Vanhuuseläke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vanhuuseläke on eläke, jolle henkilö voi jäädä Suomessa pääsääntöisesti 63–68-vuotiaana. 1940- ja 1950-luvuilla syntyneet pitkäaikaistyöttömät saattavat joissain tapauksissa päästä vanhuuseläkkeelle tai saada työttömyyseläkkeeen jo 62-vuotiaana[1]. Myös Julkisen alan työntekijöillä saattaa olla alempia ammatillisia eläkeikiä. Kansaneläkkeen vanhuuseläkeikä on 65 vuotta.

Vanhuus tai työttömyyseläkettä ei makseta automaattisesti siihen oikeutetuille henkilöille,vaan sitä on osattava hakea erikseen. 63 vuotta täyttänyt työntekijä tai yrittäjä voi päättää itse eläkkeensä alkamisajankohdan. Vanhuuseläkkeen myöntäminen edllyttää, ettei työntekijä ole enää siinä työsuhteessa, josta hän siirtyy eläkkeelle. Yrittäjä voi jatkaa yritystoimintaansa eläkkeelläkin.

Jos henkilö on eläkkeellä, mutta hän palaa töihin, hänelle karttuu uutta eläkettä 1,5 % vuosiansioista 68-vuotiaaksi saakka.

Varhennetulle vanhuuseläkkeelle voi jäädä aikaisintaan 62-vuotiaana. Varhennetulle vanhuuseläkkeelle jäädessä eläkkeeseen tehdään varhennusvähennys, joka pienentää eläkettä pysyvästi 0,6 % varhennuskuukaudelta 63 ikävuoteen saakka. Vähennys on enintään 7,2 prosenttia (0,6 % x 12 kk). Eläkemuoto lakkaa siten, että 1952 ja sen jälkeen syntyneet eivät sitä enää voi käyttää.[2]

Jos eläkkeen hakemista siirtää yli 68-vuotiaaksi, eläkkeen määrään lisätään lykkäyskorotus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.