Gustaf Estlander

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gustaf Estlander
Gustaf Estlander nuorena ylioppilaana ja urheilijana.
Gustaf Estlander nuorena ylioppilaana ja urheilijana.
Syntynyt 18. syyskuuta 1876
Helsinki, Suomi
Kuollut 1. joulukuuta 1930 (54 vuotta)
Tukholma, Ruotsi
Ammatti arkkitehti
Puoliso Hildur Ingrid Qvarnström

Axel Gustaf Estlander (18. syyskuuta 1876 Helsinki1. joulukuuta 1930 Tukholma) oli suomalainen arkkitehti, joka on tunnettu Helsinkiin suunnittelemistaan jugend-taloista. Estlander oli myös venesuunnittelija, kilpapurjehtija ja Euroopan mestari pikaluistelussa. Kaikki Estlanderin suunnittelemat rakennukset luokitellaan tänään kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi. Samoin kaikki Estlanderin suunnittelemat veneet luokitellaan klassikoiksi.

Estlander pääsi ylioppilaaksi 1894 (Nya svenska läroverket i Helsingfors) ja valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta 1898.[1]

Arkkitehti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estlander suunnitteli lukuisia tunnettuja helsinkiläistaloja, kuten Tusculumin Etu-Töölössä vuonna 1911 sekä lisäksi NJK:n paviljongin 1898.

Estlanderin suunnittelemia taloja Helsingissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunginosa Kortteli Talo Osoite Vuosi Lähde
Siltasaari Wendt Siltasaarenkatu 16–18 1903 [2]
Kruununhaka Poro Elisabeth Meritullinkatu 19 – Maneesinkatu 1–3 1903 [3]
Maneesikatu 1–3 – Maurinkatu 2 [4]
Näätä Mariankatu 19 1904 [5]
Metsäsika Kirkkokatu 14 1905 [6]
Maamyyrä Rauhankatu 11 – Mariankatu 16 1911 [7]
Villisika Sopusointu Vironkatu 9 1915 [8]
Kamppi Kalkkuna Fredrikinkatu 39 – Bulevardi 11 1903 [9]
Haikara Bulevardi 17 1905 [10]
Albertinkatu 27 A 1906 [11]
Bulevardi 19 [12]
Katajanokka Lehtikuusi Fridborg Luotsikatu 3 1904 [13]
Ullanlinna Salakka Pietarinkatu 18 – Kapteeninkatu 5 1904 [14]
Karppi Maja Kapteeninkatu 4–6 1905 [15]
Särki Villa Solsken Muukalaiskatu 4 – Ullankatu 3 [16]
Villa Ulrika Ullankatu 1 1910 [17]
Villa Luna Laivasillankatu 10 – Muukalaiskatu 2 [18]
Punavuori Pelikaani Albertinkatu 17 – Iso Roobertinkatu 39 1906 [19]
Uudenmaankatu 42 – Albertinkatu 19 1907 [20]
Korppi Ratakatu 19 [21]
Pöllö Iso Roobertinkatu 17–19 1912 [22]
Eira 218 Italian Suurlähetystö Tehtaankatu 32 C–D 1912 [23]
Töölö Tusculum Töölönkatu 8 – Cygneauksenkatu 7 1911
Eteläsatama Valkosaari NJK:n klubirakennus Valkosaari 1900

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikaluistelun Euroopan-mestaruuskilpailuissa hän voitti vuonna 1898, mutta jäi hopealle vuosina 1897 ja 1899. Helsingin EM-kisoissa 1898 hän voitti kaikki matkat. 500 metrillä hänen voittoaikansa oli 49,2, 1 500 metrillä 2.36,8, 5 000 metrillä 9.28,8 ja 10 000 metrillä 19.21,4.[24] Pikaluistelun SM-kilpailuissa 1897 Estlander voitti kaksi matkaa, 500 metriä ajalla 49,8 ja 1 500 metriä ajalla 2.49,2. Hän hävisi kuitenkin yleismestaruuden myös kaksi matkaa voittaneelle Nikolai Krjukoville. Vuoden 1898 SM-kilpailuissa Estlander voitti kolmesta matkasta kaksi ja yleismestaruuden. Hän oli nopein 1 500 metrillä ajalla 2.36,6 ja 5 000 metrillä ajalla 9.22,6.[25]

Estlander luisteli vuonna 1897 ensimmäisen virallisen Suomen ennätyksen kotimaan ratojen 500 metrin pikaluistelussa. Hänen aikansa 49,8 pysyi ennätyksenä seuraavaan vuoteen, kunnes Franz Fredrik Wathén paransi sitä sekunnilla. Vuonna 1898 Estlander teki Suomen ennätykset kaikissa muissa luokissa. Hän paransi Arthur Backmanin kotimaan ratojen 1 500 metrin ennätystä 2,4 sekunnilla aikaan 2.36,6, joka säilyi ennätyksenä vuoteen 1901, kunnes Wathén luisteli ajan 2.33,0. Hän teki samana vuonna 5 000 metrin kotimaan ratojen ensimmäisen virallisen Suomen ennätyksen 9.22,6. Jussi Viinikainen paransi ennätyksen lukemiin 9.08,6 vuonna 1901. Estlander paransi samana vuonna 1898 Nikolai Krjukovin edellisenä vuonna luistelemaa 10 000 metrin Suomen ennätystä 14,8 sekunnilla aikaan 19.21,4. Aika säilyi ennätyksenä neljä vuotta, kunnes Jussi Viinikainen luisteli ajan 19.09,4.[26]

Estlander sai nimiinsä kaikki pikaluistelun viralliset kansainvälisten ratojen Suomen ennätykset vuonna 1898. Hänen 500 metrin ennätyksensä oli 47,6, jota Franz Fredrik Wathén paransi kolme vuotta myöhemmin aikaan 46,2. 1 500 metrillä Estlander kellotti Suomen ennätykseksi ajan 2.29,8. Se säilyi ennätyksenä vuoteen 1908, jolloin Johan Wikander saavutti uuden ennätyksen 2.23,4. Estlanderin 5 000 metrin ennätysaika oli 9.15,0, jonka Jussi Viinikainen rikkoi vuonna 1901 tuloksellaan 9.08,6. 10 000 metrillä Estlander sai ennätyksen ajalla 18.55,8. Franz Fredrik Wathén paransi aikaa 11,8 sekunnilla neljä vuotta myöhemmin.[27]

Estlander osallistui Tukholman kesäolympialaisiin vuonna 1912 kipparoiden Örn-veneen neljänneksi 8mR-luokassa ja häviten pronssimitalin suomalaiselle Lucky Girl-veneelle. Hän osallistui kilpapurjehdukseen 30 vuoden ajan ja osallistui yli 1 500 lähtöön.

Estlander voitti vuonna 1914 purjehduksessa Sinebrychoffin pokaalin Irene-veneellä.[28]

Venesuunnittelija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustaf Estlanderin suunnittelema 150m2 saaristoristeilijä Siongoalla L-1. Singoallaa pidettiin Itämeren nopeimpana purjeveneenä sen lyhyenä elinaikanaan.

1900-luvun alussa hän keskittyi venesuunnitteluun. Hänet laskettiin Suomen ja myöhemmin uuden kotimaansa Ruotsin etevimpiin venesuunnittelijoihin, ja hän tuli erityisesti tunnetuksi menestyvien R-veneiden ja saaristoristeilijöiden suunnittelijana. Kaikki Estlanderin luomukset ovat tänään tavoiteltuja klassikoita.

Hänen yksittäinen tunnetuin, vielä Suomessa edelleen aktiivisesti purjehtiva veneensä on 8mR-luokkaan kuuluva, vuonna 1928 entiselle arkkitehtikollegalleen Sigurd Frosterukselle suunniteltu Sphinx. Toinen kuuluisa Suomessa purjehtiva vene on 6mR-luokan Ian. Estlander suunnitteli veneen itselleen vuonna 1929, ja kilpaili sillä Suomessa viimeisen kerran elokuussa samana vuonna, voittaen kaikki kolme lähtöä. Kaiken kaikkeaan rakennettiin yli 1 000 Estlanderin suunnittelemaa venettä[29].

Estlander omisti lyhyen ajan yhden Suomessa ennen ensimmäistä maailmansotaa kahdesta purjehtineista William Fifen suunnitteleman 12mR Irene-veneen. Samanaikaisesti hän purjehti samannimisellä itse suunnittelemallaan 10mR venellä. Yhdessä muiden NJK-laisten muodostaman konsortion kanssa hänellä oli myös osuus Alfred A. Mylnen suunnittelemassa 10mR Kitty-veneestä. Estlanderin motiivina muiden suunnittelijoiden veneen hankinnalle oli tutustuminen muiden huippusuunnitelijoiden R-mittasäännön ominaisuuksiin.[30] Myöhemmin Estlanderista kehittyi R-veneiden mestarisuunnittelija.

Purjehdushistorioitsija Pekka Barckin mukaanlähde? Estlander omisti veneitä ympäri Eurooppaa ja matkusteli kilpailusta toiseen. Heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän omisti vuoden verran Espanjasta ostamansa William Fifen kuuluisan 15mR Tuigan, jota ei koskaan toimitettu Suomeen. Estlander myi Tuigan vuonna 1919. Samana vuonna rakennettiin Estlanderin suunnittelema 150 m2 saaristoristeilijä, yli 22 metriä pitkä Singoalla. Vuonna 1911 rakennettu Kitty purjehtii jälleen Suomen vesillä. Venettä on vuosien ajan entisöinyt Johan Fagerholm.

Joitain Estlanderin suunnittelemia purjeveneitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennus-
vuosi
Vene Tyyppi Purje-
numero
Alkuperäinen
omistaja
Nykyinen
omistaja
Lähde
1900 Aldebran eväkölivene ei tietoa Gustaf Estlander (tuhoutunut)
1908 Aldebran II 8mr muokattu (ei tietoa)
1920 Siongoalla SK 150 L-1 (tuhoutunut 1922)
1928 Sphinx 8mR FIN-4 Sigurd Frosterus Antti Toukolehto
Isabel S-16 Curt Matsson Antonis Nicolaras
Maribel L-8 Peter Groh
Carbonita ei tietoa (tuhoutunut)
Lempo II Leuto Pajunen Torsten Granberger
Cheerio L-7 G. Grönblom (ei tietoa) [31]lähde?
1929 Ian (ex.Marja, Zuleika, Sir Ian) 6mR FIN-59 Gustaf Estlander Michael Cedercreutz
1930 Princess Svanevit 12mR S-2 E. Åkerlund (ei tietoa)
Safir 8mR S-6 Wallenberg [32][33]lähde?
Ellen S-16

Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estlander kuului suomalaiseen Estlander-aatelisukuun. Hänen isänsä oli kirurgian professori Jakob August Estlander (1831–1881). Hänen setänsä oli Ateneumin perustaja, professori Carl Gustaf Estlander. Vuonna 1901 hän meni naimisiin viipurilaisen Hildur Ingrid Qvarnströmin kanssa.[34] Gustaf Estlanderin aatelinen sukuhaara on nyttemmin sammunut.[35]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
  2. Hakaniementorin pohjoislaitaa (Albumit-auki: kuva 12451) Lasipalatsi. Viitattu 28.9.2013.
  3. Meritullinkatu 19 – Maneesinkatu 1–3 (Elisabeth) Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  4. Maneesikatu 1–3 – Maurinkatu 2 (Elisabeth) Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  5. Mariankatu 19 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  6. Kirkkokatu 14 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  7. Rauhankatu 11 – Mariankatu 16 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  8. Vironkatu 9 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  9. Fredrikinkatu 39 – Bulevardi 11 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  10. Bulevardi 17 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  11. Albertinkatu 27 A Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  12. Bulevardi 19 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  13. Luotsikatu 3 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  14. Pietarinkatu 18 – Kapteeninkatu 5 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  15. Kapteeninkatu 4–6 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  16. Muukalaiskatu 4 – Ullankatu 3 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  17. Ullankatu 1 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  18. Muukalaiskatu 2 (toisena arkkitehtina Torsten Montell) Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  19. Albertinkatu 17 – Iso Roobertinkatu 39 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  20. Uudenmaankatu 42 – Albertinkatu 19 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  21. Ratakatu 19 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  22. Iso Roobertinkatu 17–19 Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  23. Tehtaankatu 32 C–D Korttelit. Planeetta Internet Oy. Viitattu 30.10.2016.
  24. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 215. Otava, 1970.
  25. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 217. Otava, 1970.
  26. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 208–209. Otava, 1970.
  27. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 209. Otava, 1970.
  28. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 306. Otava, 1970.
  29. Pekka Barck – Finlands Segeljakter
  30. Rirkka Leino: Unielmien puuveneet – Daphnesta Huh-Mariin WSOY 2009 ISBN 978-951-0-34179-7
  31. Paloi Yhdysvalloissa
  32. http://www.8mr.fi/content/view/93/1/
  33. Haaksirikkoutui Monacossa 2008
  34. Family Group Sheet – Axel Gustav Estlander
  35. Adliga ätten nr 254 † Estlander Ätter och vapen. Suomen Ritarihuone. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.