Aarno Laitinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aarno Laitinen Helsingin kirjamessuilla 2009.

Aarno Olavi ”Loka” Laitinen (s. 17. tammikuuta 1943 Helsinki) on suomalainen toimittaja ja kolumnisti. Laitinen oli Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen esimies vuodesta 1972. Hänet erotettiin 1982, kun paljastui, että hän oli keskeinen Tamminiemen pesänjakajat -kirjan kirjoittaja. Välimiesoikeus totesi myöhemmin irtisanomisen laittomaksi.[1] Sen jälkeen hän on kirjoittanut kirjoja ja kolumneja vapaana toimittajana. Laitisen puoliso on Helsingin Sanomien toimittaja Seija Sartti.

Laitinen on suuri kulinaristi ja eritoten niin sanotun vanhanaikaisen eli täysin käsittelemättömän ruoan erityinen puolestapuhuja. Vuonna 2008 Laitinen sai palkkioksi osaamisestaan ruoka-alalla Martta-järjestön jäsenyyden ja arvonimen ”Martti”. Hän pakinoi järjestöstä mielellään ja käyttää silloin termiä ”me Martat”.

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitinen on Iltalehden pitkäaikainen kolumnisti. Satiirisissa teksteissään hän usein arvostelee suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Toinen kolumnien vakioaihe on feminismi ja naisverkosto. Toisaalta hän kirjoittaa hyväksyvään sävyyn[2] niin sanotuista isojen poikien verkostoista. Hän ottaa kantaa vihreitä arvoja vastaan ja ydinenergian puolesta.[2] Usein hän kolumneissaan vastustaa myös erilaisia sääntöjä ja kieltoja, jotka hänen mukaansa rajoittavat yksilönvapautta. Kun hän ottaa kantaa työmarkkinakysymyksiin, hän asettuu usein tukemaan työnantajien näkemyksiä,[2] mutta vastoin yleistä luuloa Laitinen ei kannata kokoomusta kolumneissaan, vaan on sekä arvostellut nykyporvareita toistuvasti "kauppakamarinulikoiksi", että maininnut äänestäneensä presidentinvaaleissa Tarja Halosta koska demarit ovat hänen mielestään parhaita hoitamaan porvareiden asioita. Keskustaan hän suhtautuu epäilevästi, mutta Laitinen on arvostellut kärkkäästi lähes kaikkia puolueita. Varsinkin vaalien alla Laitinen on usein käsitellyt jokaisen puolueen vuoron perään. Laitinen on korostanut, että kaikki hänen ystävä- ja tuttavapiirissään ovat porvareita ja että ainoat hänen tuntemansa demarit ovat ammattipolitikkoja.

Laitinen käsikirjoitti 1990-luvun suosittua poliittista Hyvät herrat -televisiosatiiria. Sarjan toiseksi käsikirjoittajaksi mainittiin Lasse Lehtinen. Myöhemmin osittain samoja ideoita hyödyntäneen Donna Paukku -sarjan kanssa Laitisella ei ole mitään tekemistä. Joulukuussa 1990 Laitinen nimitettiin TV1:n vakituiseksi politiikan toimittajaksi.[3] Yleisradio purki hänen työsuhteensa hänen käsikirjoitettuaan vuosia Hyviä herroja Kolmoskanavalle ilman sivutoimilupaa. Laitinen haastoi Yleisradion oikeuteen ja vaati korvauksia, mutta hävisi jutun.[4]

Vuonna 2003 Laitinen sai kunnianloukkaussyytteen pakinasta, joka oli julkaistu Iltalehdessä vuonna 2000. Kirjoituksessa hän oli väittänyt verotarkastajan antaneen salassa pidettävää aineistoa tiedotusvälineille.[5] Turun hovioikeus tuomitsi hänet vuonna 2005 törkeästä kunnianloukkauksesta 2780 euron sakkoihin sekä maksamaan korvauksia 7500 euroa. Korkeimmassa oikeudessa rikosnimike aleni tavalliseen kunnianloukkaukseen.[6]

Laitinen on kirjoittanut Apu-lehteen Naisten saunassa -nimistä pakinasarjaa, jossa hän tietyllä vakiokaavalla käy läpi eduskunnan naisverkoston kokouksia. Kokouksissa kansanedustajanaiset esitetään sivistymättömiksi ja typeriä kysyviksi ”hempukoiksi”, jotka vain syövät ja juovat huippukalliita ruokia ja alkoholijuomia (viinejä).lähde?

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Astikainen, Arto: Kekkonen lähtee, kuka tulee? Tutkiva.fi. Viitattu 21.2.2007.
  2. a b c Pertti Klemola: Helsingin sanomat, sananvapauden monopoli
  3. Aarno Laitisen työ A-studiossa vakinaistettiin. Helsingin Sanomat, 7.3.1990. Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 25.2.1990.
  4. Aarno Laitinen hävisi irtisanomiskiistan Ylelle. Helsingin Sanomat, 23.5.1996. Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 25.2.2010.
  5. Iltalehdelle korvaustuomio kunnianloukkauksesta. Helsingin Sanomat, 6.11.2003. Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 25.2.2010.
  6. Korkein oikeus lievensi Aarno Laitisen tuomiota. Helsingin Sanomat, 17.8.2006. Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 25.2.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]