Siirry sisältöön

Porvoonjoen vesistö

Wikipediasta
Porvoonjoen vesistö
(Suomen päävesistö: 18)
Valtiot Suomi
Maakunnat Uusimaa, Päijät-Häme
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue Porvoonjoen vesistö (18)
2. jakovaihe Porvoonjoen alao. alue (18.01),
Porvoonjoen kesk. alue (18.02),
Mallusjärven alue (18.03),
Porvoonjoen yläo. alue (18.04),
Luhdanjoen valuma−alue (18.05),
Piurunjoen valuma-alue (18.06),
Savijoen valuma-alue (18.07),
Palojoen valuma-alue (18.08)
Laskujoki Porvoonjoki
Jokiverkosto LuhdanjokiÄväntjoki ←(Sulunoja)
Laskupaikka Porvoo, Kaupunginselkä, Suomenlahti [1]
Koordinaatit 60°22′34″N, 25°40′34″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 1 237,09 km² [2]
Järvisyys 1,34 % [2]
Alueen pituus 70 km [3]
Alueen leveys 35 km [3]
Pääuoma 151 km [3][a]
Keskiylivirtaama 109 m³/s [4]
Keskivirtaama 10,6 m³/s [4]
Keskialivirtaama 0,93 m³/s [4]

Porvoonjoen vesistö (vesistöaluetunnus 18) on Suomen päävesistöalue, jonka laskujoki Porvoonjoki laskee Suomenlahteen Porvoon Kaupunginselkään.[1]

Vesistöalueen sijainti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen valuma-alueen pinta-ala on 1 237,09 neliökilometriä ja sen järvisyys on 1,34 %.[2] Vesistöalue on noin 70 kilometriä pitkä ja 40 kilometriä leveä. Vesistön laskukohta mereen sijaitsee Uudellamaalla Porvoossa ja sen latva-alueet ulottuvat Päijät-Hämeen eteläosiin Ensimmäisen Salpausselän etelärinteille.[1][3]

Porvoonjoen vesistöalue sijaitsee Ensimmäisen Salpausselän eteläpuolella. Salpausselän takana sijaitsee Kymijoen vesistön ensimmäisen jakovaiheen alueita: idän puolella Kymijoen alue (14.1) ja länsipuolella Suur-Päijänteen alue (14.2) ja luoteispuolella Kokemäenjoen vesistön (35) Vanajan reitin valuma-alue (35.8). Porvoonjoen vedenjakajan länsipuolella sijaitsee Mustijoen vesistö (19) ja merenrannikolla järvetön välialue 81V039[5]. Vedenjakajan itäpuolella sijaitsee Salpauselän lähellä Koskenkylänjoen vesistö (16) ja etelämpänä Ilolanjoen vesistö (17). Ilolanjoen vedenjakajan eteläpuolella sijaitsee välialue 81V038[6].[7][8][9]

Pääuoman kulun ja pituuden määritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoonjoen valuma-alueen pääuomalle ei ole kirjallisia lähteitä. Yleensä pääuomaan valitaan jokihaarasta se yläjuoksun uoma, jossa virtaa enemmän vettä. Suomessa virtaamatietoja ei ole käytettävissä, mutta sen sijaan on käytettävissä suurimpien sivu-uomien valuma-aluetietoja. Pienellä vesistöalueella ovat valuma-alueen pinta-ala ja sadannasta johtuvat virtaamat verrannollisia toisiinsa. Pääuoman määrittämisessä voidaan nojautua vesistöviranomaisen julkistamiin uomaverkoston tietoihin. Niitä voi tutkia esimerkiksi Paikkatietoikkunan verkkopalvelussa. Kun Porvoonjoen suistosta nousee ylös, kohdataan ensin Pikkujoen ja Porvoonjoen jokihaara. Pikkujoen valuma-alueen pinta-ala on 101,55 neliökilometriä ja Porvoonjoella 1 142,17 neliökilometriä (km²). Pikkujoki on siten sivujoki ja Porvoonjoen haara pääuomaa. Askolan pohjoispuolella Porvoonjoki kohtaa Piurunjoen, jonka valuma-alue on 82,67 km², kun se on Porvoonjoella vielä 1 026,12 km². Hieman pohjoisempana tulee Torpinjoen (66,18 km²) haara, sen jälkeen Koskustenojan (16,2 km²) haara, sitten Rapuojan (65,65 km²) haara, Järvenojan (30,49 km²) haara, ja vielä Vähäjoen haara (88,69 km²). Näidenkin jälkeen Porvoonjoella on yläpuolista valuma-aluetta jäljellä 680,01 km². Tämän jälkeen Porvoonjoen valuma-alueen itä-länsisuuntainen leveys kasvaa samalla, kun valuma-alueen pohjoisrajana toimiva Ensimmäinen Salpausselkä lähestyy. Porvoonjoki virtaa vielä Lahden keskustaajaman alueella suurena jokena, jonka yläpuolinen valuma-alue on Hennalan kohdalla 231,99 km². Ennen Hennalaa on suurin sivujoki ollut Orimattilan kautta virtaava Palojoki (130,58 km²). Herralan läheltä alkaen, luetellaan seuraavaksi jokihaaroja, jossa sivuhaaran ja pääuoman valuma-alueiden alat esitetään vastaavasti peräkkäin: Hahmajoki (43,99 km², 164,39 km²), Myllyoja ja Avijoki (16,33 km², 35,19 km², pääuomalla 107,61 km²) ja Tarpalanoja (11,25 km², 74,32 km²). Pääuomaan jäävälle Äväntjoellea ei vesistöviranomainen ole esitellyt merkittäviä sivuojia. Joen alkulähteeksi on merkitty kaksi patolampea, johon laskevat vielä Ilmotunoja ja Sulunoja. Näin esitettynä tulee perusteltua vesistöviranomaisen ehdotusta, joka on aivan sama. Sulunoja on näistä pitempi ja se saa alkunsa Salpausselän etelärinteiltä. Jos Sulunoja otettaisiin mukaan pääuomaan, alkaisi pääuoma Salpauselän rinteiltä.[3]

Pääuoman pituus voidaan määrittää samasta uomaverkoston pituuksia yhdistelemällä. Uoman pituus suistosta Pukkilaan on vesistöviranomaisen tietojen mukaan 29,9 kilometriä, suistosta Orimattilaan 63,6 kilometriä ja Lahden Hennalaan 100,7 kilometriä. Luhdanjoen ja Äväntjoen uomat mukaan lukien suistosta patolammille tulee 147,4 kilometriä. Sulunojan pituudeksi voidaan kartasta mitata noin 3,6 kilometriä, jolloin pääuoman pituudeksi Salpausselän rinteeltä tulee noin 151 kilometriä. Tästä on vesistöviranomaisen mukaan 141 kilometriä yli 5 metriä leveää uomaa.[3]

Vesistöalueen jakovaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen toisessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua. Pääuomaan kuuluvien vesistöalueiden tekstit on lihavoitu [8][2]:

  • Porvoonjoen alaosan alue (18.01)
  • Porvoonjoen keskiosan alue (18.02)
  • Savijoen valuma-alue (18.07)
  • Porvoonjoen yläosan alue (18.04)

Vesistöalueen maankäyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen maankäyttö jakaantuu seuraavasti: rakennettuja alueita 9,8 %, maatalousalueita 31,4 %, metsä ja avoimia kankaita ja kalliomaita 56,6 %, kosteikkoja ja avosoita 0,7 % ja vesialueita 1,5 %. Rakennetut alueet keskittyvät pääuoman varteen lukuun ottamatta Lahden kaupunkialue. Orimattilasta Porvooseen ulottuu yhtenäinen maisemakokonaisuus, jonka pääasiallinen piirre on avonaiset joenvarren peltomaisemat.[10]

Porvoonjoen vesistöalueen vedenkorkeuksia seurataan kymmenellä havaintopaikalla. Virtaamia mitataan vain Vakkolan mittausasemalla, joka sijaitsee Porvoonjoen pääuomassa. Vedenkorkeuden merkittävimmät havaintopaikat ovat Mallusjärven, Takajärven, Vahijärven, Yrjölän rannan, Vakkolankosken, Strömsberginkosken ja Palomäenkosken mittausasemilla.[11][12] Virtaamavaihtelut ovat joessa suuria, koska valuma-alueella on vain vähän virtaamia tasaavia järviä [13]. Vakkolan mittausaseman yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala 1 124 neliökilometriä ja järvisyys 1,5 %.[14] Vakkolan mittaustuloksista on määritetty sen keskivirtaaman (MQ) arvoksi 10,7 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Ne on saatu mittaussarjasta vuosilta 1991–2020.[14] Toinen lähde ilmoittaa keskivirtaamaksi 10,6 m³/s, jonka mittaussarja on vuosilta 1963–1970 [4], ja kolmas 11,3 m³/s, kun mittaussarja on vuosilta 1963–2009 [11]. Vakkolan mittausasemalla on kerätty seuraavia tietoja vuosina 1963–2023. Niiden mukaan joen keskiylivirtaama (MHQ) on 79,7 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 1,5 m³/s. Suurin virtaama (HQ) 203 m³/s on mitattu 4.5.1966 ja pienin virtaama (NQ) 0,59 m³/s on mitattu 3.1.2003.[15]

Vesistöjen tila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoonjoki kuuluu Kymijoen-Suomenlahden –vesienhoitoalueeseen. Vuonna 2010 niissä virtavesissä ja järvissä, joissa oli käytettävissä luokittelutietoa, oli ekologinen luokka tyydyttävä, poikkeuksena latvajoki Luhdanjoki, jossa se oli hyvä. Fysikaalis-kemiallinen luokka vaihteli enemmän. Kun Luhdanjoen tila oli hyvä, muut Porvoonjoen osuudet olivat välttäviä sekä sivujoista Palojoella oli tila huono ja Pikkujoella välttävä. Isojärven tila oli välttävä, Etujärven, Mallusjärven, Hahmajärven ja Sääksjärven tila tyydyttävä sekä Takajärven ja Sahajärven tila oli hyvä.[11]

Joen kuormitukset kertautuvat sivu-uomien ja pääuoman osalta joen suistossa, jossa kokonaisfosforipitoisuus on keskimäärin 120 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus noin 3 000 μg/l. Suurimmat fosforin ja typen pistekuormittajat ovat jäteveden puhdistuslaitokset. Kymmenien vuosien trendi on kuitenkin laskeva fosforin ja lievästi kasvava typen osalta.[16]

Yhteiskunnan jätevesiä käsitellään eri puolilla valuma-aluetta sijaitsevissa jätevedenpuhdistamoissa. Porvoonjokeen laskevat puhdistettuja jätevesiä Kariniemen jätevedenpuhdistamo ja Ali-Juhakkalan jätevedenpuhdistamo Lahdessa, Vääräkosken jätevedenpuhdistamo Orimattilassa ja Palojokeen laskee Nastolan jätevedenpuhdistamo Nastolassa.[16]

Luonto- ja virkistysarvoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoonjoen vesistö oli aikoinaan merkittävä meritaimenjoki, jossa meritaimen nousi vesistöalueen latoille asti kutemaan. Vaelluskaloen nousu vesistöalueelle päättyi vuonna 1919, kun Strömsbergin vesivoimalaitosta alettiin rakentamaan noin kahdeksan kilometriä suistosta. Silloin päättyivät meritaimenen, vimpan, nahkiaisen ja ankeriaan nousu jokiin. Strömsbergin padon rakentamisen jälkeen kutu tapahtui enää 1930-luvulla Strömsbergin alapuolisessa koskessa sekäa Pikkujoessa ja siellä Pauninojassa. Meritaimenta on jonkin verran istutettu alajuoksulle. Pääuomaan on tähän asti (2026) rakennettu kalateitä Strömsbergin (vuonna 2000), Naarkosken (2003), Vakkolan (2009) ja Vääräkosken (tulossa) voimaloille. Strömsbergin kalatie toimii heikosti.[16][17]

Joen pohjoisosuuksilla on kotitarvekalastus lähes olemetonta, melko vähäistä Orimattilan ja Pukkilan välillä ja Strömsberginkosken alapuolella vähäistä. Sen sijaan Pukkilan ja Strömsberginkosken välillä kalastus on vilkkaampaa. Kalastus tapahtuu pääasiassa katiskoilla, verkoilla, heittouistimilla ja ongilla. Porvoonjoen Strömsberginkoskessa, Pikkujoessa Pauninojan ja Porvoonjoen välillä ja Pauninojassa onkiminen, pilkkiminen ja läänikohtaisen viehekortin nojalla tapahtuva kalastus on kielletty, koska nämä alueet on määritetty lohi- ja siikapitoisen vesistön koski- ja virtapaikoiksi.[17]

Natura 2000-alueita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen pohjoisosassa sijaitsee Natura 2000-hankkeessa oleva Linnaistensuon luonnonsuojelualue (FI0324001, 201 ha), joka sijaitsee Vartio-ojan ja Palojoen latvahaaran Paimisojan vedenjakajalla. Mallusjärven Vähäjoen valuma-alueeseen kuuluu Mallusjoen vanha metsä (FI0362001, 22 ha). Järvenoja alkaa Kanteleenjärvestä, jonka vesialue ja lähiympäristö muodostaa Kanteleenjärven lintuveden (FI0100072, 93 ha). Torpinjoen valuma-alueella sijaitsee Venunmetsän luonnonsuojelualue (FI0100071, 41 ha). Salla seudulla sijaitsee Metsäkulman suojelualue, jonka pääosa jää vedenjakajan toiselle puolelle. Piurunjoen valuma-alueella sijaitsevan Sääksjärven itäpuolella on Peltolan vanha metsä (FI0100095, 48 ha). Lampisuon suojelualue (FI0100070, 120 ha) sijaitsee Pikkujoen valuma-alueella. Pääuoman varressa, Porvoon Pappilanmäellä, on kaksiosaisen Porvoonjoen suisto-Stensbölen pohjoinen alue (FI0100074), joka reunustaa joen itärantaa. Joen suistoalue muodostaa tämän suojelualueen pääosan.[18]

Kosket, padot ja voimalaitokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääuomassa sijaitsee lukuisia koskia, joista on koottu oma artikkeli yllä. Niistä merkittävimpiä ovat alla luetellut kosket [16]:

Vesistöalueen rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääuoman sivu-uomia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen pääuoman sivu-uomia on koottu vesistöviranomaisen tietokannasta ja kartoista alla olevaan taulukkoon. ”Joen pituus” tarkoittaa sivu-uoman pääuoman kokonaispituutta. ”Virtaamalla” tarkoitetaan sivu-uoman keskivirtaamaa (MQ) ja ”valuma-alue” on sen valuma-alueen pinta-alaa. Taulukon lähteet on esitetty taulukon alla, ja ne on solukohdennettu rivin oikeassa sarakkeessa riveittäin.

lasku-uoman
nimi
 
pääuoman
kohta
 
etäisyys
suistosta
 
joen
pituus
(km)
virtaama
(MQ)
(m³/s)
valuma-
alue
(km²)
lähteet
 
 
oja KarjalankylästäSuomenkylä453,3,3,5,–,–
oja KiialassaKiiala543,3,3,5,–,–
PikkujokiVirtaala9241024,3,4,4,–,4
NalkinojaNietoo1733,3,3,5,–,–
PassionojaNietoo1723,3,3,5,–,–
oja EtujärvestäAskola2123,3,3,5,–,–
PiurunjokiPuhar-Onkimaa2517824,3,4,4,–,2
TorpinjokiKorttia3020664,3,4,4,–,4
RahikonojaRahikko3133,3,3,5,–,–
PapustenojaSyvänoja3443,3,3,5,–,–
KoskustenojaSyvänoja355164,3,4,5,–,4
EskolanojaNaarkoski3543,3,3,5,–,–
KuutinojaPukkila4033,3,3,5,–,–
SavijokiSavijoki4021684,3,4,4,–,2
RävinojaKukonkorpi4233,3,3,5,–,–
JärvenojaLehmiönmutka4510304,3,4,5,–,4
KorvenojaKorpi4673,3,3,5,–,–
VähäjokiOlviniemi5318894,3,4,4,–,4
VuolitojaOlviniemi564134,3,4,5,–,4
HumalojaTerriniemi576114,3,4,5,–,4
LaasonojaHumaloja60pit3,3,3,5,–,–
oja NiemenkylästäOrimattila6333,3,3,5,–,–
PalojokiOrimattila642611304,3,4,4,1,2
UntamonojaOrimattila664104,3,4,5,–,4
TuomiojaMyllykulma6833,3,3,5,–,–
PuujokiRautamäki7616464,–,4,5,–,4
NoringinojaPennala7923,3,3,5,–,–
RengonjokiPasina818324,3,4,5,–,4
KurenkorvenojaNäkkimistö8353,3,3,5,–,–
Vartio-ojaVartiolaakso8910294,3,4,5,–,4
MakkaraojaRenkomäki10033,3,3,5,–,–
MurronojaOkeroinen10023,3,3,5,–,–
VähäjokiOkeroinen10118774,3,4,5,–,4
TuhkurinojaLuhdantausta11123,3,5,3,–,–
oja LahosuoltaLuhdantausta11233,3,5,3,–,–
VarsojaLuhtikylä11623,3,5,3,–,–
HahmajokiLuhtikylä11717443,3,4,4,–,2
MyllyojaLuhtikylä1208164,3,4,5,–,4
AvijokiLuhtikylä12011354,3,4,5,–,4
Aromaan ojaTuorakka12233,3,4,3,–,–
SavisenhuhdanojaKeituri12643,3,4,3,–,–
Tarpalonoja OjajärvestäTienmutka1297113,3,4,4,–,4
Pitkäsuon ojaTienmutka12933,3,4,3,–,–
oja HirvijärvestäTienmutka13343,3,4,3,–,–
Äväntsuon ojaJärvelä13953,3,4,3,–,–
Murtostenojakirkonkylä14063,3,4,3,–,–
HaukijärvenojaMaavehmaa14483,3,4,3,–,–
Sulunoja(latvaoja)14833,3,4,3,–,–

Lähteet: 1 = tieto luettu sivu-uoman omasta artikkelista, 2 = Ekholm, Matti: ”Suomen vesistöalueet”, 1993, [2], 3 = katsottu Karttapaikasta [1], 4 = luettu Paikkatietoikkunasta [3], 5 = Paikkatietoikkuna ja Karttapaikka yhdessä.

Vesistöalueen suurimpia järviä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöviranomaisen tietokannassa on vesistöalueella 56 vähintään hehtaarin kokoista järveä tai lampea [19]. Vesistöalueella ei valuma-alueen pääuomassa sijaitse varsinaisia järviä, mutta muutaman padon taakse kertyy vettä niin, että jokilaaksossa on joki tavanomaista leveämpi. Aivan pääuoman vierestä löytyy Askolassa pienet Etujärvi (16 ha) ja Takajärvi (15 ha), joiden yhteinen laskuoja yhtyy Porvoonjokeen Linnakosken alapuolelle. Suuremman sivu-uoman Piurunjoen valuma-alueelta löytyvät Isojärvi (305 ha) ja Sääksjärvi (40 ha). Savijoen valuma-alueella sijaitsee Sahajärvi (193 ha), Mallusjärven alueella sijaitsee Mallusjärvi (538 ha), Luhdanjoen valuma-alueella Työtjärvi (55 ha), Hahmajärvi (92 ha) ja Tekemäjärvi (50 ha). Valuma-alueen latvoilta löytyy vielä pienempi Ojajärvi (32 ha).[8][11]

  1. Porvoonjoen vesistöalueen pääuoman tiedoille ei ole lähdetietoa. Sen määritys on kuvailtu ylempänä kappaleessa Pääuoman kulun ja pituuden määritys. Saatu arvo on minimiarvo, ja kun vesistöviranomaisen oma arvio julkaistaan, tämä määrittely voidaan poistaa!
  1. 1 2 3 4 Porvoonjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
  2. 1 2 3 4 5 Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  3. 1 2 3 4 5 6 7 Porvoonjoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 11.2.2023.
  4. 1 2 3 4 Hyvärinen, Veli & Gurer, Ibrahim: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi. (Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 15, Porvoonjoen tiedot ajalta 1963–1970) Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-2038-0 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 8.3.2026.
  5. Suomenlahden rannikkoalue (81V039) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.2.2026.
  6. Suomenlahden rannikkoalue (81V038) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.2.2026.
  7. Ilolanjoen vesistö (17) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.2.2026.
  8. 1 2 3 Porvoonjoen vesistö (18) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.2.2026.
  9. Mustijoen vesistö (19) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.2.2026.
  10. Tulvariskien alustava arviointi (PDF) (18. Porvoonjoen vesistöalue, s.5–12) ymparisto.fi. 2010. Helsinki: Uudenmaan ELY-keskus. Viitattu 22.3.2026.
  11. 1 2 3 4 Tulvariskien alustava arviointi (PDF) (18. Porvoonjoen vesistöalue, s.2–5, 10, 23) ymparisto.fi. 2010. Helsinki: Uudenmaan ELY-keskus. Viitattu 22.3.2026.
  12. Vesistöennusteet: Porvoonjoen vesistöalue ymparisto.fi. Helsinki: Suomen Ympäristykeskus. Viitattu 8.3.2026.
  13. Nyberg, Janika: Jatkuvatoimisen vedenlaadun seurantajärjestelmän perustaminen Porvoonjoelle (PDF) (opinnäytetyö, Energia- ja ympäristötekniikka (AMK), s.4–5) theseus.fi. 2020. Lahti: LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 22.3.2026.
  14. 1 2 Virtaamatiedot: Uusimaa, Vakkola (vuosilta 1991–2020), vesi.fi, Viitattu: 8.3.2026
  15. Vesistöennusteet: Porvoonjoen vesistöalue - Vakkola (tiedot kerätty vuosilta 1963–2023) ymparisto.fi. Helsinki: Suomen Ympäristykeskus. Viitattu 8.3.2026.
  16. 1 2 3 4 Henriksson, Mikael & al.: Porvoonjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu 2022 - 2024 (PDF) (s. 6–9, 11–24, 41) hollola.fi. 2025. Porvoo: Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien ja ilmansuojeluyhdistys r.y. Viitattu 23.3.2026.
  17. 1 2 Lempinen, Pasi: Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelma, s. 114–119. (Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 52/2001) Helsinki: Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus, Kalatalousyksikkö & Uudenmaan ELY-keskus, 2001. ISBN 952-453-040-6 ISSN 1236-7222 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 24.3.2026.
  18. Porvoonjoen vesistö - Natura Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 24.3.2023.
  19. Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke 🔒 (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 5.2.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]