Horatius

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo runoilijasta. Horatius Cocles oli roomalainen sotasankari.
Quintus Horatius Flaccus
Horatius Anton von Wernerin maalauksessa.
Horatius Anton von Wernerin maalauksessa.
Syntynyt 8. joulukuuta 65 eaa.
Venusia, Rooman valtakunta
Kuollut 27. marraskuuta 8 eaa.
Rooma, Rooman valtakunta
Ammatit runoilija
Kansalaisuus Rooman valtakunta
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Quintus Horatius Flaccus (8. joulukuuta 65 eaa.27. marraskuuta 8 eaa.) oli roomalainen runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä latinaksi kirjoittaneista runoilijoista. Horatius oli vapautetun orjan poika. Hän kuului Vergiliuksen tavoin Maecenaksen ylläpitämään kirjailijapiiriin. Parhaiten Horatiukselta tunnetaan nykypäivän yleinen lausahdus carpe diem eli tartu hetkeen tai kirjaimellisesti poimi päivä.

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Horatius syntyi Etelä- Italiassa, Venusiassa, vapautetun orjan perheeseen. Perheellä oli varallisuutta hankkia pieni maatila ja he halusivat antaa pojalleen parhaat mahdollisuudet omaa elämäänsä varten. Sen tähden vanhemmat lähettivät poikansa Roomaan koulutielle. Vanhemmat eivät halunneet antaa poikaansa vieraiden kasvatettavaksi kouluvuosina ja he vuokrasivat tilansa paitsi saadakseen tuloja, mutta myös voidakseen asua poikansa luona. Horatius muisteli myöhemmin nuoruuttaan ja vanhempiaan suurella lämmöllä. [1]

Horatiuksen nuoruudessa Rooman valtakuntaa piinasivat poliitikkojen valtakamppailut, salamurhat ja sisällissodat. Horatiuskin osallistui sisällissotaan, mutta häviäjän eli Brutuksen puolella. Hänen oli onnistunut nousta päällikön asemaan ja tarkoitus oli osallistua Filippoin taisteluun. Taistelun alkaessa hän kuitenkin heitti kilpensä ja aseensa maahan ja juoksi pakoon. [2]

Sisällissodan voittaja, keisari Augustus antoi Horatiukselle armahduksen ja tarjosi hänelle yksityissihteerinsä hyväpalkkaista virkaa. Runoilija kuitenkin kieltäytyi ottamasta työtä vastaan, sillä halusi elää vapaana runoilijana. Augustus piti runoilijaa ystävänään, sillä hän arvosti Horatiuksen hyväntahtoisuutta ja nopeaa älyä. [3]

Taiteiden suosija ja Augustuksen ystävä Maecenas lahjoitti Horatiukselle maatilan läheltä Tivolia. Horatius oli tyytyväinen, sillä nyt hän saattoi elää tuntemattomuudessa maaseudulla tavallisten ihmisten parissa ilman toimeentulohuolia. Politiikka ei häntä kiinnostanut. Maecenaan kautta hän ystävystyi Vergiliuksen ja Variuksen kanssa. Heidän kanssaan Roomasta Brundisiumiin tehtyä matkaa hän myöhemmin kuvaili purevan satiirisesti kirjeissään. [4]

Kun elämä oli rauhoittunut, kehittyi Horatiuksesta onnellinen ja tyytyväinen. Ruumiinrakenteeltaan hän oli lyhyt ja pyöreä ja kuvaili itseään "hyvinruokituksi porsaaksi Epikuroksen laumassa." Runoissaan hän käsitteli elämän pieniä iloja kuten viiniä, ystävyyttä ja rakkautta. Ihmisten heikkouksista hän teki satiireissaan hyväntahtoista pilaa. Osassa runoistaan hän ylistää Augustusta. Monien mielestä Augustus vei roomalaisilta vapauden, mutta Horatiuksen mielestä hän on suuri hyväntekijä lopettaessaan maata repineet sisällissodat. [5]

Testamentissaan Maecenas pyysi että Augustus pitäisi huolta Horatiuksen asioista. Kovinkaan kauan ei keisarin tarvinnut sitä tehdä, sillä runoilija kuoli vain muutaman viikon mesenaattinsa jälkeen. Horatius haudattiin Roomaan Esquilinus kukkulalle. [6]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saturae, 1577

Teosten kirjoitusvuodet ovat arvioita.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kvintus Horatius Flakkuksen teokset 1: Oodit, karmenseekulaare ja epoodit. (Carminum liber, 23 eaa.; Carmen saeculare, 17 eaa.; Epodes, 30 eaa.) Suomentanut ja selityksillä varustanut A. Leino. Helsinki: Holm, 1891.
  • Runoudesta. Suorasanaisesti suomentanut K. J. Hidén. Roomalaisten ja kreikkalaisten kirjailijain teoksia 3. Näköispainos. Alkuteos: Helsingissä: Yrjö Weilin, 1904. Helsinki: Kirja kerrallaan, 2004. ISBN 952-5439-63-1.
  • Ars poetica. Runotaide. (Ars poetica, noin 18 eaa.) Alkuteksti ja proosasuomennos, johdanto ja selityksiä. Toimittaneet Teivas Oksala ja Erkki Palmén. 2., tarkistettu painos (1. painos: Gaudeamus, 1978). Helsinki: Finn Lectura, 1992. ISBN 951-8905-62-2. 4
  • Oodeja ja epoodeja. Suomennos Eero Kivikari. Hämeenlinna: Karisto, 1930.
  • Horatiuksen oodeja. Teivas Oksala, Erkki Palmén. Helsinki: Finn Lectura, 1989. ISBN 951-8905-08-8.
  • Castrén, Paavo: Pakinoita antiikin Roomasta. Horatiuksen satiirit. Sisältää tekijän suomennoksen Horatiuksen satiireista. Helsingissä: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26658-7.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grimberg, Carl: Kansojen historia, osa 6, Rooma. Suomentaneet Weikko Pakarinen, Jussi Teljo ja Aaro Lassi. WSOY:n graafiset laitokset, Porvoo 1980 ISBN 951-0-09734-9

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 75, 1980
  2. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 76, 1980
  3. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 79, 1980
  4. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 77, 82, 1980
  5. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 77, 79, 1980
  6. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 84, 1980

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Horatius.