Kävelykatu
.JPG)
.jpg)
Kävelykatu eli promenadi on katu tai kadun osa, joka on tarkoitettu ensisijaisesti jalankululle. Lainsäädännöstä ja tapauksesta riippuen kävelykaduilla voidaan sallia eriasteinen ajoneuvoliikenne, kuten polkupyöräily, taksit tai huoltoajo. Yhdistävä tekijä kävelykaduissa kuitenkin on, ettei niillä sallita yleistä moottoriajoneuvoliikennettä.
Kävelykaduiksi on 1960-luvulta lähtien muutettu katuja varsinkin monien kaupunkien keskustoissa. Joidenkin kaupunkien keskustassa on laaja autoliikenteeltä suljettu jalankulkualue eli kävelykeskusta. Kävelykatu voidaan perustaa vain kesäkuukausia varten niin kutsutuksi kesäkaduksi.
Monet kävelykadut laatoitetaan kiveyksin ja kaduilla voi olla istutuksia ja penkkejä. Keskustojen kävelykadut ovat usein vilkkaita ostoskatuja ja niiden varrella saattaa olla ravintoloiden, kahviloiden ja baarien terasseja.
Kävelykadut Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo Suomen kävelykaduista
.svg)
Suomen ensimmäiset kävelykadut avattiin Tammisaaressa 1966 ja Raahessa 1975.[1] Ensimmäinen asemakaavassa vahvistettu kävelykatu oli Porin Yrjönkatu vuonna 1977. [2] Kävelykatuja on Suomessa yli 30 kaupungissa.[3]
Suomen tieliikennelain mukaan kävelykadut merkitään erityisellä liikennemerkillä. Moottoriajoneuvoliikenne kävelykadulla on eräin poikkeuksin kielletty, mutta polkupyörällä ajaminen on sallittu. Moottoriajoneuvon saa kuljettaa kävelykatua pitkin sen varrella olevalle kiinteistölle, jos sinne ei ole muuta kautta ajokelpoista yhteyttä. Ajonopeus ei tällöin saa ylittää 20 kilometriä tunnissa, ja kuljettajan on annettava jalankulkijoille esteetön kulku. Kävelykadulla ei saa pysäköidä moottoriajoneuvoa. Jos kävelykadulla on erikseen liikennemerkillä sallittu huoltoajo, saa moottoriajoneuvon pysäyttää huoltoajoon liittyen.[4]
Varsinaisten kävelykatujen lisäksi Helsingissä on olemassa niin sanottuja raitiokävelykatuja, jota pitkin kulkee raitiolinja. Raitiovaunun asema kävelykadulla on siltä osin epäselvä, ettei laki määrittele tällaista yhteisliikennettä lainkaan. Kävelykatujen lisäksi on pihakatuja, joilla moottoriajoneuvoliikenne on sallittu. Kaupunkikeskustan ulkopuolella olevia jalankulun ja pyöräilyn raitteja ei yleensä sanota kävelykaduiksi.[4]
Tunnettuja kävelykatuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kööpenhaminan Strøget muutettiin kävelykaduksi jo vuonna 1962, ja alkujaan pitkälti juuri Kööpenhaminan esimerkki on johtanut kävelykatujen perustamiseen muuallakin.[5]
- Tukholman vanhassa kaupungissa useimmat kadut, rantaa pitkin kulkevaa Skeppsbronia lukuun ottamatta, ovat kävelykatuja. Vanhan kaupungin ulkopuolellakin Tukholmassa on kävelykatuja, joista tunnetuin on Drottninggatan.
- Tallinnan koko vanha kaupunki on rajattu jalankululle ja pyöräilylle.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lemminkäinen, Pokko: Alkusanat. 10 vuotta eläviä keskustoja. Elävä Kaupunkikeskusta -yhdistys ry 1997-2007, Määritä ajankohta! Elävä Kaupunkikeskusta -yhdistys. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 15.3.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ Kävelykatu kiinnostaa ja kehittyy Satakunnan Kansa. 21.7.2009. Arkistoitu 4.12.2012. Viitattu 20.3.2012.
- ↑ Jo 33 suomalaiskaupungissa on kävelykatu Ilta-Sanomat. 21.7.2009. Arkistoitu 23.7.2009. Viitattu 21.7.2009.
- ↑ a b Tieliikennelaki, 33 a § (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex.
- ↑ ‘Copenhagenizing’ the world, one city at a time Online Post. 10.11.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kävelykatu Wikimedia Commonsissa
