Porvoo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Porvoo
Borgå
Porvoo.vaakuna.svg Porvoo.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti

Porvoonjoen maisemaa ranta-aittoineen vanhan Porvoon kohdalla.
Porvoonjoen maisemaa ranta-aittoineen vanhan Porvoon kohdalla.
www.porvoo.fi
Sijainti 60°23′35″N, 025°39′50″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Porvoon seutukunta
Perustettu noin 1380
Kuntaliitokset Porvoon mlk (1997)
Pinta-ala ilman merialueita 664,53 km²
152:nneksi suurin 2016 
Kokonaispinta-ala 2 139,81 km²
41:nneksi suurin 2016 [1]
– maa 654,42 km²
– sisävesi 10,11 km²
– meri 1 475,28 km²
Väkiluku 50 027
21:nneksi suurin 31.1.2016 [2]
väestötiheys 76,44 as./km² (31.1.2016)
Ikäjakauma 2014 [3]
– 0–14-v. 17,7 %
– 15–64-v. 63,8 %
– yli 64-v. 18,4 %
Äidinkieli 2014 [4]
suomenkielisiä 64,6 %
ruotsinkielisiä 30,1 %
– muut 5,4 %
Kunnallisvero 19,75 %
248:nneksi suurin 2016 [5]
Kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula
Kaupunginvaltuusto 51 paikkaa
  2013–2016[6]
 • RKP
 • SDP
 • Kok.
 • PS
 • Vihr.
 • Kesk.
 • Vas.
 • KD

16
12
9
6
4
2
1
1

Porvoo (ruots. Borgå) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee maan etelärannikolla Uudenmaan maakunnassa. Kaupungin asukasluku on 50 027[2]. Kaupunki on kaksikielinen; 64,6 prosenttia asukkaista on suomenkielisiä, 30,1 prosenttia ruotsinkielisiä ja 5,4 prosenttia muunkielisiä.[4] Vielä 1960-luvulla enemmistö kaupungin asukkaista oli ruotsinkielisiä; vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan 54,7 prosenttia porvoolaisista puhui äidinkielenään ruotsia.[7] Porvoon naapurikunnat ovat Askola, Loviisa, Myrskylä, Pornainen ja Sipoo. Porvoo oli Itä-Uudenmaan maakunnan maakuntakeskus.

Porvoossa on vuodesta 1923 lähtien ollut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ruotsinkielisen Porvoon hiippakunnan (Borgå stift) piispanistuin. Piispana on toiminut vuoden 2010 alusta Björn Vikström.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin itärajalta Porvoon keskustaan on matkaa noin 35 kilometriä.

Kaupungin keskusta sijaitsee soraisten mäkien välissä Porvoonjokilaaksossa Porvoonlahden (Kaupunginselkä) rannalla. Kaupunkia halkoo kolme jokea: Mustijoki, Porvoonjoki ja Ilolanjoki, jonka vesistöön kuuluvat muun muassa Viksberginjärvi ja Veckjärvi. Savipohjaisen, viljellyn jokilaakson ympärillä on kallioisia tai moreenipeitteisiä mäkimaita. Kaupungin itäosassa on pitkä Tirmon niemimaa, jonka etelä- ja länsipuolella on useita selkiä: Stensbölenselkä, Orrbynselkä, Äggskärsinselkä, Svartbäckinselkä ja Esthamninselkä. Siellä on myös suuria saaria ja saaristoja käsittävä rikkonainen vesialue. Suurimpia saaria ovat kapeiden salmien mantereesta erottamat Kråkö, lähes 15 kilometriä pitkät Vessölandet ja Emäsalo ja sadoista saarista muodostuva Pellingin saaristo. Kaupungin lounaisosassa taas on hajanainen Onaksen saaristo.[8]

Porvoon alueen suurimpia saaria ovat Vessöö [9], Emäsalo, Suur-Pellinki, Kråkö, Hakasalo, Onas ja Pirttisaari.lähde?

Kaupunkikuva ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoon keskiaikaisesta asemakaavasta muistuttaa Vanhassa Porvoossa olevat sokkeloiset kujat, puutalot ja ranta-aitat. Nykyiset puurakennukset ovat 1700- ja 1800-luvuilta. Jokivarressa maisemaa hallitsee jyrkkäkattoinen goottilainen tuomiokirkko, joka sai nykyisen muotonsa 1400-luvulla. Samalla paikalla oli jo 1200-luvulla puukirkko, jossa oli kivisakasti, 1300-luvulla taas pieni harmaakivikirkko. Nykyisin Porvoon tuomiokirkkona tunnettu kirkko Porvoon vanhassakaupungissa oli keskiaikaisen Kuninkaantien varrella. Se on laajahkon puutalokaupungin, Vanhan Porvoon, ympäröimä. Porvoon uusi keskusta rakennettiin vanhankaupungin eteläpuolelle 1800-luvulla empiretyyliin Carl Ludvig Engelin vuonna 1832 laatiman ruutuasemakaavan mukaan. Se purettiin osittain modernien liikerakennusten tieltä 1960-luvun tietämissä. Uudemmissa kaupunginosissa on kerrostaloja, mutta kaupunkikuvaa hallitsevat pientaloalueet. Keskustasta löytyviä viheralueita ovat Kaupunginpuisto, ja Runeberginpuisto, Porvoonjoen suulla taas sijaitsee Ruskiksen luonnonsuojelualue.[8]

Porvoon nähtävyyksiä ovat muun muassa Vanha Porvoo, Porvoon tuomiokirkko ja Runebergin kotimuseo. Matkailijoita houkuttelevat kaupunkiin myös ravintolat, kahvilat, saaristo ja veneily. Kaupungissa sijaitsee runsaasti historiallisia kartanoita.[8] Vuonna 2012 Porvoossa oli yli 3700 kesämökkiä.[10] Porvoo on myös kokousmatkailukaupunki. Vuonna 2012 avattiin kulttuuri- ja kongressikeskus Taidetehdas.[11]

Porvoolaisia museoita ovat: Albert Edelfeltin ateljeemuseo, kotiseutumuseo Hörbergsgården, J. L. Runebergin koti, perämoottorimuseo Outboard museum, Porvoon nukke- ja lelumuseo, Postimäen ulkoilmamuseo, Walter Runebergin veistoskokoelma, sekä Porvoon museon Holmin talo ja Vanha raatihuone.[12]

Porvoossa toimivat seuraavat galleriat: Colmio Slow House, Galleria Sofia, Galleria ArtMarina, Galleria Vanha Kappalaisentalo, Kulttuuritalo Grand (teatteri- ja konserttisali, juhla- ja kokoustiloja), Noark pienoismallimaailma, Sirkka Turkki - Taidepuisto, Staffaksen kartanon puutarhagalleria, Porvoon Taidehalli, Yrjö A. Jäntin taidekokoelma ja Taidelainaamo Konsta ja Taidemakasiini Art . [13]

Taajama-alueen kaupunginosat ja lähiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvinen maisema Vanhassa Porvoossa
Porvoon keskusta Näsinmäen näkökalliolta kuvattuna
Porvoon tuomiokirkko Porvoonjoen vastarannalta kuvattuna
Lautta Pellingissä

Porvoon kaupungin viralliset kaupunginosat ovat Hornhattula, Joonaanmäki (Jonasbacken), Jernböle, Kaupunginhaka (Stadshagen), Keskusta (Centrum), Etelä-Kevätkumpu (Södra Vårberga), Pohjois-Kevätkumpu (Norra Vårberga), Myllymäki (Kvarnbacken), Näsi (Näse), Pappilanmäki (Prästgårdsbacken), Skaftkärr, Suistola ja Vanha Porvoo (Gamla Borgå).[14]

Porvoossa on muitakin alueita, jotka mielletään yleisesti omiksi kaupunginosiksi tai lähiöiksi. Nämä ovat Hamari (Hammars), Aunela (Ånäs), Eestinmäki (Estbacka), Gammelbacka, Huhtinen (Huktis), Katajamäki (Ensbacka), Kevätkumpu (Vårberga), Kokonniemi (Uddas), Kuninkaanportti (Kungsporten), Peippola (Pepot), Tarkkinen (Tarkis) ja Tarmola (Östermalm).lähde?

Kirjailija Erkki Valan isoisä oli maineikas porvoolainen kanttori jonka mukaan on nimetty Pappilanmäen Vadenströminkuja.[15]

Oleellinen osa Porvoon kaupunkia on niin sanottu kansallinen kaupunkipuisto, johon kuuluu 25 erilliskohdeta. Ne ovat merkittäviä kulttuurihistoriallisesti mutta myös luonnon monimuotoisuuden kannalta. Alueeseen kuuluu 1122 hehtaaria maapinta-alaa ja 1030 hehtaaria vesialueita.[16]

Kylät ja taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoon kaupungin alueella sijaitsevat viralliset maarekisterikylät ovat Ali-Vekkoski (Söderveckoski), Anttila (Andersböle), Baggböle, Bengtsby (Pentinkylä), Bjurböle, Boe (Häihä), Bosgård, Brattnäs, Eerola (Eriksdal), Eestinmäki (Estbacka), Emäsalo (Emsalö), Epoo (Ebbo), Fagersta, Gammelbacka, Grännäs, Gäddrag, Haikkoo (Haiko), Henttala, Hinthaara (Hindhår), Hommanäs, Huhtinen, Hummelsund, Ilola (Illby), Jakari (Jackarby), Järnböle, Kaarenkylä (Karsby), Kalax (Kaalahti), Kallola, Kardrag, Karleby (Kaarlenkylä), Kerkkoo (Kerko), Kiiala (Kiala), Kilpilahti (Sköldvik), Klemetti (Klemetsby), Kortisbacka, Kreppelby, Kroksnäs, Kråkö, Kulloo (Kullo), Kurböle, Kuris, Londböle, Mickelsböle, Munkkala (Munkby), Mustijoki (Svartså), Myllykylä (Molnby), Norike, Nygård, Onas, Orrby (Orrenkylä), Pappilanmäki (Prästgårdsbacken), Peippola (Pepot), Pellinki (Pellinge), Piirlahti (Pirlax), Ramsholmen, Renum, Saksala (Saxby), Sannainen (Sannäs), Seitlahti (Seitlax), Sikilä (Siggböle), Skavarböle, Sondby, Stensböle, Sundö (Suni), Suomenkylä (Finnby), Svartbäck, Tamminiemi (Eknäs), Tarkkinen (Tarkis), Teissala (Teisala), Tolkkinen (Tolkis), Tirmo (Tirmoo), Treksilä (Drägsby), Tuorila (Torasbacka), Tyysteri (Tjusterby), Vaarlahti (Varlax), Vanhamoisio (Gammelgård), Veckjärvi (Vekjärvi), Virtaala (Strömsberg), Virvik, Voolahti (Vålax), Västermunkby, Ylike, Yli-Vekkoski (Norrveckoski), Åby ja Åminsby.[14]

Kursiivilla merkityt nimet ovat kylien epävirallisia suomenkielisiä nimiä[17]lähde?, mutta joiden ruotsinkieliset nimet ovat tavallisimpia.

Osa kylännimistä esiintyy myös kaupunginosaluettelossa[14].

Porvoosta löytyy myös muita alueita, jotka mielletään myös yleisesti omiksi haja-asutuskyliksi tai taajamiksi: Hakasalo (Haxalö), Hamari (Hammars), Haksi (Hax), Kalastajakylä (Fiskarbyn), Kankaanmäki, Lehtimäki (Lövkulla), Lehtihamari (Lövhammars), Linnanpekki (Linnanbäck), Metsäkylä, Mörtnäs, Nyby, Pirttisaari (Pörtö), Pitkäniitty, Rita, Söderby, Tolkkinen (Tolkis).lähde?

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoossa on Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen [18] toimialueella sijaitsevista 105 Natura 2000 -alueesta kuusi: Boxin suot, Emäsalon suot, Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue, Porvoonjoen suisto - Stensböle, Söderskärin ja Långörenin saaristo ja Tungträsketin vanha metsä.[19]

Boxin suot ulottuvat myös Sipoon kuntaan ja Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue Loviisaan, Ruotsinpyhtäälle ja Pernajaan.

Porvooseen on perustettu luonnonsuojelualueita jo vuodesta 1930. Ensimmäinen perustettu alue oli Söderskär (1930) ja toinen Tunnholmen (1932). Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana perustettiin Ruskis (1945), Mjåviken (1948), Telegrafberget (1961), Långgören (1970), Gåsholmen-Sandö (1972), Klobbudden (1973), Stora Fårholmen (1982), Kurmalmen (1984), Hasselholmen (1986, 1994), Sikosaari (1990), Sannaisten Ekbacka (1991), Stensböle I (1992), Stormossen I (1993) ja Stensböle II (1994).

Suomen liittyttyä Euroopan unioniin on alueiden perustamistahti kiihtynyt. Jäsenyyden aikana on perustettu lisäksi Stensböle III (1996), Stensböle IV (1996), Stensböle V (1998), Stormossen II (1998), Stensböle VI (1999), Stormossen III (1999), Stensböle VII (1999), Stormossen IV (1999), Bjurmossaträsket (2004), Piparviksmossen I (2004), Piparviksmossen II (2004), Sommarträsket (2005), Stor-Pellinge yttre hällar (2005), Stensbölen kalliot (2007), Venjärven metsä (2008), Lövsta (2008), Pieni Pernajanlahti (2008), Dalgård (2008), Fågelmossen (2008), Tungträsketin metsä (2008), Kalax Stormossen (2009), Fågelmossen (2009), Kaupunginselkä-Stensbölefjärden (2009) ja Nietoonmetsä (2010).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoon tuomiokirkko tammikuussa 2006
Näkymä Vanhasta Porvoosta

Porvoonjokivarsi on ikivanhaa asutusaluetta, alueelta on tehty esihistoriallisia löytöjä kivikauden lopulta asti. Joen suu toimi kauppapaikkana.[8] Porvoon seudun nykyinen asutus sai alkunsa 1200 ja 1300-luvuilla, Porvoon pitäjä mainittiin jo asiakirjoissa jo 1300-luvun alussa. Varhaisimpina aikoina pitäjään kuuluivat myös nykyiset Askola, Pornainen ja Pukkila. Porvoon kylästä kasvanutta kaupunkia edelsi kauppapaikka, joka sijaitsi ylempänä joen varrella, Saksalan kylässä.

Suomeen perustettiin keskiajalla kuusi kaupunkia, joista Porvoo oli yksi. Kaupunkioikeudet se sain noin vuonna 1380. Porvoo sai nimensä Porvoonjoen lähellä sijainneen Linnamäen maalinnoituksen ruotsinkielisen nimen Borgå perusteella (borg = linna, å = joki).[20]

Kaupunkia sanotaan Suomen toiseksi vanhimmaksi.[21] Samaa nimitystä tosin käytetään myös Ulvilasta,[22] joka sai kaupunkioikeudet vuonna 1347, mutta menetti ne Porille vuonna 1558.[23]

Ensimmäinen tieto Porvoonjoen ylittävästä sillasta on vuodelta 1421.lähde?

Tanskalaiset merirosvot tuhosivat kaupungin 1500-luvun alussa.[20] Vuonna 1550 Kustaa Vaasa määräsi, että kaupungissa asuvien porvarien on muutettava vastaperustettuun Helsinkiin.[8] 1500-luvun lopussa venäläiset polttivat Porvoon kahdesti Pohjoismaisen viisikolmattavuotisen sodan aikana. Vuosisadan aikana kaupunki lakkautettiin kaksi kertaa.[20]

Vuonna 1602 Porvoolle annettiin lopulliset kaupunkioikeudet, mikä vilkastutti kauppaa muun muassa Räävelin eli Tallinnan kanssa, kun muun muassa Hämeen koko turkiskauppa käytiin Porvoon kautta. Vuoteen 1620 asti Porvoo oli Porvoon linnaläänin keskus. Lääni ulottui Pyhtäältä Espooseen.[8][20]

1700-luvun alussa Isonvihan aikana venäläiset polttivat Porvoon maan tasalle. 1750-luvulla Porvoo oli Suomen suurimpia kaupunkeja, asukkaita oli noin 1500. Kaupunki oli kasvanut, kun Venäjälle sodassa menetetystä Viipurista oli siirretty kaupunkiin piispanistuin ja lukio. Borgå Gymnasiumin yhteyteen perustettu kirjasto on Suomen vanhin julkinen kirjasto ja sillä on merkittävä arvo myös tieteellisenä kirjastona. Kesäkuussa 1760 alkoi eräässä Vuorikadun talossa tulipalo, joka tuhosi 2/3 kaupungin rakennuksista. Palon aiheutti kalan keittäminen. Vanhan Porvoon nykyiset talot rakennettiin palon jälkeen noudattamaan kaupungin vanhaa keskiaikaista asemakaavaa. Rakennushistoriallisesti vanhan kaupungin rakennuskanta, jossa on 1760-luvulla pystytettyjä kivirakennuksia, on erittäin merkittävä.[20]

Suomi oli ollut osa Ruotsia 650 vuotta, kun Suomen sodan jälkeen Suomesta tuli Venäjään autonominen suuriruhtinaskunta. Venäjän keisari Aleksanteri I kutsui Porvooseen koolle valtiopäivät, jotka avattiin maaliskuussa 1809. Hän antoi hallitsijanvakuutuksensa avajaisten yhteydessä Porvoon tuomiokirkossa, ja vahvisti maan vanhan uskonnon, perustuslait ja säätyjen oikeudet. Valtiopäivien päätöspuheessaan 19. heinäkuuta 1809 hän korotti Suomen kansakuntien joukkoon ”sen omien lakien suojaamana”. Kaikki valtiopäivien kokousrakennukset ja talo, jossa keisari seurueineen majoittui ovat yhä olemassa.[20]

Venäjän vallan aikana 1840-luvulla Porvooseen perustettiin uusi kaupunginosa, empirekaupunki. Se oli ensimmäinen kerta keskiajan jälkeen, kun kaupungin alue merkittävästi kasvoi.[20]

Vuonna 1992 solmittiin niin sanottu Porvoon sopimus kahdentoista eurooppalaisen angilikaanisen ja luterilaisen kirkon välillä. Nykyinen Porvoon kaupunki perustettiin 1. tammikuuta 1997 lakkauttamalla silloiset Porvoon maalaiskunta ja Porvoon kaupunki ja perustamalla uusi kunta.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

paikkajako ja äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa
vaalit paikat äänestys-
aktiivisuus
RKP SDP Kok. SKDL
Vas.
Kesk. SKL
KD
Vihr. Muut
1976 15 13 8 4 -- 1 2a 75,0 %
1980 14 15 9 1 1 1 2 76,5 %
1984 16 15 8 2 -- -- 2 -- 72,4 %
1988 16 14 9 1 -- 1 1 1b 68,1 %
1992 15 15 8 1 -- 1 3 -- 68,9 %
1996 20 15 8 1 2 1 4 -- 61,5 %
2000 17 16 9 1 2 1 5 -- 59,6 %
2004 18 15 8 2 3 -- 5 -- 61,4 %
2008 16 14 8 1 2 -- 5 5c 64,2 %
2012 16 12 9 1 2 1 4 6c 59,4 %
a Liberaalinen kansanpuolue
b Kommunistien ja demokraattien yhteislista[24]
c Perussuomalaiset
Lähteet: Tilastokeskus[25], Oikeusministeriö[26]

Jukka-Pekka Ujula on ollut Porvoon kaupunginjohtaja vuodesta 2009.[27]

Taloudesta ja kaupungin palvelujen järjestämisestä vastaavat valtuusto, kaupunginhallitus, lautakunnat sekä viranhaltijaorganisaatio. Valtuusto pitää kokouksensa Porvoon kaupungintalolla ja ne ovat julkisia ja yleisölle avoimia.[28]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 Porvoossa oli 20 312 työpaikkaa, jotka jakaantuivat seuraavasti: alkutuotanto 1,6 prosenttia, jalostus 32,5 prosenttia ja palvelut 64,7 prosenttia. Joulukuussa 2012 Porvoon työttömyysaste oli 8,4 prosenttia kun se oli muussa maassa keskimäärin 10,7 prosenttia. Tuolloin kaupungissa oli 3389 yritystoimipaikkaa.[10] Tilastokeskuksen mukaan Porvooseen on vuosina 2009-2013 perustettu enemmän yrityksiä kuin lopetettu, yritysten määrä on vuosittain kasvanut noin 140 kappaleella.[11] Itä-Uudenmaan elinvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2013 Porvoon alueella toimi muutama suuri yritys ja muutamia keskisuuria, mutta suurin osa (86 prosenttia) oli alle viiden hengen yrityksiä.[11]

Vuonna 2014 Porvoon suurimmat työnantajat olivat Neste (2000 työpaikkaa Porvoossa), Borealis Polymers (962), Ensto (430), Norpe (414), Varuboden-Osla (300), Bilfinger Industrial Services Finland (299).[11]

Satakuntaliiton Satamittarilla mitataan vuosittain Suomen seutukuntien kilpailukykyä. Vuonna 2012 Porvoon seutukunta sijoittui ykköseksi. Vuonna 2013 mukana oli 70 seutukuntaa, joita arvioitiin kuuden tekijän avulla: työn tuottavuus, työllisyysaste, innovatiivisuus, koulutustaso, yritysdynamiikka ja teollisuusvaltaisuus. Porvoon seutukunta sijoittui vertailussa neljänneksi Vaasan, Helsingin ja Tampereen jälkeen. Alueen työn tuottavuus ja teollisuusvaltaisuus olivat Suomen korkeimmat, mutta myös työllisyysaste ja koulutustaso olivat huipputasoa.[29]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoon vanha silta Näsinmäeltä

Tieliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoota palvelee valtatie 7 (Helsinkiin ja Kotkan kautta Vaalimaalle) ja kantatie 55 (Mäntsälään ja Hyvinkäälle). Lisäksi Porvoon kautta kulkee seututie 170 (Helsinkiin ja Loviisaan, entinen valtatie 7) ja kuusi yhdystietä: yhdystie 1531 (Sipooseen), yhdystie 1543 (Tolkkisiin), yhdystie 1552 (Espooseen), yhdystie 1571 (Pernajan Isnäsiin), yhdystie 1601 (Kerkkoolle) ja yhdystie 1605 (Myrskylään).

Entisen valtatien, Mannerheiminkadun, lisäksi Porvoota halkoo toinenkin pääväylä, Aleksanterinkatu.

Satamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoossa sijaitsee tavaramäärältään Suomen suurin satama Kilpilahti eli Sköldvik[30] ja Tolkkisten satama.[11]

Porvoonjoessa, joen itäisellä rannalla aivan kaupungin keskustassa vierasvenesatama. Myös Hamarissa on vieraileville veneille varattu mahdollisuus ankkuroida aallonmurtajaan.[31]

Muu liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoon radan kaupallinen henkilöliikenne on lopetettu. Radan alkuosa Ollin vaihteelle on tavaraliikenteen käytössä ja loppuosasta on tehty Porvoon museorautatie.[32] Porvoo on Suomen suurin kaupunki ilman rautateiden henkilöliikennettä.

Porvoon Backakseen on kaavailtu Helsingin seudun toista lentoasemaa, joka palvelisi rahti- ja pienlentoyhtiöiden liikennettä.[33]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla oleva taulukko kuvaa Porvoon asukasluvun kehitystä vuosina 1815-1939.

Vuosi 1815[34] 1840[34] 1850[34] 1860[34] 1870[34] 1880[34] 1890[34] 1900[34] 1910[34] 1920[34] 1923[34] 1930[35] 1938[35] 1939[35]
Väkiluku &&&&&&&&&&&02223.&&&&002 223 &&&&&&&&&&&02767.&&&&002 767 &&&&&&&&&&&02950.&&&&002 950 &&&&&&&&&&&03188.&&&&003 188 &&&&&&&&&&&03478.&&&&003 478 &&&&&&&&&&&03876.&&&&003 876 &&&&&&&&&&&04214.&&&&004 214 &&&&&&&&&&&05035.&&&&005 035 &&&&&&&&&&&05466.&&&&005 466 &&&&&&&&&&&06244.&&&&006 244 &&&&&&&&&&&06299.&&&&006 299 &&&&&&&&&&&06821.&&&&006 821 &&&&&&&&&&&07054.&&&&007 054 &&&&&&&&&&&07149.&&&&007 149

Sotien jälkeen, ennen 1980-lukua kaupungin väkiluku yli viisinkertaistui. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Porvoon väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
38 296
1985
  
39 833
1990
  
41 930
1995
  
43 315
2000
  
44 969
2005
  
46 982
2010
  
48 768
Lähde: Tilastokeskus.[36]

Kaupungin väkiluku on kasvanut yli 10 000 hengellä vuoden 1980 jälkeen, vuosittainen kasvu on vaihdellut välillä 0,3 ja 1 prosentin välillä, keskimäärin väestömäärä on kasvanut 322 henkilöllä vuodessa. Taloustutkimus teki vuonna 2012 muuttohalukkuustutkimuksen, jonka mukaan 18 prosenttia suomalaisista voisi ajatella muuttavansa Porvooseen. Tutkittujen 37 kaupungin joukossa Porvoo oli sijalla 11., kun mitattiin kaupunkien kokonaismielikuvaa. Tutkimuksen mukaan Porvoon vahvuuksina pidettiin sijaintia ja viihtyisää ja lapsille sopivaa asuin- ja kasvuympäristöä.[11]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoossa on 15 suomenkielistä perusopetusta antavaa koulua sekä Linnankosken lukio. Kaupungista löytyy myös ammatillista peruskoulutusta ja täydennyskoulutusta tarjoavia ammatillisia oppilaitoksia ja erityisoppilaitoksia. Korkea-asteen koulutusta antavat ammattikorkeakoulut Haaga-Helia ja Laurea ja avoimen yliopiston opintoja voi suorittaa Porvoon kansalaisopistossa.[37]

Porvoossa on kaksi terveysasemaa, läntinen ja itäinen sekä Porvoon sairaala.[38]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albert Edelfelt - Borgaflicka, 1895
Albert Edelfeltin nimikkokoulu.

Kuvataide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Walter Runeberg (1838-1920) oli Suomen varhaisimpia kuvanveistäjiä, jonka julkisista muistomerkeistä tunnetuimmat ovat J. L. Runebergin patsaat Helsingissä ja Porvoossa, Aleksanteri II muistomerkki Helsingissä ja Pietari Brahen patsas Turussa.[20]

Kuvataiteilija Albert Edelfelt (1854-1905) syntyi Kiialan kartanossa. Lukuisissa maalauksissaan hän kuvaa Porvoon kaupungin ja Haikkoon kylän maisemia.[20]

Kuvanveistäjä Ville Vallgren (1855-1940) syntyi Porvoossa, mutta asui suuren osan elämästään Ranskassa.[20]

Suomalaisen taideteollisuuden ja muotoilun uranuurtaja Louis Sparre (1863-1964) perusti Porvooseen vuonna 1897 Iris-tehtaan, jossa valmistettiin hänen suunnittelemiaan huonekaluja ja Alfred William Finchin (1854-1930) muotoilemaa keramiikkaa.[20]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhannuksen jälkeen kesä- ja heinäkuun vaihteessa järjestetään Porvoossa Taidetehtaalla vuosittainen Avanti! Suvisoitto musiikkijuhla. Porvoossa järjestetään myös RuneBar musiikkifestivaali, sekä esiintymistaiteen festivaali EPMEF (Ensimmäinen Porvoon Musiikillisen Esiintymistaiteen Festivaali).

Tirmossa järjestetään kesäisin Tirmo Blues-festivaaleja.[39]

Porvoo Jazz festival järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2013. Tapahtuman pääkonsertit pidetään Kulttuuritalo Grandissa ja niiden jälkeisiä jazzjameja useissa paikallisissa ravintoloissa.[40]

Teatteri, tanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat yhteisöt ja oppilaitokset Porvoossa tuottavat tanssi- ja teatteriesityksiä. Porvoossa ei ole kaupunginteatteria, joten teatteritoiminta nojaa erilaisten ammattimaisten ja harrastajateattereiden toimintaan. Teatteritoimintaa harjoittaa Akilleen-talossa Porvoon Teatteri ry. Ammattimaisia nomaditeattereita ovat mm. kaksikielinen ammattiteatteri Itä-Uudenmaan teatteri - Östra Nylands teater ja Jokiteatteri. Harrastajateatteri toimintaa järjestävät mm. Teaterskolan för barn och unga i Borgå, Teatterikuume ry ja Teatteri Soittorasia, esiintyvät muun muassa Taidetehtaalla ja Kultturitalo Grandissa.[41]

Porvoossa toimivia tanssikouluja ja -studioita ovat Taidetehtaan tanssikoulu, Porvoon Tanssiopisto ja Tanssiva Porvoo.[41]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) asui Porvoossa vuodesta 1837 alkaen kuolemaansa asti. Hänen kotinsa on toiminut museona vuodesta 1882 lähtien.[20]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoossa ilmestyvä ruotsinkielinen sanomalehti Borgåbladet perustettiin vuonna 1860 ja on Suomen kolmanneksi vanhin sanomalehti. Porvoossa ilmestyvät myös Uusimaa (perustettu 1894) sekä ilmaisjakelulehdet Itäväylä (ent. Vartti) (1984) ja Väre (ent. Ilta-Uusimaa) (2004).

Ruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetun porvoolaisen herkun, Runebergin tortun, kehitteli paikallinen kondiittorimestari, ja kerrotaan, että J.L. Runeberg söi niitä aamiaiseksi. Myös kansallisrunoilijan vaimo Fredrika teki leivoksia miehelleen käyttämällä niitä aineita, joita kaapeista sattui löytymään: vehnä- ja korppujauhoja, keksimuruja, manteleita, omenahilloa ja sokeria.[42]

Tunnettuja porvoolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoossa toimii noin 140 seuraa ja liikuntatoimintaa järjestävää yhdistystä, minkä lisäksi osalla seuroilla on eri lajien jaostoja. Porvoon urheiluseuroissa voi harrastaa noin 70 eri lajia ja seuroissa on yhteensä yli 17 000 jäsentä.[43]

Seuroja ovat muun muassa: Porvoon Akilles, Akilles Bandy, Akilles Fotboll, FC Futura, Old Town Shamrocks, Porvoo Hunters, Porvoon Butchers, Porvoon Tarmo, Porvoon Urheilijat, Borgå Simmare - Porvoon Uimarit, Porvoon Weikot ja PSS.

Porvoon urheiluhalleja ovat keskustassa sijaitseva Urheiluhalli, Kokonhalli, Salibandyhalli Aurora, Suistohalli sekä uimahalli. Jäähalleja on kaksi: Kokonniemen jäähalli ja sen vieressä sijaitseva Nuorisojäähalli.[44][45] Kokonniemessä toimii myös Kokonniemen laskettelukeskus.

Ulkokenttiä ovat muun muassa Porvoon keskuskenttä ja Porvoon pallokenttä.

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2016 1.1.2016. Maanmittauslaitos. Viitattu 19.2.2016.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2016. Väestörekisterikeskus. Viitattu 19.2.2016.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990 - 2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  4. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990 - 2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2016 24.11.2015. Verohallinto. Viitattu 8.1.2016.
  6. Yle: Kunnallisvaalit 2012 tulospalvelu Yleisradio.
  7. Avain omaan maahan - tietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 15. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö, 1964.
  8. a b c d e f Vihtaranta, Pertti et al.: Suomalainen tietosanakirja, osa 6, s. 385-387. Vantaa: Weilin+Göös ja Almagest Oy, 1992. ISBN 951-35-4644-6 (koko sarja, Miradur).
  9. Vessöön saaren kotisivut
  10. a b Kaupunki lukuina 8.10.2015. Porvoon kaupunki. Viitattu 20.10.2015.
  11. a b c d e f Porvoon kaupungin elinkeino- ja kilpailukykyohjelma 2014-2017 (pdf) 2014. Porvoon kaupunki. Viitattu 20.10.2015.
  12. Museot Visit Porvoo. Viitattu 10.11.2015.
  13. Galleriat Visit Porvoo. Viitattu 10.11.2015.
  14. a b c Porvoon kaupunki - Bordå stad. Kyläjaotus - Byindelning 1.1.1997 -
  15. Människor och minnen, Yle Areena 11.5.2015, viitattu 23.3.2016
  16. Porvoon kansallinen kaupunkipuisto 23.10.2015. Porvoon kaupunki. Viitattu 3.11.2015.
  17. Porvoon ruotsalainen tuomiokirkkoseurakunta Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 16.9.2012. (suomeksi)
  18. ely-keskukset http://www.ely-keskus.fi. Viitattu 6.7.2011.
  19. Uudenmaan Natura 2000-alueet http://www.ymparisto.fi. Viitattu 6.7.2011.
  20. a b c d e f g h i j k l Porvoon historia 13.10.2011. Porvoo. Viitattu 29.10.2015.
  21. Matkailijan Porvoo Porvoon kaupungin matkailutoimisto. Viitattu 19.6.2012.
  22. Tiivistelmä Ulvilan historiasta 2006. Ulvilan kaupunki. Viitattu 19.6.2012.
  23. Leena Valkeapää: Käyttökelpoinen keskiaika: Historiakulttuuria nykypäivän Ulvilassa ja Raumalla. Alue ja ympäristö, 2006, 35. vsk, nro 2, s. 79–91. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.6.2012.
  24. Kunnallisvaalit 1988 (Tilastokeskus 1989), s. 38–39, 178.
  25. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976-2012 (Tilastokeskus 2012)
  26. Kunnallisvaalit 1996 (Oikeusministeriö 1997); Kunnallisvaalit 2000 (Oikeusministeriö 2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 2004); Kunnallisvaalit 2008 (Oikeusministeriö 30.10.2008); Kunnallisvaalit 2012 (Oikeusministeriö 1.11.2012)
  27. Kuka kukin on 2015, s. 959. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
  28. Hallinto 19.10.2015. Porvoon kaupunki Sanomat. Viitattu 3.11.2015.
  29. Suomen seutukuntien kilpailukyky 2013 25.6.2015. Satamittari, Satakuntaliitto. Viitattu 20.10.2015.
  30. Tavaraliikenne Liikennevirasto. Liikennevirasto. Viitattu 10.11.2015.
  31. Porvoon vierassatama viitattu 17.7.2008
  32. Porvoon radan historiaa
  33. Lentokenttäkysymys palaa takaisin lähtöruutuun Uusimaa. 14.3.2012. Uusimaa. Viitattu 10.11.2015.
  34. a b c d e f g h i j k Suomen tilastollinen vuosikirja 1925 (PDF) (sivu 9, taulukko 11. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1924) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 19.5.2013.
  35. a b c Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (pdf) (s. 14, Taulukko 13. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1940) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 19.5.2013.
  36. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  37. Opetus ja koulutus 19.10.2015. Porvoon kaupunki. Viitattu 3.11.2015.
  38. Terveyspalvelut 2.11.2015. Porvoon kaupunki. Viitattu 3.11.2015.
  39. Tirmo Blues 1.2.2014. Tirmon saaristokeskus. Viitattu 3.11.2015.
  40. Porvoo Jazz Festival, press info 2015. Porvoo Jazz Festival. Viitattu 3.11.2015.
  41. a b Teatteri ja tanssi 13.10.2014. Porvoon kaupunki. Viitattu 10.11.2015.
  42. Runebergintorttu Visit Porvoo. Viitattu 3.11.2015.
  43. Liikunta- ja urheilualan seuratoiminta 2.3.2015. Porvoon kaupunki. Viitattu 10.11.2015.
  44. Liikuntahallit 4.3.2015. Porvoon kaupunki. Viitattu 10.11.2015.
  45. Uimahalli 2.11.2015. Porvoon kaupunki. Viitattu 10.11.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]