Etu-Töölö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etu-Töölö
Främre Tölö
Kaupungin kartta, jossa Etu-Töölö korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Etu-Töölö korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Eteläinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 13
Pinta-ala 1,13[1] km² 
Väkiluku 14 750 (1.1.2017) 
Väestötiheys 13053 as./km²
Osa-alueet osa Kampinmalmin peruspiiriä.
Postinumerot 00100
Lähialueet Taka-Töölö, Kamppi, Lauttasaari, Kluuvi, Lapinlahti, Ruoholahti

Etu-Töölö (ruots. Främre Tölö) on Helsingin 13. kaupunginosa, joka kuuluu Kampinmalmin peruspiiriin. Helsingin kaupungin hallinnossa Etu-Töölö sai nimensä vuonna 1959, kun Töölö päätettiin jakaa kahtia Etu- ja Taka-Töölöön. Nykyään Etu-Töölö luetaan Helsingin keskustaan ja Töölö kantakaupunkiin.

Etu-Töölössä on asukkaita 14 124 (1. tammikuuta 2014) ja työpaikkoja 6 494 (31. joulukuuta 2012).[2] Kaupunginosan asukkaista suomenkielisiä on 82 %, ruotsinkielisiä 12 % ja muunkielisiä 6 %.

1910–1930-luvuilla tiiviiksi rakennettu kaupunginosa on yhtenäinen ja arkkitehtuuriltaan homogeeninen alue, jolle ovat ominaisia korkeiden rakennusmassojen sisäänsä sulkemat suuret, puistomaiset ja tehokkaasti rakennetut umpikorttelit, jotka luovat yhtenäisiä katunäkymiä, kuten esimerkiksi Museokatu, Runeberginkatu, Hesperiankadut ja Hesperian puisto, Mechelininkatu, Caloniuksenkatu, Väinämöisenkatu, Sammonkatu ja Tunturikatu. Temppeliaukion ympärillä rakennukset muodostavat pyöreän, suljetun kaupunkitilan.

Kaupunkikuvassa lomittuvat rakennustyylillisesti myöhäisjugend, 1920-luvun klassismi ja alkava funktionalismi. Alue on rakennettu vaikeaan kallioiseen maastoon ja sen erottaa tiiviistä rakennustyylistä, harmoniasta ja punatiilisistä korkeista kerrostaloista.

Näkymä Temppelikadulta, kuvassa on Etu-Töölölle tyypillisiä punatiilitaloja.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etu-Töölö rajautuu etelässä Pohjoiseen Rautatiekatuun, lännessä Hietaniemenkatuun ja Seurasaarenselkään siten, että Hietaniemen uimaranta, Taivalluoto ja Taivallahti kuuluvat Etu-Töölöön. Pohjoisessa rajana on Pohjoinen Hesperiankatu, idässä Töölönlahti, Finlandiatalon ulkoseinä ja Mannerheimintie Eduskuntatalon kohdalla. Tarkat aluerajat löytyvät Helsingin kaupungin Kiinteistöviraston paikkatietopalvelusta, kohdasta Kaupunginosajako.[3]

Helsingin vanha kartta 1900-luvulta, kartassa näkyy myös Etu-Töölön alkuperäinen kaava.

Alueen ja nimen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Töölön seudun vanhinta asutusta on Töölön kylä (Tölö by), joka on mainittu asiakirjoissa 1400-luvulla. Kylä on sijainnut oopperatalon lähistöllä, mutta sen alueeseen luettiin kuuluvaksi lähes koko nykyinen kantakaupunkialue nykyisen Pasilan ratapihan kohdalla sijainneesta Töölönjärvestä aina Helsingin niemen eteläisimpiin rantakallioihin ja saariin.

Töölön kylän varhaisimmat tunnetut kirjoitusasut ovat Töloby (1543), Tölom (1545) ja Tölleby (1546). Tämän jälkeen kirjoitusasut Töloo, Tölo ja Thöle alkavat vallata alaa. Nimen alkuperä on hämärä, ja sitä on eri lähteissä veikkailtu alkuperältään suomalaiseksi ja ruotsalaiseksi. Nimen alkuperää on selvitetty mm. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisemassa Kaupunkinimistön historiaa -verkkojulkaisussa. Nimen suomenkielinen vastine Töölö tuli käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Se virallistui vuonna 1909.[4]

1800-luvulla Töölö oli vielä kaupungin varsinaisen rakennetun alueen ulkopuolella. Siellä oli kaupungilta vuokratuilla tonteilla joukko huviloita, joissa asui varsinkin teollisuuden ja käsityön palveluksessa toimineita henkilöitä. Tältä ajalta ovat peräisin esimerkiksi sellaiset keskeiset töölöläisnimet, kuin Arkadia tai Hesperia, jotka ovat olleet alueella sijainneiden huviloiden nimiä. Myös esimerkiksi Apollonkadun ja Minervankadun nimet on luotu vanhojen huvilannimien pohjalta.[5]

Fredrikinkatu 64. Kuvassa olevat keltaiset talot ovat vanhempaa myöhäisjugendia.

Ensimmäinen asemakaavaehdotus Etu-Töölöä varten laadittiin vuonna 1883 pääasiassa työväenasuntojen rakentamista varten. Sitä ei kuitenkaan toteutettu. Etu-Töölön arvonnousu ymmärrettiin pian Helsingin laajentuessa vahvasti pohjoiseen. Työväenasuntoja alettiin suunnitella Vallilaan.

Töölön alueesta järjestettiin Suomen ensimmäinen asemakaavan suunnittelua koskeva arkkitehtikilpailu vuosina 1899–1890.selvennä Kilpailuehdotuksen pohjalta asemakaava vahvistettiin vuonna 1906, ja sen mukaisesti alueelle alettiin 1910-luvun alussa rakentaa kerrostaloja. Ensimmäiset jugendtyyliset kerrostalot rakennettiin etupäässä Kansallismuseon läheisyyteen.

Tonttien myynti ja rakentaminen tapahtui perustajaurakointina. Kausi edusti tyylillisesti myöhäisjugendia. Uusien kerrostalojen rakentamisen myötä alueesta muodostui virkamiesten ja keskiluokan toimihenkilöiden vakavarainen kaupunginosa. Etu-Töölön kaupunkikuvaa leimasivat porvarillinen arvokkuus, väljemmät asunnot ja niiden edustavimmat huoneet avattiin ilmansuunnasta riippumatta kadulle.

Asuntotuotanto hiipui vuosikymmenen lopulla, mutta vilkastui jälleen 1920-luvun puolivälin aikoihin, jolloin tyyli-ihanteet olivat muuttuneet myöhäisjugendista tiiliklassismiin ja klassismiin. Suuren osan alueen tiilisistä asuintaloista suunnittelivat rakennusmestarit arkkitehtien viitoittamaan tyyliin. 1930-luvulla vallalla oli vaalea funktionalismi. Osa Etu-Töölöstä rakennettiin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.

Rakentaminen ja asuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennustyyleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmakuva Etu-Töölöstä. Etualalla Eduskuntatalon katto.

1910-luvun jugendiksi tai art nouveauksi kutsuttu uusi, kertaustyylien kierteen katkaiseva suuntaus levisi Keski-Euroopasta Suomeen 1890-luvulla. Tyylin tunnuspiirteinä olivat vapaa arkkitehtuuri, jossa korostuivat epäsymmetria, joutsenkaulaviiva, kukka- ja lehtiornamentit sekä eläinaiheet. Etu-Töölön 1910-luvulla rakennettu asuntoarkkitehtuuri edustaa jo myöhäisjugendia, koristeaiheet ovat maltillisia ja ennakoivat siirtymää kohti 1920-luvun klassismia. Talojen julkisivut ovat riisuttuja kansallisromanttisista aiheista ja koristeornamentit perustuvat abstrakteihin kuvioihin ja ikkunoiden sekä erkkereiden sommittelu on säännöllistä.[6]

1920-luvulla Etu-Töölön katunäkymille on tyypillistä kahden erilaisen tyylikauden sopuisa lomittuminen. Kortteleiden arvokkaimmat kulmatontit on suurelta osin rakennettu 1910-luvun alussa myöhäisjugendtyyliin ja niitä yhdistävät kadunpätkät on täydennetty 1920-luvun lopun klassismia edustavilla rakennuksilla. Uusia vaikutteita haettiin antiikin klassisista pylväsjärjestelmistä, renessanssista ja Italian kansanrakentamisen tutusta empirestä. Esikuvan monille arkkitehtuurin ilmiöille tarjosi Ruotsi, ja pohjoismaista yhteenkuuluvuutta korostettiin muutoinkin itsenäisyyden ensivuosikymmeninä. Usein 1920-luvun klassismia kutsutaan myös pohjoismaiseksi klassismiksi. Koristeaiheet muuttuivat tyylitellymmiksi ja sileän seinäpinnan ala rakennusten julkisivuissa kasvoi.[7]

Runsas rakentaminen vaati standardisoimista ja valvontaa. Etu-Töölössä otettiin käyttöön uusi rakennustarkastuskeino vuoden 1923 jälkeen: tonttien ostajat joutuivat sitoutumaan korttelikohtaisesti vahvistettuihin julkisivukaavioihin. Siksi moni Etu-Töölön 1920-luvulla rakennetuista kadunpätkistä noudattaa yhtenevää kattokulmaa, räystäslinjaa, julkisivun perusjakoa ja aukotusta. Rakennukset ovat lähes poikkeuksetta 6–7-kerroksisia. Klassistinen tyyli antoi hedelmällisen pohjan yhtenäisyydelle, julkisivun sommittelu lähti katunäkymästä – ei kuitenkaan sisätilasta. Yhtenäisen kaupunkikuvan muodostumiselle olennaista oli suunnittelijoiden taidon, ja myös taitamattomuuden tasapainottuminen. Julkisivukaavioita laati Etu-Töölöä varten muun muassa arkkitehti Birger Brunila. Tämä käytäntö jäi pois vasta 1930-luvun loppupuolella.

Julkisivukaavioiden lisäksi vakiintui myös asuntojen pohjaratkaisujen toistaminen. Julkisivujen vaihtelevuus säilyi käsityövaltaisen rakentamistavan ja yksilöllisen koristelun ansiosta. 1920-luvun kaupunkikuvasta on löydettävissä renessanssipiirteitä sekä tyyliteltyjä klassisia yksityiskohtia, kuten esimerkiksi medaljonkeja, frontoneita eli päätykolmioita, pilastereita ja ornamentteja. Koristelua on lisätty tavallisimmin kehystämään ovia ja ikkunoita.[8]

Kuvassa on Runeberginkatu 19, tyypillinen etutöölöläinen vuonna 1922 rakennettu renessanssipalatsin kolmijakoa noudattava asuintalo.

Etu-Töölön julkisivujen jäsentelyssä on saanut alun renessanssipalatsista peräisin olevasta kolmijaosta:

  • katutason kerros on käsitelty kivijalkana,
  • välikerrokset ns. juhlakerrosten tapaan runsaimmin koristeltuina,
  • ylin kerros omanaan, usein sisäänpäin porrastettuna,
  • kerrosjaot on erotettu toisistaan vaakalistoin.

Asuinrakennusten töölöläinen piirre on tummaksi poltetun tiilen käyttö puhtaaksimuuratuissa julkisivuissa. Vuosisadan vaihteessa oli tehty tiilijulkisivuja vain vähän. Syynä tähän olivat muun muassa tuontitiilen korkea hinta ja punatiilen yhdistäminen teollisuusrakentamiseen. Suosituksi tulleen tiilirakentamisen esikuvana toimi hollantilainen ja tanskalainen asuntoarkkitehtuuri. Tiilijulkisivuista tehtiin Etu-Töölössä sileitä ja muurimaisia, ja niitä aukottavat säännöllisesti sommitellut ikkunat. Ornamentin ja koristelun käyttö usein rajoittui muuraustekniikoihin, mutta lähempi julkisivujen tarkastelu paljastaa muurareiden taituruuden. Punatiilikaupunkia moitittiin jo 1930-luvulla synkäksi, mutta pihan puolet on tehty viihtyisiksi rappaamalla ne vaaleiksi.[6]

1930-luvulle siirryttäessä tyyliä on kutsuttu abstraktiksi, pelkistetyksi tai riisutuksi klassismiksi, josta siirtymä funktionalismiin ei ollut suuri. Funkiksen toiminnasta ja rakennuksen sisäisistä tarpeista lähtenyt, valoa ja hygieniaa korostava suunnittelutyyli ehti vaikuttaa Etu-Töölön viimeisiin, 1930-luvulla rakennettuihin kortteleihin lähinnä kaupunginosan länsi- ja pohjoislaidoilla. Kaikkiaan Etu-Töölön alueelle rakennettiin 1930-luvulla noin kuusikymmentä funkistaloa, jotka olivat usein punatiiliverhoiltuja.[9]

Tunnettuja rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Arkkitehtuurikohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistolaatta Arkadiankadu 20:n seinässä Runeberginkadun risteyksessä.
  • As Oy Arkadiankatu 20 (rakennusmestari Leuto A. Pajunen, rakennuttaja Veljekset Pajunen 1924). Ajan hengen mukaan 75 asunnon asuintaloon rakennettiin keskuskeittiö, joka toimi vuoteen 1982 saakka. Ruoka tilattiin keittiöstä ja se toimitettiin jokaisessa porraskäytävässä olevan ruokahissin avulla kerroksiin. Asunnoissa oli vain pieni keittonurkkaus, jossa pöydällä oli kaksiliekkinen kaasuhellataso. Talossa ovat asuneet säveltäjä Leevi Madetoja puolisonsa runoilija Hilja Onervan kanssa sekä taiteilija Kauko Käyhkö.
  • As Oy Hesperiankatu 22, Eteläinen Hesperiankatu 11 - Apollonkatu 23 (arkkitehti Jalmari Peltonen 1938). Kortteli pysyi pitkään rakentamattomana hankalan maastonsa vuoksi. Tontilla sijaitsi alun perin Bergan huvila-alueen puutaloja. Alueen nuoriso huvitteli kallioilla rakentamalla hyppyrimäkiä jyrkkään rinteeseen. Korttelin nuorin rakennus on Reitzin säätiön omistama funkistalo, joka tunnetaan taiteilijaravintola Elitestä. Talon rakennutti rakennusmestari Lauri Reitz, joka ansaitsi gryndaamalla suuren omaisuuden, jonka hän sijoitti taiteeseen ja antiikkiin. Perheen ylimmän kerroksen asunnossa, joka on muutettu kotimuseoksi, on nähtävissä säätiön mittavat kokoelmat. Ravintola Elite tuli tunnetuksi taiteilijakoti Lallukan asukkaista kuten Tauno Palosta ja Matti Pellonpäästä, jotka ovat saaneet nimilaatat kantapöytiinsä. Eliten sisustus on säilynyt lähes alkuperäisessä funkistyylissä. Eliten terassi (avattu 1939) ulottuu Mika Waltarin muistomerkille saakka.[10]
Rakennusmestari Leuto A. Pajunen suunnitteli monia rakennuksia Etu-Töölöön. Suunnittelijan nimikirjaimet Arkadiankatu 16:n seinässä.
  • As Oy Kotirinne, Pohj. Rautatiekatu 11 – Nervanderinkatu 1 – Ainonkatu 4 (arkkitehti Usko Nyström 1911). Myöhäisjugendtyylisen asuintalon rakennutti joukko opettajia.[10]
  • As Oy Mechelin, Museokatu 46 - Mechelininkatu 29.(arkkitehti Sigurd Frosterus 1928). Frosteriuksen keskikauden keskeiseen tuotantoon kuuluva talo muodostaa oikeanpuolisen läntisen ”portin” Museokadun yhtenäiseen katutilaan. Sekä talon kadun että pihanpuoliset julkisivut ovat Sigurd Frosteriuksen signeeraamia.[11]
  • As Oy Mursu, Museokatu 44 (arkkitehti W. G. Palmqvist 1929). Sonckin korttelia vastapäätä on samaan arkkitehtoniseen kokonaisuuteen kuuluva yhtenäinen suurkortteli.[10]
  • As Oy Nervanderin katu 5 (rakennusmestari Emil Svensson 1914, korotus 1933). Myöhäisjugendisessa julkisivussa on nähtävissä runsaasti jugendiin kuuluvia eläin- ja kasviaiheita sekä toisaalta klassismiin viittaavia geometrisia aiheita. Rakennusmestari oli tuottelias suunnittelija, joka vaikutti laajalta Etu-Töölön rakentamiseen 1910- ja 1920-luvun rakennusvaiheiden aikana.[10]
  • As Oy Pergola Bost Ab, Väinämöisenkatu 29 (arkkitehti Sven Kuhlefelt 1934). Korttelijonon mielenkiintoisin rakennus, jossa porttikäytävä päättyy pihalla pergolan kattamaan tasanteeseen ja suihkukaivoon. Suihkukaivossa iloitsee Felix Nylundin veistämä kalapoikahahmo. Tunnettu kuvanveistäjä Nylund on veistänyt muun muassa. Kolmen sepän patsaan Mannerheimintien varrella. Asuntoihin suunniteltiin erikoisia mukavuuksia kuten kattolämmitys, jolla vältettiin epäesteettiset patterit, ylösaukeat ikkunat, ylimpiin asuntoihin suunniteltiin kattoikkunat ja talon jätehuolto toimi vaijerivetoisilla vaunuilla, jotka talonmies tyhjensi.[12],[10]
1920-luvulla rakennusbuumin aikana rakennusmestareiden suunnittelemia (Runeberginkatu 17, 19, 21) punatiilisiä klassismia edustavia asuintaloja, joita yhdistää iso vihreä suurkortteli sisäpihalla.
  • As Oy Sammonkatu 1 – Temppelikatu 19 – Runeberginkatu 31 (arkkitehdit Kaarlo Borg, Siren ja Åberg 1924). Asuinrakennus on huolellisesti massoitettu punatiilinen kerrostalo, johon arkkitehti Borg myös itse perheineen muutti. Talolle antaa ilmettä 16-ruutuinen ikkunajako. Klassistinen muotokieli yhdistettynä punatiileen on perua Tanskalaisesta rakennustyylistä. Harjakaton päädyssä on ristikoristeet ja kellotornimainen lipputanko jalustoineen.[10]
  • As Oy Temppelikatu 1 – Nervanderinkatu 10 (arkkitehdit L.P. Schischko ja M. G. Tschajko 1913). Maaston korkeusero näkyy talon julkisivussa ja korttelin pihoissa. Kerrostalo edustaa myöhäisjugendia ja klassisia elementtejä. Julkisivussa on koristellut klassistiset pilasterit kapiteeleineen.[10]
  • As Oy Tusculum Bost Ab, Töölönkatu 8 - Cygnaeuksenkatu 7 (arkkitehti Gustaf Estlander 1911). Asuintalo edustaa tyylillisesti myöhäisjugendia. Cygnaeuksenkadun puolella talon julkisivua on vedetty sisäänpäin, jotta tontin terävään kulmaan sijoittuville asunnoille on saatu tyydyttävät valaistusolosuhteet.[10]
  • As Bost Ab Tölögatan, Töölönkatu 7 (arkkitehti Sigurd Frosterus 1910). Asuinrakennus valmistui ensimmäisenä uuden kaavan mukaisena asuintalona ja katujulkisivuissa käytettiin poikkeuksellisesti fajanssikaakeleita. Pihajulkisivu on vapaamuotoisempi ja sommittelultaan jugendmainen. Arkkitehti perusti itse talon rakentaneen yhtiön ja muutti perheineen taloon. Hän johti Suomessa rationaalista, saksalaisvaikutteista arkkitehtuurityyliä, jota ohjasi jugendarkkitehtuuri ja 1920-luvun klassismi.[10]
  • Hakasalmen huvila, Helsingin kaupunginmuseo, Karamzininranta 2 (arkkitehti E. B. Lohrmann 1847). Renessanssityylinen huvila rakennettiin prokuraattori, maaherra, salaneuvous Carl Johan Walleenin perheelle kesäpaikaksi kaupungilta vuokratulle maalle, siihen aikaan vielä kaupungin ulkopuolelle. Vuokrasopimus edellytti ympäristön kunnostamista englantilaisen puiston tapaan ja Hakasalmen puisto sai alkunsa. Huvilan osti itselleen Walleenin tytärpuoli Aurora Karamzin (o.s. Stjernvall) (1808–1902), suomalaisen eliitin merkkihahmo. Jäätyään varakkaaksi leskeksi toisesta avioliitostaan venäläisen Karamzinin kanssa hän omistautui hyväntekeväisyydelle ja perusti mm. ksen 1867. Hänen mukaansa on nimetty Aurorankatu ja Karamzininranta.[10]
  • Helsingin kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14–16 (arkkitehdit Hugo Harmia ja Woldemar Baeckman 1950). Koulun tontilla sijaitsivat 1890-luvulla koleraparakit. Vuosien varrella parakit palvelivat kulkutauteja sairastavia sekä myös tilapäisasuntoja tarvitsevia helsinkiläisiä. Kauppakorkeakoulu on rakennettu funktionalistiseen tyyliin. Tiilijulkisivu ja Michael Schilkinin reliefit liittävät arkkitehtuurin myös 40-luvun romanttiseen suuntaukseen. Rakennus kuuluu kansainväliseen docomomo-rekisteriin eli modernin arkkitehtuurin suojelukohteisiin.[10]
  • Keltainen lippakioski, Runeberginkatu – Arkadiankadunkulma (arkkitehdit Gunnar Taucher, Hilding Ekelund, 1940- ja 1950-lukujen tyypillinen kioski). Myöhäisfunktionalistinen isolippainen makeis- ja virvoitusjuomakioski.[10]
Näkymä Arkadiankatu 23 talolle päin, kuvassa on arkkitehti Toivo Paatelan suunnittelema liiketilatalo Etu-Töölössä. Etu-Töölössä on annettu paljon tilaa vehreydelle ja puille.
  • Lallukan taiteilijakoti, Eteläinen Hesperiankatu 14 - Apollonkatu 13 (arkkitehti Gösta Juslén 1933). Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla rahoilla perustettavasta taiteilijakodista järjestettiin vuonna 1932 arkkitehtisuunnittelukilpailu, jonka voitti Gösta Juslen. H-kirjaimen muotoinen rakennus yltää Apollonkadulta korttelin läpi Eteläiselle Hesperiankadulle. Katujen välinen korkeusero on 11 metriä, yli kolme kerrosta. Funktionalistinen rakennus on edustava esimerkki 1930-luvun rakennustyylistä. Hesperiankadun puolelle sijoittuvat ateljeet näkyvät julkisivuissa.[10]
  • Pohjola Pankin talo, Arkadiankatu 23 – Runeberginkatu 23 (arkkitehti Toivo Paatela 1932). Jyhkeässä punatiilisessä talossa yhdistyvät klassismin ja funktionalismin piirteet liiketaloarkkitehtuurille sopivalla tavalla
  • Ostrobotnia, Töölönkatu 3 – Dagmarinkatu 2 – Museokatu 10 (arkkitehti W. G. Palmqvist 1912). Pohjalaisten osakuntien talon arkkitehtuurikilpailun kaikki palkinnot menivät samalle pohjalaiselle arkkitehdille. Talossa toimii nykyisin kolme Helsingin yliopiston osakuntaa. Talon julkisivut ova punagraniittisine koristeineen ja pilastereineen myöhäisjugendia. Tarina kertoo jääkäriliikkeen syntyneen ”Bottalla”.[10]
  • Sonckin kortteli, Mechelininkatu - Museokatu - Runeberginkatu - Eteläinen Hesperiankatu (arkkitehti Lars Sonck 1920- (sekä arkkitehdit Elias Paananen, Väinö Toivio, Aarre Ekman, F. Aug. Virta, O.J. Wiljanen 1936-1929). Sonckin korttelin on läpikuljettavassa avopihassa toteutuu Suomessa harvinainen suurkortteli, joita Etu-Töölöön pyrittiin rakentamaan. Asuintaloissa on tasakorkea räystäslinja, yhtenevät julkisivujen jaot ja aukotukset. Talot ovat kuitenkin yksilöllisiä klassissisten ornamenttien ja koristeaiheiden erilaisuuksilla julkisivuissa. Sonckin oma yhtymä Ab Laurentius osti alun perin koko korttelin tontit, mutta joutui rahavaikeuksissa myymään tontit yksityisille asuntoyhtiöille. Talojen suunnittelijat noudattivat Sonckin laatimia piirustuksia.[10][13]
  • Suomalainen yhteiskoulu, myöh. Museovirasto, nyk. Sibelius-Akatemia[14] Nervanderinkatu 13 (arkkitehti Väinö Vähäkallio 1936–1939). Entinen koulututalo on tyyliltään funktionalistinen. Gunnar Finne on veistänyt pääsisäänkäynnin Tiedonpuu-reliefit.[10]
  • Svenska Handelshögskolan, Runeberginkatu 10 – Arkadiankatu 22 – Lapuankatu 1 – Perhonkatu 7 (arkkitehti Kurt Simberg 1951–1953). Koulun päärakennus edustaa 1950-luvun pelkistettyä korkeakoulurakentamista. Runkorakenteena on käytetty teräsbetonia.[10]
  • Töölön viiskulma, Caloniuksen- ja Runeberginkadun risteys (arkkitehti Aarne Sarvela 1927, laajennus 1929). Maamerkkinä toimivan asuintalon rakennuttivat Kansa ja Elanto yhdessä.[10]

Tunnettuja etutöölöläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alvar Aalto nuorena arkkitehtiopiskelijana vuokralla, Töölönkatu 7, rv. 1911.[15]
  • Teatterineuvos Mia Backman asui vuodesta 1928 Museokatu 46:ssa.[16]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Temppeliaukion kirkko Tunturilaakson kukkulalla, Temppeliaukiolla.
Temppeliaukion kirkon sisäänkäynti Fredrikinkadun päästä.

Etu-Töölössä on useita nähtävyyksiä:

  • Temppeliaukion kirkko on Helsingin suosituin nähtävyys. Etutöölöläiset toivoivat toimintaansa varten omaa kirkkoa 60-luvulla. Paikka oli varattu kirkolle jo Etu-Töölön ensimmäisessä asemakaavassa vuodelta 1906, mutta se oli pysyi rakentamattomana, kunnes 1960-luvulla pidettiin arkkitehtuurikilpailu. Kirkon suunnittelivat loppujen lopuksi arkkitehtiveljekset Timo ja Tuomo Suomalainen ja se vihittiin käyttöön 28.09.1969.[17]
  • Eduskuntatalossa kokoontuu Suomen valtion lainsäädäntövaltaa ja budjettivaltaa käyttävä elin eli eduskunta. Se myös valvoo hallituksen toimintaa ja osallistuu Euroopan unionin päätöksentekoon.
Herlinien suvun sukuhauta Hietaniemen hautausmaalla
  • Finlandiatalo on arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema konsertti- ja kongressikeskus. Talon tyyliä on kuvattu dekoratiiviseksi funktionalismiksi. Se on suunnittelijansa kokonaistaideteos, jossa yksityiskohdat on mietitty ovenkahvoja ja valaisimia myöten.
  • Hietaniemen hautausmaalle on haudattu useita kuuluisia henkilöitä muun muassa presidenttejä, taiteilijoita ja muita tunnettuja henkilöitä jo vuodesta 1829 alkaen.
  • Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta nykypäivään esinekulttuurin avulla. Kansallismuseolla on noin puolen miljoonan esineen kokoelmat, joista vastaavat museon kokoelma- ja tutkimusyksikkö sekä konservointilaitos ja keskusvarasto.
  • Luonnontieteellinen museo on Etu-Töölön huomattavimpia maamerkkejä. Se remontoitiin täydellisesti ja avattiin yleisölle uudelleen vuonna 2008. Sisäänkäynnin edustan Hirvi-veistos on Helsingin yliopiston konservaattorina toimineen Jussi Mäntysen teos vuodelta 1924, alkuperäinen pronssivalos sijoitettiin Viipuriin Torkkelin puistoon.
3T-raitiovaunu matkalla Etu-Töölössä Arkadiankadun ja Runeberginkadun kulmassa. Raitiovaunun takana näkyy nykyisin Aalto-yliopistoa osana oleva Helsingin kauppakorkeakoulu.

Koulut ja päiväkodit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etu-Töölössä toimivat koulut:

Etu-Töölössä toimivat päiväkodit:

  • Leppis-keko kerho
  • Päiväkoti Gan Jeladim
  • Päiväkoti Leppäsuo
  • Ryhmäperhepäiväkoti Väiski
  • Ryhmä Väinölä, kehitysvammaisten koululaisten iltapäiväkerho
  • Suomi-Amerikka yhdistyksen leikkikoulu
  • Töölön Montessori-päiväkoti

Etu-Töölö kuuluu Kampinmalmi - Lauttasaari eteläisen Helsingin päivähoitoalueeseen.

Liikenne ja pysäköinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etu-Töölön kautta kulkee raitiovaunut 2 ja 8 sekä useat linja-autot. Mannerheimintietä liikennöivät myös muut raitiovaunulinjat kuten 4, 7A/B ja 10. Kaupunginosassa on myös hyvät kevyen liikenteen väylät läpi koko asuinalueen. Pohjoisen ja Eteläisen Rautatiekadun väliin vanhaan junaraidekuiluun on rakennettu kevyen liikenteen väylä, joka jatkuu aina Eiraan asti. Lisäksi Helsingin kauppakorkeakoululta jatketaan pyörätien rakentamista Runeberginkatua pitkiin Kampinmalmiin. Kaupunginosaan on erittäin hyvät kulkuyhteydet lähes joka ilmansuunnasta.

Pysäköintitilaa kaupunginosassa on niukalti. Kantakaupungissa asuvat autoilijat voivat pysäköidä asukaspysäköintitunnuksella alueella ilmaiseksi vyöhykkeen asukaspysäköintipaikoilla pysäköintimaksua suorittamatta. Asukaspysäköintipaikat on merkitty aina erikseen liikennemerkillä. Tunnus maksaa 36 euroa vuodelta (Vuonna 2010 100 euroa). Etu-Töölö kuuluu F-alueeseen.[18] Lisäksi Etu-Töölössä on mittava pysäköintiluola Eduskuntatalon läheisyydessä. Museokadulla pysäköintipaikat on kadun varrella muutettu vinoparkeiksi.

Hietaniemen hautausmaalle vievä hiekkatie
Helsingin raitiovaunulinjojen reitit. Etu-Töölön läpi kulkee raitiolinja 2

Luonto ja ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etu-Töölössä on runsaasti puistoja ja viheralueita. Asukasta kohden viheralueita on Etu-Töölössä 18,7 m² ja Taka-Töölössä 35,0 m². Kaupungin keskiarvo on 102,3 m² asukasta kohti. Kiireellisyysjärjestyksessä ensisijaisia välttämättä peruskorjattavia puistoja ovat Nervanderin puistikko, Merikannonranta ja Hesperian esplanadi sekä sortuva Hesperian puiston ranta.[19]

Helsingin kaupunki on kunnostanut Etu-Töölön puistoalueita (Nervanderin puisto) ja kunnostustyöt jatkuvat Hesperian puistoon ja Temppeliaukion puistoon.

Etu-Töölössä sijaitsee myös Helsingin suurin manterella oleva hiekkaranta, Hietaniemen uimaranta. Rannalla on kesäisin erilaisia tapahtumia kuten rantalentopallokilpailuja.

Hietaniemen uimaranta on koululaisten ja nuorten perheiden suosima kohde kesäisin

Näyttelyitä ja tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arkkitehtuurimuseo järjesti Töölön Art Deco-porrashuoneet näyttelyn vuonna 2007. Näyttely liittyi valtakunnallisiin rakennusperintöpäiviin. Näyttely keskittyi 1930-luvun Töölön julkisten sisätilojen rakentamiseen.[20]
  • Etu-Töölö oli ehdolla Suomen parhaaksi asuinalueeksi vuonna 2006. Kilpailu oli osa Hyvä asuminen 2010 -ohjelmaa, jonka järjestivät Suomen Kiinteistöliitto ja Huoneistokeskus. Kilpailuun valittiin 12 asuinaluetta ympäri Suomea. Kilpailuun otti osaa noin 3 800 osallistujaa perusteluineen. Suomen parhaaksi asuinalueeksi valittiin Mustasaaressa sijaitsevan Sulvan asuinalue.[21]
  • Helsingin Taidehalli ja ARX Arkkitehdit Oy järjestivät kesällä vuonna 2000 ympäristötaideprojektin, Labyrintti Etu-Töölössä (20.5.–22.6.2000). Projektiin osallistui seitsemän taloyhtiötä, jotka tarjosivat pihansa arkkitehtien ja taiteilijoiden käyttöön.[22]

Paikallislehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etu-töölössä asuville jaetaan muun muassa seuraavat ilmaiset paikallislehdet:

  • Ruoholahden Sanomat, Helsingin eteläisen ja läntisen keskustan oma paikallislehti
  • Töölöläinen, kaupunginosalehti

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsinki alueittain 2013 2014. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 19.10.2014.
  2. Helsinki alueittain 2014 (PDF) (s. 40) 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 12.5.2015.
  3. Helsingin kaupungin Kiinteistövirasto, paikkatietopalvelu
  4. Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluvirasto, Etu-Töölö
  5. Janne Saarikivi (2003): Helsingin nimistön vaiheita. Teoksessa: Kaupunkinimistön historiaa, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 125, ISSN 0355-5437, ISBN 951-9475-99-0
  6. a b Hannula P. ja Salonen M.(2000)
  7. Architectural Map Guide (2000).
  8. Heiska Kaarina (1983)
  9. Tommi Lindh (2002): Töölöläisfunktionalismin neljä vaihetta: Esikuvia ja rinnakkaisilmiöitä. Teknillinen korkeakoulu, tekniikan lisensiaatin opinnäytetyö.
  10. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Etu-Töölön arkkitehtuuriopas 2000. Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 3.6.2009.
  11. Sigurd Frosteruksen pohjoismaisen klassismin asuinrakennus Museokatu.com. Viitattu 5.5.2016.
  12. Arkkitehtuuriopas, Arvi Ilonen 1990, Otava
  13. Laherma Heikki (2002)
  14. Siba.fi
  15. Hannula P. ja Salonen M., Arkkitehtitoimisto Hannula & Salonen ja Töölö-Seura ry: Etu-Töölön arkkitehtuuriopas, kustantaja Helsingin kaupunginmuseo
  16. Teatterineuvos Mia Backman Museokatu.com (yksityishenkilön blogi). Viitattu 5.5.2016.
  17. Töölö-Seura ry
  18. Asukas- ja yrityspysäköinti: Vyöhyke F Helsingin kaupunki. Viitattu 19.10.2014.
  19. Töölön viheraluesuunnitelma 2003-2012, Eva-Lisa Telén 2005
  20. Töölön porrashuoneet Art Deco-näyttely, Rakennustaiteen museo 2007
  21. Suomen paras asuinalue-kilpailu 2006, http://www.asuntotieto.com/40000i_Asumistieto/2006_kev/paras_alue_kilpailu_2.html
  22. Ympäristötaidetta Etu-Töölön pihoilla - Labyrintti, toim. Kirsi Leiman 2000

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helminen, Martti (2006): Töölön kaava 100 vuotta, Helsingin kaupunginarkisto pdf-tiedosto
  • Laine, Marsa (1987): Asunto-osakeyhtio Töölö 75 vuotta, 1922, Helsinki.
  • Lindh, Tommi (2002): Töölöläisfunktionalismin 4 vaihetta. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia, Helsinki. (verkkoversio)
  • Nikula, Riitta (1981): Yhtenäinen kaupunkikuva 1900-1930 : Suomalaisen kaupunkirakentamisen ihanteista ja päämääristä, esimerkkeinä Helsingin Etu-Töölö ja Uusi Vallila, Helsinki, Societas Scientiarum Fennica.
  • Tapaninen, Annikka (2008): As Oy Runeberginkatu N:0 65-talo paikallaan, Aksidenssi 2008.