Kulosaari

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kulosaari
Brändö
Kaupungin kartta, jossa Kulosaari korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Kulosaari korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Kaakkoinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 42
Pinta-ala 1,81 km² 
Väkiluku 3 809 (1.1.2013) 
Väestötiheys 2070 as./km²
Postinumerot 00570
Lähialueet Länsi-Herttoniemi, Herttoniemenranta, Tullisaari, Mustikkamaa-Korkeasaari, Sörnäinen
Kulosaari
Brändö Nl.
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Helsinki
Lääni Uudenmaan lääni
Maakunta Uudenmaan maakunta
Kihlakunta Helsingin kihlakunta
Perustettu 1922 Helsingin maalaiskunnasta
Liitetty 1946
– liitoskunnat Helsinki
Haaga
Huopalahti
Oulunkylä
Helsingin mlk (osittain)
Kulosaari
– syntynyt kunta Helsinki
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1945)
– maa 1,21 km²
Väkiluku 1 010
(1943)

Kulosaari (ruots. Brändö) on saari, entinen kunta ja nykyinen Helsingin 42. kaupunginosa Itä-Helsingissä. Saari sijaitsee Herttoniemen ja Sörnäisten välissä, ja sen molemmilta puolilta johtavat salmet Vanhankaupunginlahdelta Kruunuvuorenselälle. Se tunnetaan vanhana huvilakaupunginosana, joskin saarella on 1960-luvulta lähtien ollut myös jonkin verran kerrostaloasutusta. Vanhat huvila-alueet sijaitsevat pääasiassa saaren eteläisillä ja itäisillä ranta-alueilla, kerrostaloalue taas saaren keskiosassa, joka 1960-luvulle saakka oli pysynyt rakentamattomana.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asukkaita Kulosaaressa on hieman yli 3 700 (2008 alussa)[2] ja osa-alueen pinta-ala on 1,81 km². Kulosaaren asukkaiden keski-ikä on kaupungin kolmanneksi korkein, asukkaista 20,6 % on yli 64-vuotiaita.[3] Kulosaaren osa-alueeseen kuuluu myös Kivinokan niemi Kulosaaren saaren pohjoispuolella. Helsingin hallinnollisessa jaottelussa tunnetaan myös Kulosaaren peruspiiri, joka kattaa Kulosaaren osa-alueen lisäksi Mustikkamaa-Korkeasaaren osa-alueen.

Kulosaaren Domus, Kulosaarentien varrelle vuosina 1915–1916 rakennettu asuin- ja liikerakennus, joka oli 1960-luvun alkuun saakka Kulosaaren ainoa asuinkerrostalo.

Pääosa Kulosaaren asunnoista rakennettiin 1960-luvulla, sen jälkeen valmistuneita rakennuksista on vajaa viidennes ja 1960-lukua vanhempia kymmenesosa. Alueen asuntojen koko vaihtelee yksiöstä huomattavasti isompiin huoneistoihin.

Saaren pohjoisosan halki kulkevat Itäväylä ja metrorata; Kulosaaressa on yksi Helsingin metron vuonna 1982 avatuista ensimmäisistä asemista. Kulosaaresta pääsee siltaa pitkin viereiseen Mustikkamaan saareen, josta puolestaan on yhteys Korkeasaareen.

Kulosaaressa on muun muassa suomen- ja ruotsinkieliset ala-asteet sekä kaksi lukiota: suomen- ja englanninkielinen Kulosaaren yhteiskoulu (myös yläaste) ja ruotsinkielinen Brändö gymnasium. Kulosaaressa sijaitsee myös Kulosaaren tukikoti, joka on tarkoitettu asunnottomille naisille ja miehille, jotka eivät kykene omatoimiseen ja itsenäiseen asumiseen. Henkilökuntaa tukikodissa on paikalla ympäri vuorokauden ja sosiaalityöntekijä käy tukikodilla säännöllisesti viikoittain. Tukikodin toiminnan tarkoituksena on saada asukkaiden arkielämä hallintaan, jonka jälkeen asukkaat kykenisivät omatoimiseen sekä itsenäisempään asumiseen.[4]

Kulosaareen valmistui vuoden 1917 syksyllä Rantahotelli, jonka on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck. Hotellitoiminta on sittemmin lakannut ja nykyisin rakennuksessa toimii Wihuri Oy:n pääkonttori, Wihurin linna.

Entisen rantahotellin välittömässä läheisyydessä on Kulosaaren tunnetuin ravintola, Kulosaaren Casino. Casino on suosittu paikka diplomaattitapaamisille, sillä Kulosaaressa toimii usean valtion suurlähetystöjä, muun muassa Puolan, Venezuelan, Kiinan, Ukrainan, Iranin, Madagaskarin ja Irakin. Osasyynä suosioon on myös ravintolan sijainti pienellä saarella, jota turvallisuuspalveluiden on helppo vartioida uhkien varalta.kenen mukaan?

Kulosaaren hautausmaa sijaitsee pienessä Leposaaressa Kulosaaren pohjoispuolella. Kulosaareen kuuluvaan Kivinokkaan sijoittuu muun muassa Kulosaaren kartano, Herttoniemen siirtolapuutarha ja Kivinokan kesämaja-alue.

Vuonna 1959 joukko Kulosaaren kaduista nimettiin entisten tasavallan presidenttien mukaan: Ståhlbergintie, Relanderinaukio, Svinhufvudintie, Kyösti Kallion tie, Risto Rytin tie ja Marsalkantie (keskustassa sijaitseva Heikinkatu oli nimetty Mannerheimintieksi jo vuonna 1942).[5] Myöhempien presidenttien mukaan on nimetty Paasikivenkatu Taka-Töölöön vuonna 1959[6], Urho Kekkosen katu Kamppiin vuonna 1980[7] ja Mauno Koiviston aukio samoin Kamppiin vuonna 2007.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulosaari ilmasta, ylävasemmalla viereinen Mustikkamaa. Kuva vuodelta 2009.

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AB Brändö Villastad – Kulosaari-yhtiö perustettiin Helsingin kaupungin ulkopuolelle vuonna 1907 tarkoituksenaan muodostaa asumattomalle Kulosaaren saarelle uudenaikainen huvilakaupunki. Alueen asemakaavan laati yhtiön toimeksiannosta Lars Sonck. Kulosaaressa sijaitseva Vapaamuurarien kallio oli Sonckin ensimmäisessä suunnitelmassa sommitelman avulla yhteydessä saaren ehkä merkillisimpään luonnonmuodostelmaan, saaren eteläosassa sijaitsevaan laguunimaiseen sisälahteen (Gloet). Alueen asemakaavassa on myös Vapaamuurarinkuja.

Yhteiskunnallinen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulosaari kuului Helsingin maalaiskuntaan vuoteen 1922 asti, jolloin muodostettiin Kulosaaren huvilakaupunki -niminen kunta. Nimestään huolimatta Kulosaaren huvilakaupunki oli kuntamuodoltaan maalaiskunta. Kunta ehti olla toimia runsaat kaksikymmentä vuotta, kunnes se liitettiin osaksi laajenevaa Helsinkiä vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa.

Vuosina 1910–1951 Kulosaareen liikennöi raitiotielinja. Linjalla ei ollut numeroa, vaan sen tunnuksena käytettiin alkujaan kirjainta B (Brändö), myöhemmin KB.[9] Raitiovaunut kuljetettiin saareen höyrylautalla vuoden 1919 joulukuuhun saakka, jolloin ensimmäinen Kulosaaren silta avattiin liikenteelle. Nykyinen silta valmistui sen paikalle vuonna 1957.

K. J. Ståhlbergin ja hänen vaimonsa kyyditys lokakuussa 1930 alkoi Kulosaaresta, mistä heidät siepattiin 14. lokakuuta ja kyyditettiin Joensuuhun. Tapahtumat etenivät esimerkiksi nykyisellä Armas Lindgrenin tiellä (silloin Södra Strandvägen).

Liikenneyhteydet Kulosaareen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1944–1945 (PDF) (sivu 14) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 26.4.2016.
  2. Helsinki alueittain (2008)
  3. http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/15_02_23_Hki_alueittain2014_verkko.pdf
  4. http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/sosiaalinen-tuki-ja-toimeentulo/asunnottomien-tuet-ja-palvelut/tukikodit/#kulosaari
  5. Olavi Terho (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 199–200. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970.
  6. Helsingin kadunnimet, s. 125.
  7. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1982, s. 10. Helsinki: Otava, 1981.
  8. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2009, s. 24–25. Helsinki: Otava, 2008.
  9. http://www.raitio.org/ratikat/helsinki/linjasto/linjat3.htm

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]