Opintotuki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Opintotuki on valtion opiskelijalle maksama tuki oppivelvollisuuden (peruskoulun) jälkeisien opintojen rahoittamiseen. Suomessa se koostuu pääasiassa opintorahasta ja asumislisästä, mutta myös ateriatuki ja opintolainan valtiontakaus lasketaan opintotueksi.

Lukuvuonna 2014–2015 opintotukea sai 288 057  henkilöä, joista ammatillisissa oppilaitoksissa opiskeli 90 733, yleissivistävissä oppilaitoksissa 29 673 ja korkeakouluissa 160 090.  Lisäksi opintotukea sai 7 553  ulkomailla opiskelevaa.[1]

Vuonna 2014 opintotukia maksettiin yhteensä 764,5 miljoonaa euroa, josta opintorahan määrä oli 486,7 miljoonaa euroa ja asumislisän 266 miljoonaa euroa.[1]

Opintotuen osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Kelan maksama opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainan valtiontakauksesta. Opintotuki on tukea opiskelujen ajaksi. Sitä saa myös ulkomailla suoritettavia opintoja varten. Jos opiskelija ei opiskele kesällä, hän ei saa opintotukea eikä siten myöskään asumislisää.

Elokuun 2014 jälkeen opintonsa aloittanut itsenäisesti asuva 18 vuotta täyttänyt korkeakouluopiskelija saa opintorahaa 336,76 euroa kuussa (ennen 1.8.2014 aloittaneet 303,19 euroa kuussa) ja toisen asteen opiskelija 250,28 euroa kuussa. Itsenäisesti asuvilla alle 18-vuotiailla ja vanhempansa luona asuvilla opintoraha on pienempi.[2]

Korkeakoulututkinnon enimmäistukiaika riippuu tutkinnon laajuudesta ja siitä, milloin ensimmäiset korkeakouluopinnot on aloitettu. [3]

Usein virheellisesti puhutaan opintotuesta, kun tarkoitetaan pelkkää opintorahaa. On myös huomattava että opintolaina, jonka myöntää pankki, ei tarkkaan ottaen kuulu opintotukeen, ainoastaan opintolainan valtiontakaus. Opintolainan valtiontakauksen kuukausimäärät 1. elokuuta 2014 alkaen:[4]

  • Alle 18-vuotias muu kuin korkeakouluopiskelija 260 €/kk
  • 18 vuotta täyttänyt muu kuin korkeakouluopiskelija 400 €/kk
  • Korkeakouluopiskelija 400 €/kk
  • Aikuiskoulutustukea saava (kotimaassa opiskeleva) 400 €/kk
  • Ulkomailla opiskeleva 700 €/kk

Opintotuen tulovalvonta on toteutettu siten, että kalenterivuoden jokaista opintokuukautta kohden saa ansaita 660 euroa ja muina kuukausina 1 970 euroa. Jos tulot ylittävät tulorajan, opiskelijan on maksettava takaisin niin monta tukikuukautta, että tuloraja nousee yli veronalaisen tulon. Tulorajan voi kuitenkin ylittää 220 eurolla ennen kuin tukia peritään takaisin.[5]

Suomessa opiskelevan asumislisä on 80 % hyväksyttävistä asumismenoista. Asumismenoja ei oteta huomioon 252 euroa ylittävältä osalta. Jos asumismenot ovat alle 33,63 euroa kuukaudessa, asumislisää ei makseta. Asumislisän määrä on näiden ehtojen mukaan 26,90–201,60 euroa kuukaudessa. Ulkomailla opiskeleva voi saada asumislisää enintään 210 euroa.[6]

Opintotuen saamisen edellytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opintotuen saamisen yleiset edellytykset ovat oppilaitokseen hyväksyminen, päätoiminen opiskelu, opinnoissa edistyminen ja taloudellisen tuen tarve.[7]

Opinnoissa edistyminen tarkoittaa, että opiskelijan on suoritettava tietty määrä opintoviikkoja, opintopisteitä tai kursseja saadakseen opintotukea. Esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden on lukuvuodesta 2014–2015 alkaen suoritettava lukuvuoden aikana vähintään 20 opintopistettä saadakseen opintotukea. Lisäksi jokaista opintotukikuukautta kohden on suoritettava vähintään viisi opintopistettä. Edistyminen tarkistetaan vuosittain lokakuussa. Jos ehdot eivät täyty, opiskelijalle lähetetään selvityspyyntö. Mikäli selvityspyyntöön ei vastaa tai opintojen hidastumiseen johtaneet syyt eivät ole hyväksyttäviä, opintotuki voidaan lakkauttaa.[8] Opintotukea voidaan myös periä takaisin, jos opintosuorituksia on alle yksi opintotukikuukautta kohden.[9]

Opintolainan takaisinmaksu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opintolainan ottaminen voi johtaa taloudelliseen konkurssiin, mikäli velallinen ei onnistu hankkimaan riittävää toimeentuloa valmistumisen jälkeen. Opintolainan korot ja lyhennykset eivät kuulu toimeentulotuen piiriin, koska ne eivät ole korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ”toimeentulon turvaamista” eikä henkilön voida olettaa hoitavan velkojaan, mikäli tämä vaarantaisi hänen toimeentulonsa.[10]

Opintolainan korkojen maksamatta jättäminen voi johtaa siihen, että pankki irtisanoo lainan ja Kela joutuu maksamaan lainan pankille ja perii lainan velalliselta seitsemän prosentin korolla tarvittaessa ulosoton kautta. Koron suuruudesta säädetään opintotukilaissa ja -asetuksessa. Opintolainan takaisinmaksusta voi saada työkyvyttömyyden vuoksi täysimääräisen maksuvapautuksen.[11]

Opintotuen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion takaamia lainoja on myönnetty vuodesta 1959 alkaen, tosin silloin sitä myönnettiin harkinnanvaraisesti. Korkotukilainat tulivat käyttöön 1969 ja vuonna 1972 astui voimaan uusi opintotukilaki, josta sai alkunsa nykymuotoinen opintotuki.[12] Korkojen noustessa ja pankkien osittain jopa kieltäytyessä myöntämästä lainaa opintotukeen lisättiin asumislisä vuonna 1977. Opintotuki säilyi pitkään opintolainapainotteisena, kunnes vuonna 1992 opintorahaa korotettiin tuntuvasti. Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei nostettu vuoden 1992 jälkeen ennen vuotta 2008, ja 1995 sitä laskettiin. Toisen asteen opiskelijoiden opintorahaa korotettiin 1994 ja laskettiin seuraavana vuonna. Vuonna 1992 korkotukilainat poistuivat.[13] Opintolainan valtiontakauksen määrää korotettiin 100 eurolla ja opintorahan määrä sidottiin kansaneläkeindeksiin 1.8.2014.[14]

Opintotuen eri etuuksien reaaliarvo oli vuonna 1969 yhteensä vajaat 600 euroa kuussa vuoden 2015 hintatasossa, vuonna 2015 historian korkein, yli 900 euroa kuussa.[15]

Opintotuen uudistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sipilän hallituksen strategisessa hallitusohjelmassa (Liite 6, s.23) esitetään osana "julkisen talouden välttämättömiä sopeutustoimia", että opintotukeen kohdistuva säästötavoite on "70 milj. euroa vuoteen 2019 mennessä ja pitkällä aikavälillä 150 milj. euroa" ja että opintorahan, asumislisän ja lainan tason on oltava vähintään 1100 euroa. Lisäksi opintotukikuukausien määrää rajataan ja esitetään, että opintotuki voi olla yksi- tai useampiportainen.[16]

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen pyysi professori Roope Uusitaloa selvittämään korkeakouluopiskelijoiden opintotuen uudistamisen vaihtoehtoja[17]. Uusitalon esityksessä asumislisä säilyisi, opintoraha olisi 250,28 euroa, opintolainaa saisi nostaa 400 euron sijaan 650 euroa ja tukea saisi 64 kuukauden sijaan 54 kuukautta. Opintolainahyvitys olisi 30 % eikä enää 40 %.[15]

Professorit Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola tekivät hallituksen Talousneuvostolle esityksen keinoista kasvun vauhdittamiseksi vuonna 2014. Sen mukaan opintotuki pitäisi maksaa takaisin, tosin tuensaajan tulojen mukaan, ja putki kandidaatin tutkinnosta maisteriohjelmiin pitää katkaista.[18]

Opintolaina ja koulutuksen periytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhetaustan vaikutus opiskeluun ei vähentynyt, kun 1990-luvun alussa siirryttiin lainapainotteisesta opintorahapainotteiseen malliin. Suomessa vanhempien opinnot ennustavat lasten opiskelua voimakkaammin kuin Ruotsissa ja Norjassa, vaikka näissä on lainapainotteisempi opintotukimalli. Perhetaustan vaikutus ei siis näytä johtuvan opintolainoista vaan muusta, ehkä asenteista tai peruskoulusta.[19] Plos Onessa julkaistun tutkimuksen mukaan perimä selittää suurimman osan koulumenestyksestä, perhetausta, koulut ja muu ympäristö yhteensä vain kolmanneksen.[20]

Opiskelijajärjestöjen näkemys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskelijajärjestöt katsovat, että nykyisellään opintoraha ja asumislisä ovat riittämätön toimeentulon lähde opiskeluaikana. Opiskeluaikojen venyminen normiaikoja pidemmiksi johtuu opiskelijoiden työssäkäynnistä opintojen ohessa sekä halusta välttää velkaantumista.

Järjestöt ovat halunneet korottaa opintotukea niin, ettei lainatakauksen osuutta kasvateta. Erityisiä kritiikin kohteita ovat olleet:

  • Opintorahan ja tulorajojen jälkeenjääneisyys tulokehityksestä, opintorahaa ei ole korkeakouluopiskelijoilla nostettu vuoden 1992 ja toisen asteen opiskelijoilla vuoden 1994 jälkeen[21]
  • Vanhempien tulojen vaikutus yli 18-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen sekä näiden tulorajojen jälkeenjääneisyys[22]
  • Asumislisän katkeaminen kesän ajaksi[23]
  • Opintotuen asumislisässä ei ole otettu huomioon alueellisia eroja. Helsingin vuokramarkkinoita ei voi verrata Rovaniemen markkinoihin.

Opintotuen kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nouse Jo! -opintorahamielenosoitus Tampereella opintorahan korottamisen puolesta

Opintotukea ovat kritisoineet julkisuudessa muutamat ns. suurten ikäluokkien edustajat: Raimo Sailas,[24] Lasse Lehtinen, Aarno Laitinen. He ovat katsoneet opintorahan olevan kallis ja huono ratkaisu Suomen opiskelijoille.

Opintotukea on kritisoitu myös siitä, että se pakottaa suomalaiset nuoret ottamaan markkinakorkoista pankkilainaa, vaikka ei ole varmaa, että he kykenevät suoriutumaan takaisinmaksusta, koska toimeentulotuki ei kata opintolainan hoitomenoja. Opintotuki saattaa siten johtaa nuorten ihmisten ylivelkaantumiseen. (Jos nuori ei saa töitä, työttömyysturvalain säännökset johtavat siihen, että hänen on pakko hakeutua opiskelemaan, vaikka valmistumisen jälkeisestä työllistymisestä ei ole takeita.)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kelan opintoetuustilasto Kela. Viitattu 1.7.2016.
  2. Opintorahan määrä 28.6.2016. Kela. Viitattu 1.7.2016.
  3. Enimmäistukiaika korkeakouluopinnoissa 28.4.2016. Kela. Viitattu 1.7.2016.
  4. Opintolainan määrä 2.6.2016. Kela. Viitattu 1.7.2016.
  5. Opiskelijan omat tulot 9.6.2016. Kela. Viitattu 1.7.2016.
  6. Asumislisän määrä ja maksaminen 28.6.2016. Kela. Viitattu 1.7.2016.
  7. Opintotuki 16.6.2016. Kela. Viitattu 1.7.2016.
  8. Korkeakouluopintojen edistyminen 29.4.2016. Kela. Viitattu 1.7.2016.
  9. Opintotuen takaisinperintä 28.4.2016. Kela. Viitattu 1.7.2016.
  10. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 5.5.2006/1041 Finlex. Viitattu 24.2.2015.
  11. Opintolaina 29.10.2012. Kela. Viitattu 24.2.2015.
  12. Jorma Sipilä ja Anneli Anttonen: Miten hyvinvointivaltio muutti elämäämme?, s. 45 teoksessa Kai Häggman; Anu-Hanna Anttila. Suomalaisen arjen suuri tarina. Werner Söderström; 2010. ISBN 978-951-0-36732-2.
  13. Reijo Raivola, Minna Zechner & Jukka Vehviläinen: Opintotuki - opiskelijapalkka vai koulutusinvestointi. Helsinki. Opetusministeriö, 2000. ISBN 952-442-114-3. (pdf ) Viitattu 3. tammikuuta 2006.
  14. Kelan tilastollinen vuosikirja 2014, s. 460. Kela, 2015. Teoksen verkkoversio.
  15. a b Kohta 50-vuotias opintotuki on palaamassa juurilleen – ”Historiasta ei opita mitään” Helsingin Sanomat. 9.3.2016.
  16. Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015 Viitattu 24.2.2016
  17. OKM: Professori Roope Uusitalosta opintotuen uudistamisen selvityshenkilö. 9.10.2015 Viitattu 24.2.2016
  18. "Suomen vientituotteet vähissä" ja "Reippaita linjauksia", Suomen Kuvalehti 10/2014, sivut 12-13.
  19. Opintoja kannattaa tehdä ja tukea Helsingin Sanomat. 2.3.2016.
  20. Strong Genetic Influence on a UK Nationwide Test of Educational Achievement at the End of Compulsory Education at Age 16 Plos One. December 11, 2013.
  21. Anna Syrjänen: Opiskelijajärjestöt: Opintorahaa korotettava 15 prosenttia 2. maaliskuuta 2006. Suomen Ylioppilaskuntien liitto. Viitattu 3. tammikuuta 2006. (suomeksi)
  22. Yhteiskannanotto 17.6.2005: Nuoret vaativat pikaista parannusta toisen asteen opintotukeen 17. kesäkuuta 2005. Suomen Ylioppilaskuntien liitto. Viitattu 4. huhtikuuta 2006. (suomeksi)
  23. SAMOKin sosiaalipoliittinen ohjelma vuodelle 2005 SAMOK. Viitattu 3. tammikuuta 2006. (suomeksi) Huom. linkki ei toimi.
  24. Hirveä mörkö. Ylioppilaslehti, 2003, nro 7. Artikkelin verkkoversio.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]