Siirry sisältöön

Itä-Pasila

Wikipediasta
Itä-Pasila
Östra Böle
Asemapäällikönkatu
Asemapäällikönkatu
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Keskinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 17 (osa-alue 173)
Pinta-ala 0,84 km² [1]
Väkiluku 3 854[2] (31.12.2024)
Väestötiheys 4 588 as./km²
Työpaikkoja 10 253 kpl [3] (31.12.2022)
Osa-alueet osa-alue Pasilan kaupunginosassa
Postinumero(t) 00520
Lähialueet Keski-Pasila, Kumpula, Käpylä, Pohjois-Pasila, Vallila

Itä-Pasila (ruots. Östra Böle) on Helsingin Pasilan kaupunginosaan kuuluva osa-alue. 1970-luvulla entisen Mäkelän pienteollisuus- ja varastoalueen tilalle rakennetussa Itä-Pasilassa on paitsi asuntoja myös paljon virasto- ja toimistotaloja. Alueen väkiluku oli vuonna 2024 noin 3 900.[2] Osa-alue rajautuu lännessä Pasilan rautatieasemaan ja päärataan, etelässä Teollisuuskatuun ja Kumpulantiehen, idässä Mäkelänkatuun sekä pohjoisessa Käpylään.[4]

Itä-Pasila on tiiviisti rakennettu, ja rakennuskannassa on myös tornitaloja. Tiiviydeltään sitä ei kuitenkaan voi verrata kantakaupungin umpikortteleihin. Liikenneratkaisuiltaan Itä-Pasila on kaksitasoinen samaan tapaan kuin Helsingin keskustan kupeessa sijaitseva Merihaka: moottoriajoneuvoliikenne on ohjattu pääsääntöisesti alatasolla kulkeville kaduille ja jalankulku omalle betonikannelleen katuverkon yläpuolelle. Itä-Pasilaa onkin kutsuttu Euroopan suurimmaksi kaksitaso­järjestelmäiseksi asuinalueeksi.[5]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueen rakennustöitä vuonna 1974.
Rakennustöitä vuoden 1975 ilmakuvassa.

Itä-Pasilaa alettiin suunnitella 1960-luvun lopulla, kun voimakas muuttoliike Helsinkiin loi tarvetta uusille asuinnoille ja työpaikoille. Lähiön sijaan Pasilasta haluttiin kantakaupungin jatke, ”sekundaari-city”, joka olisi suorakulmaiseen ruutukaavaan perustuvaa tiivistä kompaktikaupunkia. Ensimmäinen suunnitelma, jossa Itä-Pasila oli enemmän työpaikka­kaupunginosa kuin asuinalue, valmistui vuonna 1967.[5] Moottoriajoneuvoliikenne tulisi hallitsemaan kaupunkiarkkitehtuuria: pysäköinnille varattiin erittäin paljon tilaa, ja koko Pasilan läpi suunniteltiin nelikaistaista moottoritietä,[5] joka olisi rakennettu Itäkeskuksen ja Espoon Tapiolan välille. Se olisi sijoittunut nykyisen Arndt Pekurisen puiston ja Radanrakentajantien paikalle.[6] Jalankulkijoille rakennettiin siltoja ja hissejä, ja katualue lämmitettiin.[7] Lisäksi suunniteltiin liukuportaita ja jopa liikkuvia jalkakäytäviä. Suunnittelua ohjasivat tehokkuusjattelu, teollinen rakentaminen sekä tekninen kehitys ja liikenteen kasvu.[5] Arkkitehtuurissa alettiin ihannoida strukturalismia, teknologiaa, tulevaisuutta ja jättiharppauksia. Ihannekuvissa kaupunki rakennuksineen nähtiin kuin kyberneettisenä koneena, joka kykenisi jatkuvaan muutokseen. Suuren ihmismäärän ja runsaiden palveluiden uskottiin tuovan alueelle vilkkaan suurkaupungin tuntua. Suunnitelmat olivat Suomessa siihen asti täysin ennennäkemättömiä.[7]

»”Kaikki oli muuttumassa, laajenemisen ja kasvun tilassa. Arkkitehtuurin ja paljolti vielä arkkitehtien johtaman kaupunkisuunnittelun tehtävänasettelussa tiedostettiin tarve luoda joustavia, toimivia, nopeasti pystytettäviä ja helposti laajennettavia rakennejärjestelmiä. »
(Arkkitehti Matti K. Mäkinen[8])

Itä-Pasilan asemakaava laadittiin Reijo Jallinojan Teknillisessä korkeakoulussa laatiman diplomityön pohjalta,[9] ja myöhemmin Jallinoja itse johti Helsingin kaupunki­suunnittelu­viraston projekti­päällikkönä alueen kaavoitusta.[10] Suunnitteluun osallistuivat myös arkkitehtitoimisto Juhani Katainen, suunnittelutoimisto Aarniala-Koskinen-Vormala, suunnittelutoimisto Kahri, Mikkilä, Mykkänen sekä suunnittelutoimisto Seppänen Co. Vuonna 1969 julkaistussa yleiskaavallisessa selvityksessä mainitaan useita ulkomaisia esimerkkisuunnitelmia, jotka liittyivät Pasilan suunnittelutyöhön, kuten Pariisin La Défense ja Hampurin City Nord. Vahvimmin Pasilan esisuunnitelman kaupunkiarkkitehtuuriin vaikuttivat japanilaisarkkitehti Kenzō Tangen Jugoslavian Skopjea varten laatima – vaikkakin lopulta toteutumattomaksi jäänyt – kaupunkisuunnitelma vuodelta 1965 sekä Kōfussa sijaitseva Yamanashi-yhtiön pääkonttori vuodelta 1966. Strukturalistisia vaikutteita saatiin esimerkiksi eri yliopistokampuksilla tehdyistä ratkaisuista, kuten Berliinin vapaan yliopiston suunnitelmasta vuodelta 1963. Toisaalta asuntopulan ja sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen menivät hankkeessa pian ihannearkkitehtuurin edelle, ja neutraalimman kaupunkiarkkitehtuurin koettiin tukevan sosiaalista kaupunkielämää. Kaupunkisuunnittelulautakunta vähensi kaavasta työpaikkojen osuutta ja jopa viisinkertaisti asukkaiden määrän. Useat rakennukset eivät lopulta tavoittaneet asemakaavan ideana ollutta strukturalismia.[7]

Itä-Pasilan asemakaava valmistui vuonna 1972.[5] Siinä määrätään muun muassa, että rakennuksen ikkunoita sisältävän päädyn saa rakentaa enintään 30 metrin ja ikkunattoman päädyn enintään 12 metrin päähän asuinrakennuksesta.[11] Jallinoja on korostanut pitäneensä tärkeänä sitä, että aluetta ympäröivät vihervyöhykkeet.[5]

»”Kokonaisuudesta tuli mielestäni onnistunut. Liikenteen osalta alue rakennettiin juuri sellaiseksi, kuin se oli alun perin ajateltu. Myös megastruktuuri­malli onnistui kohtalaisen hyvin.[a]»
(Arkkitehti Reijo Jallinoja[5])

Tonttien suuri rakentamistehokkuus rajoitti huomattavasti arkkitehtonisia ratkaisuja.[7] Alkuperäisestä suunnitelmasta jouduttiin karsimaan monet vapaa­muotoiset julkiset tilat, joita alueen betoni­rakenteiden sisään oli suunniteltu toimisto- ja asuin­tilojen lisäksi.[9] Kustannussyistä rakennuksista tuli alkuperäistä suunnitelmaa harmaampia ja tasapäisempiä, ja etenkin toimistotaloista tuli aiottua suurempia. Rakennuksia on luonnehdittu betonibrutalistisiksi.[12]

Itä-Pasilan asuntorakentaminen toteutettiin vuosina 1974–1978, jolloin alueella aikaisemmin olleet puiset varastorakennukset purettiin. Tilalle rakennettiin erikorkuisia betonielementtitaloja. Alueelle muutti monia Helsingin keskustassa sijainneita yrityksiä ja virastoja, minkä on arveltu säästäneen keskustan vanhaa kaupunkirakennetta purkamiselta.[12] Ensimmäiset asukkaat muuttivat Itä-Pasilaan maaliskuussa 1974.[5]

Alue sai huonon vastaanoton.[5][12][13] Arvostelua herättivät muun muassa arkkitehtuurin laatu ja rakennusten mittakaava.[5] Lisäksi liikenneverkko oli ylimitoitettu.[14] Vielä asemakaavavaiheessa Pasilaan oli kaavailtu runsaasti erilaisia palveluita, kuten uimahallia ja elokuvateatteria, mutta lopulta alueelle tuli vain peruspalvelut, ja palvelutaso vastasi lähiötä. Lähimmät terveyspalvelut sijaitsivat Alppilassa, ja myös harrastus- ja liikuntamahdollisuuksien vähyys sai Pasilan muistuttamaan lähiötä.[15] Itä-Pasilaan ei muodostunut toivottua suurkaupunki-ilmapiiriä, vaan iltaisin ja viikonloppuisin se koettiin ”melko autioksi virastokeskittymäksi”.[12] Toisaalta lasten koettiin olleen turvassa autovapaalla kävelykannella.[5] Reijo Jallinoja loi sittemmin asemakaavan myös Länsi-Pasilalle, jonka rakennuksista tuli Itä-Pasilaa matalampia,[5] ja jossa ajoradat toteutettiin pääasiassa alueen reunoille: Pasilan itä- ja länsiosat muodostivat kuin kaksi eri kaupunginosaa erilaisine ihanteineen.[16]

Itä-Pasilan vanhoista rakennuksista jäi jäljelle vain vanha asemarakennus, joka siirrettiin lähelle toiseen paikkaan Rauhanasemaksi, sekä yksi VR:n henkilökunnan asuintalo, joka säilyi alueella vielä useita vuosia myöhemmin. 2000-luvulla lukuisia taloja on peruskorjattu. Joistakin taloista on löytynyt laajoja kosteusvaurioita rakentamisen heikon laadun vuoksi. Muutamia asuntotaloja on myös maalattu uuden värisiksi.

Rakennuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asemapäällikönhovi
Vislauskujan silta ylittää Ratamestarinkadun. Taustalla Jussi TwoSevenin muraali Buba Buba (2015).

Itä-Pasilassa sijaitsee useita tärkeitä virastoja ja laitoksia, kuten Helsingin Messukeskus, Helsingin pääkirjasto, Väylävirasto, Maanmittauslaitos, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja HSL. Alueella on myös usean järjestön, kuten Akavan, Tekniikan akateemisten ja Insinööriliiton, toimistot. Kouluja alueella ovat Business College Helsinki ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Itä-Pasilan näkyvin maamerkki on Elisan linkkitorni.

Suomen Messut -osuuskunta aloitti muuton Mannerheimintien messuhalleilta Pasilaan tammikuun alussa 1975. Laajentuminen entisellä paikalla ei ollut enää mahdollista, joten oli muutettava Pasilaan. Ensimmäisten hallien kokonaispinta-ala oli 34 000 m2 ja ne saivat nimet J.K. Paasikiven halli ja U.K. Kekkosen halli. Ensimmäinen näyttely Pasilassa, Vene –75, avautui 6. helmikuuta 1975. Kaarlo Leppäsen suunnittelema Helsingin pääkirjasto avattiin Itä-Pasilassa 22. joulukuuta 1986.

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen länsilaidalla Keski-Pasilan puolella sijaitsee Pasilan rautatieasema. Asemalta kulkee useita poikittaisliikenteen bussi- ja raitiolinjoja.

Vilkasliikenteinen Mäkelänkatu sivuaa Itä-Pasilaa alueen itäreunassa. Sen varrella ei Itä-Pasilan kohdalla ole rakennuksia, vaan katua reunustaa sitä huomattavasti korkeammalle pengerretty puisto. Mäkelänkadulta kulkee tiheästi linja-autoja keskustaan.

Raitiotien ensimmäinen vaihe Itä-Pasilan läpi Pasilan rautatieasemalle valmistui vuonna 1976.lähde? Aluksi sinne liikennöi Kauppatorilta linja 2. Rataa jatkettiin Pasilansillan yli Länsi-Pasilaan ja yhä Nordenskiöldinkadulle vuonna 1985, jolloin siitä muodostettiin lopulta vuonna 2017 purettu rengaslinja 7. Vuodesta 2008 lähtien alueella on liikennöinyt myös raitiolinja 9, joka kulkee Ilmalasta Pasilan aseman kautta Jätkäsaareen. Vuonna 2024 alueella alkoi liikennöidä myös Kalasatama–Pasila-raitiotie.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Megastruktuurilla viitataan 1950-luvulla syntyneeseen ideaan futuristisesta arkkitehtuuri­sta, jossa korttelit, rakennelmat, kulkuväylät ja muu kaupunkiin kuuluva nivoutuvat osaksi yhtenäistä kokonaisuutta.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tikkanen, Tea: Helsinki alueittain 2019 (PDF) Helsingin kaupunki. Viitattu 13.8.2025.
  2. 1 2 1. 004p -- Pääkaupunkiseudun väestö osa-alueittain äidinkielen ja iän mukaan 1998- 7.5.2025. Helsingin seudun avoimet tietokannat. Viitattu 13.8.2025.
  3. ↑ 1. 003y -- Pääkaupunkiseudun työpaikat (alueella työssäkäyvät) osa-alueen ja toimialan (TOL 2008, 2-3-nro) mukaan 2008- 10.6.2025. Helsingin seudun avoimet tietokannat. Viitattu 13.8.2025.
  4. ↑ Aluejaot: Osa-alueet Helsingin karttapalvelu. Viitattu 23.6.2025.
  5. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Rantanen, Miska: Paluu tulevai­suuteen Helsingin Sanomat. 29.1.2024. Viitattu 29.1.2024.
  6. ↑ Itä- ja Länsi-Pasilan kehittämisperiaatteet (PDF) (s. 12) 1.10.2019. Helsingin kaupunki. Viitattu 23.6.2025.
  7. 1 2 3 4 Jallinoja, Reijo (toim. Schulman, Harry & Sundman, Mikael): ”Pasilan kaupunkiarkkitehtuurin taustoja”, Pasila: Helsingin uusi keskus, s. 48–53. Helsingin kaupungin tietokeskus, 1998. ISBN 951-718-091-8
  8. ↑ Mäkinen, Matti K. (toim. Schulman, Harry & Sundman, Mikael): ”Pasilan esimerkki”, Pasila: Helsingin uusi keskus, s. 27. Helsingin kaupungin tietokeskus, 1998. ISBN 951-718-091-8
  9. 1 2 Turpeinen, Oiva; Herranen, Timo & Hoffman, Kai: Helsingin historia vuodesta 1945, 1. osa, s. 196. Helsingin kaupunki, 1997. ISBN 951-772-920-0
  10. ↑ Rakennustaiteen valtionpalkinto arkkitehti Reijo Jallinojalle 23.9.2005. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 18.1.2013.
  11. ↑ Takala, Sami: Purkaminen | Itä-Pasilan asukas mittasi laserilla, miten lähelle uutta taloa sovitetaan – Tulos kauhistutti Helsingin Sanomat. 21.10.2022. Viitattu 24.10.2022.
  12. 1 2 3 4 Hägg, Niina; Marjomaa, Ulpu; Pakarinen, Ida & Pääkkönen, Leo: Itä-Pasila – kaupunkia kahdessa tasossa 29.4.2022. Helsingin kaupunki. Viitattu 1.7.2024.
  13. ↑ Mustonen, Pertti & Rytilä, Pekka: Kaupunkiratakirja 2002 : Helsinki - Huopalahti - Leppävaara, s. 164–165. Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki, Ratahallintokeskus, 2002. ISBN 951-718-876-5
  14. ↑ Korhonen, Reijo (toim. Schulman, Harry & Sundman, Mikael): ”Pasila-projektista”, Pasila: Helsingin uusi keskus, s. 42. Helsingin kaupungin tietokeskus, 1998. ISBN 951-718-091-8
  15. ↑ Siikala, Juhani (toim. Schulman, Harry & Sundman, Mikael): ”Pasilan yrityskeskittymä monipuolistaa palveluitaan”, Pasila: Helsingin uusi keskus, s. 58. Helsingin kaupungin tietokeskus, 1998. ISBN 951-718-091-8
  16. ↑ Schulman, Harry & Sundman, Mikael: Pasila: Helsingin uusi keskus, s. 11. Helsingin kaupungin tietokeskus, 1998. ISBN 951-718-091-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Itä-Pasila&oldid=23680295”