Runeberginkatu (Helsinki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Runeberginkatua Töölöntorin ja Hesperian esplanadin välissä.
Runeberginkadun eteläpää Kampintorin kulmasta katsottuna. Vasemmalla Radisson Blu Royal -hotelli, oikealla Sähkötalo ja kauempana Autotalo.

Runeberginkatu (ruots. Runebergsgatan) on noin 1,5 kilometrin pituinen katu Helsingin läntisessä kantakaupungissa, suurimmaksi osaksi Töölössä. Se alkaa Kampintorin länsikulmalta ja johtaa muodoltaan kaareutuvana Töölön keskiosien läpi Mannerheimintielle samaan risteykseen, josta vastakkaiseen suuntaan johtaa Helsinginkatu. Katu on saanut nimensä Johan Ludvig Runebergin mukaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Kampista 1930-luvulla. Keskellä Runeberginkatu, jonka oikealla puolella venäläis­aikaisia kasarmi­rakennuksia nykyisen Autotalon korttelissa, vasemmalla puolella kaupungin varastoaluetta ja sen laidalla kaasukello. Kuvan vasemmassa laidassa Malminkadun talorivi, taustalla Leppäsuon alue, Hietaniemen hautausmaa ja Seurasaarenselkä.
Näkymä Runeberginkadusta 1960-luvulla.
Viimeinen Turun kasarmin varuskunnan tiilirakennuksista Runeberginkadun varrella nykyisen Kampin metroaseman kohdalla 1960-luvulla. Vasemmalla Autotalo.

Nykyisen Runeberginkadun molemmin puolin sijaitsevat alueet Töölössä olivat vielä 1900-luvun alussa selvästi kaupungin rakennetun alueen ulkopuolella, ja alueella sijaitsi joukko huvilapalstoja.

Runeberginkatu kaavoitettiin vuonna 1906, kun Töölön ensimmäinen asemakaava vahvistettiin.[1] Katu rakennettiin kallioiseen maastoon kuitenkin suurelta osin vasta 1920-luvulla.[2] Ensimmäinen raitiolinja Runeberginkadulle otettiin käyttöön vuonna 1924.[3]

Runeberginkadun eteläisimmän osan linjaus poikkesi alun perin nykyisestä. Katu alkoi Kampintorin pohjoiskulmasta, Fredrikinkadun, Kampinkadun (nykyisen Urho Kekkosen kadun) ja Malminrinteen risteyksestä, josta kadun alkuosa johti nykyisen Sähkötalon tontin lävitse länsiluoteeseen yhdensuuntaisena läheisen Malminkadun kanssa. Nykyisen Salomonkadun risteyksen paikkeilla se teki mutkan, josta eteenpäin se kulki nykyisellä paikallaan.[4]

Tämä Runeberginkadun eteläosa kulki 1870-luvulla rakennettujen niin sanottujen Kampin villojen sekä läntisimpien Turun kasarmin varuskuntaan liittyvien kasarmirakennusten välitse. Kampin villat olivat ryhmä 1870-luvulla rakennettuja puisia työväen asuintaloja alkujaan suorakulmaisessa korttelissa, joka rajoittivat Malminkatu, Malminrinne ja Runeberginkatu sekä länsipuolella nyttemmin hävinnyt pienehkö puistikko.[5][6] Runeberginkadun toisella puolella oli taas oli joukko kasarmirakennuksia pääasiassa nykyisen Autotalon korttelin, osittain myös Kampin metroaseman paviljongin paikalla.

Runeberginkadun eteläpään linjaus siirrettiin nykyiselle paikalleen asemakaavan muutoksella vuonna 1938.[7] Kadun uusi eteläosa kulki aluksi kulmittain Kampin villojen korttelin halki, kunnes niistä viimeisetkin purettiin vuonna 1960.[8] Muutos liittyi Kampin alueen suunnitelmaan, jonka tarkoituksena oli myös rakentaa Salomonkadusta jatkeineen kaupungin keskustasta Länsisatamaan johtava uusi pääliikenneväylä.[9]

Jo Töölön alkuperäisen asemakaavan mukaan Runeberginkadulle oli määrä rakentaa silta Helsingin satamaradan yli.[4] Silta kuitenkin rakennettiin vasta vuonna 1951,[10] sen jälkeen kun kaupunginvaltuusto edellisenä vuonna oli päättänyt asiasta.[11]

Runeberginkadun, Salomonkadun, Malminkadun ja Eteläisen Rautatiekadun välinen kortteli rakennettiin asuntoalueeksi vasta 1980-luvulla. Paikalla oli aikaisemmin ollut kaupungin varastoalue, jonka laidalla Runeberginkadun puolella sijaitsi vuosina 1907–1967 myös suuri kaasukello.[12] Alvar Aallon keskusta­suunnitelmassa vuodelta 1961 korttelia ehdotettiin uuden linja-autoaseman paikaksi.[13]

Runeberginkatu oli aiemmin yksisuuntainen pohjoisesta etelään Eteläisen Rautatiekadun ja Arkadiankadun välisellä osuudella ja vuoteen 2002 asti myös Kampintorin nurkan ja Eteläisen Rautatiekadun välisellä osuudella, mutta 2000-luvun lopussa katu muutettiin kokonaan kaksisuuntaiseksi.

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katu on saanut nimensä kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin mukaan. Se kuuluu Töölössä olevaan kirjailijoiden ja runoilijoiden nimikkokatujen ryhmään. Nimi vahvistettiin vuonna 1906 samalla kuin Töölön asemakaavakin. Suomenkielinen nimi oli aluksi Runebergkatu, mutta muutettiin vuonna 1928 nykyiseen muotoonsa.[1][14]

Runeberginkadun jatkeena olevalle nykyisen Helsinginkadun läntisimmälle osalle ehdotettiin vuonna 1912 nimeä Runebergin puistokatu (ruots. Runebergsallén). Tämä katuosuus oli vuoteen 1969 saakka osa Eläintarhantietä.[15]

Kun Kumpulan kartanon omistaja Herman Standertskjöld-Nordenstam 1890-luvulla ryhtyi vuokraamaan nykyisen Toukolan alueelta tontteja esikaupunkiasutukseen, hän antoi nimen Runebergsgatan eräälle kadulle, joka sinne oli määrä rakentaa. Aiheena nimen valintaan oli läheisellä Kumtähden kentällä vuonna 1848 pidetty ylioppilaiden kevätjuhla, jossa Maamme-laulu esitettiin ensimmäisen kerran. Nimi ei kuitenkaan koskaan tullut käyttöön.[16][1]

Rakennuksia kadun varrella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppakorkeakoulun Chydenia-rakennus, entinen Tyttönormaalilyseo.
Runeberginkatu 19, vuonna 1922 valmistunut asuinkerrostalo.

Runeberginkatu kulkee Kampin, Etu-Töölön ja Taka-Töölön alueella. Kadun eteläisin osa sijaitsee aivan Helsingin ydinkeskustassa.

Runeberginkadun eteläpään varrella sijaitsee Radisson Blu Royal -hotelli. Toisella puolella katua ovat Sähkötalo, Kampin metroaseman paviljonki ja Autotalo, joiden pääjulkisivut kuitenkin ovat Kampinkujan ja Salomonkadun puolella.

Runeberginkadun keskiosan varrella sijaitsee vuonna 1950 valmistunut Kauppakorkeakoulun päärakennus sekä hieman pohjoisempana, Sammon­puistikon toisella puolella, Kauppa­korkea­koululle niin ikään kuuluva Chydenia-rakennus, jossa Tyttönormaalilyseo toimi vuosina 1923–1969. Ruotsinkielinen kauppakorkeakoulu Svenska handelshögskolan on myös Runeberginkadulla, Kauppakorkeakoulun eteläpuolisessa korttelissa.

Pohjoisempana Topeliuksen­kadun risteyksessä sijaitsee koulurakennus, jossa toimii ruotsinkielinen Tölö gymnasium.[17] Samassa rakennusryhmässä on myös nuorisotalo Sandels.[18] Vastaavalla kohdalla toisella puolella katua on Töölöntori.

Kadun länsireunalla Pohjoisen Rautatiekadun ja Arkadiankadun välillä on muutamia 1910-luvulla rakennettuja jugendtaloja.[19] Toisella puolella katua Rautatiekadulta Museokadulle saakka on pääasiassa 1920-luvun klassistyylisiä punatiilisiä rakennuksia, jotka monien muiden Etu-Töölön korttelien tavoin rakennettiin yhtenäisten korttelikohtaisten julkisivukaavioiden mukaan. Niinpä saman korttelin kaikki rakennukset ovat yleensä yhtä korkeita,[20] enimmäkseen kuusikerroksisia. Talot Runeberginkatu 23 ja 25 Sammonkadun molemmin puolin muodostavat eräänlaisen juhlavan portin Temppeliaukiolle.[21]

Kadun pohjoisosan varrella monet rakennukset edustavat 1930-luvun varhaista funktionalismia.

Joukkoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NrII-raitiovaunu Runeberginkadulla.

Runeberginkatua pitkin kulkee Arkadiankadun risteyksestä Mannerheimintielle saakka raitiolinjat 1 ja 2, Caloniuksenkadulta Mannerheimintielle myös linja 8.

Katua pitkin kulkevat Arkadiankadun ja Topeliuksenkadun välisellä osuudella myös monet Kampin metroaseman luota lähtevät tai sen ohi kulkevat bussilinjat, jotka johtavat muun muassa Haagaan, Pitäjänmäelle ja Kannelmäkeen. Linja 70, joka johtaa Kampista Malmille, kulkee Runeberginkatua pitkin Mannerheimintielle saakka ja jatkaa edelleen Helsinginkatua pitkin.

Risteykset ja poikkikadut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kampintorin läntinen nurkka, jossa Malminkatu ja Malminrinne risteävät kohtisuorasti ja josta myös Runeberginkatu alkaa. Risteyksessä on kiertoliittymä. Välittömästi risteyksen länsipuolella Malminkatu on katkaistu ajoneuvoliikenteeltä.
  • Kampinkuja, lyhyt kävelykatu.
  • Salomonkatu, risteyksessä kiertoliittymä.
  • Eteläinen Rautatiekatu
  • Baana, entiseen Helsingin satamaradan kuiluun rakennettu kevyen liikenteen väylä, jonka Runeberginkatu ylittää siltaa myöten.
  • Pohjoinen Rautatiekatu
  • Leppäsuonkatu (pihakatu) ja Hietaniemenkatu, länteen, risteyksessä kiertoliittymä
  • Arkadiankatu
  • Lutherinkatu
  • Sammonkatu
  • Ilmarinkatu (länteen), Tunturikatu (itään)
  • Caloniuksenkatu (lounaaseen), Museokatu
  • Apollonkatu (itään); kadun Runeberginkadun puoleinen pää on vain jalankulkijoiden käytössä
  • Eteläinen Hesperiankatu; Hesperiankatujen välissä puistovyöhyke, Hesperian esplanadi
  • Pohjoinen Hesperiankatu
  • Döbelninkatu, itään
  • Sandelsinkatu; Sandelsinkadun ja Tykistönkadun välissä Runeberginkadun itäpuolella on Töölöntori
  • Topeliuksenkatu (luoteeseen), Tykistönkatu (itään)
  • Töölönkatu
  • Ruusulankatu (pohjoiseen)
  • Mannerheimintie; tästä risteyksestä eteenpäin Runeberginkadun jatkeena on Helsinginkatu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c ”Kantakaupunki, kaupunginosat 1–27”, Helsingin kadunnimet, 2. painos, s. 132. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1981. ISBN 951-771-220-0. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Maini Palosuo: ”Tontti valitaan Töölöstä”, Tyttönormaalilyseon matrikkeli 3–4, osa 3: Koulun historia 1919–1969, s. 19, 23–24. Hesteo, 1969.
  3. ↑ Helsingin raitiotielinjat: linjat 5, 5A ja 5B Suomen raitiotieseura. Arkistoitu 24.7.2008. Viitattu 9.9.2016.
  4. ↑ a b Kartta Helsingin kaupungin luoteisesta laajennuksesta Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 9.9.2016.
  5. ↑ Kaija Ollila, Kirsi Toppari: ”Kortteli 233: Kampin villat ja Kampin tori”, Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita, s. 216–217. Helsingin Sanomat, 1975. ISBN 951-9134--69-7.
  6. ↑ Asmo Alho, Uljas Rauanheimo: Helsinki ennen meitä, s. 156. Otava, 1962.
  7. ↑ Asemakaavan muutos koskeva kortteleita n:o 179, 215, 216 ja 217... Helsingin kaupungin IV kaupunginosassa Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 9.9.2016.
  8. ↑ Eeva Järvenpää: Kampin villat helpottivat työläisten asuinoloja. Helsingin Sanomat, 21.9.2008. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ ”Kaupunginvaltuusto, asemakaavakysymykset”, Kertomus Helsingin kunnallishallinnosta 64, 1938, s. 80. Helsingin kaupungin tilastokeskus, 1940. Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ ”Satamahallinto”, Kertomus Helsingin kunnallishallinnosta 64, 1951, Jälkimmäinen osa, s. 349. Helsingin kaupungin tilastotoimisto, 1954. Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ ”Kaupunginvaltuusto”, Kertomus Helsingin kunnallishallinnosta 63, 1950, Ensimmäinen osa, s. 94. Helsingin kaupungin tilastotoimisto, 1953. Teoksen verkkoversio.
  12. ↑ Kaija Ollila, Kirsi Toppari: ”Kortteli 179: Helmikana”, Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita, s. 204-205. Helsingin Sanomat, 1975. ISBN 951-9134-69-7.
  13. ↑ Pääkaupunkiin rakennetaan uusi keskusta: Kolmionmuotoinen keskustori Eduskuntatalosta Töölönlahdelle – Uusi pääväylä – suuria julkisia rakennuksia, noin 2000 auton maanalaiset pysäköintitilat. Uusi Suomi, 22.3.1961. , julkaistu uudelleen alkuperäisen etusivun näköisenä kirjassa Etusivun uutiset 1939–1979. Uusi Suomi, 1979. ISBN 951-9082-04-02.
  14. ↑ ”Töölön asemakaavoittaminen”, Helsingin kadunnimet, 2. painos, s. 51. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1981. ISBN 951-771-220-0. Teoksen verkkoversio.
  15. ↑ ”Kantakaupunki, kaupunginosat 1–27”, Helsingin kadunnimet, 2. painos, s. 94. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1981. ISBN 951-771-220-0. Teoksen verkkoversio.
  16. ↑ ”Laita-alueet asemakaavan piiriin”, Helsingin kadunnimet, 2. painos, s. 52–53. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1981. ISBN 951-771-220-0. Teoksen verkkoversio.
  17. ↑ Tölö gymnasium Helsingin kaupunki. Viitattu 9.9.2016. (pohjoissaameksi)
  18. ↑ Sandels sandels.munstadi.fi. Viitattu 9.9.2016.
  19. ↑ Jonathan Moorhouse, Michael Carapetian, Leena Ahtola-Moorhouse: ”Etu-Töölö”, Helsingin jugendarkkitehtuuri 1895–1915, s. 302. Suomentanut Annikki Suni. Otava, 1987. ISBN 951-1-09018-6.
  20. ↑ Riitta Nikula: Yhtenäinen kaupunkikuva 1900-1930 : Suomalaisen kaupunkirakentamisen ihanteista ja päämääristä, esimerkkeinä Helsingin Etu-Töölö ja Uusi Vallila. Societas Scientiarum Fennica, 1981. ISBN 951-653-103-2.
  21. ↑ Riitta Nikula: Yhtenäinen kaupunkikuva 1900-1930 : suomalaisen kaupunkirakentamisen ihanteista ja päämääristä, esimerkkeinä Helsingin Etu-Töölö ja Uusi Vallila, s. 208, 212. Societas scientiarum Fennica, 1981. ISBN 951-653-103-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Runeberginkatu_(Helsinki)&oldid=21320592”