Heikki Ylikangas

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heikki Ylikangas
Heikki Ylikangas Helsingin kirjamessuilla 2013.
Heikki Ylikangas Helsingin kirjamessuilla 2013.
Syntynyt 6. marraskuuta 1937 (ikä 79)
Ylihärmä
Tutkimusala Suomen historia
Tunnetuimmat työt Tie Tampereelle
Tunnustukset Tieto-Finlandia 1994

Heikki Ylikangas (s. 6. marraskuuta 1937 Ylihärmä) on suomalainen historiantutkija ja emeritusprofessori.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylikangas väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1967. Hän oli oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa 1978–1992, Suomen ja Skandinavian historian professori Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 1992–2000 ja akatemiaprofessori 1996–2001.

Historiantutkijoiden ja -opiskelijoiden ohella myös laaja yleisö on löytänyt Ylikankaan tuotannon. Hänen teoksistaan etenkin Nuijasota (1977), Tie Tampereelle (1993) ja Tulkintani talvisodasta (2001) ovat herättäneet voimakasta keskustelua.[1] Teoksista keskimmäinen sai vuonna 1994 Tieto-Finlandia-palkinnon.[2] Myös vuonna 2007 ilmestynyt teos Romahtaako rintama? herätti keskustelua ja vastaväitteitä.

Ylikangas on kritisoinut suomalaisen historiankirjoituksen kansallis-idealistista koulukuntaa ja historiankirjoituksen myyttejä.[1] Tietokirjojen lisäksi hän on kirjoittanut näytelmiä ja kaksi romaania.

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikot ovat arvostelleet Ylikankaan julkaisemia sotahistoriaan liittyviä asiatietoja osin vajavaisiksi ja virheellisiksi. Esimerkiksi Suomen sotahistoriaan ja erityisesti kesän 1944 tapahtumiin perehtynyt tietokirjailija ja yleisesikuntaeversti evp. Ilmo Kekkosen väitteiden mukaan Ylikankaalla on "heikot tiedot sotahistoriasta". Hän on tuonut esille väitteitä merkittävistä asiavirheistä Ylikankaan teoksessa Romahtaako rintama? Suomi puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944 (2007).[3] Ylikangas arvioi teoksessa jatkosodan kesänä 1944 teloitetun noin 250 suomalaissotilasta, mikä herätti voimakasta keskustelua jo kirjan julkistustilaisuudessa, koska virallisesti on arvioitu kenttäoikeuksissa tai esimiehen aseenkäyttöoikeudella teloitetun 57 sotilasta.[4]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen tietokirjailijat ry palkitsi Ylikankaan Tietokirjailijapalkinnolla vuonna 2002 ja Warelius-palkinnolla vuonna 2012. Tie Tampereelle sai Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 1994. Vuonna 2014 Ylikangas sai tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon.[5]

Aleksis Kiven Seura myönsi Ylikankaalle Eskon puumerkki -palkinnon 2001.[6]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylikankaan isoisä oli tolstoilaisena tunnettu ylihärmäläinen maanviljelijä ja hevosmies Matti Edvard Takala, jonka elämästä kertovan näytelmän hän kirjoitti Seinäjoen kaupunginteatterille.[7]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuksia ja tietokirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomalaisen Sven Leijonmarckin osuus vuoden 1734 lain naimiskaaren laadinnassa: Kaaren tärkeimpien säännöstöjen muokkautuminen 1689–1694. Väitöskirja. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1967.
  • & Siiriäinen, Ari: Lohjalaisten historia 1. Lohja: Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät, 1973. ISBN 951-95092-0-8.
  • Väkivallanaallon synty: Puukkojunkkariuden alku Etelä-Pohjanmaalla. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1973. ISBN 951-45-0213-2.
  • Härmän häjyt ja Kauhavan herra. Kuvaus puukkojunkkareitten ja virkavallan välisestä yhteenotosta 1860-luvun lopulla (1974)
  • Puukkojunkkareitten esiinmarssi: Väkivaltarikollisuus Etelä-Pohjanmaalla 1790–1825. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-02293-8.
  • Nuijasota. Helsinki: Otava, 1977, 3. ajanmukaistettu painos 1996. ISBN 951-1-04394-3.
  • Oikeus historiallisena ilmiönä. Helsinki: Suomen Lakimiesliiton Kustannus, 1978. ISBN 951-640-081-7.
  • Körttiläiset tuomiolla: Massaoikeudenkäynnit heränneitä vastaan Etelä-Pohjanmaalla 1830- ja 1840-lukujen taitteessa. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05553-4.
  • Historiska och rätthistoriska uppsatser. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1979. ISBN 951-45-1733-4.
  • Näkökulmia historiantutkimukseen. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1979. ISBN 951-45-1825-X.
  • Olaus Petrin tuomarinohjeet. Helsinki: Markkinointi-instituutti, 1982. ISBN 951-9325-51-4.
  • Oikeushistoriasta ja sen tutkimisesta. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1983. ISBN 951-45-2933-2.
  • Miksi oikeus muuttuu: Laki ja oikeus historiallisen kehityksen osana. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11705-6.
  • Murtuva säätyvalta. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12172-X.
  • Käännekohdat Suomen historiassa: Pohdiskeluja kehityslinjoista ja niiden muutoksista uudella ajalla. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1986. ISBN 951-0-13745-6.
  • & Pajuoja, Jussi: Lauri Kivekäs: Aikansa ajaton radikaali. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14667-6.
  • Valta ja väkivalta keski- ja uuden ajan taitteen Suomessa. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1988. ISBN 951-0-14764-8.
  • (päätoim.): Etelä-Pohjanmaan historia. Osa V: Autonomian kausi 1809–1917. Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1988. ISBN 951-95995-6-8.
  • Tervasta teollisuuteen: Ylihärmän kehitys varhaisista ajoista nykypäiviin. Ylihärmä: Ylihärmän kunta, 1989. ISBN 952-90-1393-0.
  • Mennyt meissä: Suomalaisen kansanvallan historiallinen analyysi. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16688-X.
  • Markat miljooniksi: Puoli vuosisataa suomalaista veikkausta. Vantaa: Veikkaus, 1990.
  • Tie Tampereelle. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18897-2.
  • (toim.): Vaikea totuus. 1918 ja kansallinen tiede. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1993. ISBN 951-717-768-2.
  • Wallesmanni: Kuusi vuosisataa kansan ja esivallan välissä. Kauhava: Suomen nimismiesyhdistys, 1996. ISBN 952-90-7438-7.
  • Väkivallasta sanan valtaan: Suomalaista menneisyyttä keskiajalta nykypäiviin. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23456-7.
  • Aikansa rikos historiallisen kehityksen valaisijana. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25419-3.
  • Tulkintani talvisodasta. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26052-5.
  • Nurmijärven rosvot: Maankuulun rikollissakin nousu ja tuho 1820-luvun Suomessa. Piirrokset: Hannu Salmi. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28341-X.
  • Härmän häjyt ja Kauhavan herra: Kuvaus puukkojunkkareitten ja virkavallan välisestä yhteenotosta 1860-luvun lopulla. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-20829-2.
  • Suomen historian solmukohdat. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32864-4.
  • Romahtaako rintama? Suomi puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944. Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22130-2.
  • Yhden miehen jatkosota. Helsingissä: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-24054-9.
  • Rata Rautuun: Ratkaisutaistelu Karjalan Kannaksella 1918. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39979-8.
  • Mitä on historia ja millaista sen tutkiminen. Art House, 2015. ISBN 978-951-884-548-8.

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolmekymmentä hopearahaa (1983)
  • Tie talvisotaan (1989)
  • Kun Summa petti (2000)
  • Meno Mäntsälään (2005)
  • Ne kahdeksan valittua (2005)
  • Histan häät (2008)
  • Sopusointu (2009)
  • Pohjateksti TV-näytelmään Suomen laulu (2009)

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Alanko, Aki: Päivitettyä kokonaistulkintaa. Tieteessä Tapahtuu, 2008, nro 2, s. 54. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.3.2016.
  2. Edelliset Tieto-Finlandia -palkinnon voittajat ja ehdokkaat Suomen Kirjasäätiö. Viitattu 30.3.2016.
  3. Rintama ei romahtanut kesällä 1944. Karjala Klubi -lehti ja prokarelia.net, 10.10.2007. Artikkelin verkkoversio. [vanhentunut linkki]
  4. Pasi Jaakkonen: Kenen totuus voittaa?. Ilta-Sanomat, 2007, nro 6.10, s. 68.
  5. Historioitsija Ylikankaalle tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto. Yle uutiset 24.9.2014
  6. Eskon puumerkin saajat Aleksis Kiven Seura. Viitattu 13.10.2016.
  7. Ylikankaan näytelmä tuo punaisten ja valkoisten kamppailun Seinäjoen teatteriin 16.1.2009. Yle Uutiset. Viitattu 14.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]