Esa Helasvuo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Esa Matti Helasvuo (s. 9. maaliskuuta 1945 Helsinki) on suomalainen säveltäjä, sovittaja, pianisti ja Sibelius-Akatemian lehtori.

Monipuolinen ja musiikin eri tyylilajien välillä sujuvasti liikkuva Helasvuo on tehnyt lastenmusiikkia, kuoroteoksia, tilaussävellyksiä orkesterille sekä runsaasti elokuva-, kuunnelma- ja näyttämömusiikkia.[1]

Perhe ja nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esa Helasvuo on toiseksi vanhin sosiaalineuvos Kaarlo Helasvuon (Hällström) ja lastentarhanopettaja Siiri Järnefeltin neljästä lapsesta.[2] Hänen isoveljensä Antero Helasvuo tunnetaan kääntäjänä ja suomentajana, pikkuveli Pekka Helasvuo viulistina ja kapellimestarina.

Esa Helasvuo opiskeli Kallion lukiossa. Piano-opintoja hän suoritti Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla 1952–1966 ja 1966–1969 solistisella osastolla muun muassa Jaakko Someron oppilaana. Syksyllä 1964 hänet pestattiin The Sounds-yhtyeen kosketinsoittajaksi taiteilijanimellä David Sinner. Helasvuo soitti 1960-luvulla myös The Hounds- ja Frankies-yhtyeissä.

Työura YLEssä ja opettajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 Helasvuo sai Yleisradion teatteriosastolta musiikkidramaturgin viran, jota hoiti vuoteen 1975. Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla hän toimi aluksi sivutoimisena tuntiopettajana 1979–1982, improvisoinnin ja vapaan säestyksen tuntiopettajana 1985–1991, sitten improvisoinnin lehtorina sekä välillä myös osaston johtajana ja varajohtajana vuoteen 2008 saakka, jolloin jäi freelance-muusikoksi ja -säveltäjäksi. Vuosina 1979–1982 Esa Helasvuo opetti musiikkia myös Teatterikorkeakoulussa.

Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esa Helasvuo levytti esikoisalbuminsa Think-Tank-Funk vuonna 1973 Finnlevylle, jonka tuotantopäällikkönä toimi Toivo Kärki. Levyn muut muusikot olivat Hasse Walli, Edward Vesala, Teppo Hauta-aho, Veli-Pekka Bister, Ylermi Poijärvi, Pekka Helasvuo, Yrjö Lasonpalo ja Pirjo Helasvuo. Vuonna 2011 albumi julkaistiin uudelleen CD-muodossa.[3]

Helasvuon toisen sooloalbumin Omat hommat tuotti Love Recordsille Måns Groundstroem vuonna 1974.[4]

Vuonna 1977 julkaistu Q-albumi tehtiin kahden miehen ja pienen jousisektion voimin: Helasvuo pianossa ja Edward Vesala rummuissa. Samana vuonna Helasvuo teki lastenlaulualbumin Onnimanni monen eri esittäjän kanssa.

Vuonna 2013 Esa Helasvuo julkaisi soolopianolevyn Stella Nova (Tum Records), joka on hänen seitsemäs omissa nimissä julkaistu albumi.

Muusikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esa Helasvuo on tehnyt runsaasti esiintymisiä improvisoivana soolopianistina, toiminut studiomuusikkona sekä pianistina teattereissa ja konserteissa. Nuoruusajan pop-yhtyeiden lisäksi hän on soittanut UMOssa sekä muun muassa Eero Koivistoisen, Seppo Paakkunaisen, Edward Vesalan, Henrik Otto Donnerin, Christian Schwindtin, Seppo Rannikon ja Matti Oilingin yhtyeissä.

Muu taiteellinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilaussävellyksiä orkestereille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilaussävellyksiä kuoroille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkia radiokuunnelmiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Välskärin kertomukset, 15 osaa 1974
  • Sinuhe egyptiläinen, 25 osaa 1980–1982
  • yhteensä yli 60 kuunnelmaa

Elokuvamusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttämömusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lupa sanoa, Helsingin Kaupunginteatteri 1971 (sävellys)
  • Laulusi elää, Brel, Helsingin Kaupunginteatteri 1981 (sovitus)
  • Hupsu kreivitär, Suomen Kansallisteatteri 1986 (sävellys)
  • SF, en revy om oss, Svenska Teatern 1986 (sävellys ja orkesterinjohto)
  • Sånger om kärlek och död, Svenska Teatern 1988 (sovitus ja orkesterinjohto)
  • Trollkarlen från Oz 1989, Svenska Teatern (sovitus ja orkesterinjohto)
  • Piaf Piaf, Helsingin Kaupunginteatteri 1989 (sovitus)
  • Hur står det till, Svenska Teatern 1990 (sovitus ja orkesterinjohto)
  • Kino Palats, Svenska Teatern 1990 (sovitus ja orkesterinjohto)
  • Melodin som kom bort, Lilla Teatern 1993 (sovitus ja orkesterinjohto)
  • Maan kämmenellä, Pyynikin kesäteatteri 1998 (sävellys)
  • Älytön tunne, Suomen Kansallisooppera 1999 ja Helsingin Kaupunginteatteri 2000 (sävellys ja sovitus)
  • Cherbourgin sateenvarjot, Helsingin Kaupunginteatteri 2002–03 (orkesterinjohto)
  • Pakko saada laulaa, Eastway-tuotanto Susanna Haaviston kanssa 2006 (sovitus ja orkesterinjohto)
  • Brel, Eastway-tuotanto Susanna Haaviston kanssa 2007 (sovitus ja orkesterinjohto)

Omaehtoisia tuotantoja Eija Ahvon ja Susanna Haaviston kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sydänviiniä (sävellys osittain, sovitus kokonaan). Esityksiä ympäri Suomea 15 vuoden ajan.
  • Varjon puolella (sävellys osittain, sovitus kokonaan). Esityksiä ympäri Suomea 10 vuoden ajan.
  • Postia maailmalta (sävellys ja sovitus). Esityksiä ympäri Suomea 15 vuoden ajan.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sävellyksiä ja/tai sovituksia levytyksiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuottikustanteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pimputtaja / Honky Tonk Plink Plonk pianolle 1992 (Fazer Music)
  • Pimputtajan paluu / The Return of Honky Tonk Plink Plonk 1994 (Fazer Music)
  • Impromptu Humoresque pianolle nelikätisesti 1994 (Fazer Music)
  • Eläinsarja (Sulasol)
  • Väinämöisen soitto (Sulasol)
  • Mustalaisen laulu (Sulasol)
  • Puer Natus in Betlehem (Sulasol)
  • Eläintarinoita, pianosävellyksiä 2007 (Sulasol)
  • Recessione Fantastico pianolle 2011 (Sulasol)
  • Prometheus Kaanon sekakuorolle 2011 (Sulasol)
  • Takapihan Bachi ja Mustaa magiikkaa, musiikkia lapsille ja lapsenmielisille pianisteille 2011 (Sulasol)
  • Livialle, sanat Kirsi Poutanen 2009
  • Sävellyksiä ja sovituksia Fazerin, Gummeruksen ja Otavan oppimateriaaleihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lindfors Jukka: Esa Helasvuo: Days of Wine And Roses 18.3.2008. Viitattu 18.4.2012.
  2. M. Sakari Siltaloppi (toim.): Petter Hällströmin suku. 3, Sukupolvet VI-VII, s. 524. Jyväskylä: Petter Hällströmin jälkeläisten sukuyhdistys r.y., 1991.
  3. Esa Helasvuo: Think-Tank-Funk Viitattu 18.4.2012.
  4. Esa Helasvuo – Omat Hommat Discogs. Viitattu 18.4.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]