Pariisin maailmannäyttely (1937)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuoden 1937 Maailmannäyttelyn alue kuvattuna Palais de Chaillotista käsin. Vasemmalla Saksan palviljonki, keskellä Eiffel-torni ja oikealla Neuvostoliiton paviljonki.
Näyttelyalueen kartta

Pariisin vuoden 1937 maailmannäyttely (ransk. Exposition Internationale des Arts et Techniques dans la Vie Moderne ) oli Pariisissa 25. toukokuuta – 25. marraskuuta 1937 järjestetty maailmannäyttely. Näyttelyn motto oli "taide ja tekniikka nykyajan elämässä". Näyttely sijaitsi lähes 101 hehtaarin suuruisella Seinen ranta-alueelle molemmin puolin jokea Palais du Trocadérosta joen yli Marskentän alueelle. Näytteilleasettajia oli 1 500 ja valtioita 52. Maailmannäyttelyn kävijämäärä oli kuuden kuukauden aikana yli 31 miljoonaa.

Näyttelyosastoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelyn keskeisiä esilläolijoita olivat kansallissosialistinen Saksa ja Neuvostoliitto. Saksan osaston pääsuunnittelija oli Albert Speer ja Neuvostoliiton osaston Boris Iofan. Osastot olivat vastakkain toisiaan. Saksan osaston tunnusmerkkinä oli 54-metrinen marmoripylväs, jonka huipulla Saksan silloinen tunnus kotka kynsissään hakaristi. Vastaavasti Neuvostoliiton osaston tunnusmerkkinä oli Vera Muhinan patsas "Työläinen ja kolhoosinainen". Neuvostoliitosta tuli ensimmäistä kertaa ulkomaille Pariisin maailmannäyttelyyn myös "Puna-armeijan laulu- ja tanssiryhmä".[1]

Muita tunnettuja Pariisin maailmannäyttelyn tunnusmerkkejä oli Espanjan näyttelyosasto, jonka oli suunnittelut Josep Lluís Sert. Osasto edusti tasavaltaista Espanjaa, joka oli juuri näyttelyhetkellä osapuolena Espanjassa käynnissä olleessa sisällissodassa. Osaston kuuluisin nähtävyys oli Pablo Picasson maalaus Guernica.[2]

Norjalainen, suomalaisen säveltäjä ja orkesterinjohtaja Robert Kajanuksen lapsenlapsi, kuvanveistäjä Johanne de Ribert Kajanus palkittiin maailmannäyttelyn pronssimitalilla teoksestaan "Äiti ja lapsi".

Suomen osallistuminen ja näyttelyosasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1937 Maailmannäyttelyn Suomen paviljongin sisääntulo.
Vuoden 1937 Maailmannäyttelyn Suomen paviljongin sisätiloista keramiikkaa, lasitaidetta ja ryijyjä sisältävä alue.

Suomen hallitus oli saanut tammikuussa 1935 kutsun Pariisin vuonna 1937 pidettävään maailmannäyttelyyn. Sitä varten valtioneuvosto asetti näyttelykomitean puheenjohtajanaan vuorineuvos Yrjö Pulkkinen. Suomi halusi tuoda näyttelyssä esiin maan sosiaalisen edistyksen kulttuuria, kauppaa ja teollisuutta esittelemällä. Suomen näyttelyn suunnittelun ja toteutuksen suoritti arkkitehti Alvar Aalto yhdessä vaimonsa Ainon Aallon kanssa.[3] Työhön osallistui myös nuori arkkitehti Viljo Rewell.[4] Tavoite oli esitellä visio Suomesta hyvinvointivaltiona 30 vuoden kuluttua.[5] Taideosasta näyttelyssä vastasi taitelija Eero Snellman ja taideteollisesta osasta Arttu Brummer. Snellman toimi myös maailmannäyttelyn Suomen pääkomissaarina.[6]

Suomen näyttelypaviljongin edustalle oli tuotu Paavo Nurmen patsas. Paviljonki on hevosenkengän muotoinen. Siellä on esitteillä suomalaisia teollisuus- ja maataloustuotteita. Teollisuudesta on esillä mm. Outokumpu, puunjalostusyrityksiä ja Valion tuotteita. Yhteiskunnallisella osastolla esiteltiin suomalainen talonpoikaispirtti, naisen roolista suomalaisessa yhteiskunnassa niin kotona kuin työpaikoilla, terveydenhoidosta lääkärin vastaanottohuone ja kuvia sairaaloistamme sekä kansakoulua kuvaava nurkkaus. Arkkitehtuuriosastolla on kuvattu keskeisiä suomalaisrakennuksia ja teollisuuskaupunkeja. Suomalaisista huonekaluista oli esillä Bomanin, Stockmannin, Keravan Puusepäntehtaan ja Artekin valmistamia huonekaluja.[7] Arkkitehtuuriosaston yhteydessä oli myös esillä keramiikkaa, lasitaidetta ja ryijyjä. Myöhemmin hyvin tunnetuksi tulleista tuotteista esillä oli Aallon Karhula-Iittalalle suunnittelema Aalto-maljakko. [8], [9]

Pariisin maailmannäyttelyssä suomalaiset saivat useita palkintoja. Suomalaisista sen hetken tuotteista oli saavutti Kultaisen mitalin Yrjö Rosola lasimaljallaan ”Kullervo kyntää kyisen pellon”. Esillä oli myös Gunnel Nymanin Riihimäen Lasille suunnittelemia tuotteita. Arvostetuimpana Nymanin tuotannosta maailmannäyttelyssä oli kaiverretusta ja hiekkapuhalletusta lasista tehty “Neitsyet”, josta Nyman sai kultamitalin. Lisäksi hänen huonekalumuotoilunsa palkittiin näyttelyssä hopeamitalilla.[10] Kultamitalilla palkittiin keramiikkatuotannostaan myös Taideteollisen oppilaitoksen keramiikkaosaston esimies Elsa Elenius. [11] Hopeamitalilla palkittiin myös Göran Hongell lasiteoksistaan.

Tässä näyttelyssä Myös Arabian taideosaston tuotanto oli esillä ja oli edistämässä yrityksen keramiikkatuotteiden maailmanmnenestystä. Michael Schilkin sai Arabialle tekemistään töistä maailmannäyttelyssä kultamitalin.[12] Toinenkin alan silloinen suomalaisyritys Kupittaan Savi palkittiin Pariisissa.[13]

Suomalaisen muoviteollisuuden pioneeriyritys Sarvis sai valmistamistaan tekstiilituotteiden kaseiininapeista näyttelyssä kultamitalin. [14] Eva Anttilan kuvakudokset palkittiin jälleen maailmannäyttelyssä.[15]

Maailmannäyttelyssä palkittiin arkkitehti Yrjö Lindegren tuotannostaan Grand Prix -palkinnolla.[16] Kuvanveistäjä Jussi Mäntynen sai veistoksellaan "Joutsenia" Grand prix -palkinnon. [17] Toinen kuvanveistäjä Aukusti Veuro sai Paavo Nurmen patsaan valutöistä Grand Prix -palkinnon.[18] Kelloseppä Lauri Helske sai tarkkuuskellojen valmistuksesta Pariisin maailmannäyttelyssä kunniamaininnan Diplome d`Honneur ja kultamitalin.[19] Valokuvaaja Fred Runeberg otti valokuvat, joita käytettiin Pariisin maailmannäyttelyn Suomen-paviljongissa. Paviljonki sai näyttelyssä kultamitalin.[20]

Teollisista tuotteista Vaisalan sääennusteiden tekemistä parantanut kaupallinen radiosondi voitti kultamitalin Pariisin maailmannäyttelyssä.[21]

Maailmannäyttelyalue myöhemmin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa vuoden 1937 näyttelyalueesta purettiin. Paikalle jääneitä rakennuksia olivat Palais de Chaillot ja Palais de Tokyo, jotka ovat myöhemmin toimineet erilaisten museoiden käytössä.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Antero Holmila ja Simo Mikkonen: Suomi sodan jälkeen: Pelon, katkeruuden ja toivon vuodet 1944-49. Helsinki: Atena Kustannus, 2015. ISBN 978-952-300-113-8.
  2. Etelä-Suomen Sanomat: Picasso tunnettiin Suomessa uran alussa Viitattu 28.10.2018.
  3. Valtion näyttelykomitea-Pariisin maailmannäyttely Viitattu 28.10.2018.
  4. Suomen Suurlähetystö: Toronto juhlistaa arkkitehti Viljo Revellin mestariteosta: Toronton kaupungintalo Viitattu 28.10.2018.
  5. Melgin, Elina: Propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa? Taide ja kulttuuri Suomen maakuvan viestinnässä 1937—52., s. 46-47. Helsinki: Helsingin yliopisto, Väitöskirja. Historiallisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta XXXVI, 2014. ISBN 978-952-10-9779-9.
  6. Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961. Viitattu 28.10.2018.
  7. Suomen kuuluisa paviljonki Heinäkuu (#29) 1937. suomenkuvalehti.fi. Viitattu 28.10.2018.
  8. Aallon maljakko sai muotonsa luonnosta. Viitattu 28.10.2018.
  9. Alvar Aalto -museo:"PARIISIN LASIT". AALTO-MALJAKKO 75 VUOTTA Viitattu 28.10.2018.
  10. Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 202–203. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
  11. KORKEIN TAIDETEOLLINEN KOULUTUS 125 VUOTTA (1871-1996): ELENIUS, ELSA Ismene (1897-1967) keramiikkataiteilija Viitattu 28.10.2018.
  12. Kulttuurireitit: PATSAAT VAPAHTAJA KUTSUMASSA KAIKKIA IHMISIÄ LUOKSEEN Viitattu 28.10.2018.
  13. Kupittaan Savi vei keräilijän mennessään Viitattu 28.10.2018.
  14. Kemianteollisuus: Maidosta tehty nappi oli hitti Viitattu 28.10.2018.
  15. Turun Sanomat: Antiikin lumoissa: Modernia tekstiilitaidetta Viitattu 28.10.2018.
  16. Arkkitehtuurimuseo: Yrjö Lindegren 13.8.1900, Tampere - 12.11.1952, Helsinki Viitattu 28.10.2018.
  17. Tampereen julkiset veistokset ja monumentit: JUSSI MÄNTYNEN (1886 - 1978) Joutsenet Viitattu 28.10.2018.
  18. Helsingin kaupungin taidemuseo: Aukusti Veuro, Hitsaaja Viitattu 28.10.2018.
  19. Kellosepät käsityöläisinä Suomessa: LAURI HELSKE – KELLOSEPPÄ JA KEKSIJÄ Viitattu 28.10.2018.
  20. Come to Finland: Julisteita & matkoja – Affischer & resor 1851–1965, s. 241. Viitattu 28.10.2018.
  21. Vaisala juhlistaa Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä Tekniikan maa -näyttelyssä Viitattu 28.10.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]