Kansaneläkelaitos

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansaneläkelaitos
Kansaneläkelaitoksen logo.svg
Tunnuslause Elämässä mukana - muutoksissa tukena
Yritysmuoto valtion laitos
Lajityyppi julkisoikeudellinen säätiö
Perustettu 1937
Toimitusjohtaja Liisa Hyssälä (pääjohtaja)
Kotipaikka Suomen lippu Helsinki, Suomi
Toiminta-alue 310 toimipistettä Suomessa
Toimiala sosiaaliturva
Liikevaihto 10 722 milj. (2005)
Henkilökuntaa 5 968 (31.12.2015)
Omistaja Suomen valtio
Kotisivu www.kela.fi

Kansaneläkelaitos (lyhenne Kela[1]; ruots. Folkpensionsanstalten, Fpa) on valtion laitos, joka hoitaa Suomessa asuvien perusturvaa eri elämäntilanteissa. Kelan asiakkaita ovat kaikki Suomessa asuvat ja ulkomailla asuvat Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat henkilöt.[2]

Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on turvata väestön perustoimeentuloa, edistää terveyttä ja tukea itsenäistä selviytymistä eri elämäntilanteissa. Vuoden 2017 alussa myös toimeentulotuen perusosan maksatus siirtyy kunnilta Kelalle.[3]

Laitoksen keskushallinto on hajautettu ympäri Suomea, mutta pääosa keskushallinnon työntekijöistä työskentelee Helsingissä. Kansaneläkelaitos toimii eduskunnan valvonnassa. Sen pääjohtajana on vuodesta 2010 toiminut Liisa Hyssälä.

Vuonna 2015 Kelan etuusrahastojen rahoittamisesta vastasivat valtio (69 %), työnantajien ja vakuutettujen sairasvakuutusmaksut (24 %) sekä kunnat (6 %). [4] Vuonna 2015 sosiaalimenot Suomessa olivat yhteensä noin 67,3 miljardia euroa, josta Kelan osuus oli 20 %. [5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kela aloitti toimintansa 16. joulukuuta 1937, ja se oli aluksi nimensä mukaisesti eläkelaitos. Alkuaikojen jälkeen toiminta on uudistunut, laajentunut ja monipuolistunut.

Ensimmäinen uudistus oli vuonna 1963 säädetty sairausvakuutuslaki, joka tuli voimaan 1. syyskuuta 1964. Jokainen Suomessa asuva henkilö tuli vakuutuksen piiriin, johon kuuluvat sairaanhoitokorvaukset (lääkärinpalkkioiden, tutkimuksen ja hoidon sekä lääkkeiden korvaaminen) sekä työtulovakuutus (sairauspäiväraha, äitiys- isyys ja vanhempainraha korvauksena sairauden sekä raskauden ja synnytyksen aiheuttamista työansion menetyksistä. Sairausvakuutuslaki on toissijainen, eli jos vakuutetulla on oikeus saada lakiin perustuvaa korvausta muualta, hän on oikeutettu sairausvakuutuslain mukaisiin etuuksiin vain sikäli ja siltä osin kuin muun lain mukainen korvaus jää pienemmäksi. Sairausvakuutuslakiin nähden ensisijaisia ovat mm. liikennevakuutus (korvaa henkilövahingot, jotka syntyvät kun moottoriajoneuvoa käytetään liikenteessä), tapaturmavakuutuslaki (korvaa työssä saadusta vammasta aiheutuvat kustannukset ja työansion menetyksen) sekä vahingonkorvauslaki (korvaa toisen henkilön tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttaman vamman siitä aiheutuvine taloudellisine menetyksineen. Jopa tavallinen kadulla liukastuminen on katuosuuden kunnossapidosta vastaavan, ei sairausvakuutuksen vastuulla).

Elatustuen maksatus siirtyi kunnilta Kelan hoidettavaksi 1. huhtikuuta 2009. Kela maksoi ruokavaliokorvausta keliakiaa sairastaville vuodesta 2002 vuoden 2015 loppuun asti.

Vuosina 1972–2006 Kelalla oli oma kuntoutuspalveluja tuottava kuntoutuslaitos Turussa. Vuoden 2007 alusta lähtien laitos on jatkanut toimintaa itsenäisenä säätiönä nimellä Kuntoutuskeskus Petrea.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin Kelan vastuulla ovat esimerkiksi kansaneläke, takuueläke, perhe-eläke, kuntoutusraha, erilaiset kuntoutuspalvelut, äitiysavustus, lapsilisä, elatustuki, vanhempainpäiväraha, lastenhoidon tuet (esim. kotihoidon tuki), opintotuki, lääkekorvaukset, sairaanhoitokorvaukset, sairauspäiväraha, sotilasavustus, peruspäiväraha, työmarkkinatuki, vammaistuki ja yleinen asumistuki.

Kelan päätöksistä voi aina valittaa. Valitus lähetetään Kelaan ja jos päätöstä ei muuteta, etenee valitus sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle tai työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle tai opintotukea koskevissa päätöksissä opintotuen muutoksenhakulautakunnalle. Toisena muutoksenhakuasteena on vakuutusoikeus.

Sähköistä reseptiä koskeva lainsäädäntö astui voimaan 1. huhtikuuta 2007 ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö 1. heinäkuuta 2007. Sähköinen arkisto luotiin 2008 ja terveydenhuollon organisaatiot liittävät tietonsa arkistoon 2008–2011. Kelan Kanta-palvelut-yksikkö jatkaa sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen kehittämistä yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Käytössä olevia Kanta-palveluja ovat mm. sähköinen resepti, Lääketietokanta, Potilastiedon arkisto sekä Omakanta-palvelu, jossa terveydenhuollon asiakas voi tarkistaa omat resepti- ja terveystietonsa ja mm. uudistaa sähköisen reseptin. [6]

Kelalla on noin 6000 työntekijää ja palvelupisteitä eri puolilla Suomea. Kelalla oli vuoden 2015 lopussa 183 toimistoa ja 1 sivuvastaanotto. Lisäksi se toimii 140 yhteispalvelupisteessä. Kelan puhelinpalvelu on jaoteltu eri elämäntilanteiden ja etuuksien mukaan. Puhelinpalvelusta vastaavat yhteyskeskukset sijaitsevat Joensuussa, Lieksassa, Jyväskylässä, Kemijärvellä ja Pietarsaaressa. Kelan tietokonekeskus ja opintotukikeskus sijaitsevat Jyväskylässä. Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo sijaitsee Helsingissä Taka-Töölössä.

Kela julkaisee sidosryhmille tarkoitettua lehteä Sosiaalivakuutus.

Vuonna 2009 Kela oli TNS Gallupin tekemässä yhdeksää organisaatiota koskeneessa imagotutkimuksessa Suomen kolmanneksi luotetuin palveluorganisaatio. 74 prosenttia piti sitä joko erittäin tai melko luotettavana. Kela sijoittui tutkimuksessa kolmanneksi Poliisin ja Puolustusvoimien jälkeen. Taakse jäivät muun muassa tuomioistuimet, sosiaaliturvajärjestelmä, julkinen terveydenhuolto ja kirkot.[7]

Etuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 Kelan kokonaiskulut olivat 14,7 miljardia euroa, joista etuuksien osuus oli 14,3 miljardia euroa.[8]

Kulujen jakautuminen vuonna 2015:

  • 4 309 miljoonaa euroa sairausvakuutusetuuksia ilman kuntoutusta
  • 2 503 miljoonaa euroa eläke-etuuksia
  • 2 091 miljoonaa euroa työttömyysturvaetuuksia
  • 1 384 miljoonaa euroa lapsilisiä, 453 miljoonaan euroa lastenhoidon tukia ja 202 miljoonaa euroa elatustukea
  • 918 miljoonaa euroa yleistä asumistukea
  • 839 miljoonaa euroa opintoetuuksia (sisältää myös opiskelijoiden asumislisän)
  • 620 miljoonaa euroa vammaisetuuksia
  • 532 miljoonaa euroa eläkkeensaajan asumistukea
  • 445 miljoonaa euroa kuntoutusetuuksia
  • 60 miljoonaa euroa muita etuuksia.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelan aluetoimisto Seinäjoella, arkkitehti Aarne Ehojoki.
Kela-konttori Espoon Leppävaarassa.

Kelan organisaatio uudistui 1.1.2016. Kelassa on kuusi tulosyksikköä: Asiakkuuspalvelut, Etuuspalvelut, Kehittämispalvelut, ICT-palvelut, Yhteiset palvelut  ja Esikuntapalvelut. Kelan paikallishallinto koostuu Etuuspalvelujen tulosyksikköön kuuluvista viidestä vakuutuspiiristä. Aiemmin Kelan keskushallinnossa oli 11 osastoa ja paikallishallinnossa 24 vakuutuspiiriä. [9]

Kelan pääjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimikausi Pääjohtaja
2010– Liisa Hyssälä
2000–2010 Jorma Huuhtanen
1993–2000 Pekka Tuomisto
1971–1993 Jaakko Pajula
1954–1971 V. J. Sukselainen
1946–1954 Eino E. Louhio
1944–1945 Väinö Arola
1937–1944 Eero Rydman

[10]

Kelan hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelan valtuutettuina toimivat kansanedustajat nimittävät 10-henkisen hallituksen.[11] Hallituksen jäsenet toimikaudella 1. tammikuuta 2014 – 31. joulukuuta 2016 ovat:[12]

Kelan henkilöstön edustajana toimii Kelan toimihenkilöt ry:n Heli Martinmäki (läsnäolo- ja puheoikeus).

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelaa on kritisoitu sen hallinnoiman tukijärjestelmän monimutkaisuudesta ja ehtojen vaikeasta ymmärrettävyydestä.lähde? Kela ei säädä lakeja, joiden pohjalta se toimii, mutta Kelalla on paljon itsenäistä harkintavaltaa yksittäisissä tapauksissa. Koska sosiaaliturvalainsäädäntö on hyvin eri-ikäistä, eikä siinä ole aina otettu huomioon kuinka yksi lainmuutos aiheuttaa seurauksia muiden lakien toteuttamisessa.

Osa poliitikoista pitää sosiaaliturvalainsäädäntöä niin monimutkaisena, että se tulisi uudistaa kokonaisvaltaisesti. Uudistusehdotukset vaihtelevat demarileirin lainsäädännön maltillisesta nykyaikaistamishankkeesta[13] koko järjestelmän korvaamiseen niin sanotulla perustulomallilla. Perustulojärjestelmää ovat julkisuudessa kannattaneet erityisesti vihreät.[14]

Kelan entinen pääjohtaja Jorma Huuhtanen on kannattanut lainsäädännön yksinkertaistamista, sillä hänen mielestään etuusviidakko toimii huonosti sekä asiakkaan että toimeenpanijan kannalta. Nyt noin sadan etuuden ja vajaan 40 lain sosiaaliturvajärjestelmässä toimiminen on toimeenpanijalle ja asiakkaalle hankalaa.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo: K Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 22.1.2016.
  2. Toiminta 4.7.2014 (päivitetty). Kela. Viitattu 7.4.2016.
  3. Toimeentulotuki siirtyy Kelan hoidettavaksi vuonna 2017 13.3.2015. Kela. Viitattu 16.6.2015.
  4. Kelan toimintakertomus 2015 Kela. Viitattu 6.7.2016.
  5. Kelan taskutilasto Taskutilasto 2016. 27.5.2016. Kela. Viitattu 6.7.2016.
  6. Kelan toimintakertomus 2015 Kela. Viitattu 6.7.2016.
  7. Arola, Hilkka: Arvosana tyydyttävä. Elämässä, marraskuu 2009, nro 4, s. 6-7. Kela. [1]
  8. Kelan toimintakertomus 2015 Kela. Viitattu 6.7.2016.
  9. Kela uudistaa organisaationsa palvelujen turvaamiseksi 11.6.2015. Kela. Viitattu 16.6.2015.
  10. Pääjohtajakunta, s. 174. SKS, Helsinki 2005.
  11. Organisaatio 21.3.2016. Kela. Viitattu 6.7.2016.
  12. Hallitus 6.4.2016 (päivitetty). KELA. Viitattu 7.4.2016.
  13. Sosiaalidemokraattien sosiaali- ja terveyspolitiikan ohjelma 2005
  14. Perustulomalli 31.1.2013. Vihreät. Viitattu 29.9.2013.
  15. Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen: Sosiaaliturvan peruspilareita ei tule murentaa (Kela tiedottaa) 27.2.2007. Kansaneläkelaitos. Viitattu 27.2. 200.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kai Häggman: Suurten muutosten Suomessa, Kansaneläkelaitos 1937–1997. Gummerus 1997. ISBN 951-669-434-9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]