Hilding Ekelund

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hilding Ekelund
Henkilötiedot
Syntynyt 18. marraskuuta 1893
Kangasniemi
Kuollut 30. tammikuuta 1984 (90 vuotta)
Helsinki
Ammatti arkkitehti
Muut tiedot
Merkittävät teokset Olympiakylä, Töölön kirkko, Taidehalli

Georg Hilding Ekelund (18. marraskuuta 1893 Kangasniemi30. tammikuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti. Hän oli merkittävimpiä 1900-luvun suomalaisia arkkitehteja.

Koulutus ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ekelund aloitti koulun Porvoon lyseossa 1904. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1911 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1916.[1][2]

Ekelundin isä oli apteekkari Kangasniemellä.[1] Veli oli kirjailija ja taidemaalari Ragnar Ekelund[3]. Hänen puolisonsa oli arkkitehti Eva Kuhlefelt-Ekelund, jonka kanssa hän perusti yhteisen toimiston vuonna 1927.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ekelundin arkkitehdinura kesti vuosikymmenien ajan 1920-luvun klassismin kaudelta 1970-luvun modernismin myöhäistulkintoihin asti. Hänen laaja-alainen toimintansa ulottui asuinalueiden suunnittelusta sekä asemakaavoituksesta kirkkoihin, tehtaisiin ja julkisiin rakennuksiin.[1] Hän oli Helsingin kaupunginarkkitehti vuosina 1941–1949[5] ja toimi Teknillisessä korkeakoulussa lehtorina ja vuosina 1950–1958 asuntosuunnittelun professorina. Hän oli myös Arkkitehti-lehden päätoimittajana vuosina 1931–1934. Ekelund oli arkkitehtina ja teoreetikkona mukana funktionalismin läpimurrossa 1930-luvun alussa, mutta hänen oman arkkitehtuurinäkemyksensä tausta oli vahvasti 1920-luvun klassismissa. Ekelund pyrki suunnittelussaan tyylisuunnista riippumattomaan ikuiseen arkkitehtuuriin, jonka esikuvat olivat Välimeren rakennuskulttuurissa.[1]

Ekelundin arkkitehtisuunnittelu näkyy erityisen voimakkaasti Karjaalla. Hänen varhaisin työnsä Karjaalle on 1930-luvulla rakennettu apteekki ja viimeisimmät suunnitelmat 1970-luvulta. Carolus Lindbergin laatima Karjaan asemakaava todettiin 1930-luvulla ylimitoitetuksi, ja Ekelund sai tehtäväkseen kaavan uudistaminen. Hän päätyi suosimaan keskustan ulkopuolella suljettujen sijasta avonaisia kortteleita, mikä korosti puutarhojen ja istutusten merkitystä. Ekelundin suunnittelemia rakennuksia ovat apteekin lisäksi muun muassa kauppalantalo (myöhemmin kaupungintalo), siunauskappeli, vesitorni, Lärkkullan kansanopisto, Axxellin ammattioppilaitoksen vanhat rakennukset Pumppulahden alueella sekä monet koulut ja vanhainkodit.[6][7]

Ekelund osallistui lukuisiin arkkitehtuurikilpailuihin ja sijoittui niissä yleensä hyvin. Hän voitti muun muassa Eduskuntatalon sijoituskilpailun vuonna 1923 hienostuneen klassisella ehdotuksellaan. Suunnitelmassa Eduskuntatalo olisi sijoitettu Tähtitorninmäen laelle Eliel Saarisen aiemmassa voittosuunnitelman tapaan. Kilpailun toisessa vaiheessa sijoituspaikaksi määrättiin kuitenkin talon nykyinen paikka, ja voittajaksi tuli J. S. Sirén.[1]

Ekelundin päätöitä ovat Helsingin Taidehalli (yhdessä Jarl Eklundin kanssa), Töölön kirkko, Luther-kirkko, Velodromi, Suomen suurlähetystö Moskovassa ja Olympiakylä Käpylässä.[1] Suomen Docomomo-työryhmä on valinnut Ekelundin töistä modernismin suomalaisten muistomerkkien listalle Helsingistä velodromin, soutustadionin, Käpylän olympiakylän, Maunulan asuinalueen ja Karjaan vesitornin.[8] Hän suunnitteli aravataloja ympäri Helsinkiä, muun muassa Puotilaan ns. ruotsalaisten talot Klaavuntie 1 ja 4. Niiden lempinimi juontui rahoittajasta, Helsingfors Sparbankista, ja iso osa talon asukkaista olikin ruotsinkielisiä. Hän suunnitteli kokonaisia asuntoalueita, esimerkiksi Ruskeasuolle, Munkkiniemeen ja Ruotsiinkin.[5]

Ekelundin töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Rakennustaiteen museo
  2. Katujen kertomaa, Amos Andersonin museo 2011 (Googlen välimuisti)
  3. Hilding Ekelund, Uppslagsverket.fi, viitattu 15.6.2018
  4. Eva Kuhlefelt-Ekelund, Arkkitehtiesittely, Arkkitehtuurimuseo, viitattu 15.6.2018
  5. a b Malla Meriniemi: Helsingin rakennuskulttuuri, Puotilan rakennusinventointi (s. 13, 20) Helsingin Kaupunginmuseo, Kulttuuriympäristöyksikkö. 2014. Viitattu 12.6.2018.
  6. Hilding Ekelund oli Karjaan arkkitehti, Rakennusperintö.fi 14.1.2008 (Archive.org)
  7. Pumpviken kan få tre gånger mera bostäder, Svenska Yle 12.06.2013, viitattu 14.6.2018
  8. Docomomo Suomi Finland
  9. Vanhan Maunulan arkkitehdit, Maunula.net 25.2.2005
  10. Heltech Vallila, Sturenkatu 18-20, Tekninen hankesuunnitelma, s. 3 Helsingin kaupunki 23.4.2012

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erik Kruskopf ja Riitta Nikula, Katujen kertomaa – Ragnar ja Hilding Ekelundin maalauksellinen kaupunki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011 ISBN 978-952-222-309-8
  • Timo Tuomi, Kristiina Paatero, Eija Rauske, Hilding Ekelund (1893–1984): arkkitehti, Rakennustaiteen museo 1997
  • Hilding Ekelund i Karis: Hilding Ekelund Karjaalla, Karis, Västnyländska kultursamfundet 2007 ISBN 978-951-96364-5-0 (48 s.)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.