Haltiala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haltiala
Tomtbacka
Kaupungin kartta, jossa Haltiala korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Haltiala korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Pohjoinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 354
Pinta-ala 5,76 km² 
Väkiluku 21 1.1.2005
Väestötiheys 4 as./km²
Osa-alueet kuuluu Tuomarinkylän kaupunginosaan ja peruspiiriin
Postinumerot 00670, 00690
Lähialueet Tuomarinkartano, Torpparinmäki, Paloheinä, Länsi-Pakila, Maununneva, Hakuninmaa, Kuninkaantammi, Vantaa

Haltiala (ruots. Tomtbacka) on laaja viher- ja ulkoilualue ja Helsingin keskuspuiston osa Pohjois-Helsingissä, Vantaanjoen eteläpuolella. Haltiala on Tuomarinkylän kaupunginosan osa-alue. Haltialassa asuu 21 henkeä (1.1.2005); työpaikkoja alueella on 15 (31.12.2003).

Haltialan naapureina ovat etelässä Tuomarinkartano, Torpparinmäki, Paloheinä ja Länsi-Pakila. Länsinaapureita ovat Maununneva, Hakuninmaa ja Kuninkaantammi. Pohjoisessa Vantaanjoen toisella puolella sijaitsevat Vantaan Ylästön, Pakkalan ja Tammiston kaupunginosat. Joen yli kaupunkeja yhdistää Haltialan kohdalla kaksi kevyen liikenteen siltaa, jotka sijaitsevat Pitkäkosken yläjuoksulla ja Haltialan kotieläintilan eteläpuolella.

Haltiala kuuluu peltoineen, metsineen ja joenvarsimaisemineen pohjoisena osana Helsingin keskuspuistoon.

Haltialan tila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haltiala-nimellä viitataan usein myös vanhaan maatilaan, jonka rakennuksissa sijaitsee Haltialan kotieläintila. Tilan mailla on neljä luonnonsuojelualuetta:

Aarnialue ja arboretum[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haltialan aarnialue on merkittävä linnustoltaan, kasvikunnaltaan ja eläimistöltään. Siellä pesii mm. pikkusieppo sekä lahoamaan jätettyjen puiden ansiosta paljon kolopesijöitä, kuten tikkoja ja puukiipijöitä. Alueella voi nähdä myös nisäkkäitä, esimerkiksi mäyriä, kettuja, jäniksiä ja oravia. Myös tietyt lepakkolajit viihtyvät alueella.

Niskalan arboretum on Tuomarinkylän kartanon omistajan Jacob Kavaleffin perustama puulajipuisto. Se on perustettu vuosina 1906–1917.[1]

Lehto- ja koskialueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haltialan tilalta pääsee myös Pitkäkosken ja Ruutinkosken koski- ja lehtoalueelle. Pitkäkoski on Vantaanjoen alajuoksun pisin luonnontilainen koski. Perinnemaiseman keskellä sijaitseva Ruutinkoski on monipuolinen luontokohde kosteikkoineen ja lehtoineen. Molemmat lehto- ja koskialueet ovat luonnonsuojelualueita ja luokiteltu linnustoltaan arvoluokkaan I. Alueella kasvaa myös useita harvinaisia kasveja kuten luonnonmuistomerkkinä rauhoitettu kynäjalavaryhmä. Molemmat kosket ovat myös merkittäviä koskikalastuspaikkoja pääkaupunkiseudulla.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haltialan alueen etelälaidalla on Paloheinän ulkoilumaja. Sieltä lähtee monia suosittuja ulkoilureittejä läheiseen maastoon; urista useat ovat valaistuja. Ulkoilua alueella tukee myös Pitkäkosken maja Haltialan luoteisnurkassa.

Paloheinän ja Torpparinmäen kyljessä sijaitseva Paloheinän golfkenttä kuuluu myös Haltialaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]