 vuotta.

Vakuutusmaksut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työntekijöiden vakuutusmaksut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työnantajilla on Suomessa lakisääteinen velvollisuus järjestää työntekijöidensä eläketurva, jos työntekijä on 18–67 -vuotias ja ansaitsee vähintään 57,51 euroa kuukaudessa (2016).[11]

Eläkkeen kustantavat työnantajat ja työntekijät yhdessä. TyEL-vakuutusmaksu perustuu palkkaan. Maksu jakautuu siten, että työnantaja maksaa siitä suurimman osan ja työntekijä loput. Työnantaja pidättää työntekijän osuuden suoraan palkasta ja tilittää sen oman osuutensa kanssa eläkeyhtiölle. Työntekijältä peritty osuus näkyy palkkalaskelmassa. Työntekijä saa vähentää maksun tuloverotuksessaan.[31][32][33]

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa TyEL-maksun suuruuden vuosittain. 53 vuotta täyttäneiden maksuprosentti on korkeampi kuin nuoremmilla. Korkeampi maksu johtuu eläkkeen korkeammasta karttumaprosentista. Maksu on sama kaikissa eläkeyhtiöissä. Eläkeyhtiöt kuitenkin antavat työnantajille maksuista alennuksia, joiden suuruus vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon eläkeyhtiö on tuottanut voittoa.

Keskimääräinen TyEL-maksuprosentti [34]
Vuosi TyEL-maksu-% Työntekijän osuus maksusta
alle 53 v. vähint. 53 v.
2016 24,0 5,70 7,20
2015 24,0 5,70 7,20
2014 23,6 5,55 7,05
2013(*) 23,2 (22,8) 5,15 6,50
2012 22,8 5,15 6,50
2011(*) 22,4 (22,1) 4,7 6,0
2010(*) 22,0 (21,6) 4,5 5,7
2009(*) 22,0 (21,3) 4,3 5,4
2008(*) 21,8 (21,1) 4,1 5,2
2007(*) 21,6 (21,1) 4,3 5,4

(*) Vuosina 2007-2011 sekä vuonna 2013 TyEL-maksuun vaikutti tilapäinen alennus. Jälkimmäisessä luvussa on mukana alennus.

Yrittäjien vakuutusmaksut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrittäjillä ja maatalousyrittäjillä on omat YEL- ja MYEL-maksunsa. Vuonna 2016 YEL-vakuutusmaksu ja MYEL-perusprosentti on 23,6 % työtulosta alle 53-vuotiaalla yrittäjällä ja 25,1 % työtulosta 53 vuoden iän täyttämistä seuraavan vuoden alusta. Alkava yrittäjä saa YEL-maksusta 22 % alennuksen neljän vuoden ajaksi.[35][36]

YEL-vakuutus on lakisääteinen kaikille yritystoimintaa harjoittaville 18–67-vuotiaille, joiden työpanos yrityksessä vastaa vähintään 7 557,18 euroa (2016). Yrittäjän tulevan eläkkeen määrä perustuu suoraan YEL-työtuloon. Siksi onkin tärkeää, että yrittäjä vahvistaa työtulonsa oikealle tasolle heti yritystoiminnan alusta lähtien. Työtulolla ei tarkoiteta yritystoiminnan tuottoa tai nostetun palkan määrää, vaan yrittäjän työpanoksen arvoa yrityksessä. Työtulon vähimmäismäärä on 7 557,18 euroa, ja se voi olla enintään 171 625 euroa (2016). YEL-työtulon määrä vaikuttaa eläkkeen lisäksi yrittäjän muuhunkin sosiaaliturvaan, mm. työttömyysturvaan. Vuoden 2016 alusta työtulon on oltava vähintään 12 326 euroa, jotta yrittäjä pääsisi työttömyysturvan piiriin.[37]

Työeläkkeen indeksikorotukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksussa olevia työeläkkeitä korotetaan vuosittain 20 % ansiotason noususta ja 80 % kuluttajahintaindeksin mukaan.[38] Tästä käytetään toisinaan nimitystä "taitettu indeksi". Taitettu indeksi syrjäytti vuonna 1996 käytetyn puoliväli-indeksin vanhuuseläkeläisten eläkkeiden tarkistuksessa. Taitettu indeksi ulotettiin vuonna 2005 koskemaan myös työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä.

Työeläkeindeksin eli taitetun indeksin mukainen tarkistus korvaa hintatason muutoksen, mutta myös parantaa eläkkeen ostovoimaa määrällä, joka on 20 prosenttia palkansaajien reaaliansiotason muutoksesta.[38]

Aiemmin sekä ansiotason että kuluttajahintaindeksin osuus oli 50 % alle 66-vuotiaiden työeläkkeissä, mikä tuotti yleensä korkeamman korotusvauhdin.[39] Kuitenkin esim. vuonna 2011 kuluttajahintaindeksi nousi enemmän kuin ansiotasoindeksi, joten vuonna 2012 ns. taitettu indeksi tuotti suuremman korotuksen eläkkeisiin kuin mitä puoliväli-indeksi olisi tehnyt.

2015-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työeläkeindeksi ei muuttunut vuoden 2016 alussa vuoteen 2015 verrattuna. [40]

Hallituksen keväällä 2015 tekemän kehyspäätöksen mukaisesti kansaneläke- ja työeläkeindeksejä korotettiin vuonna 2015 pysyvästä lainsäädännöstä poiketen vain 0,4 prosenttia.[41]

Palkkakerroin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkkakerroin on aktiiviajan indeksi, jolla työansiot ja kertyneet eläkkeet tarkistetaan eläkettä laskettaessa. Palkkakertoimen tarkoituksena on varmistaa, että ne ansiot, jotka on hankittu työuran aikana, säilyttävät arvonsa. Palkkakertoimessa hintatason muutoksen osuus on 20 prosenttia ja palkansaajien ansiotason muutoksen osuus 80 prosenttia eli toisin päin kuin työeläkeindeksissä.[38]

Palkkakertoimella korotetaan työuran aikaiset palkat eläköitymisvuoden tasoon, mutta siitä eteenpäin käytetään palkkakertoimen sijaan työeläkeindeksiä.[42]

Vuoden 2015 palkkakerroin on 1,373 – korotusta edellisvuodesta hieman yli 0,7 prosenttia.[43]

Eri sukupolvien kohtelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen työeläkejärjestelmä on jakojärjestelmä, jonka luoneet ikäpolvet hyötyvät myöhempien kustannuksella. 1940-luvulla syntyneet saavat noin viiden prosentin reaalituoton työeläkemaksuilleen. 1970-luvulla ja myöhemmin syntyneiden tuotto on arvion mukaan runsas kaksi prosenttia. Ensimmäiset sukupolvet saavat jopa suuremman tuoton kuin olisivat saaneet rahoitusmarkkinoilta.[44][45]

Entinen taloustieteen professori,[46] eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander kirjoitti, että jos kansalaisaloitteen mukaisesti "taitettu indeksi" korvattaisiin palkkaindeksillä, eläkevarat loppuisivat kokonaan 2060-luvulla. Hänen mielestään olisi kohtuutonta kuluttaa näin kaikki eläkevarat yhden sukupolvelle, joka vieläpä maksoi töissä ollessaan paljon alhaisempia eläkemaksuja kuin nyt peritään ja joka jäi eläkkeelle keskimäärin alle 60-vuotiaana. Nuoret joutuvat maksamaan paljon korkeampia eläkemaksuja ja heidän eläkeikänsä on lähes 70 vuotta. Silti jo nyt eläkemeno on pysyvästi suurempi kuin eläkemaksuista kertyy.[47]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eläke-etuudet Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2015.
  2. a b Työeläkejärjestelmän perusteet Tela. Viitattu 13.3.2014.
  3. a b c d Vanhuuseläke, Työeläke.fi Eläketurvakeskus. Viitattu 13.3.2014.
  4. Eläkkeellesiirtymisiän nousu taittui www.etk.fi. 11.2.2016. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  5. Työurien pidentäminen www.tela.fi. Tela. Viitattu 24.3.2014.
  6. Eduskunta hyväksyi eläkeuudistuksen 20.11.2014. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  7. Työeläkelaki 19.5.2006. Finlex. Viitattu 13.3.2014.
  8. Työeläkelait Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  9. a b c d e f g Lyhenneluettelo Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 26.4.2016.
  10. a b c Työntekijän ja yrittäjän eläketurva 2016 (pdf) 15.2.2016. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  11. a b Työntekijän eläkelaki on kattavuudeltaan laajin työeläkelaki 19.4.2016. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  12. Muutokset vuosi vuodelta 13.3.2016. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  13. a b Eläkeuudistuksen sisältöehdotus valmistunut 26.09.2014. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.04.2016.
  14. Opiskelija saa eläkettä tutkinnosta 31.12.2014. Eläketurvakeskus. Viitattu 19.1.2015.
  15. Lapsen kotihoidosta kertyy eläkettä Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  16. Työkyvyttömyyseläke 19.4.2016. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  17. Vuorotteluvapaan vaikutus eläkkeen määrään
  18. Kelan etuudet numeroina 2016 (pdf) Kela. Viitattu 26.4.2016.
  19. Eläkekatot 8.12.2015. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  20. a b Elinaikakerroin, Työeläke.fi Eläketurvakeskus. Viitattu 4.9.2013.
  21. Elinaikakerroin vahvistettu vuodelle 2016 17.11.2015. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 26.4.2016.
  22. Keskimääräiset eläkkeet 19.4.2016. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  23. Eläke-etuudet Eläketurvakeskus. Viitattu 13.3.2014.
  24. Q&A Eläkeuudistus: Miten eläkejärjestelmä muuttuu? 26.09.2014. STTK. Viitattu 10.03.2015.
  25. Osa-aikaeläke, Työeläke.fi Eläketurvakeskus. Viitattu 13.3.2014.
  26. a b c d Työkyvyttömyyseläke, Työeläke.fi Eläketurvakeskus. Viitattu 13.3.2014.
  27. a b Perhe-eläke, Työeläke.fi Eläketurvakeskus. Viitattu 13.3.2014.
  28. Ammatillinen kuntoutus, Työeläke.fi Eläketurvakeskus. Viitattu 13.3.2014.
  29. Kuntoutus Kela. Viitattu 13.3.2014.
  30. Osa-aikaeläkkeen ikärajaan ja varhennettuun vanhuuseläkkeeseen muutoksia 13.12.2012. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 26.4.2016.
  31. Työntekijän vakuuttaminen, Työeläke.fi 6.9.2013. Eläketurvakeskus. Viitattu 13.3.2014.
  32. Mistä eläke kertyy? 2.12.2015. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  33. Vakuutusmaksu 19.4.2016. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  34. TyEL- ja MEL-vakuutusmaksuprosentit -aikasarja (Työeläkelakipalvelu) Eläketurvakeskus. Viitattu 19.1.2015.
  35. Sosiaalivakuutusmäärät ja rajamäärät 16.12.2015. Varma. Viitattu 26.4.2016.
  36. Aloittavien yrittäjien eläkevakuutusmaksu nousee 8.11.2012. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 26.4.2016.
  37. Yrittäjän työtulo-opas 1.1.2016. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  38. a b c Työeläkkeiden indeksit 19.04.2016. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  39. Tällä kertaa eläkeläiset voittavat, Ilkka Lehtinen, Stat.fi, 21.12.2007
  40. Työeläketurvan indeksitarkistukset vuodelle 2016 29.10.2016. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  41. Eläkkeisiin ja muihin etuuksiin 0,4 prosentin indeksikorotus vuonna 2015 15.09.2014. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  42. https://www.tyoelake.fi/fi/nainelakemuodostuu/paljonkosaanelaketta/indeksitturvaavatelakkeenmaaraa/Sivut/default.aspx
  43. Palkkakerroin nousee - työeläkeindeksi pysyy ennallaan 29.10.2014. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 26.4.2016.
  44. Jo eläkkeellä olevat saavat parhaan tuoton työeläkemaksuilleen 10.11.2015. Eläketurvakeskus. Viitattu 26.4.2016.
  45. HYVINVOINTIVALTION RAHOITUS – Riittävätkö rahat, kuka maksaa?, Sixten Korkman – Jukka Lassila – Niku Määttänen – Tarmo Valkonen, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA, Kustantaja: Taloustieto Oy, 2007. ISBN 978-951-628-465-4. Sivut 22 ja 24-25. Mm. "Suomen kansaneläkejärjestelmä on puhdas jakojärjestelmä." "Jakojärjestelmän tuott o voi kuitenkin olla eritt äin korkea niille sukupolville, joiden aikana eläkejärjestelmä perustetaan tai jotka ovat eläkkeellä silloin, kun etuuksia suurennetaan merkitt ävästi. Jakojärjestelmässä sukupolvi, joka siirtyy eläkkeelle silloin, kun elä- kejärjestelmä perustetaan, voi saada eläkett ä maksamatt a lainkaan eläkemaksua. Rahastoivassa järjestelmässä eläkkeitä voidaan maksaa vasta sitt en, kun niitä varten on ensin säästett y. Jakojärjestelmän perustajille syntyvän edun maksavat tulevat sukupolvet. Siihen liitt yvät eläkelupaukset – jos niistä pidetään kiinni – ovat tuleville sukupolville samanlainen taloudellinen rasite kuin julkinen velkakin" "Yksityisen sektorin työeläkejärjestelmä tuli voimaan vuonna 1962."
  46. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 343. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  47. Jaakko Kiander: Taitettu indeksi suojaa yhteisiä eläkevarojamme Helsingin Sanomat. 12.3.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korpiluoma, Riitta [et al.]: Työeläke. Helsinki: Finanssi- ja vakuutuskustannus, 2011. ISBN 978-952-5684-26-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]