Malminkartano

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Helsingin kaupunginosaa. Malmgårdin kartano käsittelee kartanoa Pernajassa.
Malminkartano
Malmgård
Kaupungin kartta, jossa Malminkartano korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Malminkartano korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Läntinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 333[1]
Pinta-ala 2,26[1] km² 
Väkiluku 8 574 (1.1.2013) 
Väestötiheys 3 794 as./km²
Osa-alueet On itse Kaarelan osa-alue
Postinumerot 00410
Lähialueet

Hakuninmaa, Honkasuo, Kannelmäki, Konala;

Myyrmäki, Kaivoksela (Vantaa)

Malminkartano (ruots. Malmgård) on Kaarelan kaupunginosan ja peruspiirin osa-alue Helsingissä [2]. Siellä asuu 8 495 asukasta (2014) ja työpaikkoja se tarjoaa 1 489 henkilölle (2012).[1]

Malminkartano sijaitsee Helsingin luoteisnurkassa. Aluetta rajoittavat Vihdintien itäpuolella sijaitseva teollisuusalue lännessä, Mätäjoki etelässä sekä Vantaan raja pohjoisessa. Itäpuolella sijaitsee vanhaa kartanoa ympäröivä Kaarelanpuisto. Alueen talokanta on pääosin matalaa, kerrostaloja sekä rivitaloja.

Malminkartano on saanut nimensä juuri tämän kartanon alueella sijainneista malmikaivoksista, jotka ovat tosin lopettaneet toimintansa. Malminkartanossa on sijainnut myös pahamaineinen vankisiirtola.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella sijaitsevan kartanon ensimmäinen haltija oli amiraali Bengt Juusten 1579–1602. Tämän jälkeen haltijoita on ollut kaiken kaikkiaan 19 aina luutnanteista ratsumestareihin. Joitain edellä mainittuja voidaan nykyään tapailla Helsingin Pitäjän vanhan kirkon hautausmaan hautakivistä. Berggreniä lukuun ottamatta kaikki haltijat kuuluivat aatelisiin.

Kartanon päärakennus on yksikerroksinen vaaleanharmaa puurakennus, rakennettu 1734. Kartanon sisäänlämpiävä savusauna oli Mätäojan rannalla. Kartanoa ympäröi laaja ja vehmas omenatarha. Ympärillä oli myös navetta, talli ja lantalarakennus sekä paja, valjas- ja maitohuonerakennukset.

Vuodelta 1881 olevan tarkastuspöytäkirjan mukaan Malminkartanossa on 7 torppaa, Weckborgin, Stärken, Honkasuon, Alkärrin, Magnuskärrin, Pilslätin ja Nabon torpat.

1800-luvulla kartanossa vietettiin usein raisuja ja riehakkaita juhlia metsästyksineen. Vankisiirtolan aikana tilalla tehtiin kuitenkin huomattavia parannuksia ja uudistuksia, raivattiin ja kunnostettiin uudelleen suuret alat metsittyneitä peltoja ja niittyjä. Suurin osa tilan pelloista, yli 128 hehtaaria salaojitettiin. Sähkövirta vedettiin vuonna 1934 Strömbergiltä Pitäjänmäeltä tilalle. Osa tilan rakennuksista oli vuokrattavana vankilahenkilökunnalle.

Yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta otti tilan haltuunsa vuonna 1942. Vankisiirtola jäi silti edelleen tilalle vuoteen 1945. Kartano on toimiessaan maatalousylioppilaiden käytännön harjoittelupaikkana antanut mahdollisuuden erikoiskurssien pitämiseen ja havainto-opetukseen. Aina ei päättäjien eikä tavallisten kansalaisten suhtautuminen ole ollut suopeaa tätä työtä kohtaan. Aika, jonka tila on ollut koe- ja opetustilana, on varmasti Malminkartanon pitkässä ja värikkäässä historiassa ollut arvokkain aikakausi.

Malminkartanossa on toiminut Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos 1946–1979.

Lähiön syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malminkartanonaukio
Näkymä Tuohiaukion suuntaan, taustalla Malminkartanonhuippu.

Malminkartanon lähiö alkoi syntyä suunnitelmissa 1969. Nykyisen kaupunginosan läpi linjattiin kulemaan Vantaankosken kaupunkirata (Martinlaakson rata), joka määritti Malminkartanon keskustan paikan. Rataa lukuun ottamatta alueen suunitelmat olivat vielä avoinna. Malminkartanon asemakaavan pääsuunnittelija oli Heikki Kaitera. Hänen ajatuksenaan oli toimintojen sekoittaminen suunnittelemalla työpaikkoja ja asumista samoihin kortteleihin. Vanhoja peltoteitä käytettiin osittain hyödyksi katuverkon pohjana. Heikki Kaitera halusi Malminkartanosta erilaisen kuin muista vanhemmista lähiöistä. Kaavan tavoitteena oli luoda vaihtelevaa kaupunkitilaa eurooppalaistyylisesti inhimillisellä mittakaavalla, sen vuoksi kaavaan sisältyivät useat torit, kujat sekä viheralueet. Rautatieasemalta on koko alueelta kävelyetäisyys ja autoliikennettä on rajoitettu.[3] Alueen keskusta- alueen omaleimaisen Erskinen korttelin suunnitteli arkkitehti Ralph Erskine vuosina 1978–1981. Erskine kutsuttin mukaan suunnitteluun vuonna 1978, sillä keskustaan haluttiin omaleimainen ilme. Talojen julkisivujen elävöittämiseen osallistui myös alueen asukkaita.[4]

Martinlaakson rata avattiin vuonna 1975, mutta 220m pitkässä tunnelissa sijaitseva Malminkartanon rautatieasema avattiin kolme vuotta myöhemmin vuonna 1978.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen suurin koulutuslaitos on AEL alueen pohjoisosissa (Kaarnatie 4). Malminkartanossa on kaksi ala-asteen koulua: Malminkartanon ala-aste (Puustelli) eteläosassa sekä Pihkapuiston ala-aste pohjoisosissa. Apollon yhteiskoulussa toimivat sekä lukio että yläaste.

Malminkartanossa toimii useita päiväkoteja ympäri kaupunginosaa. [5]

  • Daghemmet Malmgård (ruotsinkielinen päiväkoti, Luutnantintie)
  • Montessoripäiväkoti Mammolina (yksityinen päiväkoti Toiskantorilla.)
  • Päiväkoti Apila (Arentikuja, Apollon yhteiskoulun vieressä.)
  • Päiväkoti Lemmikki (Rukkilanrinne)
  • Päiväkoti Kaunokki (Pihkapuiston koulun yhteydessä)
  • Päiväkoti Metsätähti (Kartanonmetsäntie)
  • Päiväkoti Timotei (Piianpolku)

Terveyspalvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malminkartanossa toimii Helsingin kaupungin Malminkartanon terveysasema (Luutnantintie 12–14). Terveysasemalla toimii kunnallinen hammashoitola ja neuvola. Terveysasemalla ei enää ole laboratoriota.

Malminkartanon kuntoutussäätiö toimii osoitteessa Pakarituvantie 4 ja tuottaa kuntoutuspalveluita työikäisille sekä vajaakuntoisille. Se harjoittaa myös tutkimusta, koulutusta ja kehittämistoimintaa.[6][7]

Kaupalliset palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen eteläosissa Malminkartanonaukiolla ja sen lähistöllä sijaitsevat Alepa, R-kioski, kirjasto, apteekki, pizzeria, baarit sekä kampaamot. Pohjoisosissa Tuohiaukiolla on baari, Siwa ja sen yhteydessä Posti.

Ulkoilualueet ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malminkartanonhuippu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malminkartanonhuippu

Alueen länsilaidalla, Vihdintien itäpuolella sijaitsee Helsingin korkein kohta, Malminkartanonhuippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka muodostettiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976–1996. Paikalliset tuntevat mäen nimellä Jätemäki tai ”Jättäri”. Täyttömäki nousee merenpinnasta 90 m:n korkeuteen ja sen ympäristö on paikallisten keskuudessa suosittua ulkoilu- ja lenkkeily-ympäristöä. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos ”Tuulet ja suunnat”. Täyttömäen huipulle johtavat portaat ovat Helsingin pisimmät ja käsittävät 426 askelmaa.

Mätäjoki, Kartanonhaka ja Kaarelanpuisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mätäjoen alue sijaisee alueen eteläosissa Malminkartanon ja Kannelmäen välissä.

Kartanonhaka sijaitsee Mätäjoen molemmin puolin. 1980-luvulla rakennettu puisto suosittu ulkoilualue. Alue on suureksi osaksi tasaista nurmialuetta, mutta länsireunassa on maanpintaa nostettu ja puustoa istutettu näkösuojaksi Konalan teollisuusaluetta vasten. Kartanonhaan alueella on Kartanonhaan palstaviljelyalue, nurmikenttä sekä koirapuisto. Mätäjoen lähistöllä aivan Konalan rajalla on skeittipuisto. Kannelmäen Voimistelijat ry järjestää toukokuussa Mätäjoki-juoksun ja Kaarela-seura järjestää vuosittain kesäkuussa Mätäjoki-festivaalin.[8]

Kaarelanpuisto sijaitsee alueen itäosissa. Kaarelanpuistossa sijaitsee historiallisen Malminkartanon tupa ja sen pihapiiriä. Pihapiirin alueella sijaitsevassa Fruticetumissa eli Yliopiston koetilan hedelmäpuutarhassa oli alunperin yli 2 500 hedelmäpuuta. Nykyisin omenatarhasta on enää jäljellä sen itäosa, sillä sen länsiosaan rakennettin vuonna 1998 kerrostalon ja viiden rivitalon muodostama taloyhtiö. Nykyisin jäljellä on noin 350 puuta enimmäkseen omenapuista, mutta myös päärynä-, luumu- ja kirsikkapuita. Hedelmätarhan omistaa nykyisin Helsingin kaupungin rakennusvirasto ja siellä järjestetään vuosittain avoimen ovien päiviä.[9]

Kaarelanpuistossa toimii myös Kaarelan Ratsutalli Oy:n hevostalli.

Piianpuisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piianpuisto sijaisee alueen eteläosissa. Puisto keskellä ovat ennen lähiön syntyä rakennetut vanhat rakennukset Renki ja Piika. Rengin tiloissa toimii Malminkartanon asukasyhdistys ja Piiassa leikkipuisto Piika. Asukasyhdistys järjestää leikkipuistossa vuosittain loppukesästä perinteiset Malminkartanon Elojuhlat.[10] Piianpuisto länsiosan suunnitteli vuonna 1982 arkkitehtiopiskelija Alf Lindström. Puiston kohdalla olleen suuren valtaojan kohdalle kaivettiin lampi ja ylijäämämaa kasattiin sen ympärille kumpareiksi.[11] Vuonna 2014 Piianpuisto remontoitiin, lampi kunnostettin sekä leikkikenttää ja oleskelualueita parannettin.

Muut ulkoilualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita eteläosissa sijaisevia puistoja ovat Arentipuisto sekä Von Glanin puisto. Pohjoisosissa sijaitsevat Kartanonmetsä, Pihkapuisto ja Kaarnapuisto.

Liikenneyhteydet ja tieverkostot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • I Helsinki–Tikkurila–Lentoasema–Helsinki
  • P Helsinki–Lentoasema–Tikkurila–Helsinki

Kätevin yhteys Malminkartanoon on Helsingin ja Lentoaseman suuntiin ajavat I- ja P-junat. M-juna kulki väliä Helsinki–Vantaankoski kesäkuun 2015 loppuun asti. Heinäkuussa avattu Kehärata avasi Malminkartanosta junayhteyden myös Lentoasemalle ja Tikkurilaan.

Bussit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 39 Kamppi–Munkkiniemi–Konala–Malminkartano–Myyrmäki
  • 39B Kamppi–Munkkiniemi–Konalan teollisuusalue
  • 39N Asema-aukio–Konala–Munkkiniemi–Malminkartano
  • 45 Kamppi–Malminkartano
  • 51 Hakaniemi–Maunula–Malminkartano

HSL:n bussien 39N, 45 ja 51 päätepysäkki sijaitsee Malminkartanonhuipun juurella Neulastiellä. Bussi 45 ajaa Kamppiin, 51 Hakaniemeen sekä 39N Asema-aukiolle öisin. 39N ja 45 ajavat eteläisen osan kautta. Malminkartanontietä ajaa bussi 39 välillä Kamppi–Myyrmäki sekä Konalan teollisuusalueelle Kampista 39B. Myös Vihdintien bussit sekä runkolinja 560 ovat hyvä yhteys kaupunginosaan.[12]

Päätiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen päätienä toimii Konalasta Vihdintieltä (seututie 120 ) kohti Vantaan Kaivokselaa kulkeva Malminkartanontie, joka johtaa Hämeenlinnanväylälle eli valtatielle 3 . Alueen päätienä eteläosia kiertää Kartanonkaari, josta erkanevat kaaren sisälle asuinkadut. Alueen pohjoisosan päätieverkon muodostavat radan itäpuolella Korutie, joka johtaa Myyrmäkeen sekä radan länsipuolella Naapuripellontie.

Kävelykadut ja aukiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malminkartanon kävelykatujen ja aukioiden verkosto.

Malminkartanon suunnittelussa on ollut tärkeänä osana kävelykatujen ja aukioiden verkostot. Kävelykatujen verkoston voidaan katsoa haarautuvan Malminkartanon asemalta eri suuntiin. Alueen eteläosissa sijaitsevalta Malminkartanonaukiolta lähtee lounaan suuntaan Puustellinpolku, joka jatkuu Puustellinaukiolta etelään ja Vuokraajanpolkuna länteen. Radan itäpuolelta Luutnantinaukiolta johtaa Luutnantinpolku etelään. Alueen pohjoisosista Tuohiaukiolta lähtevät Kaarnapolku länteen sekä Tuohipolku luoteeseen.

Teiden nimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen teiden nimistö jakaantuu eri teemoihin jokseenkin neljän lohkon mukaisesti. Eteläosassa, radan länsipuolella ovat kartanoaiheiset nimet (kuten Kartanonvoudintie, Puustellintie, Viljelijäntie), kun taas radan itäpuolella on alueen historiaan ja sen henkilöihin viittaavaa nimistöä (esimerkiksi Juustenintie, Jägerhornintie, Luutnantintie). Pohjoispuoliskon länsiosassa nimet ovat enimmäkseen puuaiheisia (Pihkatie, Kaarnatie, Neulastie, Naavapolku, Tuulenpesäntie ym.) ja itäosassa eli Rukkilassa nimet liittyvät luontevasti rukkeihin ja kutomiseen (Rukkilantie, Rukkilanrinne, Rukkilanpolku, Kehruutie, Kehruuaukio ja Värttinäkuja.)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Helsingin kaupungin tilastokeskus: Helsinki alueittain 2014, s. 74. Helsingin kaupungin tietokeskus, 2015. ISSN 2323-4547 (Verkkojulkaisu). Teoksen verkkoversio.
  2. Helsingin piirijako Helsingin kaupunki.
  3. Tietolaatikko: Malminkartanon rakentaminen Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014.
  4. Erskinen kortteli Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014.
  5. Malminkartanon koulut ja päiväkodit
  6. Kuntoutussäätiö Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014.
  7. Kuntoutussäätiö
  8. Kartanonhaka Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014.
  9. Fruticetum Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014.
  10. Renki ja Piika Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014.
  11. Lampi Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014.
  12. HSL Reitit ja aikataulut HSL.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Malminkartano.
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.