Seela Sella

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Seela Sella
Seela Sella Helsingin taiteiden yössä 2008.
Seela Sella Helsingin taiteiden yössä 2008.
Henkilötiedot
Koko nimi Seela Maini Marjatta Sella
Syntynyt30. joulukuuta 1936 (ikä 84)
Tampere
Ammatti näyttelijä
Puoliso Elis Sella
Näyttelijä
Aktiivisena 1959–
Merkittävät roolit Kalteva torni
Sibelius
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Seela Maini Marjatta Sella (o.s. Virtanen, s. 30. joulukuuta 1936 Tampere) on suomalainen näyttelijä.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seela Sella vuonna 1959
Seela Sella vuonna 1959

Sella valmistui Suomen teatteri­koulusta vuonna 1959.[2] Hän on esiintynyt yli 50 vuotta kestäneen uransa aikana muun muassa Turun ja Hämeenlinnan kaupunginteattereissa, Intimiteatterissa,[3] Suomen Kansallisteatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa, Tampereen Komediateatterissa ja Teatteri Jurkassa. Hän on pitänyt myös monologeja sekä laulu- ja lausuntailtoja aluksi yhdessä miehensä kanssa. Sella on nähty myös lukuisissa suomalaisissa elo­kuvissa ja televisio­sarjoissa. Lisäksi hän on lukenut useita ääni­kirjoja, kuten Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut.

Sellan revyytä Seela Sella seisaallaan esitettiin Tampereen Työväen Teatterissa, Espoon Kaupunginteatterissa ja Turun Linnateatterissa. Vuonna 1978 valmistuneessa Pirkko Saision käsikirjoittamassa televisio­näytelmässä Elämänmeno Sella näyttelee pää­henkilön Eilan ystävätärtä Lempiä. Hella Wuoli­joen alkuperäis­tekstiin perustuvassa televisio­näytelmässä Entäs nyt, Niskavuori? (1987) hänellä on Martta Wareliuksen osa.

Sella oli Aino Sibeliuksen roolissa Timo Koivusalon ohjaamassa elo­kuvassa Sibelius 2003. Vuonna 2006 hän näytteli Koivusalon elo­kuvassa Kalteva torni. Seela Sella on näytellyt Sylvi Kekkosta Paavo Haavikon televisiolle kirjoittamassa monologi­näytelmässä Sylvin kamari[4]. Sella on ääni­näytellyt monissa Disneyn animaatioissa. Vuosina 2012–2014 hän näytteli tehtaan omistaja Irene Lehtosta Pirkko Saision draama­sarjassa Tehdas. Sella näytteli 2014 myös sarjassa Ihan sama, jossa hänen roolinaan oli Helle Häviö. Hänet nähtiin vuonna 2017 Olgan roolissa televisio­elokuvassa Linnan juhlat.

Vuonna 1993 Sellalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[5]

Sellalle on myönnetty Alfred Kordelinin säätiön tunnustus­palkinto vuonna 2000 ja näyttämö­taiteen valtion­palkinto vuonna 2009.[2][6] Vuonna 2007 Sella sai Jussi-patsaan sivu­osastaan elo­kuvassa Kalteva torni.[7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seela Sella kääntyi juutalaisuuteen solmiessaan avioliiton suomen­juutalaisen Elis Sellan kanssa. Selloilla on kaksi lasta, poika Ariel ja tytär Ilana.[1]

Seela Sella liittyi vuonna 1970 Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen, johon myös hänen äitinsä Hilpi Koskinen ja miehensä Elis kuuluivat. Tuosta lähtien Sella on ollut julkisosiaalidemokraatti.[8]

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Seela Sellan filmografia
Ääninäyttelijänä
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otsamo, Kirsikka: Viisi kerrosta sisintä Sellaa. (Sunnuntai­asiat -liite) Aamu­lehti, 13.7.2008, 127. vsk, nro 189, s. 15. Kustannus Oy Aamulehti.
  2. a b Seela Sella sai valtion­palkinnon Yle Uutiset. 17.11.2009. Yleis­radio Oy. Viitattu 17.11.2009.
  3. Veistäjä, Verneri (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatteri­laitos ja teatteri­väki, s. 362. Helsinki: Tammi, 1965.
  4. Säilynoja, Juhana: Toive­draamoja vallasta ja politiikasta Areenassa Yle Blogit. 9.2.2017. Viitattu 3.4.2017.
  5. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945–2020 (6.12.1993) Ritari­kunnat. Viitattu 7.6.2021.
  6. Myönnetyt palkinnot 1991–2008 Alfred Kordelinin säätiö. Viitattu 3.1.2011.
  7. Kaikki Jussi-palkitut Helsingin Sanomat. 4.2.2007. Arkistoitu 7.3.2007. Viitattu 17.11.2009.
  8. Mattson, Anne: Seela Sella ja selustansa - Näyttelijän elämäkerta ja elämänkaaripsykologia. Lisensiaatintutkimus, poliittinen historia, Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, 2021. s. 115.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mattson, Anne: Seela Sella ja selustansa: Näyttelijän elämäkerta ja elämän­kaari­psykologia. Lisensiaatin­tutkimus, Yhteiskunta­historia / Poliittinen historia. Helsingin yli­opisto, 2012. Teoksen arkistoitu verkko­versio (PDF).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seela Sella.