Esa Helasvuo
Esa Matti Helasvuo (s. 9. maaliskuuta 1945 Helsinki) on suomalainen säveltäjä, sovittaja, pianisti ja Sibelius-Akatemian lehtori.
Helasvuo on tehnyt lastenmusiikkia, kuoroteoksia, tilaussävellyksiä orkesterille sekä elokuva-, kuunnelma- ja näyttämömusiikkia.[1]
Perhe ja nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esa Helasvuo on toiseksi vanhin sosiaalineuvos Kaarlo Helasvuon (Hällström) ja lastentarhanopettaja Siiri Järnefeltin neljästä lapsesta.[2] Hänen isoveljensä Antero Helasvuo (1941–2023) tunnetaan kääntäjänä ja suomentajana, pikkuveli Pekka Helasvuo viulistina ja kapellimestarina.
Esa Helasvuo opiskeli Kallion lukiossa. Piano-opintoja hän suoritti Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla 1952–1966 ja 1966–1969 solistisella osastolla muun muassa Jaakko Someron oppilaana. Syksyllä 1964 hänet pestattiin The Sounds-yhtyeen kosketinsoittajaksi taiteilijanimellä David Sinner. Helasvuo soitti 1960-luvulla myös The Hounds- ja Frankies-yhtyeissä.
Työura YLEssä ja opettajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1969 Helasvuo sai Yleisradion teatteriosastolta musiikkidramaturgin viran, jota hoiti vuoteen 1975. Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla hän toimi aluksi sivutoimisena tuntiopettajana 1979–1982, improvisoinnin ja vapaan säestyksen tuntiopettajana 1985–1991, sitten improvisoinnin lehtorina sekä välillä myös osaston johtajana ja varajohtajana vuoteen 2008 saakka, jolloin jäi freelance-muusikoksi ja -säveltäjäksi. Vuosina 1979–1982 Esa Helasvuo opetti musiikkia myös Teatterikorkeakoulussa.
Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esa Helasvuo levytti esikoisalbuminsa Think-Tank-Funk vuonna 1973 Finnlevylle, jonka tuotantopäällikkönä toimi Toivo Kärki. Levyn muut muusikot olivat Hasse Walli, Edward Vesala, Teppo Hauta-aho, Veli-Pekka Bister, Ylermi Poijärvi, Pekka Helasvuo, Yrjö Lasonpalo ja Pirjo Helasvuo. Vuonna 2011 albumi julkaistiin uudelleen CD-muodossa.[3]
Helasvuon toisen sooloalbumin Omat hommat tuotti Love Recordsille Måns Groundstroem vuonna 1974.[4]
Vuonna 1977 julkaistu Q-albumi tehtiin kahden miehen ja pienen jousisektion voimin: Helasvuo pianossa ja Edward Vesala rummuissa. Samana vuonna Helasvuo teki lastenlaulualbumin Onnimanni monen eri esittäjän kanssa.
Vuonna 2013 Esa Helasvuo julkaisi soolopianolevyn Stella Nova (Tum Records), joka on hänen seitsemäs omissa nimissä julkaistu albumi.
Muusikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esa Helasvuo on esiintynyt improvisoivana soolopianistina ja toiminut studiomuusikkona sekä pianistina teattereissa ja konserteissa. Nuoruusajan pop-yhtyeiden lisäksi hän on soittanut UMOssa sekä muun muassa Eero Koivistoisen, Seppo Paakkunaisen, Edward Vesalan, Henrik Otto Donnerin, Christian Schwindtin, Seppo Rannikon ja Matti Oilingin yhtyeissä.
Muu taiteellinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tilaussävellyksiä orkestereille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- DVB Helsingin juhlaviikoille 1974
- Sinfonia Buffa Radion sinfoniaorkesterille 1980
- Liisa ihmemaassa -ooppera Suomen Kansallisoopperalle 1985
- Singing Grand Kokkolan Orkesterille 1987
- Secret Weapon Sibelius-Akatemian nuoriso-orkesterille 1982
Tilaussävellyksiä kuoroille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mitä se on rock and roll? 1969
- Kolme teosta Radion lapsikuorolle 1981, 1982 ja 1985
- Kaksi teosta Tapiolan kuorolle
- Kaksi teosta Vantaan yhteiskoulun kuorolle
- Kuusi teosta Koiton Laululle
- Teos Oulaisten Nuorisokuorolle
- Kaksi teosta Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajille 1993 ja1998
Musiikkia radiokuunnelmiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Välskärin kertomukset, 15 osaa 1974
- Sinuhe egyptiläinen, 25 osaa 1980–1982
- yhteensä yli 60 kuunnelmaa
Elokuvamusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marja pieni! 1971
- Saatanan radikaalit 1971
- Kesän maku 1975
- Lulu 1977
- Isolde pakolainen 1978
- Talvisia tarinoita 1978
- Armahtakaa heitä 1980
- Angelan sota 1984
- Kummalliset 1986
- Maailman paras, Paavo Nurmi 1987
- Satumainen Onni 1988
- Ritari Yrjö 1989
- Nuuskijat 1991
- Uppo-Nalle 1991
- Oi mikä Mimmi 1997-98
- Sydän toivoa täynnä tv-sarja 1997–99
- Alvar Aalto 100 vuotta dokumentti 1998
- yhteensä noin 30 teatteri- ja tv-elokuvaa
Näyttämömusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lupa sanoa, Helsingin Kaupunginteatteri 1971 (sävellys)
- Laulusi elää, Brel, Helsingin Kaupunginteatteri 1981 (sovitus)
- Hupsu kreivitär, Suomen Kansallisteatteri 1986 (sävellys)
- SF, en revy om oss, Svenska Teatern 1986 (sävellys ja orkesterinjohto)
- Sånger om kärlek och död, Svenska Teatern 1988 (sovitus ja orkesterinjohto)
- Trollkarlen från Oz 1989, Svenska Teatern (sovitus ja orkesterinjohto)
- Piaf Piaf, Helsingin Kaupunginteatteri 1989 (sovitus)
- Hur står det till, Svenska Teatern 1990 (sovitus ja orkesterinjohto)
- Kino Palats, Svenska Teatern 1990 (sovitus ja orkesterinjohto)
- Melodin som kom bort, Lilla Teatern 1993 (sovitus ja orkesterinjohto)
- Maan kämmenellä, Pyynikin kesäteatteri 1998 (sävellys)
- Älytön tunne, Suomen Kansallisooppera 1999 ja Helsingin Kaupunginteatteri 2000 (sävellys ja sovitus)
- Cherbourgin sateenvarjot, Helsingin Kaupunginteatteri 2002–03 (orkesterinjohto)
- Pakko saada laulaa, Eastway-tuotanto Susanna Haaviston kanssa 2006 (sovitus ja orkesterinjohto)
- Brel, Eastway-tuotanto Susanna Haaviston kanssa 2007 (sovitus ja orkesterinjohto)
Omaehtoisia tuotantoja Eija Ahvon ja Susanna Haaviston kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sydänviiniä (sävellys osittain, sovitus kokonaan). Esityksiä ympäri Suomea 15 vuoden ajan.
- Varjon puolella (sävellys osittain, sovitus kokonaan). Esityksiä ympäri Suomea 10 vuoden ajan.
- Postia maailmalta (sävellys ja sovitus). Esityksiä ympäri Suomea 15 vuoden ajan.
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Think–Tank–Funk 1972
- Omat Hommat 1974
- Onnimanni 1976
- ”Q" 1976
- Huomenna sinä tulet 1985
- Singing Grand 1990
- Stella Nova 2013
Sävellyksiä ja/tai sovituksia levytyksiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Delta Rhythm Boys: By Request 1971
- Vesa-Matti Loiri: Vesku Suomesta 1972
- Ritva Oksanen: Voiko naista näin käsitellä 1972
- Edward Vesala: Rodina 1977
- Matti Salminen: On hetki 1987
- Susanna Haavisto: Miksi 1992
- Kaija Kärkinen ja Ile Kallio 1999
- Pentti Hietanen: Minun lauluni 1999
- Mari Palo ja Vantaan viihdeorkesteri 2003
- Matti Salminen, Eija Ahvo ja Thelma Romu & Tapiola Sinfonietta: Malmstenin aapinen 2007-2008
Nuottikustanteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pimputtaja / Honky Tonk Plink Plonk pianolle 1992 (Fazer Music)
- Pimputtajan paluu / The Return of Honky Tonk Plink Plonk 1994 (Fazer Music)
- Impromptu Humoresque pianolle nelikätisesti 1994 (Fazer Music)
- Eläinsarja (Sulasol)
- Väinämöisen soitto (Sulasol)
- Mustalaisen laulu (Sulasol)
- Puer Natus in Betlehem (Sulasol)
- Eläintarinoita, pianosävellyksiä 2007 (Sulasol)
- Recessione Fantastico pianolle 2011 (Sulasol)
- Prometheus Kaanon sekakuorolle 2011 (Sulasol)
- Takapihan Bachi ja Mustaa magiikkaa, musiikkia lapsille ja lapsenmielisille pianisteille 2011 (Sulasol)
- Livialle, sanat Kirsi Poutanen 2009
- Sävellyksiä ja sovituksia Fazerin, Gummeruksen ja Otavan oppimateriaaleihin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lindfors Jukka: Esa Helasvuo: Days of Wine And Roses yle.fi. 18.3.2008. Viitattu 18.4.2012.
- ↑ Siltaloppi, M. Sakari (toim.): Petter Hällströmin suku 3: Sukupolvet VI–VII, s. 524. Jyväskylä: Petter Hällströmin jälkeläisten sukuyhdistys r.y., 1991.
- ↑ Esa Helasvuo: Think-Tank-Funk rocket-records.com. Arkistoitu 26.1.2012. Viitattu 18.4.2012.
- ↑ Esa Helasvuo – Omat Hommat Discogs. Viitattu 18.4.2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Esa Helasvuon kotisivut
- Esa Helasvuon tuotanto Kansalliskirjaston Finna-tietokannassa
- Esa Helasvuon tuotanto Fono-äänitetietokannassa
| ||||||||||||||||||
