Bertolt Brecht

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bertolt Brecht
Bertolt-Brecht.jpg
Syntynyt 10. helmikuuta 1898
Augsburg, Saksan keisarikunta
Kuollut 14. elokuuta 1956 (58 vuotta)
Itä-Berliini, Saksan demokraattinen tasavalta
Ammatit näytelmäkirjailija, runoilija
Kansallisuus Itävalta
Tyylilajit eeppinen teatteri
Ensiteokset Baal
Allekirjoitus Allekirjoitus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Bertolt Brecht (syntyjään Eugen Berthold Friedrich Brecht; 10. helmikuuta 1898, Augsburg14. elokuuta 1956, Berliini) oli saksalainen näytelmäkirjailija, runoilija ja teatteriohjaaja. Hänen tunnettuihin teoksiinsa kuuluvat Kolmen pennin ooppera (yhteistyössä Kurt Weillin kanssa), Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (yhdessä Hella Wuolijoen kanssa), Äiti Peloton ja hänen lapsensa, Setšuanin hyvä ihminen ja Galileo Galilei.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bertolt Brecht syntyi Augsburgissa Baijerissa. Hänen äitinsä oli protestantti ja isänsä katolinen paperitehtaan johtaja. Brecht opiskeli lääkäriksi ja työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikaan lääkintäjoukoissa. Sotakokemusten katsotaan vaikuttaneen syvällisesti hänen ajatteluunsa.[1] Sodan jälkeen hän palasi lääketieteen opintoihin, mutta keskeytti ne 1921. Brechtin ensimmäinen näytelmä Baal esitettiin vuonna 1923. Siitä tuli erittäin suosittu. Vuonna 1927 Brecht alkoi lukea Karl Marxin Pääomaa, ja vuoteen 1929 mennessä hänestä oli tullut kommunisti.[2] Tosin hän ei koskaan liittynyt kommunistiseen puolueeseen.

Pakolaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuun 30. päivänä 1933 Adolf Hitleristä tuli Saksan valtakunnankansleri ja 27. helmikuuta tapahtui Berliinin Valtiopäivätalon tuhopoltto. Seuraavana päivänä eli 28. helmikuuta Brecht pakeni perheineen Saksasta, koska hän tiesi olevansa natsien mustilla listoilla. Maaliskuussa he olivat Prahassa, Wienissä ja Zürichissä. Huhtikuussa Caronassa. Toukokuussa Weigel ja lapset matkustivat Tanskaan, Brecht lähti Pariisiin.

Natsi-Saksassa hänen näytelmänsä kiellettiin. Vuonna 1939, kun sota näytti väistämättömältä, hän siirtyi Ruotsiin. Saksan vallattua Tanskan ja sen jälkeen Norjan Brecht haki viisumia Yhdysvaltoihin. Viisumipäätöstä hän odotti Suomessa toukokuuhun 1941 asti. Suomessa Brecht asui Hella Wuolijoen vieraana ja kirjoitti muun muassa näytelmän Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti Wuolijoen kanssa.

Suomesta hän jatkoi Neuvostoliiton (Vladivostokin) kautta Yhdysvaltoihin, jossa asettui Kalifornian Santa Monicaan, jossa oleskeli hänen kohtalotovereinaan, muiden muassa Thomas Mann.[1] Hän yritti toimia Hollywood-käsikirjoittajana, mutta sai vain yhden käsikirjoituksen myytyä. Vuonna 1947 Brechtiä syytettiin amerikkalaisvastaisesta toiminnasta. Tästä Brecht kuitenkin selvisi sepittämällä syyttäjilleen puolitotuuksia.[2]

Vuonna 1949 Brecht muutti Itä-Saksaan Berliiniin. Hän anoi ja sai vuonna 1950 Itävallan kansalaisuuden turvatakseen vapaan matkustusoikeuden. Brecht kirjoitti DDR:n järjestelmää kevyesti kritisoivia näytelmiä, jotka läpäisivät sensuurin ja saivat paljon suosiota sekä Itä-Saksassa että länsimaissa. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1956.[2]

Tuotannosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brechtin tyylilaji on eeppinen teatteri. Hän pyrki vieraannuttamaan katsojan tapahtumista niin, että katsoja ei eläydy, vaan tietää kokemuksen olevan näytelmää. Näin kirjailija pääsee vetoamaan järkeen, ei tunteisiin. Hän oli oppositiossa vallitseviin oloihin nähden, käytti suoraa puhetta ja karttoi estetismiä. Brecht oli yhtä aikaa mystikko ja selkeään logiikkaan pyrkivä ajattelija. Totuuden hän katsoi suhteelliseksi monimutkaisen todellisuuden edessä.[1]

Vuonna 1979 ensi-iltansa sai Ralf Långbackan ohjaama elokuva Herr Puntila och hans dräng Matti, joka oli Suomessa filmattu ja ruotsiksi näytelty elokuva Brechtin näytelmästä. Puntilaa elokuvassa näytteli Lasse Pöysti ja Mattia Pekka Laiho.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Baal, 1922
  • Rummut yössä (Trommeln in der Nacht, 1922)
  • Pikkuporvarihäät (Kleinbürgerhochzeit, 1923)
  • Kaupunkien viidakossa (Im Dickicht der Städte, 1924)
  • Mies on mies (Mann ist Mann, 1927)
  • Kerjäläisooppera / Kolmen pennin ooppera (Dreigroschenoper, 1928)
  • Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho (ooppera, Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny, 1929)
  • Happy End (Happy End, 1929)
  • Poikkeus ja sääntö (Die Ausnahme und die Regel, 1930)
  • Teurastamojen pyhä Johanna (Die heilige Johanna der Schlachthöfe, 1932)
  • Rouva Carrarin kiväärit (Die Gewehre des Frau Carrar, 1937)
  • Barbara Peloton / Äiti Peloton / Äiti Peloton ja hänen lapsensa (Mutter Courage und ihre Kinder, 1941)
  • Arturo Uin valtaannousu (Der Aufhaltsame Aufstieg des Arturo Ui, 1941)
  • Galileo Galilein elämä (Leben des Galilei, 1943)
  • Setšuanin hyvä ihminen (Der gute Mensch von Sezuan, 1942)
  • Švejk toisessa maailmansodassa (Schweyk im zweiten Weltkrieg, 1944)
  • Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (Herr Puntila und sein Knecht Matti, 1948)
  • Kaukaasialainen liitupiiri (Der kaukasische Kreidekreis, 1949)
  • Kommuunin päivät (Die Tage der Kommune, 1949)
  • Pakolaiskeskusteluja (Flüchtlingsgespräche, 1961).

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kerjäläisromaani (Dreigroschenroman, 1934)
  • Die Geschäfte des Herrn Julius Caesar, 1957.

Runoja ja esseitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hauspostille, 1927
  • Kalendergeschichten (proosaa, 1949)
  • Hundert Gedichte, 1951

Kuunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Das Verhör des Lukullus, 1939.

Teatterikirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aikamme teatterista: Epäaristotelelaisesta dramatiikasta. (Schriften zum Theater: Über eine nicht-aristotelische Dramatik, 1963.) Valikoinut Sigfried Unseld. Suomentanut Max Rand. Forum-kirjasto 11. Helsinki: Tammi, 1965.
  • Kirjoituksia teatterista. Suomentaneet Anja Kolehmainen, Rauni Paalanen ja Outi Valle. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja nro 14. Helsinki: VAPK-kustannus, 1991. ISBN 951-37-0645-1.

Näytelmien suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolmen pennin ooppera. (Die Dreigroschenoper, 1928.) Suomentaneet Max Rand ja Turo Unho. Laulut suomentanut Elvi Sinervo. Helsinki: Otava, 1970.
  • Galilein elämä: Näytelmä. (Leben des Galilei, 1939, toinen versio 1947.) Suomentanut Ritva Arvelo. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-05655-7.
  • Äiti Peloton ja hänen lapsensa. (Mutter Courage und ihre Kinder, 1941.) Suomentanut Elvi Sinervo. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01999-6.
  • Setšuanin hyvä ihminen. (Der gute Mensch von Sezuan, 1942.) Suomentanut Elvi Sinervo. Helsinki: Otava, 1967.

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset-Cicero), s. 672-3. Otava, 1976. ISBN 951-1-02233-4.
  2. a b c http://www.kirjasto.sci.fi/brecht.htm

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haikara, Kalevi: Bertolt Brechtin aika, elämä ja tuotanto. Helsinki: Art House 1992. ISBN 951-884-063-6
  • Knopf, Jan: Bertolt Brecht: Lebenskunst in finsteren Zeiten. Biografie. München: Carl Hanser Verlag, 2012. ISBN 978-3-446-24001-8.
  • Långbacka, Ralf: Muun muassa Brechtistä: tekstejä teatterista. Tammi. Helsinki 1982.
  • Niemi, Irmeli: Nykyteatterin juuret. Teorioita, tavoitteita, saavutuksia 1900-luvun eurooppalaisessa teatterissa. Helsinki 1975.
  • White, John J. – White, Ann: Bertolt Brecht's Furcht und Elend des Dritten Reiches: A German Exile Drama in the Struggle against Fascism. Camden House, Rochester 2010. ISBN 978-1-57113-373-1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bertolt Brecht.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Bertolt Brecht -sitaatteja.