Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
| Taideyliopiston Sibelius-Akatemia | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Perustettu | 1882 |
| Tyyppi | Julkinen |
| Dekaani | Kaarlo Hildén |
| Opiskelijoita | 1 400 |
| Sijainti | Helsinki, Suomi () |
| Osoite | Musiikkitalo: Töölönlahdenkatu 16 R-talo: Pohjoinen Rautatiekatu 9 N-talo: Nervanderinkatu 13 T-talo: Töölönkatu 28 Kuopio: Kuopionlahdenkatu 23 C |
| Sivusto | www.uniarts.fi |
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia (lyhenne SibA[1]) on Taideyliopistoon kuuluva musiikkialan akatemia, joka on alallaan Suomen ainoa ja Pohjoismaiden suurin yliopistotasoinen oppilaitos. Sibelius-Akatemian tehtävänä on vaalia ja uudistaa musiikkikulttuuria.
Sibelius-Akatemiassa voi opiskella kymmenessä eri koulutusohjelmassa. Opiskelijoita Sibelius-Akatemiassa on noin 1 400. Vuosittain otetaan sisään noin 150–170 opiskelijaa. Yliopisto toimii Helsingissä ja Kuopiossa, lisäksi sillä on kurssikeskus Kallio-Kuninkala Järvenpäässä sekä täydennyskoulutuskeskus Seinäjoella. Helsingissä on kolme toimipistettä: Musiikkitalo Töölönlahdenkadulla, R-talo Pohjoisella Rautatiekadulla (eduskunnan käytössä vuoteen 2017 asti), N-talo Nervanderinkadulla ja T-talo Töölönkadulla.[2] Ennen Musiikkitalon valmistumista Sibelius-Akatemian käytössä oli myös P-talo Pitäjänmäellä.
Sibelius-Akatemiaa johtaa vuodesta 2017 dekaani Kaarlo Hildén.[3]
Sisällysluettelo
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martin Wegelius perusti Sibelius-Akatemian Helsingin Musiikkiopiston nimellä vuonna 1882 yksityisestä aloitteesta.[4] Esikuvana oli keskieurooppalainen konservatoriomalli, joka pohjautui perinteiseen mestari–kisälli-koulutukseen.[5] Opiston nimi muutettiin Helsingin konservatorioksi vuonna 1924 ja Sibelius-Akatemiaksi vuonna 1939.[4] Jean Sibelius opiskeli oppilaitoksessa vuosina 1885–1889 ja myös opetti siellä 1890-luvulla jonkin aikaa.[4]
Valtion korkeakoulu Sibelius-Akatemiasta tuli 1980. Vuonna 1983 perustettiin Sibelius-Akatemian Kuopion koulutusyksikkö ja vuonna 1991 Seinäjoen koulutusyksikkö. Sibelius-Akatemiasta tuli yliopisto vuonna 1998.[4] Sibelius-Akatemia liittyi osaksi uutta Taideyliopistoa vuonna 2013, jolloin nimeksi tuli Taideyliopiston Sibelius-Akatemia.
Oppilaitoksen johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johtajan titteliksi tuli rehtori vuonna 1960 ja dekaani vuonna 2013.
- Martin Wegelius, 1882–1906
- Armas Järnefelt, 1906–1907
- Karl Ekman, 1907–1911
- Erkki Melartin, 1911–1936
- Ernst Linko, 1936–1959
- Taneli Kuusisto, 1959–1971
- Veikko Helasvuo, 1971–1981
- Ellen Helevuo-Urho, 1981–1987
- Tuomas Haapanen, 1987–1990
- Erkki Rautio, 1990–1993
- Lassi Rajamaa, 1993–1999
- Pekka Vapaavuori, 1999–2004
- Gustav Djupsjöbacka, 2004–2012
- Tuomas Auvinen, 2012–2016
- Kaarlo Hildén, 2017–[3]
Osastot ja oppiaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sibelius-Akatemiassa on kaksi osastoa, joiden alaisuudessa oppiaineet toimivat.[6]
| Osasto | Oppiaineet |
| Klassisen musiikin osasto | klassisen musiikin instrumentti- ja lauluopinnot[7] sävellys ja musiikinteoria musiikin johtaminen kirkkomusiikki jatkokoulutus (DocMus-tohtorikoulussa) |
| Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto | musiikkiteknologia jazzmusiikki kansanmusiikki musiikkikasvatus taidehallinto (vain maisterikoulutus) Nordic Master in Global Music (vain maisterikoulutus) jatkokoulutus (MuTri-tohtorikoulussa) |
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sibelius-Akatemian kirjasto
- Avoin yliopisto
- Täydennyskoulutus
Konserttitalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sibelius-Akatemian konserttitalo Pohjoisella Rautatiekadulla Eduskuntatalon vieressä sijaitseva niin sanottu R-talo on yksi Helsingin huomattavimmista konserttitaloista. Rakennus valmistui vuonna 1930 ja sen suunnitteli arkkitehti Eino Forsman, joka oli itse suuri musiikinystävä. Forsman selvitti Akatemian taloa suunnitellessaan tarkasti oman aikansa sointitutkimuksen tuloksia, jotta talon musiikkisalien akustiikka olisi mahdollisimman hyvä. Vuonna 1930 valmistuneessa talossa on 647-paikkainen konserttisali, 125-paikkainen kamarimusiikkisali ja 70-paikkainen vanhan musiikin sali.[8] Konserttisalien lisäksi rakennuksessa on korkeatasoisesti varustetut tietokonemusiikki- ja äänitysstudiot sekä jonkin verran Sibelius-Akatemian opetus- ja harjoitusluokkia.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 26.1.2014.
- ↑ Sibelius-Akatemia, käyntiosoitteet Sibelius-Akatemia. Viitattu 31.8.2011.
- ↑ a b Sibelius-Akatemian dekaaniksi nimitettiin Kaarlo Hildén Helsingin Sanomat. 2.2.2017. Viitattu 18.3.2017.
- ↑ a b c d Sibelius-Akatemia, historia Sibelius-Akatemia. Viitattu 31.8.2011.
- ↑ Gustav Djupsjöbacka: Saako kisälli olla kriittinen? Äänenkuljettaja 9.3.2007, s. 3.
- ↑ http://www.siba.fi/how-to-apply/degrees-and-programmes Sibelius-Akatemia
- ↑ sisältäen jousten, puhaltimien, lyömäsoittimien ja harpun, vanhan musiikin, pianon, harmonikan, kitaran ja kanteleen sekä laulun ja korrepetition aineryhmät sekä urkujen aineryhmän osana kirkkomusiikin oppiainetta
- ↑ R-talo Sibelius-Akatemia. Viitattu 31.8.2011.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fabian Dahlström: Sibelius-Akatemia 1882–1982 (Sibelius-Akatemia, 1982) ISBN 951-859-162-8 (nid.)
- Reijo Pajamo: Musiikkiopistosta musiikkiyliopistoksi (Sibelius-Akatemia, 2007) ISBN 952-5531-29-5 (nid.)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taideyliopiston Sibelius-Akatemia Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta | Tiedeyliopistot: Helsingin yliopisto¹ • Itä-Suomen yliopisto² • Jyväskylän yliopisto² • Lappeenrannan teknillinen yliopisto² • Maanpuolustuskorkeakoulu² • Oulun yliopisto² • Svenska handelshögskolan³ • Tampereen teknillinen yliopisto² • Turun yliopisto² • Vaasan yliopisto² • Åbo Akademi³ Tiede- ja taideyliopistot: Aalto-yliopisto¹ • Tampereen yliopisto² • Lapin yliopisto² ¹ Yliopisto on kaksikielinen (suomi ja ruotsi). |
