Vantaanjoki
.jpg)
_Veräjämäki_Helsinki.jpg)
Vantaanjoki, ennen myös Vantaa (ruots. Vanda å), on Kanta-Hämeessä Hausjärvellä ja Riihimäellä sekä Uudellamaalla Hyvinkäällä, Nurmijärvellä, Tuusulassa, Vantaalla ja Helsingissä virtaava Vantaanjoen vesistön 101 kilometriä pitkä laskujoki. Vantaanjoki alkaa Hausjärven Erkylänjärvestä ja laskee Suomenlahteen Helsingissä Vanhankaupunginlahdella. Joen vaikutuspiirissä elää 400 000 asukasta.[2][4][8][5]
Joen nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vantaanjoki eli Vantaa on kirjattu joen nimeksi jo 1500-luvulta lähtien. Kirjallisissa lähteissä se on ollut ruotsiksi muodossa Vanda å. Seme fl. 1595, Vanta 1613, Vanda fluss noin 1635 ja Wanda 1662. Suomeksi nimi on esiintynyt 1500-luvulla muodossa Vanda, 1833 Wandanjoessa, Wantaanjoki 1878. Joen nimen on katsottu pohjautuvan joen latvalla, Hausjärven kunnan kylännimeen Vantaa (Wandas 1539, Vanda 1543). Nimistötutkija Saulo Kepsu on esittänyt kylän saaneen nimensä Erkylänjärven mukaan. Siitä on aiemmin käytetty nimeä Vantaanjärvi < Vanantaanjärvi; mahdollisesti Janakkalan Vanaantaan kylän eräjärvi (Wandois Träsk 1782). Vanaantaka kertoo nimen lukeutuvan Vanajaveteen kytkeytyviin Vanaja-nimiin. Joki on ollut tärkeä kulkureitti Vanajan Hämeestä Suomenlahden rannikolle.[9]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hausjärven ja Riihimäen osuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vantaanjoen alku sijaitsee Hausjärvellä Erkylänjärven pohjoisrannalla, josta joki virtaa pohjoiseen päin. Vantaan kylässä se virtaa Myllylammin läpi, jatkaa Selänojan kohdalta eteenpäin pohjoiseen ja kääntyy Vehkojan kohdalla kohti Riihimäen keskustaajamaa. Pohjankorvessa on joessa Käräjäkoski, jonka ympärille on rajattu virkistysalue. Taajamassa se virtaa Rajakorven lisäksi myös Uhkolan, Jokikylän, Peltokylän ja Parooninmäen kautta kääntyen samalla kohti etelää. Silmäkenevalla siihen yhtyy lyhyt Herajoki. Nevan jälkeen joki virtaa Arolammin läpi ja jatkaa Kapulasillan kohdalla Hyvinkään puolelle.[2][8]
Hyvinkään osuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joki leikkaa Kapulasillan kohdalla pitkittäisen harjujakson, mutta seuraa Hyvinkäällä Ensimmäistä Salpauselkää kohti lounasta. Täällä on joen ympärille rakennettu golfkenttä, jossa joki alittaa ensimmäisen kerran Riihimäen jälkeen Pohjoisen kehätien. Seuraavaksi joki alittaa Vaiveroon johtavan tien, Vanhan Kolmostien ja valtatien 3. Valtatie ja Hyvinkään keskustaajama jäävät useaksi kilometriksi sen itäpuolelle. Usmin kohdalla siihen yhtyy luoteesta tuleva Paalijoki. Joki virtaa Usmin, Hyyppärän, Vanhamyllyn ja Kuumolan alueella peltomaisemissa, jossa se alittaa neljä pientä siltaa. Viimeinen silta kuuluu Kytäjään johtavalle tielle, jonka jälkeen Vantaanjokeen yhtyy lännestä tuleva Kytäjoki. Sivujoki on vähintään saman kokoinen kuin Vantaanjoki, joten samalla joen virtaama kaksinkertaistuu. Vantaanjoki pujahtaa Vatvuorien välistä Kuninkaankoskeen kääntyen kaakkoon päin. Alue on nimeltään Hyvinkäänkylä, joka on rakennettu Salpausselän päälle. Joki alittaa taas valtatien ja seututien 130 eli Vanhan Kolmostien, ja virtaa nyt aiempaa syvemmässä uomassa. Se pujahtaa Salpausselän läpi Hevosmäen ja Nälkänummen välisestä matalammasta kohdasta. Täällä sijaitsee liikenteen solmukohta, jossa joki alittaa yhtäaikaa keskustaan johtavan yhdystien 11490 ja Hanko–Hyvinkää-rautatien. Joki kaartaa samalla kohti itää, väistää Kaunisnummen seuraten loivarinteistä ja avaraa jokilaaksoa, ja jatkaa kaakkoon päin kaartuen kohti Kaltevaa. Kaltevaan mennessä se alittaa kolme tietä, joista suurin on Hangon ja Mäntsälän välinen Hangonväylä. Valtatien jälkeen se sivuaa Kaltevan jätevedenpuhdistamoa ja kohtaa Rantakulmalla Nurmijärven kuntarajan. Joki on seuraavat 1,5 kilometriä Hyvinkään ja Nurmijärven rajajoki.[2][8]
Nurmijärven osuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nurmijärven koillisosassa joki virtaa jätevedenpuhdistamolta seitsemän kilometriä kohti etelää. Jokilaakson peltomaat seuraavat uomaa kapeana vyöhykkeenä. Kummallakin puolella on tie, joka seuraa joenuomaa Nukariin asti. Ennen Nukaria joki alittaa ensin Hämeentien ja sitten kylässä sekä kylätien että kolme kävelysiltaa. Nukarin kylässä sijaitsee yli kilometrin mittainen Nukarinkoski, jossa on pudotusta 25 metriä. Nukarinkoskessa on seitsemän jokisaarta. Kosken alapuolella jokeen yhtyy idästä tuleva Lohenoja, ja hieman alempana lännestä tuleva Huuhkaimenoja. Samalla joen pääsuunta kääntyy lounaaseen päin ja joki vajoaa yli 10 metriä syvään ja metsäiseen jokilaaksoon. Papinojan jälkeen peltomaat ulottuvat paikoitelleen joen äyräille asti. Joki suuntaa taas Kolmostien viereen, mutta alittaa ennen sitä Raalantien. Valtatieltä alkaa joessa kaltevampi osuus, jossa ensimmäisessä Pikkukoskessa joen ylittää kävelysilta ja sen rantaan on rakennettu laavu. Kahden kosken jälkeen joki alittaa Myllykosken kohdalla Siippoontien. Myllykoskella on kolme joen ylittävää kävelysiltaa ja kaksi nuotiopaikkaa. Koskella on pudotusta 11 metriä ja joenuoma virtaa täällä yli 20 metriä syvässä laaksossa. Kylmäojan jälkeen joki alittaa koskenniskalla sijaitsevanPalojoentien. Kosken suvannossa on pieni jokisaari. Hautakoskella Vantaanjokeen yhtyy luoteesta tuleva Viitastenoja. Joki virtaa täällä Palojoen länsipuolella kahden, yli 50 metrin korkeuteen kohoavan korkean, mäen välistä. Metsäosuuden jälkeen joki ilmaantuu Palojoen Alikylän ja Vuolteenmäen väliselle pellolle. Pellolla se alittaa Palojoelta Klaukkalaan johtavan kylätien, jonka jälkeen siihen yhtyy koillisesta tuleva Palojoki. Vantaanjoki aloittaa tästä kuusi kilometriä pitkän ja etelään päin suuntautuvan osuuden. Osuuden aluksi joki siirtyy Tuusulan ja Vantaan puolelle Rajakosken kohdalla.[2][8]
Tuusulan ja Vantaan osuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nurmijärveltä siirrytään 2,5 kilometriä pitkälle osuudelle, jossa joki muodostaa Vantaan ja Tuusulan rajajoen. Tällä osuudella siihen yhtyvät idästä tulevat Ruokosuonoja ja Krapuoja. Kun joki alkaa seuraamaan peltoalueiden reunoja, tulee se Riipilään, jossa se alittaa Seutulan ja Riipilän välisen maantien. Täällä joki tekee peltoaukealla länteen ulottuvan mutkan, jossa siihen yhtyy pieni Hankoja ennen suurta Luhtaanmäenjokea, joka kasvattaa Vantaanjoen virtaamaa kolmanneksella. Sitten joki kääntyy takaisin itään päin, pudottautuu Kotamäellä Königstedtinkoskessa ja Seutulassa Katriinankoskessa alemmaksi, alittaa taas Riipilän tien ja kääntyy etelään kohti Tuusulanjoen yhtymäkohtaa. Helsinki-Vantaan lentoaseman länsipuolella joki kaartaa lounaaseen Vantaankosken suuntaan. Joki alittaa samalla kertaa lentoasemalle johtavan rautatien ja Tikkurilaan johtavan tien, ja seuraavaksi se alittaa Vantaankoskella Kehä III:n. Kehätien jälkeen joki tekee Vantaankoskessa mutkan ja jatkaa Vantaanlaaksossa etelään kohti Silvolaa. Silvolassa on pienessä hiekkakuopassa uimapaikka ja vastapuolella jokea Silvolan tekojärvi. Täällä joesta muodostuu itään päin virtaava Helsingin ja Vantaan rajajoki seuraavaksi kuudeksi kilometriksi. osuuden päässä Keravanjoki yhtyy Vantaanjokeen.[2][8]
Helsingin osuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Silvolan jälkeen joki putoaa kilometrin mittaiseen Pitkäkoskeen, jossa on kaksi jokisaartakin. Tämän perään tulevat Ylästön kohdalla vielä Niskalankoski ja Ruutinkoski. Viimeisessä koskessa on laaja suvanto, jossa on kaksi saarta. Joki kääntyy nyt peltoaukealla etelään päin kohti merta. Se ohittaa Tammiston ja Torpparinmäen samalla, kuin siihen yhtyy Näsinoja. Ennen Keravanjokea joki alittaa kantatien 45 sekä Tikkurilasta tulevan pikkutien. Tämän jälkeen joki virtaa kokonaan Helsingissä. Ensin se virtaa Tapaninvainion ja Tuomarinkartanon ohi, ja sitten Itä-Pakilan siirtolapuutarhan ja Pukinmäen ohi. Puutarha-alueella on joessa uimaranta. Sitten alitetaan nopeasti ensin Kehä I:n, Oulunkylän ja Tapaninkylän välisen tien ja sitten keskustan rautatien. Joki kääntyy Savelan ja Pihlajiston ohi Veräjälaaksoon, jossa on toinen siirtolapuutarha, ja pujahtaa sitten Veräjämäen ja Viikinmäen välistä. Veräjämäessä on uimaranta. Joen yli kulkee rautatie Vuosaareen ja sen jälkeen valtatie 4. Sillalta näkyy jo Vanhankaupunginkoski, jonka haarojen väliin jää Kuninkaankartanonsaari. Joki alkaa nyt laajentua Vanhakaupunginseläksi.[2][8]
Koskia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesihallituksen vuonna 1980 julkaisemassa Koskiselvityksessä on Vantaanjoen valuma-alueelta 25 koskea tai koskijaksoa, joilla on ollut tai olisi voinut olla taloudellista merkitystä seudun asukkaille. Erään tiedon mukaan joessa on yli 40 koskea [5]. Vantaan alaosan alueelta (21.01) on mainittu Vanhankaupunginkoski, jonka pudotukseksi ilmoitettiin 6,1 metriä ja virtaamaksi arvioitiin 15,6 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Koskeen on rakennettu pato vuonna 1876, vesivoimalaitos vuonna 1911 ja siinä on ollut joen ylittävä silta. Tolkinkylässä on 300 metriä pitkä Tolkilankoski, jossa on 3,5 metrin pudotus. Sitä ei kuitenkaan ole lähiaikoinaan padottu. Tolkilankoskesta pari kilometriä yläjuoksulle päin sijaitsee yli kilometrin pituinen Pitkäkoski, jossa on kaksi saarta. Sen pudotus on viisi metriä ja siihen rakennettiin vuonna 1957 Silvolan kohdalle pohjapato. Sen keskivirtaama on 11,5 m³/s. Vantaanlaaksossa on koskijakso, jota kutsutaan Vantaankoskeksi. Se on 240 metriä pitkä ja sen pudotus on 5,6 metriä. Kosken ympärille kehittyi 1800-luvun jälkipuoliskolla teollinen keskus. Seutulassa on kaksi pientä koskea, joista toisen nimi on Königstedtinkoski ja toisen Katriinankoski lähde?. Sen pituus on 190 metriä ja pudotus 1,2 metriä. Koskessa ei ole ollut teollista toimintaa.[10]
Vantaan yläosan alueelta (21.02) on mainittu Palojoella Palojoentien kohdalla koski, joka on 60 metriä pitkä ja jonka pudotus on 1,0 metriä. Kosken keskivirtaama on noin 5 m³/s. Siihen rakennettiin vuonna 1904 vesimylly. Tästä koskesta 2,5 kilometriä yläjuoksulle sijaitsee Myllykoski. Yhteispituudeltaan 1,5-kilometrisen koskijakson keskellä sijaitsee jyrkin osuus, jossa koski on 300 metriä pitkä, 20 metriä leveä ja jonka pudotus on 11,4 metriä. Sen keskivirtaama on noin 5 m³/s. Siitä on maininta vuodelta 1924, jolloin koskeen rakennettiin pato ja vesimylly. Koskessa on myös ollut aikoinaan silta. Vantaanjoen suurin koski sijaitsee Nukarissa. Siellä oleva Nukarinkoski on 1,3 kilometriä pitkä, 25 metriä leveä ja sen pudotus on 25 metriä. Joen keskivirtaama on noin 4,7 m³/s. Vuonna 1924 rakennettiin koskeen voimalaitos ja padon yhteydessä kulki joen yli siltakin. Hyvinkäällä sijaitsevat Vanhankylänkoski eli Vanhanmyllynkoski, Vakkurinkoski, Koskipirtinvirta, Åvikinkoski ja Kittelänkosket.[10]
Virkistysarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vantaanjoen alueella on voimassa useita määräyksiä. Osa alueista on yleiskalastusoikeuksien ulkopuolella, joten niissä ongintaa, pilkintää ja viehekalastusta on rajoitettu. Osa määräyksistä liittyy esimerkiksi vesistön omistajien päätöksiin, osa luonnonsuojelun vaatimuksiin ja osa liittyvät vaelluskalasäädöksiin. Rajoituksia on myös patojen ja kalateiden vaikutusalueilla. Vantaanjoen kalatalousalueen tulkinnan mukaan Nukarinkosken, Vantaankosken, Myllykosken ja Tikkurilankosken puretut padot ja nousu-uomat eivät olisi enää rajoituksien piirissä. Koskikalastuskohteisiin myydään kalastuslupia, joihin liittyy rauhoitusaikoja, pyyntimitan vähimmäisrajoja ja vuorokausikiintiöitä. Virtavesissä, jossa liikkuu vaelluskaloja, ei saa verkkokalastaa. Tuusulanjärvellä ja Rusutjärvellä saa käyttää verkkoja, joiden silmäkoko on vähintään 55 millimetriä. [11]
Rauhoitusaikoja on määritelty seuraaville kalalajeille: taimen, lohi, siika, harjus, kuha, nahkiainen ja ankerias. Myös jokiravulle, täpläravulle ja kapeasaksiravulle on rajoituksia.[11] Joen kalasto on kuitenkin laajempi. Edellisten lisäksi joessa elää hauki, ahven, salakka, särki, lahna, pasuri, made, kiiski, toutain, törö, turpa, vimpa, kivennuoliainen, kymmenpiikki ja seipi.[12] Ainakin Vantaan kaupunki on julkaissut jokien alueelta kalavesikartan.[13]
Joki on melontakelpoinen suurelta osin ainakin korkeanveden aikaan. Vantaanjoesta on Erkylänjärveltä suistoon ja Keravanjoesta ulottuvista melontareiteistä on julkaistu melontaoppaat.[14] Vantaanjoessa on Helsingissä kolme uimarantaa: Pakilan/Klaukkalan puiston, Malmin/Tapaninvainion ja Pikkukosken uimarannat.[15]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonsuojelualueita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Riihimäen keskustaajamassa on joenvarresta rauhoitettu kaksi aluetta. Toinen on Pohjankorven metsäalue, jossa virtaa Käräjäkoski, ja toinen on Uhkolassa sijaitseva Vantaanjokivarren luonnonsuojelualue (5,3 ha, vuodesta 2023). Joen varressa on täällä kapea lehtimetsävyöhyke, joka on jätetty virkistys- ja opetuskäyttöön.[16] Nurmijärvellä sijaitsee ranta-alueella Valkeapuron suojelualue (2 ha) ja Seutulassa on rantaan ulottuva Linnanmetsän suojelualue (39 ha). Silvolan ja Tolkinkylän välisellä jokiosuudella on useita yksityismaiden suojelualueita (Silvolanmetsän-, Pitkäkosken länsiosan-, Pitkäkosken rinnelehtojen-, Vantaanjoentörmän-, Ruutinkosken lehdon-, Ruutinkosken pohjoisen luonnonsuojelualueet). Helsingin kaupunkialueella Veräjämäellä rantaan rajautuvat Oulunkylän jalopuulehdon luonnonsuojelualue (8,6 a) ja Veräjämäen luonnonsuojelualue (17 ha).[4]
Natura 2000-alueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vantaanjoen joenvarsi on lailla suojeltu vuonna 2009. Ne muodostavat Natura 2000-hankkeeseen otetun Vantaanjoen suojelualueen (FI0100104, 145 hehtaaria ja 59 kilometriä). Se ulottuu Nukarilta joen suistoon asti. Joki virtaa ravinteikkaiden savimaiden halki ja joenvarret ovat usein reheviä lehtoja. Joenpohja on savea ja liejua, mutta koskipaikoissa työntyy kalliopinta näkyviin ja sekä koskissa että suvannoissa esiintyy hiekkaa ja soraikkoa. Suomessa suojeltava laji on vuollejokisimpukka, jota esiintyy Vantaanjoessa noin 15 % Suomen yksilömääristä. Joenvarressa tavataan saukko ja esimerkiksi Ruutinkoskella ja Königstedtinkoskella virtalude on varsin runsas.[17][18][5]
Nurmijärven kaakkoispuolella Palojoella Vantaanjoen länsipuolella sijaitsee rantaan ulottuva Kaanaan vanha metsä (FI0100037, 17 ha). Kyseessä on vanha sekametsä, jossa valtalajeina ovat kuusi, koivu ja haapa. Aluskasvillisuudessa on lehtojen kasveja, kuten esimerkiksi lehtosinijuuri, imikkä, kevätlinnunherne, mustakonnanmarja, lehtokuusama ja koiranheisi. Kahden puron varret ovat hiirenporrataan peittämää. Täällä voi tavat pikkusiepon sekä pohjantikan, sekä valtakunnallisesti harvinaiset haapariippusammal, ruskolatikka ja kirjoimikkäkärsäkäs.[19]
Ympäristövahingot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikkien aikojen pahin tulva Vantaanjoessa keväällä 1966 peitti 9,2 neliökilometrin alueen. Virtaaman perusteella tulvan suuruudeksi arvioitiin keskimäärin kerran 200−400 vuodessa toistuva. Pienempi tulva sattui kesällä 2004. Molemmissa tulvissa kärsi muun muassa Pirttirannan kesämökkiyhdyskunta Vantaanjoen mutkassa.[20]
Vantaanjoen vakavimpia ympäristövahinkoja oli elokuussa 1995 Riihimäellä Havin tehtaalla sattunut vuoto. Jokeen pääsi inhimillisen erehdyksen vuoksi noin 15 000 litraa astianpesuainetta, minkä seurauksena joen vesi vaahtosi useita päiviä ja tuhansia kaloja kuoli.[21] Tapauksesta tehtiin ympäristörikostutkinta, ja Havilla työskennellyt laitosmies tuomittiin sakkoihin. Havi maksoi syksyllä 1996 Helsingin ja Vantaan kaupungeille sekä Vantaanjoen kalastuskunnalle runsaan 300 000 markan vahingonkorvaukset.[22]
Saastuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vantaanjoki on Suomen vesistä ylivoimaisesti eniten PFAS-kemikaalien saastuttama. Niiden määrä on 41,00 ng/l. Toiseksi saastunein joki Porvoonjoki sisältää PFAS-kemikaaleja 7,39 nanogrammaa litrassa. Myrkkyjä on valunut veteen muun muassa Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Lentoaseman paloharjoitusalueella käytetään PFAS-kemikaaleja sisältävää sammutusvaahtoa. Sammutusvaahtoa kulkeutuu ojia ja puroja pitkin Vantaanjokeen esimerkiksi vuotojen seurauksena. Lisäksi kemikaaleja pääsee jokeen Riihimäen ja Hyvinkään jätevedenpuhdistamoista. Lentoaseman sammutusvaahdot ja kaupunkien jätevedenpuhdistamot eivät kuitenkaan riitä selittämään Vantaanjoen korkeita PFAS-pitoisuuksia, vaan myös tuntemattomilla päästölähteillä on joen tilaan merkittävä vaikutus.[23]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Vantaanjoen historiaa
Vesistöalueen luonnonhistoriaa ja kulttuurihistoriaa on esitelty edellisessä linkissä Vantaanjoen historiaa. Suomalaisyhtye Teleks on kirjoittanut Vantaanjoesta kappaleen ”Hiljaa virtaa Vantaa”.
Vantaanjoen vesistösuhteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Vantaanjoen vesistö
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vantaanjoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on 1 685,92 neliökilometriä ja järvisyys 2,25 %.[1] Vesistöalueen laskujoki on Vantaanjoki ja se muodostaa uomaverkostonsa pääuoman Vantaanjoen ala- ja keskijuoksulla. Sitä vastoin sen latvaosuus Kytäjoen kohdalta ylöspäin on niin pieni, että pääuoma muodostuu Kytäjoesta ja sen latvahaaroista. Tästä seuraa erikoinen tilanne, että Vantaanjoen latvaosuus muodostaa pääuoman sivuhaaran. Pääuoman pituudeksi tulee vesistöviranomaisen uomaverkoston tietoja yhdistellen noin 104 kilometriä ja Vantaanjoen pituudeksi vastaavasti 98 kilometriä.[a]
Vantaanjoen sivu-uomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarakkeessa ”Etäisyys mereen” olevat luvut esittävät pääreitin kohta kilometreinä mitattuna Vanhankaupunginselältä Helsingistä.[a]. ”Joen pituus” tarkoittaa sivu-uoman pääuoman kokonaispituutta. Jos arvon edessä on tähti (*), on kyseessä vain lasku-uoman alajuoksun pituus. ”Virtaamalla” tarkoitetaan sivu-uoman keskivirtaamaa (MQ) ja ”valuma-alue” on sen pinta-ala. Taulukon lähteet on esitetty taulukon alla, ja niitä on solukohdennettu rivin oikeassa sarakkeessa rivikohtaisesti.
| lasku-uoman nimi |
pääuoman kohta |
etäisyys mereen (km) |
joen pituus (km) |
virtaama (MQ) (m³/s) |
valuma- alue (km²) |
lähteet | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Vantaanjoki laskee Vanhankaupunginselkään Suomenlahdella. | |||||||
| Longinoja | Savela | 2 | 5 | 12 | 3,3,4,4,–,4 | ||
| Tapaninvainionpuro | Tapaninvainio | 3 | [24],3,3,–,–,– | ||||
| Tuomarinkartanonpuro | Tuomarinkartano | 4 | [24],3,3,–,–,– | ||||
| Siirtyy yhteisrajalta kokonaan Helsingin puolelle. | |||||||
| Keravanjoki | Tapaninvainio | 6 | 65 | 3,0 | 391 | 3,3,4,5,1,4 | |
| Näsinoja | Torpparinmäki | 7 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Siirtyy Vantaalta Helsingin ja Vantaan yhteisrajalle. | |||||||
| Tuusulanjoki | Seutula | 22 | 15 | 123 | 3,3,4,4,–,4 | ||
| Luhtaanmäenjoki | Tapola | 27 | 37 | 3,7 | 369 | 3,3,4,5,1,4 | |
| Hankoja | Peräjänkulma | 28 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Siirtyy kokonaan Vantaan puolelle. | |||||||
| Krapuoja | Riipilä | 36 | 5 | 23 | 3,3,4,6,–,4 | ||
| Ruokosuonoja | Murto | 36 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Siirtyy Nurmijärveltä Tuusulan ja Vantaan yhteisrajalle. | |||||||
| Palojoki | Alikylä | 39 | 42 | 95 | 3,3,4,4,–,4 | ||
| Kurtoja | Alikylä | 41 | 2 | 14 | 3,3,4,4,–,4 | ||
| Viitastenoja | Ylikylä | 42 | 5 | 10 | 3,3,4,6,–,4 | ||
| Kylmänoja | Ylikylä | 44 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Kissanoja | Nurmijärvi | 50 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Valkoja | Nurmijärvi | 52 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Linnanoja | Nurmijärvi | 55 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Papinoja | Nukari | 58 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Huhkaimenoja | Nukari | 59 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Lohenoja | Nukari | 60 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Kytäjoki | Hyvinkää | 76 | 28 | 256 | 3,3,6,6,–,4 | ||
| Paalijoki | Hyyppärä | 80 | 36 | 3,3,4,–,–,4 | |||
| Siirtyy Riihimäeltä Hyvinkään puolelle. | |||||||
| Herajoki | Silmäkeneva | 91 | 25 | 3,3,4,–,–,4 | |||
| Siirtyy Hausjärveltä Riihimäen puolelle. | |||||||
| Vehkaoja | Pohjankorpi | 99 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Selänoja | Vantaa | 101 | 11 | 3,3,4,–,–,4 | |||
| Vantaanjoki alkaa Erkylänjärvestä, johon laskee Lallujärvi. | |||||||
Lähteet: 1 = tieto luettu joen omasta artikkelista, 2 = Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet [1], 3 = Karttapaikka-verkkopalvelu [3], 4 = Paikkatietoikkuna-verkkopalvelu [4], 5 =Virho ry [6], 6 =mittaamiseen käytetty Paikkatietoikkunaa ja Karttapaikkaa yhdessä
Vantaanjoen järviä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vantaanjoen vesistön järvet sijaitsevat pääosin Vantaanjoen sivujokien valuma-alueilla. Vantaanjoen lähdejärvenä on Hausjärven Erkylänjärvi, jonka pohjoispuolella sijaitsee joelle nimensä antanut Hausjärven Vantaan kylä. Riihimäen Arolammen kylässä joen laajentumana on Arolammi. Vantaalla joen läheisyydessä on vesihuollon tarpeisiin padottu Silvolan tekojärvi, johon vesi kuitenkin tulee Päijännetunnelin kautta Vantaanjoen vesistön ulkopuolelta. Silvolassa sijaitsee joen varressa myös pieni lampi, jossa on uimaranta.[2][3]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Vantaanjoen vesistöalueen pääuoman tiedoille ei ole lähdetietoa. Sen määritys on kuvailtu artikkelissa Vantaanjoen vesistö kappaleessa Pääuoman kulun ja pituuden määritys. Saatu arvo on minimiarvo, ja kun vesistöviranomaisen oma arvio julkaistaan, tämä määrittely voidaan poistaa!
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Vantaanjoki, alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
- 1 2 3 4 Vantaanjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
- 1 2 3 4 Vantaanjoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 24.7.2025.
- 1 2 3 4 Vantaanjoki ymparisto.fi. 23.2.2023. Helsinki: ELY-keskukset. Viitattu 24.9.2025.
- 1 2 Stenholm, Kari: Vantaanjoen vesistö virho.fi. Helsinki: Virtavesien hoitoyhdistys ry. Viitattu 24.7.2025.
- 1 2 3 Hyvärinen, Veli & Gurer, Ibrahim: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi. (Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 15) Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-2038-0 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 11.2.2023.
- 1 2 3 4 5 6 Vantaanjoen vesistöalue (21) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2023.
- ↑ Sirkka Paikkala (SP), Suomalainen paikannimikirja, (ISBN 978-951-593-976-0, ISSN 0355-5437 ja 2242-461X, OCLC 301999266, LCCN 2010369841, verkkoversio, viitattu 30. kesäkuuta 2019), s. 491, Vantaanjoki
- 1 2 Koski-inventointi, s. 97–98. (Vesihallituksen julkausuja nro 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
- 1 2 Kalastusrajoitukset vantaanjoenkalatalousalue.fi. Uusimaa: Vantaanjoen kalatalousalue. Viitattu 25.9.2025.
- ↑ Mikkola, Jukka & Saura, Ari: Viemäristä lohijoeksi : Vantaanjoen vaelluskalatutkimuksia vuosilta 1987–1993. Helsinki: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 1994. ISBN 951-8914-64-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Kalavesikartta 2025 (PDF) vantaa.fi. 2025. Vantaa: Vantaan kaupunki.
- ↑ Virkistyskäyttö vhvsy.fi. Helsinki: Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 25.9.2025.
- ↑ Uimarannat vhvsy.fi. Helsinki: Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 25.9.2025.
- ↑ Luonnonsuojelualueet riihimaki.fi. Riihimäki: Riihimäen kaupunki. Viitattu 24.9.2025.
- ↑ Vantaanjoki - Natura 2000 (SAC) Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 24.9.2025.
- ↑ Vantaanjoki (NATURA 2000 Data Form) paikkatieto.ymparisto.fi. 2009. Viitattu 24.9.2025.
- ↑ Kaanaan vanha metsä ymparisto.fi. 23.2.2023. Helsinki: ELY-keskukset. Viitattu 24.9.2025.
- ↑ Selvitys Pirttirannan loma-asuntoalueen käytöstä ja ominaisuuksista sekä mahdollisista jatkosuunnittelun vaihtoehdoista, s. 6, 13. Vantaa: Vantaan kaupunki, 30.10.2015. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 3.7.2025.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1996, s. 355. Helsinki: Otava, 1995.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1998, s. 9−10. Helsinki: Otava, 1997.
- ↑ Helsingin kaloja vuosikymmeniä syönyt Eero Haapanen meni verikokeisiin Helsingin Sanomat. 29.10.2023. Viitattu 29.10.2023.
- 1 2 Tarvainen, Vuokko & Koho, Elsi & Kouki, Anna-Mari & Salo, Annika: Helsingin purot, s. 36. (Millaista vettä kaupungissamme virtaa?) Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2005. ISBN 952-473-588-1 ISSN 1235-9718 Teoksen verkkoversio (PDF).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vantaanjoki Wikimedia Commonsissa
- Tikkanen, Matti & Ruth, Olli: Origins and development of the ancient outflow channel of the river Vantaanjoki, southern Finland, as indicated by fluvial sediments. Fennia – International Journal of Geography, 2003, 181. vsk, nro 1, s. 49–67. Helsinki: Geographical Society of Finland. ISSN 0015-0010 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 5.1.2013. (englanniksi)
- Virkisty Vantaanjoella (PDF) (melontaopas) vhvsy.fi. 2022. Helsinki: Virtavesien hoitoyhdistys ry.
- Kalavesikartta 2025 (PDF) vantaa.fi. 2025. Vantaa: Vantaan kaupunki.
- Vantaanjoen historia (Arkistoitu – Internet Archive)
- Vantaanjoen vesistö
- Saulamo, Kari & Lehtonen, Hannu: Vimman biologia ja vimpakantojen tila Suomen rannikolla (PDF) luke.fi. 1998. Helskinki: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.
| Rajautuvat vesistöt: | Mustijoen vesistö (19), Sipoonjoen vesistö (20), Siuntionjoen vesistö (22), Karjaanjoen vesistö (23), Kokemäenjoen vesistö (35) | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Vantaan alaosan alue (21.01) | alle 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Vantaan yläosan alue (21.02) | yli 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Kytäjärven alue (21.03) | noin 50 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Lepsämänjoen valuma-alue (21.04) | noin 50 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Luhtajoen valuma-alue (21.05) | noin 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Keihäsjoen valuma-alue (21.06) | noin 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Palojoen valuma-alue (21.07) | |||||||||||||||||
| Tuusulanjoen valuma-alue (21.08) | alle 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Keravanjoen valuma-alue (21.09) | yli 10 kohdetta
|