Walter Runeberg

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuvanveistäjä Walter Runeberg
Gunnar Berndtson, Walter Runeberg, 1879
Gunnar Berndtson, Walter Runeberg, 1879
Syntynyt 29. joulukuuta 1838
Porvoo, Suomi
Kuollut 23. joulukuuta 1920 (81 vuotta)
Helsinki, Suomi
Kansallisuus suomalainen
Ala kuvanveistäjä
Taidesuuntaus klassismi
Kuuluisimpia töitä J. L. Runebergin,
Aleksanteri II:n ja
Pietari Brahen patsaat

Walter Magnus Runeberg (29. joulukuuta 1838 Porvoo23. joulukuuta 1920 Helsinki) oli suomenruotsalainen kuvanveistäjä, Fredrika ja J. L. Runebergin poika. Hänen työnsä olivat aluksi ihanteellis-klassisia, liittyen lähinnä Bertel Thorvaldseniin, mutta myöhemmin hänen töihinsä tuli myös realistisia piirteitä[1].


Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Walter opiskeli Kööpenhaminassa, Roomassa ja vuodesta 1876 Pariisissa[1]. Kööpenhaminan nelivuotinen kausi sisälsi työskentelyä Bertel Thorvaldsenin opissa olleen H. V. Bissenin ohjauksessa. Tällöin hän omaksui uusklassismin ihanteita, joiden mukaan taiteen tulee vaikuttaa ihmisiin ylevöittävästi ajatuksen ja tunteen puhtauden ja muodon kauneuden avulla. Ranskan-kausi toi mukanaan realismin näkemyksiä, mutta pääosin Runeberg pysyi uusklassismin kannalla.[2] Hänen teoksiaan on muun muassa Apollo ja Marsyas (1874), Suomen ensimmäinen suuri marmoriveistos, joka toteutettin arpajaisista saaduilla varoilla[3].

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runebergin tuotannon valtajuonteena ovat muotokuvat, joita hän teki aikansa pohjoismaisista merkkihenkilöistä ja suomalaisista suurmiehistä. Hänen töitään ovat muiden muassa Johan Ludvig Runebergin patsas Helsingin Esplanadin puistossa ja Aleksanteri II:n patsas Senaatintorilla sekä Pietari Brahen patsas Raahessa ja Turun Brahenpuistossa (molemmat 1888). Aleksanteri II:n patsaalla on monivaiheinen syntyhistoria. Patsaskilpailun voittanut Johannes Takanen kuoli, ja Runebergin oli toteutettava teos Takasen suunnitelman mukaisesti.[2]

Aleksanteri II:n muistomerkin jalustan Laki-veistos, jonka hahmot tulkittiin myöhemmin Suomi-neidoksi ja Suomen leijonaksi. Veistoksesta on olemassa kaksi alkuperäisen kokoista kopiota, toinen Presidentinlinnan valtiosalissa ja toinen Säätytalon pääportaikossa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan Iso Fokus, s. 3579
  2. a b Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 234. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
  3. Walter Runeberg, Ateneumin taidemuseo.