Punavuori

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punavuori
Rödbergen
Kaupungin kartta, jossa Punavuori korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Punavuori korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Eteläinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 05
Pinta-ala 0,45[1] km² 
Väkiluku 9 226 1.1.2017
Väestötiheys 20 502 as./km²
Osa-alueet -
Postinumerot 00120, 00150
Lähialueet Kaartinkaupunki, Kamppi, Eira, Ullanlinna, Hernesaari

Punavuori (ruots. Rödbergen, stadin slangiksi Rööperi) on Helsingin 5. kaupunginosa, ja osa Ullanlinnan peruspiiriä sekä Eteläistä suurpiiriä. Helsinginniemen lounaisossa sijaitsevassa Punavuoressa on noin 9 000 asukasta (1.1.2014) ja 7 000 työpaikkaa (31.12.2012).[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinebrychoffin puisto

Nykyisten Sepän- ja Punavuorenkatujen välillä olleita rantakallioita nimitettiin 1600-luvun asiakirjoissa nimellä Rödberget niiden punertavan värin vuoksi. Vuoden 1866 karttaliitteessä alue esiintyi suomenkielisenä käännöksenä nimellä Punavuoret. Vuoden 1870 kartassa alueen nimenä on Rödbergs-Trakten. Kuitenkin vasta vuonna 1959 Helsingin viidennen kaupungiosan nimeksi vahvistettiin virallisesti Punavuori–Rödbergen.[2]

Alueen itäosa on vanhaa kerrostaloaluetta, länsiosa eli "Rööperi" oli 1800-luvun lopulla työväen asuttamaa omaleimaista puutaloaluetta, mutta nykyisin puutalojen tilalle on rakennettu kerrostaloja.

Nykyisen Punavuoren pohjoisosa sisältyi jo Johan Albrecht Ehrenströmin vuonna 1812 laatimaan asemakaavaan ja muodosti tuolloisen Uuden­maan esi­kaupungin yhdessä nykyisen Kampin eteläosien ja Kaartin­kaupungin kanssa. Suurin osa Punavuoresta kuitenkin liitettiin asemakaavaan vasta vuonna 1875, joskin asutus oli jo sitä ennen levinnyt alueelle ilman vahvistettua asemakaavaa.[2]

Toisen maailmansodan jälkeen suomalainen aikakauslehdistö, erityisesti Apu-lehti, kirjoitti paljon Helsingin vaarallisuudesta. Valokeilassa olivat varsinkin Punavuori, Kallion ja Sörnäisten seutu sekä asemanseutu. Rööperin pahamaineisuutta symboloi usealla vuosikymmenellä Pursimiehen- ja Alberinkadun kulmassa sijannut yömaja, ”Nubbis”. Lehtien kirjoitteluissa korostuivat alueen levottomuus, ränsistyneisuus ja huonomaineisuus. Satama merimiehineen ja säännöstelytalous vaikuttivat olennaisesti alamaailman toimintamuotoihin, joihin kuului varastetun ja salakuljetun tavaran, laittoman viinan sekä huumeiden kauppa. [3]

Työläisvaltaisen kaupunginosan asukasluku oli 1960-luvulla lähes 15 000, mutta kuten muuallakin kantakaupungissa, asukasmäärä on laskenut asumisväljyyden kasvun myötä. Huonomaineisena pidetty alue on myöhemmin keskiluokkaistunut. Telakkatoiminnan siirtyminen uudempiin ja tarkoituksenmukaisempiin tiloihin Hernesaareen on mahdollistanut asemakaavan laatimisen Telakkarantaan, johon tulee asuntoja noin 400:lle asukkaalle. Aluetta aletaan rakentaa arviolta vuonna 2017.

Väkiluvun ja työpaikkamäärien kehitys 1990-2015:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Väkiluku[4] Työpaikat[4]
1990 7 858 6 464
1995 8 127 4 536
2000 8 041 5 895
2005 8 414 6 303
2010 8 440 6 688
2015 9 057 ei tiedossa

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtaankadulla sijaitsee funktionalistinen Lars Sonckin suunnittelema Mikael Agricolan kirkko, jota rakennettiin vuosina 1933–1935. Lars Sonckin suunnittelema on myös Punavuorenkadun ja Fredrikinkadun kulmaan vuonna 1929 noussut Metodistikirkko.

Sinebrychoffin alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinebrychoffin eli Koffin tehtaat sijaitsivat luoteiskulmassa Hietalahden torin laidalla. Tehdas siirtyi 1990-luvulla Keravalle ja entiselle laajalle tehdastontille on rakennettu uusia asuintaloja. Alueen historiasta muistuttavat yhä muutamat muuhun käyttöön siirretyt tehdasrakennukset ja tehtaan entisessä pääkonttorirakennuksessa sijaitseva Sinebrychoffin taidemuseo sekä läheisten Sinebrychoffinkadun, Sinebrychoffin puiston ja Mallaskadun nimet. Mallaskatu alittaa tunnelissa Sinebrychoffin puiston.

Tehdasrakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinebrychoffin tehtaan lisäksi ovat Punavuoren länsilaidalla toimineet myös Suomen Kaapelitehdas Oy:n sekä Fazerin tehdas. Kummallakin on ollut kokonaisen korttelin käsittävä teollisuusrakennus. Nykyisin molemmat ovat kuitenkin siirtyneet muualle, ja vanhoissa tehdasrakennuksissa, nykyisiltä nimiltään Merikortteli ja Mestaritalo, toimii monia pienyrityksiä. Kaavaillusta tehdasalueesta on jäljellä enää kadun nimi; Tehtaankatu.

Kaupunginosan rajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunginosan raja kulkee yleensä kadun jommankumman reunan kohdalla. Suunnilleen se noudattaa seuraavaa reittiä:

Tehtaankadun eteläreuna → Telakkakadun länsireuna → Hietalahdenranta → kiertää Hietalahdenaltaan vanhaa rautatiesiltaa pitkin → Palaa Hieta­lahden­rannan kaakkoisreunaa → Bulevardi → Sinebrychoffinkatu → UudenmaankatuYrjönkatu → Ratakatu → Laivurinrinne → Laivurinkatu → Tehtaankatu.

Kaupunginosan rajan tarkan paikan voi katsoa kartasta, esimerkiksi Helsingin kiinteistökartasta.

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punavuoressa kulkevat bussit 14, 17, 18 ja 18N. Raitiovaunun 1 päätepysäkki on Punavuoressa Pursimiehenkadun päässä, raitiovaunu 3 kulkee Mikael Agricolan kirkon vierestä. Punavuoren luoteisrajalla kulkee raitiovaunut 6 ja 6T sekä bussilinja 20.

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Helsinki alueittain 2014 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 9.5.2015.
  2. a b Helsingin kaupunki: Punavuori Kaupunginsuunnitteluvirasto. Viitattu 26.2.2012. [vanhentunut linkki]
  3. Schulman, Harry; Pulma, Panu; Aalto, Seppo: Helsingin historia vuodesta 1945, s. 207-209. Helsingin kaupunki, 2000. ISBN 951-37-3057-3.
  4. a b www.aluesarjat.fi Viitattu 15.12.2015

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Punavuori.
Viiskulma on tunnettu viiden kadun risteys Punavuoren ja Ullanlinnan rajalla. Kuvassa kolme kulmista; kaikki Punavuoren puolella.