Opintotuki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Opintotuki on valtion opiskelijalle maksama tuki oppivelvollisuuden (peruskoulun) jälkeisien opintojen rahoittamiseen. Suomessa se koostuu pääasiassa opintorahasta ja asumislisästä, mutta myös ateriatuki ja opintolainan valtiontakaus lasketaan opintotueksi.

Lukuvuonna 2013–2014 opintotukea sai 286 526 henkilöä, joista ammatillisissa oppilaitoksissa opiskeli 89 825, yleissivistävissä oppilaitoksissa 30 228 ja korkeakouluissa 159 620. Lisäksi opintotukea sai 6 841 ulkomailla opiskelevaa.[1]

Opiskelijoita on tuensaajiin verrattuna huomattavasti enemmän eivätkä kaikki opiskelijat saa tai hae opintotukea. Vuonna 2013 opintotukia maksettiin yhteensä 756 miljoonaa euroa, josta opintorahan määrä oli 473 miljoonaa euroa ja asumislisää 260 miljoonaa euroa.[1]

Opintotuen osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Kelan maksama opintotuki koostui vuonna 2013 lähinnä opintorahasta (473 miljoonaa euroa), asumislisästä (259 miljoonaa euroa), ateriatuesta (30 miljoonaa euroa) ja opintolainan valtiontakauksesta.[2]

Opintotuki on tukea opiskelujen ajaksi. Sitä saa myös ulkomailla suoritettavia opintoja varten. Jos opiskelija ei opiskele kesällä, hän ei saa opintotukea eikä siten myöskään asumislisää. Päätoiminen opiskelija ei ole oikeutettu yleiseen asumistukeen tai työttömyyskorvaukseen. Elokuun 2014 jälkeen opintonsa aloittanut itsenäisesti asuva korkeakouluopiskelija saa opintorahaa 335,32 euroa kuussa (ennen 1.8.2014 aloittaneet 301,89 euroa kuussa) ja toisen asteen opiskelija 249,21 euroa kuuussa. Vanhempansa luona asuvilla opintoraha on pienempi.[3]

Korkeakouluopintoihin opintotukea saa enintään 64 kuukauden ajalta kun opinnot on aloitettu 1. elokuuta 2014 jälkeen. Sitä ennen aloitettuihin opintoihin on mahdollista saada tukea 70 kuukauden ajan.[4] 180 opintopisteen laajuiseen alempaan korkeakoulututkintoon voi saada enintään 32 tukikuukautta ja ylempään (120 op) 23 tukikuukautta.[5]

Usein virheellisesti puhutaan opintotuesta, kun tarkoitetaan pelkkää opintorahaa. On myös huomattava että opintolaina, jonka myöntää pankki, ei tarkkaan ottaen kuulu opintotukeen, ainoastaan opintolainan valtiontakaus. Opintolainan valtiontakauksen kuukausimäärät 1. elokuuta 2014 alkaen:[6]

  • Alle 18-vuotias muu kuin korkeakouluopiskelija 260 €/kk
  • 18 vuotta täyttänyt muu kuin korkeakouluopiskelija 400 €/kk
  • Korkeakouluopiskelija 400 €/kk
  • Aikuiskoulutustukea saava (kotimaassa opiskeleva) 400 €/kk
  • Ulkomailla opiskeleva 700 €/kk

Opintotuen tulovalvonta on toteutettu siten, että kalenterivuoden jokaista opintokuukautta kohden saa ansaita 660 euroa ja muina kuukausina 1 970 euroa. Jos tulot ylittävät tulorajan, opiskelijan on maksettava takaisin niin monta tukikuukautta, että tuloraja nousee yli veronalaisen tulon. Tulorajan voi kuitenkin ylittää 220 eurolla ennen kuin tukia peritään takaisin.[7]

Suomessa opiskelevan asumislisä on 80 % asumismenoista. Asumismenoja ei oteta huomioon 252 euroa ylittävältä osalta. Jos asumismenot ovat alle 33,63 euroa kuukaudessa, asumislisää ei makseta. Asumislisän määrä on näiden ehtojen mukaan 26,90–201,60 euroa kuukaudessa. Ulkomailla opiskeleva voi saada asumislisää enintään 210 euroa.[8]

Opintotuen saamisen edellytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opintotuen saamisen yleiset edellytykset ovat oppilaitokseen hyväksyminen, päätoiminen opiskelu, opinnoissa edistyminen ja taloudellisen tuen tarve.[9]

Opinnoissa edistyminen tarkoittaa, että opiskelijan on suoritettava tietty määrä opintoviikkoja, opintopisteitä tai kursseja saadakseen opintotukea. Esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden on lukuvuodesta 2014–2015 alkaen suoritettava lukuvuoden aikana vähintään 20 opintopistettä saadakseen opintotukea. Lisäksi jokaista opintotukikuukautta kohden on suoritettava vähintään viisi opintopistettä. Edistyminen tarkistetaan vuosittain lokakuussa. Jos ehdot eivät täyty, opiskelijalle lähetetään selvityspyyntö. Mikäli selvityspyyntöön ei vastaa tai opintojen hidastumiseen johtaneet syyt eivät ole hyväksyttäviä, opintotuki voidaan lakkauttaa.[10] Opintotukea voidaan myös periä takaisin, jos opintosuorituksia on alle yksi opintotukikuukautta kohden.[11]

Opintolainan takaisinmaksu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opintolainan ottaminen voi johtaa taloudelliseen konkurssiin, mikäli velallinen ei onnistu hankkimaan riittävää toimeentuloa valmistumisen jälkeen. Opintolainan korot ja lyhennykset eivät kuulu toimeentulotuen piiriin, koska ne eivät ole korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ”toimeentulon turvaamista” eikä henkilön voida olettaa hoitavan velkojaan, mikäli tämä vaarantaisi hänen toimeentulonsa.[12]

Opintolainan korkojen maksamatta jättäminen voi johtaa siihen, että pankki irtisanoo lainan ja Kela joutuu maksamaan lainan pankille ja perii lainan velalliselta seitsemän prosentin korolla tarvittaessa ulosoton kautta. Koron suuruudesta säädetään opintotukilaissa ja -asetuksessa. Opintolainan takaisinmaksusta voi saada työkyvyttömyyden vuoksi täysimääräisen maksuvapautuksen.[13]

Opintotuen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion takaamia lainoja on myönnetty vuodesta 1959 alkaen, tosin silloin sitä myönnettiin harkinnanvaraisesti. Korkotukilainat tulivat käyttöön 1969 ja vuonna 1972 astui voimaan uusi opintotukilaki, josta sai alkunsa nykymuotoinen opintotuki.[14] Korkojen noustessa ja pankkien osittain jopa kieltäytyessä myöntämästä lainaa opintotukeen lisättiin asumislisä vuonna 1977. Opintotuki säilyi pitkään opintolainapainotteisena, kunnes vuonna 1992 opintorahaa korotettiin tuntuvasti. Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei nostettu vuoden 1992 jälkeen ennen vuotta 2008, ja 1995 sitä laskettiin. Toisen asteen opiskelijoiden opintorahaa korotettiin 1994 ja laskettiin seuraavana vuonna. Vuonna 1992 korkotukilainat poistuivat.[15] Asumislisää ja opintolainan valtiontakausta korotettiin edellisen kerran 2013, jolloin se myös sidottiin elinkustannusindeksiiin[16].

Opiskelijajärjestöjen näkemys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskelijajärjestöt katsovat, että nykyisellään opintoraha ja asumislisä ovat riittämätön toimeentulon lähde opiskeluaikana. Opiskeluaikojen venyminen normiaikoja pidemmiksi johtuu opiskelijoiden työssäkäynnistä opintojen ohessa sekä halusta välttää velkaantumista.

Järjestöt ovat halunneet korottaa opintotukea niin, ettei lainatakauksen osuutta kasvateta. Erityisiä kritiikin kohteita ovat olleet:

  • Opintorahan ja tulorajojen jälkeenjääneisyys tulokehityksestä, opintorahaa ei ole korkeakouluopiskelijoilla nostettu vuoden 1992 ja toisen asteen opiskelijoilla vuoden 1994 jälkeen[17]
  • Vanhempien tulojen vaikutus yli 18-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen sekä näiden tulorajojen jälkeenjääneisyys[18]
  • Asumislisän katkeaminen kesän ajaksi[19]
  • Opintotuen asumislisässä ei ole otettu huomioon alueellisia eroja. Helsingin vuokramarkkinoita ei voi verrata Rovaniemen markkinoihin.

Opintotuen kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nouse Jo! -opintorahamielenosoitus Tampereella opintorahan korottamisen puolesta

Opintotukea ovat kritisoineet julkisuudessa muutamat ns. suurten ikäluokkien edustajat: Raimo Sailas,[20] Lasse Lehtinen, Aarno Laitinen. He ovat katsoneet opintorahan olevan kallis ja huono ratkaisu Suomen opiskelijoille.

Opintotukea on kritisoitu myös siitä, että se pakottaa suomalaiset nuoret ottamaan markkinakorkoista pankkilainaa, vaikka ei ole varmaa, että he kykenevät suoriutumaan takaisinmaksusta, koska toimeentulotuki ei kata opintolainan hoitomenoja. Opintotuki saattaa siten johtaa nuorten ihmisten ylivelkaantumiseen. (Jos nuori ei saa töitä, työttömyysturvalain säännökset johtavat siihen, että hänen on pakko hakeutua opiskelemaan, vaikka valmistumisen jälkeisestä työllistymisestä ei ole takeita.)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kelan opintoetuustilasto Kela. Viitattu 24.2.2015.
  2. Vuosikertomus 2013 (pdf) Kela. Viitattu 20.11.2014.
  3. Opintorahan määrä 5.7.2014. Kela. Viitattu 24.2.2015.
  4. Enimmäistukiaika korkeakouluopinnoissa 30.4.2014. Kela. Viitattu 24.2.2015.
  5. Yliopistossa 1.8.2014 tai sen jälkeen aloitetut opinnot 13.6.2014. Kela. Viitattu 24.2.2015.
  6. Opintolainan määrä 30.4.2014. Kela. Viitattu 24.2.2015.
  7. Opiskelijan omat tulot 4.2.2015. Kela. Viitattu 24.2.2015.
  8. Asumislisän määrä Kela. Viitattu 24.2.2015.
  9. Opintotuki Kela Ajankohta = 27.11.2014. Viitattu 24.2.2015.
  10. Korkeakouluopintojen riittävä edistyminen 19.10.2012. Kela. Viitattu 24.2.2015.
  11. Opintotuen takaisinperintä 7.1.2015. Kela. Viitattu 24.2.2015.
  12. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 5.5.2006/1041 Finlex. Viitattu 24.2.2015.
  13. Opintolaina 29.10.2012. Kela. Viitattu 24.2.2015.
  14. Jorma Sipilä ja Anneli Anttonen: Miten hyvinvointivaltio muutti elämäämme?, s. 45 teoksessa Kai Häggman; Anu-Hanna Anttila. Suomalaisen arjen suuri tarina. Werner Söderström; 2010. ISBN 978-951-0-36732-2.
  15. Reijo Raivola, Minna Zechner & Jukka Vehviläinen: Opintotuki - opiskelijapalkka vai koulutusinvestointi. Helsinki. Opetusministeriö, 2000. ISBN 952-442-114-3. (pdf ) Viitattu 3. tammikuuta 2006.
  16. ([1] )
  17. Anna Syrjänen: Opiskelijajärjestöt: Opintorahaa korotettava 15 prosenttia 2. maaliskuuta 2006. Suomen Ylioppilaskuntien liitto. Viitattu 3. tammikuuta 2006. (suomeksi)
  18. Yhteiskannanotto 17.6.2005: Nuoret vaativat pikaista parannusta toisen asteen opintotukeen 17. kesäkuuta 2005. Suomen Ylioppilaskuntien liitto. Viitattu 4. huhtikuuta 2006. (suomeksi)
  19. SAMOKin sosiaalipoliittinen ohjelma vuodelle 2005 SAMOK. Viitattu 3. tammikuuta 2006. (suomeksi) Huom. linkki ei toimi.
  20. Hirveä mörkö. Ylioppilaslehti, 2003, nro 7. Artikkelin verkkoversio.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]