Michael Schilkin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Michael Schilkin (19. toukokuuta 1900 Trubino, Venäjä3. toukokuuta 1962 Helsinki) oli venäläissyntyinen keraamikko, joka työskenteli Arabian taideosastolla vuodesta 1935 alkaen kuolemaansa asti. Schilkin syntyi Trubinossa, mutta asui Torzokissa ja toimi räätälinkisällinä Pietarissa.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Schilkin oli rautatieasemalla konttoristina Pietarissa (Petrogradissa). Vuonna 1921 hän oli erään paikallisen pursiseuran kanssa purjehtimassa Laatokalla. Vene joutui vahingossa Suomen puolelle, jossa rajavartiolaitos pidätti purjehtijat. Kuulustelujen jälkeen Schilkin muutti Mikkeliin jossa toimi renkinä maatalossa. Ollessaan töissä eräällä huvijahdilla hän pääsi Helsinkiin, jossa toimi kivenhakkaajana. Opiskeltuaan Helsingissä Taideteollisuuskoulussa hän teki Arabialla etenkin eläimiä kuvaavia pienoisveistoksia, joissa tavoitti taitavasti eläimen liikkeen ja tyypillisen asennon. Schilkin sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1937 Wäinö Aaltosen avulla.

Schilkin kokeili erilaisia värilasitteita[1] ja materiaaleja. Hän käytti rohkeasti väriä ja teki veistoksia muun muassa šamotista[1] ja kivitavarasta. Schilkin sai Arabialle tekemistään töistä kultamitalin Pariisin maailmannäyttelyssä 1937.[2] Vuonna 1958 hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.

Schilkin on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.

Schilkinin suurikokoisia töitä ovat keramiikkalaatoista muodostuvat reliefit muun muassa Helsingin kauppakorkeakoulun, Karjaan yhteiskoulun[3] ja Arabian tehtaiden ulkoseinissä.[2] Hänen teoksia ovat myös reliefit ja lasityöt Helsingfors Segelsällskapetin klubirakennukseen Liuskasaarelle. Teokset syntyivät yhteistyössä Björn Landströmin kanssa, jonka maalaukset koristavat saman rakennuksen sisätiloja.

Kuvia teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Facta 2001, 14. osa, palsta 496. WSOY 1985.
  2. a b Pöppönen, Hannu: Arabian taideosaston 80 vuoteen mahtuu monta menestystarinaa. Helsingin Sanomat 10.3.2012.
  3. [1]. Viitattu 19.12.2014, s. 7. (PDF)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tervo, Tuija & Kalha, Harri & Ahtola-Moorhouse, L.: Michael Schilkin 1900–1962. Helsingfors: Hagelstam, 1996. ISBN 952-5125-05-X. (ruotsiksi)
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.