Veikko Helasvuo
Veikko Olavi Helasvuo (vuoteen 1926 Hällström; 2. lokakuuta 1916 Savonlinna – 17. heinäkuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen musiikinopettaja ja professori.[1]
Veikko Helasvuo valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi ja opiskeli vuosina 1935–1939 Helsingin musiikkiopistossa. Vuodesta 1946 hän toimi Sibelius-Akatemiassa säveltapailun ja musiikin historian opettajana. Hän oli Sibelius-Akatemian lehtori 1948–1959, vararehtori 1959 ja rehtori professorin arvonimellä 1971–1981.[2] Lisäksi hän toimi musiikkikriitikkona Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa ja Uudessa Suomessa vuosina 1945–1967 sekä pianistina ja kuoronjohtajana. Hänellä oli useita johtotehtäviä eri musiikkijärjestöissä. Helasvuo sai säveltaiteilijain valtionpalkinnon vuonna 1982.[3][4][1]
Veikko Helasvuon poika on huilisti Mikael Helasvuo. Mikael Helasvuon serkkuja ovat jazz- ja popmuusikko, pianisti ja säveltäjä Esa Helasvuo ja viulisti-kapellimestari Pekka Helasvuo.[1]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naura, Pajatso... (Alvar Andströmin ja Tauno Pylkkäsen kanssa), 1947
- Sibelius and the Music of Finland, 1952
- Musiikin historia, 1953
- Kuorolaulun vaiheet, 1963
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 137. Helsinki: Otava, 1997.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 169. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Facta 2001, osa 5, p. 629. WSOY 1982.
- ↑ Haapanen, Toivo ym. (toim.): Musiikin tietokirja (2. painos), s. 175, ja täydennysliite s. 21. Helsinki: Otava, 1957.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuka kukin on 1978. Runeberg.org.
- Helasvuo, Veikko hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
