Leevi Madetoja

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leevi Madetoja
Leevi Madetoja 1910-luvulla
Leevi Madetoja 1910-luvulla
Henkilötiedot
Syntynyt 17. helmikuuta 1887
Oulu
Kuollut 6. lokakuuta 1947 (60 vuotta)
Helsinki
Kansallisuus suomalainen
Ammatti taidemusiikin säveltäjä

Leevi Antti Madetoja ([mɑdet.ojɑ], made-sanan murteellisesti muodosta ”madet”;[1] 17. helmikuuta 1887 Oulu6. lokakuuta 1947 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä, kapellimestari, kirjoittaja ja opettaja.

Suomessa Madetoja on klassisen musiikin suuria säveltäjänimiä. Hänellä on keskeinen asema Jean Sibeliuksen jälkeisessä suomalaisessa musiikissa sukupolvensa ehkä hienoimpana myöhäisromantikkona. Madetojan musiikille on leimallista tietty kahtalaisuus. Yhtäältä siinä on selvä suomalaiskansallinen sävy, jollaiseksi koetaan hänen musiikkinsa usein melankolinen pohjavire. Toisaalta siinä on ranskalaiseksi miellettyä hienostuneisuutta ja jopa eleganssia.

Jean Sibelius ilmeisesti arvosti Madetojaa eniten itsensä jälkeen tulleista suomalaisista myöhäisromantikoista. Hän kuului Sibeliuksen harvoihin yksityisiin sävellysoppilaisiin. Madetojalla oli myös koulukuntaa luova vaikutus. Ruotsalainen musiikkihistorioitsija Bo Wallner on puhunut monista 1930-luvulla debytoineista suomalaisista säveltäjistä jälkimadetojalaisuuden edustajina.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madetoja syntyi Oulussa köyhään kotiin, eikä merimiesisä ehtinyt nähdä poikaansa ennen menehtymistään Amerikassa. Madetoja kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalais-klassillisesta lyseosta 1906. Koulussa ollessaan hän lauloi koulun kuorossa, johti toverikunnan kuoroa ja opiskeli itsenäisesti viulun- ja pianonsoittoa, joskin hänen pääsoittimenaan oli kantele. Hän opiskeli Helsingin musiikkiopistossa (nyk. Sibelius-Akatemia) ja Yliopistossa vuosina 19061910 Armas Järnefeltin, Erik Furuhjelmin sekä Jean Sibeliuksen johdolla. Madetoja suoritti lisäksi opintoja Pariisissa ja Wienissä.

Vaikka Madetoja lähti Oulusta heti kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1906, hänellä oli kuitenkin vahvasti pohjalainen identiteetti, ja tätä kuvastaa myös säveltäjän pääteoksiin luettava ooppera Pohjalaisia (1923).

Madetoja toimi kapellimestarina Viipurissa sekä yhdessä Toivo Kuulan kanssa Kotimaisen Orkesterin apulaiskapellimestarina. Hän oli myös Helsingin Sanomien musiikkiarvostelija, Helsingin Yliopiston musiikinopettaja ja Teoston puheenjohtaja.

Madetoja kuului Pohjois-Pohjalaiseen Osakuntaan, jonka toiminnassa hän tutustui Etelä-Pohjalaisen Osakunnan jäseneen Toivo Kuulaan. Tämän kansallisromanttisen vaikutuksen innoittamana Madetoja keräsi pohjoispohjalaisia kansanlauluja kotimaakunnastaan vuosina 19071909. Madetojan säveltäessä musiikkia osakuntatoveri Eino Leinon näytelmään, hän tutustui puolestaan tulevaan vaimoonsa, runoilija L. Onervaan. He olivat avioliitossa vuodesta 1913, joskin Leino kuului suhteeseen jatkuvasti kolmantena pyöränä. Madetoja alkoholisoitui Leinon ja Onervan tapaan, ja kuoli Helsingissä 60-vuotiaana. Hänen tuotteliaisuutensa kääntyi viimeisinä vuosina laskuun.

Madetoja asui puolisonsa kanssa muun muassa Etu-Töölössä, Lallukan taiteilijakodissa (Helsinki, Apollonkatu 13). Talo on rakennettu vuonna 1933.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leevi Madetoja elämänsä loppupuolella.

Madetojan musiikissa suomalaiseen syvämietteisyyteen yhdistyy onnistuneesti ranskalainen kuulaus ja soinnin hienostuneisuus. Madetojan teoksissa ei useimmiten ole näyttäviä ulkoisia eleitä, mutta ne luovat oman persoonallisen, kauniin ja hienosyisen sisäisen maailmansa. Säveltäjä aloitti kansallisromantikkona, mutta ammensi musiikkiinsa pian vaikutteita nykytaidemusiikista ja pohjalaisesta musiikkikielestä. Psykologinen ote musiikilliseen kerrontaan kuvastuu useissa teoksissa, kuten Kuoleman puutarha (op. 41), oopperassa Juha (op. 74) ja baletissa Okon Fuoko (op. 58).[3]

Henkisistä asioista kiinnostunut Madetoja sävelsi myös laulun Mestarin jalkain juuressa intialaisen filosofin, Krishnamurtin tekstiin.[4] Vuoden 1987 virsikirjassa Madetojan sävellyksiä ovat virret 142 ja 626.[5][6] Hänen tunnettuihin hengellisiin sävellyksiinsä kuuluu myös laulu Kotihin mielin.

Muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulussa on kuvanveistäjä Aarre Aaltosen vuonna 1962 tekemä Leevi Madetojan patsas. Helsingissä toimiva Madetoja-säätiö on perustettu 1997. Suomen Säveltäjät ry on jakanut vuodesta 1988 lähtien Madetoja-palkintoja suomalaisen nykymusiikin esittäjinä ansioituneille muusikoille. Helsingin Pukinmäkeen nimettiin vuonna 1974 Madetojanpolku ja Madetojankuja.[7] Oulussa toimivat Madetojan musiikkilukio sekä Oulun musiikkikeskuksen pääsali Madetojan sali ovat myös saaneet nimensä säveltäjältä.

Leevi Madetoja -pianokilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leevi Madetoja -pianokilpailu on yksi keskeisimmistä klassisen musiikin alalla järjestettävistä kilpailuista Suomessa. Sitä isännöi Oulun seudun ammattikorkeakoulu kolmen vuoden välein.

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madetoja-postimerkki vuodelta 1987.

Näyttämöteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pianotrio e-molli op. 1 (1909)
  • Sonatiini viululle ja pianolle op. 19 (1913)
  • Kuoleman puutarha pianolle op. 41 (1918)
  • Lyyrillinen sarja sellolle ja pianolle op. 51 (1922)
  • lukuisia pieniä teoksia viululle ja pianolle, mm. op. 3, op. 14 ja op. 38
  • lukuisia pieniä teoksia pianolle, mm. op. 12, op. 21, op. 31, op. 34 ja op. 65

Kantaatteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuorolauluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mieskuorolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Op. 8
  • Op. 23 (esim. Suvi-illan vieno tuuli, Leino, Hämärän ääniä, Larin-Kyösti)
  • Op. 33 (esim. Kaunehin maa, Gripenberg)
  • Op. 39
  • De profundis op. 56 (myös sekakuorolle)
  • Op. 62 (esim. Hiiren peijaat, Kanteletar)
  • Op. 66 (esim. Kuljen, soittoniekat myötä, Petőfi)
  • Op. 81

Sekakuorolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Op. 13 (esim. Onnelliset, Kivi)
  • Op. 30 (esim. Ei mitään multa puutu, psalmi 23)
  • Op. 50 (esim. Sypressiportilla, L. Onerva)
  • Kolme suomalaista kansanlaulua op. 57
  • Integer vitae op. 72 (Horatius)
  • Op. 82 (esim. Vanha luostari, L. Onerva)

Yksinlauluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Op. 2 (esim. Tähtitaivas, Topelius)
  • Op. 9 (esim. Yrtit tummat, Tule kanssani, L. Onerva)
  • Op. 16
  • Suomalaisia kansanlauluja op. 18
  • Op. 25
  • Op. 26
  • Romance sans paroles op. 36 (Verlaine)
  • Op. 44 (esim. Far, hvor flyver svanerne hen, Holstein)
  • Op. 60 (esim. Heijaa, heijaa, L. Onerva)
  • Syksy, laulusarja op. 68 (L. Onerva)

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Professorin arvonimi 1937
  • Suomen Säveltäjien kunniajäsen 1947
  • Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinto 1947
  • Kalevalan riemuvuoden stipendi 1936
  • Valtion säveltäjäeläke 1919
  • Ruotsin Kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1]
  2. Leevi Madetoja - suomalaisen klassisen musiikin suuria säveltäjiä Teosto. Viitattu 9.12.2018.
  3. http://www.ouka.fi/kirjasto/musaoulu/taidemusa/leevi_madetoja/leevi_madetoja.htm
  4. Suomen Teosofisen seuran julkaisema vihkonen: At The Feet of The Master, Mestarin jalkain juuressa, Vid Mästarens fötter (Alcyone). Choir-unisono, with piano accompaniment composed for the Theosophical Society 50 years jubilee convention by Leevi Madetoja.
  5. Virsi 142; Oi Jeesus, kiitos nimellesi sun Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja. 1986. Viitattu 4.8.2016.
  6. Virsi 626; Tuolla taivaan asunnoissa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja. 1986. Viitattu 4.8.2016.
  7. Helsingin Sanomat 6.4.2008.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Makkonen, Anna - Tuurna, Marja-Leena: Yölauluja - L. Onervan ja Leevi Madetojan kirjeitä 1910-1946. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 2006. ISBN 951-746-794-x.
  • Karjalainen, Kauko: Leevi Madetojan oopperat Pohjalaisia ja Juha. Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitos, Helsinki. 1991. ISBN 9514557425.
  • Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetojan kauneuden filosofiasta. Suomen filosofinen yhdistys, Tampere. 1990.
  • Lappalainen, Seija - Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetojan teokset. Suomen säveltäjät, Helsinki. 1987. ISBN 951998514X.
  • Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Tammi, Helsinki. 1987. ISBN 951-30-6725-4.
  • Tuukkanen, Kalervo: Leevi Madetoja: Suomalainen säveltäjäpersoonallisuus. WSOY, Porvoo. 1947.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leevi Madetoja.