Pihlajisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo osa-alueesta Helsingissä. Muista merkityksistä katso Pihlajisto (täsmennyssivu).
Pihlajisto
Rönninge
Kaupungin kartta, jossa Pihlajisto korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Pihlajisto korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Koillinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 386
Pinta-ala 0,60[1] km² 
Väkiluku 2 486
Väestötiheys 4257lähde? as./km²
Osa-alueet on itse osa-alue Malmin kaupunginosassa
Postinumero(t) 00710
Lähialueet Pihlajamäki, Pukinmäki, Veräjälaakso, Veräjämäki, Viikinmäki, Viikinranta, Viikin tiedepuisto

Pihlajisto (ruots. Rönninge) on Malmin kaupunginosaan kuuluva, vajaan 2 500 asukkaan osa-alue Helsingissä, noin 7 kilometriä keskustasta koilliseen. Lähellä Lahdenväylää sijaitseva tiivis kerrostalolähiö rakennettiin 1970-luvun alkupuolella täydentämään viereistä Pihlajamäen asuinaluetta. Kerrostalojen lisäksi Pihlajistossa on pienemmissä määrin myös rivitaloja, omakotitaloja ja paritaloja. Pihlajiston lounaispuolelle, Lahdenväylän, Vantaanjoen ja Herttoniemen vanhan satamaradan väliselle alueelle on rakentunut Viikinmäen uusi asuinalue.

Pihlajistossa asui vuoden 2016 alussa 2 486 asukasta. Työpaikkoja alue tarjosi 146 hengelle. Kaupungin hallinnollisessa jaossa alue lasketaan osaksi Latokartanon peruspiiriä,[1] kiinteistöjaotuksessa kuitenkin osaksi Malmin kaupunginosaa.lähde?

Pihlajisto on Pihlajamäen ja Viikinmäen tavoin kallioista ja korkeaa seutua, joka on ollut merenpinnan yläpuolella jo useita tuhansia vuosia. Esihistoriallisella ajalla matalammalla sijaitsevat lähiseudut olivat meren peittämiä.lähde?

Luonnehdinta alueesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihlajistolle tyypillisiä 1970-luvulla rakennettuja kerrostaloja. Kuvan rakennukset ovat peruskorjattuja.
Pihlajisto luoteesta eli nykyisen Savelanpuiston suunnasta vuonna 1978. Taustalla Lahdenväylä.

Pihlajisto on tyypillinen tiiviisti rakennettu 1970-luvun lähiö, viereisen Pihlajamäen laajennus. Myös Pihlajistossa on korkeita taloja: useimmat talot ovat 9-kerroksisia. Alueen kaakkoisosassa koulua vastapäätä on matalampaa tuotantoa. Parhaat ja kalleimmat näköalat ovat Viikinmäessä vanhan satamaradan länsipuolella, jonne on 2000-luvulla rakennettu uusia, korkeatasoisia 9-kerroksisia torneja.

Vanha Pihlajisto muistuttaa Espoon Kirstinmäkeä. Alue on rakennettu mäen päälle. Pienen ostoskeskuksen erikoisuutena on syvä, kuoppamainen piha. Kaupunginosa on myös lähellä Vantaanjoen viheralueita. Korkeat kalliot reunustavat jokea Pihlajiston puolella. Mäen päällä on Viikinmäen jätevedenpuhdistamo, josta jätevedet lasketaan mereen Katajaluodolle pitkässä putkessa. Varsinainen puhdistamo on kallioluolissa maan alla.

Pihlajistosta johtaa Pihlajamäkeen muutama kävelypolku, joista yksi lähtee ostoskeskukselta suoraan pohjoiseen, sukeltaa pieneen, soiseen kanjoniin, ohittaa Vuolukiventien pohjoispuolelta ja loppuu Rapakiventielle Suomen suurimpiin kuuluvien hiidenkirnujen luokse.lähde?

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihlajisto oli aikakaudelleen tyypillinen aluerakentamisen filosofialla toteutettu tiivis, yhtenäinen ja kerralla rakennettu asuinalue[2]. Vuonna 1969 Helsingin kaupunki asetti tavoitteeksi saavuttaa 600 000:n asukasmäärä vuoteen 1974 mennessä, eli kasvua tarvittiin 25 000 asukkaan verran. Tämä vaikutti realistiselta, koska edellisten neljän vuoden aikana asukasmäärä oli kasvanut 30 tuhannella, mutta myöhemmin ilmeni että kasvu pysähtyi ja väkimäärä pysyi lähes samana vuoteen 1975 asti. Joka tapauksessa tavoitteen toteutumiseksi päätettiin rakentaa Pihlajiston lähiö Pihlajamäen kupeeseen, ja hankkeeseen tulivat mukaan yritykset Sato ja Polar, jotka halusivat vaihtaa Kirkkonummella ja Vantaalla omistamiaan maita rakennusoikeuteen Pihlajistossa. Pentti Riihelän johdolla alue kaavoitettiin nopeasti huhtikuun ja heinäkuun 1969 välillä paljon Pihlajamäkeä tiiviimmäksi, ja perusteellisen arkkitehtisuunnittelun sijaan otettiin käyttöön Saton jo valmiiksi piirretyt lamellitaloratkaisut.[3]

Rakentaminen alkoi marraskuussa 1969, ja ensimmäiset asukkaat pääsivät muuttamaan taloihin jo lokakuussa 1970. Alueen keskelle talot nousivat 6–9-kerroksisina ja laidoille 3–4-kerroksisina. Ostoskeskuksen rakentaminen viivästyi kiistaan nuorisotilojen sijainnista; niitä ei lopulta rakennettu lainkaan, mikä myöhemmin kostautui häiriöongelmina. Yli kolmannes asukkaista muutti Pihlajistoon Helsingin kantakaupungista ja vain 10 prosenttia muualta Suomesta.[3]

1990-luvun puolivälissä asukkaiden yhteistoiminta virisi ja alueen viihtyisyyttä alettiin parantaa osin talkoovoimin. Muun muassa Montuksi kutsuttu keskusaukio sai viihtyisämmän ilmeen ja lapsille tehtiin seikkailupuisto. Pihlajisto otettiin myös Myllypuron, Kontulan ja vanhan Vuosaaren rinnalla Valtion asuntorahaston lähiöprojektin pilottikohteeksi.[4]

Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihlajistossa sijaitsee Helsingin kaupungin taidemuseon julkinen veistos Alkumuna, joka kuvaa Kalevalan ensimmäisen runon säettä. Budapestin kaupunki lahjoitti Helsingille teoksen 1971. Veistos tunnetaan myös nimellä Maailman synty. Se sijaitsee Salpausseläntiellä keskeisellä paikalla. Teoksen veistäjä, unkarilainen taiteilija Tamás Ortutay, oli teoksen paljastushetkellä 13. syyskuuta 1971 Suomessa stipendiaattina.[5]

Pihlajiston asukasyhdistys ja pyrkii parantamaan lähiön ulkonäköä eri projektein. Esimerkiksi vuonna 1999 Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus myönsi 10 000 markan määrärahan Pihlajiston Kalevala-aiheiselle mosaiikkiprojektille.[6] Pihlajistolaiset tekivät talkootyönä betonielementtejä koristamaan savimosaiikkiteoksia, jotka kuvasivat Kalevalan eri tapahtumia.

Helsingin nimikkopuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin nimikkopuu, vaahtera, kasvaa Pihlajiston ala-asteen pihalla. Kaupunki omistaa puun ja se on Ympäristölautakunnan vuonna 1998 (§453) nojalla rauhoitettu. Vaahtera on valittu Helsingin kauneimmaksi vaahteraksi vuonna 2000, kaupungin 450-vuotisjuhlan kunniaksi.lähde?

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihlajiston ostoskeskus
K-Market Pihlajisto

Pihlajiston ostoskeskus valmistui vuonna 1973, kun asuinalueen rakentaminen oli puolivälissä.[7] Pihlajiston keskustassa, niin sanotun montun ympärillä, on keskittymä palveluita: apteekki, pizzeria, kioski, kukkakauppa, ruokakauppa, baari, parturi-kampaamo, muita pieniä yrityksiä, Aulangon päiväkoti ja leikkipuisto Salpausselkä. Pihlajiston Pihlajamäen puoleisella rajalla sijaitsee vuonna 1978 valmistunut Pihlajiston ala-aste.[8] Helmikuussa 2021 Pihlajistoon avattiin K-kauppa. [9]


Julkiset liikenneyhteydet

Pihlajiston läpi kulkee bussilinja 71 sekä ruuhkalinja 71B, yölinja 77N ja lähibussi 701.[10] Lisäksi Viikinmäen ja Pihlajiston rajalla kulkee runkolinja 550.[8]

Kierrätys

Ongelmajätettä ja paristoja ottaa vastaanlähde? ABC-liikennemyymälä lähellä Pihlajiston rajaa Viikin tiedepuistossa,[8] ja lähin Lassila & Tikanojan pienmetallinkeräyspiste on Johtokiventiellä Pihlajamäessä. Viikin Prismassa (Viikintori 3, 00790 Helsinki) sijaitsee myös kierrätyspiste. Kaupan pysäköintihallissa (pohjoisseinämällä) on ekopiste, jossa voi kierrättää muun muassa keräyspaperin, kartongin, sekavärisen lasin, metallipakkaukset, paristot ja energiajakeen.lähde?

Viikissä kauempana on Latokartanonkaarella Valintatalon pysäköintitasanteella myös YTV:n keräyspiste. Osoite on Tilanhoitajankaari 2/Vouti Björnraminkuja 1 Kaupan pysäköintitaso. Tässä pisteessä kerätään lasia, paperia, kartonkia, paristoja, pienmetallia ja vaatteita.lähde?

Väkiluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Väkiluku
2003 2 836[11]
2005 2 758[12]
2008 2 682[13]
2011 2 624[14]
2012 2 718[15]
2015 2 644[16]
2016 2 486[1]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pihlajisto kuvattuna kaukaa Pihlajamäen kallioilta.

    Pihlajisto kuvattuna kaukaa Pihlajamäen kallioilta.

  • Salpausseläntietä ostoskeskuksen kohdalla.

    Salpausseläntietä ostoskeskuksen kohdalla.

  • Tiirismaantie

    Tiirismaantie

  • Hattelmalantie

    Hattelmalantie

  • Aulangontie

    Aulangontie

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Helsinki alueittain 2016 (PDF) Helsingin kaupunki Tietokeskus. Viitattu 29.3.2018.
  2. ↑ Autio, Anna: Pentti Riihelä, yhdyskuntasuunnittelun tutkija rakennettuhyvinvointi.fi. 2019. Viitattu 20.5.2023.
  3. ↑ a b Tiivistä tehtiin tulipalokiireellä. (Lähde: Seurantatutkimus Pihlajistosta. Kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja B:4/74.) Helsingin Sanomat, 23.9.1996, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
  4. ↑ Ikioma lähiöuudistus. Helsingin Sanomat, 23.9.1996, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
  5. ↑ Julkiset veistokset 2001. Helsingin kaupungin taidemuseo. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 28. tammikuuta 2007.
  6. ↑ Milla Sundell: Mosaiikkia Pihlajistoon 3. huhtikuuta 2000. Pihlajiston Asukasyhdistys PNV ry. Viitattu 28. tammikuuta 2007.
  7. ↑ Etusivu - Pihlajisto Kaupunginosat.net. 14.1.2015. Viitattu 28.3.2018.
  8. ↑ a b c Helsingin kaupungin paikkatietopalvelu Helsingin kaupunki. Arkistoitu 17.6.2013. Viitattu 24.6.2013.
  9. ↑ Kovassa nosteessa olevaan Pihlajistoon avataan uusi kauppa – Samaan yhteyteen tulossa myös Postin pakettiautomaatti Helsingin uutiset. Viitattu 6.2.2021.
  10. ↑ Uudet bussilinjat HSL.fi. Helsingin Seudun Liikenne. Arkistoitu 31.8.2017. Viitattu 29.3.2018.
  11. ↑ Helsinki alueittain 2003 Helsingin kaupunki Tietokeskus. Viitattu 24.6.2013.
  12. ↑ Helsinki alueittain 2005 (PDF) Helsingin kaupunki Tietokeskus. Viitattu 24.6.2013.
  13. ↑ Helsinki alueittain 2008 (PDF) Helsingin kaupunki Tietokeskus.
  14. ↑ Helsinki alueittain 2011 Helsingin kaupunki Tietokeskus. Viitattu 24.6.2013.
  15. ↑ Helsinki alueittain 2012 Helsingin kaupunki Tietokeskus. Viitattu 24.6.2013.
  16. ↑ Helsinki alueittain 2015 (PDF) Helsingin kaupunki Tietokeskus. Viitattu 12.1.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pihlajisto&oldid=21582546”