Suomen Kansallisteatteri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Kansallisteatteri
Kaisaniemen puiston puolella sijaitseva pieni näyttämö.
Suomen Kansallisteatteri 1920-luvun kuvassa.
Suomen Kansallisteatteri Rautatientorilta kuvattuna 1900-luvun alkuvuosina.

Suomen Kansallisteatteri (alkuperäiseltä nimeltään Suomalainen teatteri) on suomenkielinen vuonna 1872 perustettu ammattiteatteri. Se sijaitsee Helsingissä Rautatientorin laidalla.

Kansallisteatteria pidetään usein Suomen pääteatterina. Siellä on esiintynyt useita merkittäviä näyttelijöitä, kuten Ida Aalberg, Arthur ja Selma Lundahl, Jalmari ja Joel Rinne, Uuno Laakso, Ella Eronen, Tarmo Manni, Tauno Palo, Ansa Ikonen, Eeva-Kaarina Volanen, Jussi Jurkka, Hannes Häyrinen, Seela Sella, Pentti Siimes sekä Esko Salminen. Merkittävimpiä ohjaajia ovat olleet muun muassa Wilho Ilmari, Pekka Alpo, Edvin Laine, Esko Elstelä, Eugen Terttula, Arto af Hällström ja Antti Einari Halonen. Kansallisteatterissa aloitti uransa myös Mauritz Stiller, josta tuli myöhemmin yksi mykän elokuvan suurimmista ohjaajistalähde?.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Kansallisteatteri perustettiin 22. toukokuuta 1872 Suomalaisena teatterina, mikä tekee siitä Suomen vanhimman suomenkielisen ammattiteatterin.[1] Ensimmäinen esitys annettiin Porissa Hotelli Otavassa 13. lokakuuta 1872. Alkuajat teatteri toimi vanhassa Arkadia-teatterissa nykyisen eduskuntatalon läheisyydessä Helsingissä. Teatterin johtajana toimi Kaarlo Bergbom, ja teatteri oli jaettu ooppera- ja puhenäyttämöosastoihin, joista jälkimmäinen kiersi ahkerasti maaseutunäytöksillä. Oopperaosasto lakkautettiin vuonna 1879.

Uusi teatterirakennus kohosi vuonna 1902 Rautatientorin varrelle. Arkkitehti Onni Törnqvist-Tarjanteen suunnitteleman talon vihkiäisissä teatterin nimi vaihdettiin virallisesti Suomen Kansallisteatteriksi. Rakennusta laajennettiin 1930-luvulla, ja 1954 valmistui rakennuksen takaosaan Pieni Näyttämö, jonka sisäänkäynti on Kaisaniemen puiston puolella. Uudisrakennuksen arkkitehteina toimivat Kaija ja Heikki Siren.

Kaarlo Bergbomin kaudella esitettiin suomalaisista kirjailijoista Aleksis Kiven ja Minna Canthin sekä maailmankirjallisuuden klassikoista Goethen, Molièren, Schillerin ja Shakespearen näytelmiä sekä oman aikansa teoksista muun muassa Henrik Ibsenin Nukkekoti. Teatterin johtajina ovat toimineet lisäksi muun muassa Eino Kalima (1917–1950), Arvi Kivimaa (1950–1974), Kai Savola (1974-1992) ja Maria-Liisa Nevala (1992–2010) ja apulaisjohtajina muun muassa Pekka Alpo, Wilho Ilmari, Jack Witikka, Eugen Terttula ja Lars Svedberg. Vuodesta 2010 lähtien Kansallisteatterin pääjohtajana on toiminut Mika Myllyaho.

Kansallisteatteri suomalaisessa postimerkissä vuodelta 1972.

Näyttämöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisteatterissa on neljä näyttämöä: suuri näyttämö (885 paikkaa), pieni näyttämö (309 paikkaa), Willensauna (152 paikkaa) sekä Omapohja (78 paikkaa). Lisäksi Kansallisteatteri harjoittaa kiertuetoimintaa Kiertuenäyttämö-nimen alla.[2]

Suuri näyttämö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri näyttämö sijaitsee Kansallisteatterin päärakennuksessa, ja sen sisäänkäynti on Rautatientorin puolelta. Katsomossa on yhteensä 885 paikkaa, jotka ovat jakautuneet permannon ja kahden parven kesken.[3] Näyttämöaukon leveys on yhdeksän metriä ja näyttämötornin korkeus 19 metriä.[4] Suuren näyttämön yhteydessä sijaitsee useiden Kansallisteatterin tunnettujen henkilökunnan edustajien muotokuvia.[4]

Pieni näyttämö ja Willensauna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pieni näyttämö ja Willensauna sijaitsevat erillisessä rakennuksessa Kaisaniemen puiston laidalla varsinaisen päärakennuksen takana. Näyttämöistä Willensauna sijaitsee katutasossa ja pieni näyttämö toisessa kerroksessa. Rakennus valmistui vuonna 1954 Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelemana.

Pientä näyttämöä oli suunniteltu jo Eino Kaliman aloitteesta, mutta vasta Arvi Kivimaan aikana suunnitelmat saivat tulta. Rakennuksen suunnittelija on Heikki Siren, jolta työ tilattiin 1950. Ehdoksi asetettiin, että rakennus täyttäisi tilan mahdollisimman tehokkaasti. Rakennus vihittiin pienen näyttämön käyttöön syyskuussa 1954, ja samaan rakennukseen tuli teatteriravintola. Ravintolan paikalle vuonna 1976 rakennettu Willensauna on saanut nimensä paikalla aikoinaan sijainneen kylpylähotelli Villensaunan mukaan.[5] Willensaunan suunnittelivat Heikki Siren ja Kai Savola.

Nykyisin pienellä näyttämöllä on 309 paikkaa[6] ja Willensaunassa 152.[7] Pienen näyttämön ohjelmisto rakentuu erityisesti klassikoille ja komedialle, Willensaunan puolestaan kokeilevalle ohjelmistolle ja lastenteatterille.[8]

Omapohja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omapohja sijaitsee varsinaista teatteritaloa vastapäätä Itäisellä Teatterikujalla. Näyttämö otettiin käyttöön vuonna 1987. Omapohja-nimi juontaa juurensa paikalla toimineesta matkustajakodista.[9] Omapohjassa on 78 paikkaa, joita ei ole numeroitu. Omapohja on tarkoitettu erityisesti kokeilevalle teatterille.[9] Omapohjan suunnittelivat Heikki Siren ja Kai Savola.

Ohjelmisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallisesti esitetyimpiä klassikoita ovat olleet muun muassa Shakespeare, Tšehov, Molière ja Gogol. Modernimmasta maailmankirjallisuudesta on esitetty muun muassa Samuel Beckettin, Bertolt Brechtin, Dario Fon, Ödön von Horváthin, Slawomir Mrozekin, Arthur Schnitzlerin, Arthur Millerin, Tennessee Williamsin, Marin Sorescun, Lájos Marotin, Yukio Mishiman ja Yasmina Rezan näytelmiä. Teatterissa esitetään myös suomalaisia uusia näytelmiä. Ohjelmistossa on ollut esimerkiksi Heikki Ylikankaan, Kerttu-Kaarina Suosalmen, Reko Lundánin, Michael Baranin ja Pirkko Saision näytelmiä. 2000-luvun alun puhutuimpia suomalaisia näytelmiä ovat olleet esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistus sekä Kristian Smedsin ohjaama Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin näytelmädramatisointi. Ohjelmistossa on aina myös lapsille suunnattuja näytelmiä. Vuosittain on yli kymmenen ensi-iltaa.

Henkilökunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatterinjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijät (2014)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timo Martin, Pertti Niemi & Ilona Tainio: Suomen teatterit ja teatterintekijät. Tammi 1974.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]