Piispanistuin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Piispanistuin (engl. see) on piispan kirkollinen valta, hallintopaikka, toimisto tai tuomiokirkko. Eräissä kirkoissa sillä tarkoitetaan myös piispalle tarkoitettua fyysistä istuinta esimerkiksi tuomiokirkossa (joissain teksteissä "piispan istuin", engl. apse). Vastaavasti paavin valtaa, virkaa tai virkapaikkaa tarkoittaa pyhä istuin. Joskus piispanistuimella tarkoitetaan hiippakuntaa eli piispanistuimen valta-aluetta, vaikka varsinaisesti piispanistuin ei tätä tarkoita.

Fyysinen piispanistuin eli katedra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piispan istuin, niin sanottu Korkea Istuin, Uspenskin katedraalissa

Ortodoksinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksisessa kirkossa fyysinen piispanistuin eli katedra (lat. cathedra, käsinojallinen tuoli) eli "korkea paikka" symboloi piispan valtaa. Katedra siirtyi keisareilta piispoille 400-luvulla. Termiä katedra voi käyttää myös piispan kirkollisesta vallasta. Siitä tulee sana katedraali eli tuomiokirkko, piispan ja hiippakunnan pääkirkko, jossa on katedra. Istuin on alttarin itäreunan puoliympyrää muistuttavassa ulkonemassa (apsis). Tuomiokirkossa on toinenkin fyysinen piispanistuin, kreikkalaisilla eteläseinustalla ja slaavilaisessa käytännössä keskiosassa. Luostarin johtajan istuin voi olla samantapainen.[1]

Alttarin perällä, alttari-ikonin alla oleva Korkea Istuin on myös joissain tavallisissa kirkoissa ja joissakin tsasounissa. Sillä piispa istuu epistolaa luettaessa. Istumisen ajaksi piispa riisuu omoforinsa.

Kirkkosalissa olevaa toista, aidattua korkeaa istuinta, jollainen on mm. Kuopion katedraalissa, käytetään lähinnä silloin, kun piispa on läsnä palveluksessa, mutta ei osallistu sen toimittamiseen. Tällä istuimella käytetään myös, Korkeasta Istuimesta poiketen, omoforia.

Palvelusta toimittaessaan piispa yleensä seisoo keskellä kirkkoa olevalla erillisellä korokkeella.

Luterilainen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luterilainen kirkko ei käytä fyysistä piispanistuinta, vaan kyseessä on eräänlainen menneisyyttä kunnioittamaan pyrkivä nimike, joka tarkoittaa että kyseinen kirkko tai kaupunki on hiippakunnan piispan kotipaikka.

Joissakin vanhoissa luterilaisissa kirkoissa on niin sanottuja piispantuoleja eli kuorin sisäpuolelle tai varsinaisten penkkirivien eteen sijoitettuja nojatuoleja, jotka on tarkoitettu vierailevan piispan ja hänen puolisonsa paikoiksi silloin, kun he ovat läsnä vain osallistumassa palvelukseen. Tosin monet piispojen puolisot eivät ole käyttäneet niitä jos ovat jääneet yksin istumaan tällaiseen vaan vetäytyneet kaikessa hiljaisuudessa kirkkokansan joukkoon.

Muut kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalaiskatolisella ja anglikaanisella kirkolla on samankaltaisia fyysisiä piispanistuimia kuin ortodokseilla. Helsingin Pyhän Henrikin katedraalin piispanistuimessa on Suomen apostolisen vikaarikunnan eli nykyisen hiippakunnan edeltäjän ensimmäisen piispan Michael Buckxin vaakuna.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa (katolisen kirkon) piispanistuin oli ensin Nousiaisissa, mistä se siirrettiin vuoden 1229 jälkeen Koroisiin[2]. Turkuun piispanistuin siirrettiin 1200-luvun lopulla, viimeistään tuomiokirkon vihkimisen myötä vuonna 1300.

Vuoden 2018 alusta Suomen ortodoksien arkkipiispan istuin on ollut Helsingissä, Uspenskin katedraalissa, sitä ennen Kuopiossa. Näin tehtiin arkkipiispan vaihtuessa, koska nykyään yli puolet kirkon jäsenistä asuu Helsingin hiippakunnassa ja osuus on kasvamassa. Myös vaikuttaminen on Helsingissä helpompaa.[3]

Nykyään Suomessa on useita luterilaisia ja ortodoksisia piispanistuimia sekä Helsingissä muun muassa katolinen piispanistuin.

Suomen piispanistuimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiippakuntien järjestyksenä käytetään yleisimmin niiden ikäjärjestystä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Katedra 27.9.2009. Ortodoksi.net.
  2. Seppänen 2003 s. 42
  3. Kirkolliskokous: Arkkipiispan istuin siirtyy Helsinkiin 27.11.2017. Suomen ortodoksinen kirkko.

Muut lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]