Porvoonjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Porvoonjoki
Luhdanjoki
Porvoonjoki Porvoon rantamakasiineilla
Porvoonjoki Porvoon rantamakasiineilla
Maanosa Eurooppa
Maat Suomi
Maakunnat Kanta-Häme, Uusimaa
Kunnat Kärkölä, Hollola, Lahti, Orimattila, Pukkila, Askola, Porvoo
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Porvoonjoen vesistö [1]
Pääuoman osuudet Porvoonjoki ←Äväntijoki ←Sulunojalähde?
Pääuoman pituus 143 km
Pinta-ala 1 271 km²
Joen uoman kohteita
Alkulähde Salpausselkä, Kärkölä
  60.9689°N, 25.3425°E [2]
Laskupaikka Porvoo
  60.3756°N, 25.6758°E [2]
Esteet Naarkosken voimala
Taajamat Porvoo, Askola, Pukkila, Orimattila, Lahti
Mittaustietoja
Pituus 143 km
Lähdekorkeus 68 m
Laskukorkeus 0 m
Keskivirtaama 1 – 200 m³/s (MQ)
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Porvoonjoki (ruots. Borgå å) on Porvoonjoen vesistön pääjoki, jonka alkulähteet sijaitsevat Salpausselän etelärinteillä Kärkölässä, Hollolassa ja Lahdessa. Yläjuoksulla jokea kutsutaan nimellä Luhdanjoki. Se virtaa Orimattilan, Pukkilan, Askolan ja Porvoon kautta Suomenlahteen. Porvoonjoen viljelymaisema ikivanhoine asutuksineen, kylineen ja kartanoineen yhdessä vanhan Porvoon kanssa on kansallismaisema.[2][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoonjoki on ollut alun perin hämäläisten kauppareitti ja sen alkuperäinen nimi on mahdollisesti ollut Kukinjoki. Nimi juontaisi juurensa friisiläisperäiseen kugg-nimistöön joka vastaisi muita rannikon samankaltaisia kauppapaikkoja.[4] Porvoonjoen varrelta on löytynyt 170 kivikautista asuinpaikkaa Suomen vanhimmalta kivikaudelta.[5][6][7] Porvoonjoen viljelymaisema ikivanhoine asutuksineen, kylineen ja kartanoineen yhdessä vanhan Porvoon kanssa on yksi Suomen 27 kansallismaisemasta.[8]

Hydrologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen kokonaispituus on 143 kilometriä ja sen kattama vesistöalue on 1 271 km² pinta-alaltaan, mistä vain 1,4 % on järviä. Vähäisin todettu virtaama on vesikuutiometri sekunnissa ja suurin 200 m³ sekunnissa. Joen Lahdessa sijaitsevan alkupään ja Porvoossa sijaitsevan suun korkeusero on 68 metriä, jolloin keskimääräiseksi putoukseksi muodostuu 0,7 metriä kilometrin matkalla.[9]

Joen suurin sivujoki on Palojoki sekä suurimmat järvet Mallusjärvi, Isojärvi ja Sahajärvi. Porvoonjoen suisto on Natura 2000 -aluetta.[10]

Veden laatu, ympäristönormit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupulimaskan muodostamia lauttoja Pukkilassa Naarkosken voimalan yläpuolella.

Porvoonjoki on luontaisesti samea koska siinä on savea. Jokea kuormittavat etenkin maatalous ja asutuksen jätevedet.[11] Maatalouden päästöjä on pyritty rajoittamaan suojavyöhykkeillä.[12]

Joelle on pyritty asettamaan tiukkoja ympäristönormeja, mutta kunnalliset jätevedet kuormittavat jokea. Lahti käyttää Porvoonjokea pääasiallisena jätevesiviemärinään. Etenkin kalojen lisääntymiskyky on uhattuna lääkejäämien takia. Joen virkistyskäyttö on hankalaa suuren suolistoperäisten bakteerien määrän takia. Joen tila on vähitellen elpymässä hyväksi.

Joen ekologista tilaa valvoo Hämeen ympäristökeskus Orimattilaan saakka ja Askolasta alkaen Uudenmaan ympäristökeskus.

Porvoonjokeen virtaavat fosforipäästöt Lahdesta ovat vähentyneet kolmasosaan 20 vuoden kuluessa.[13]

Joessa ei ole virallisia uimarantoja, Lahden ja Orimattilan välillä jokivettä ei juoteta karjalle koska siinä on niin paljon suolistobakteereita.[14]

Tulokaslajit kuten limaskat ovat ryöpsähtäneet toisinaan massaesiintymiksi.[15]

Joen virkistyskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoonjokeen on kohdistunut myös melko paljon vapaamuotoista yhdistystoimintaa, esimerkiksi Itä-Uudenmaan vesi- ja ilmastonsuojeluyhdistys.[16] Lahden kaupunki on osana viheralueidensa kunnostamista tehnyt Ali-Juhakkalan ja Miekkiön välille melojille sopivaa jokiuomaa. [17]

Joelle on tehty melontareitti rantautumispaikkoineen.[18]

Joen varrella ei harrasteta ammattikalastusta, ja virkistyskalastus on vähäistä. Ruokakalaa saalisti vuoden 2005 kyselyn mukaan 46 perhettä. Virkistyskalastusta halutaan kuitenkin lisätä rakentamalla kalaportaita ja parantamalla veden laatua. Joessa on tavattu kirjolohta, harjusta, haukea, salakkaa, turpaa, särkeä, kivennuoliaista, ahventa, kiiskeä, puronieriää, lohta/taimenta, pasuria ja madetta. Ravut kuolivat rapuruttoon 1950-luvulla.[14]

Pukkilassa ja Kerkkoossa on yhteisalueiden ja kylätoimikuntien ylläpitämiä uimarantoja.[14]

Kosket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koski ja myllyn rauniot Orimattilan Virenojalla.

Vesivoimaa on hyödynnetty myllyjen, sahojen ja pienten voimalaitosten avulla monissa Porvoonjoen koskissa.[19]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Porvoonjoen vesistö (18) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 19.1.2021.
  2. a b c Porvoonjoen suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.1.2021.
  3. Luhdanniitty, Hollola Luonnonperintösäätiö. 26.2.2020. Viitattu 18.1.2021.
  4. Jaakko Masonen: Hämeen Härkätie, s. 160. Tiemuseon julkaisuja 4. Valtion painatuskeskus. Helsinki., 1989.
  5. http://kulttuuriportaali.porvoo.net/ABC-kirja-verkko-low.pdf Itä-Uudenmaan kulttuuriohjelma] s. 4
  6. Lahti, Porvoonjoen kulttuuripolku Muinaispolut [vanhentunut linkki]
  7. Maamme vanhinta asuttua seutua Orimattila
  8. Kansallismaisema Ympäristö [vanhentunut linkki]
  9. Porvoonjoki Ympäristöhallinto [vanhentunut linkki]
  10. Komission päätös, tehty 13 päivänä tammikuuta 2005 Eurlex
  11. Porvoonjoki Veden laatu Hämeen Ympäristökeskus [vanhentunut linkki]
  12. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Porvoonjoen valuma-alueella Porvoossa Ympäristö 2001 [vanhentunut linkki]
  13. Lahti ei enää rassaa Porvoonjokea 2009. Etelä-Suomen sanomat.
  14. a b c Kariniemen ja Ali-Juhakkalan jätevedenpuhdistamoiden ympäristölupahakemus, Lahti AVI 2011 [vanhentunut linkki]
  15. Maari, Porvoon vesikasvieldorado Luonnontieteellinen keskusmuseo [vanhentunut linkki]
  16. http://www.ess.fi/?article=4
  17. Porvoonjoki Lahdessa virkistyskäyttöön Etelä-Suomen Sanomat 2008
  18. Porvoonjoen melontareitti Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y. [vanhentunut linkki]
  19. Päijät-hämeen maisematyypit
  20. Orimattila Ympäristö [vanhentunut linkki]
  21. Vakkola Museovirasto

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]